Protestikulttuuri http://mikaeljungner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133665/all Thu, 11 Jan 2018 14:20:03 +0200 fi Ei, maailma ei muutu jatkuvasti paremmaksi http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248979-ei-maailma-ei-muutu-jatkuvasti-paremmaksi <p>Helsingin Sanomat julkaisi tänään toimittaja Heikki Aittokosken <a href="https://www.hs.fi/blogi/maailmanselittaja/art-2000005519965.html?share=da85d29ab8fd05682010c50af661de5b">artikkelin</a>, jossa argumentointiin, että:</p><p>&rdquo;&hellip; elämä niin rikkaassa kuin köyhässä maailmassa on keskimäärin parantunut jatkuvasti. Silti tyytymättömyys &ndash; turhautuminen, jopa suoranainen raivo &ndash; on viime vuosina vallannut alaa.&rdquo;</p><p>Väitteen tueksi esitettiin kavalkadi historiallisia tarkasteluja, jotka aivan oikein osoittivat mm. lapsikuolleisuuden laskeneen ja lukutaidon nousseen huomattavasti viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Tämä johti toimittajan tekemään päätelmän:</p><p>&rdquo;Mikään määrä tapahtunutta myönteistä kehitystä ei vähennä katkeruutta, joka seuraa, jos yhteiskunta koetaan epätasa-arvoiseksi tai jos sen koetaan muuttuvan epätasa-arvoiseen suuntaan.&rdquo;</p><p>Kyse ei kuitenkaan ole epätasa-arvoisuuden kokemuksesta, kuten toimittaja kirjoittaa, vaan sen absoluuttisista muutoksista.</p><p><strong>Tuloerot</strong></p><p>On lähes kiistatonta, että markkinatalous on parantanut ihmisten elinolosuhteita merkittävällä tavalla viimeisten 200 vuoden aikana. Joissakin länsimaissa tilanne on kuitenkin alkanut jälleen huonontua.</p><p>Osoitamme Luonnonvarakeskuksen tutkijan, tohtori Leena Kalliovirran kanssa arvostetussa tieteellisessä aikakauslehdessä, <em>Review of Income and Wealthissa</em>, keväällä julkaistavassa artikkelissa, miten länsimaat ovat siirtyneet jälleen hyvin epätasa-arvoisen tulonjaon ja suurten tuloerovaihteluiden aikakauteen (vanhempi versio artikkelista löytyy t<a href="http://www.ecineq.org/ecineq_lux15/FILESx2015/CR2/p19.pdf">äältä</a>). Olimme tasaisemman tulonjaon aikakaudessa aina 1950 -luvun puolivälistä 1980 -luvun loppupuolelle asti.</p><p>Tuloksemme myös indikoivat, että Yhdysvallat vaikuttaa keskeisesti tuloerojen kehitykseen länsimaissa. Kun tuloerot Yhdysvalloissa nousevat, näyttävät ne nousevan myös muissa länsimaissa vuoden-parin viiveellä. Yhdysvaltojen tulo- ja varallisuuserot ovat tällä hetkellä <a href="https://inequality.org/facts/wealth-inequality/">ennätyksellisellä tasolla</a>. Viime vuosikymmeniä myös keskiluokan ja köyhempien kotitalouksien palkkojen kehitys on <a href="http://www.epi.org/publication/charting-wage-stagnation/">pysähtynyt</a>. Tuloksiemme mukaan nämä tarkoittavat, että tuloerot ovat olleet pakotettuja nouseman myös muissa länsimaissa, ehkä jopa globaalisti. Syynä Yhdysvaltojen vaikutukseen muiden länsimaiden tuloeroihin ovat todennäköisesti sen voimakas rooli sekä globalisaation että maailmanlaajuisien pääoma- ja työmarkkinoiden muutoksien taustalla.</p><p><strong>Köyhyys ja elintaso</strong></p><p>Jos tarkastellaan köyhyyden kehitystä maittain (ks. kuvio), huomataan että se on joissakin länsimaissa, globaalin kehityksen vastaisesti, jopa noussut. Näihin maihin kuuluvat mm. Belgia, Italia, Kreikka ja Suomi. Köyhyyden globaali aleneminen onkin tapahtunut ennen kaikkea kehittyvissä maissa, mikä on hyvä asia, mutta mikä todennäköisesti lohduttaa melko vähän länsimaiden kasvanutta köyhien joukkoa.</p><p>Yhdysvalloissa ollaan saavuttu tilanteeseen, jossa eliniänajanodote on <a href="http://edition.cnn.com/2017/12/21/health/us-life-expectancy-study/index.html">alkanut laskea</a>, alennuttuaan trendinomaisesti sitä ennen vuosikymmenien ajan. On huomionarvoista, että kuolleisuus näyttää kasvavan etenkin <a href="https://www.brookings.edu/blog/brookings-now/2017/03/23/working-class-white-americans-are-now-dying-in-middle-age-at-faster-rates-than-minority-groups/">valkoihoisten keskiluokkaisten miesten</a> keskuudessa.</p><p><strong>Turhautuminen on ymmärrettävää</strong></p><p>Toimittaja Aittokoski toteaa, että tasa-arvon kokemus yhdistetään Brexitissä ja Donald Trumpin valinnassa kyteneen protestiin, ja että protestoijat unohtavat mistä olemme tulleet. Toimittajan huolellisempi analyysi olisi kertonut, että protestille on länsimaissa ollut selkeä tilaus. Elinolosuhteet sekä tuloerot ovat muuttuneet huonommiksi monessa länsimaassa, etenkin 2000 -luvun alun jälkeen. Tämä ei ole kokemus vaan tilastollinen tosiasia. Syyllinen ei myöskään ole pelkästään veropolitiikka, vaan yllämainittu artikkelimme viittaa, että syyt ovat syvällä nykyisten yhteiskuntiemme rakenteissa.</p><p>Syitä käänteeseen kohti huonompaa selvitetään, mutta sen taustalla ovat todennäköisesti ainakin globalisaation hyötyjen epätasapainoinen jakautuminen, epäonnistuneet instituutiot sekä länsimaisten valtiollisten organisaatioiden (lähinnä keskuspankkien) voimakas puuttuminen markkinatalouden toimintaan. Epätasa-arvoisuuden kokemus näiden suurien tulo- ja terveyseroja kasvattaneiden voimien taustalla on toissijainen. Protestointi on ymmärrettävää. &nbsp;</p> Helsingin Sanomat julkaisi tänään toimittaja Heikki Aittokosken artikkelin, jossa argumentointiin, että:

”… elämä niin rikkaassa kuin köyhässä maailmassa on keskimäärin parantunut jatkuvasti. Silti tyytymättömyys – turhautuminen, jopa suoranainen raivo – on viime vuosina vallannut alaa.”

Väitteen tueksi esitettiin kavalkadi historiallisia tarkasteluja, jotka aivan oikein osoittivat mm. lapsikuolleisuuden laskeneen ja lukutaidon nousseen huomattavasti viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Tämä johti toimittajan tekemään päätelmän:

”Mikään määrä tapahtunutta myönteistä kehitystä ei vähennä katkeruutta, joka seuraa, jos yhteiskunta koetaan epätasa-arvoiseksi tai jos sen koetaan muuttuvan epätasa-arvoiseen suuntaan.”

Kyse ei kuitenkaan ole epätasa-arvoisuuden kokemuksesta, kuten toimittaja kirjoittaa, vaan sen absoluuttisista muutoksista.

Tuloerot

On lähes kiistatonta, että markkinatalous on parantanut ihmisten elinolosuhteita merkittävällä tavalla viimeisten 200 vuoden aikana. Joissakin länsimaissa tilanne on kuitenkin alkanut jälleen huonontua.

Osoitamme Luonnonvarakeskuksen tutkijan, tohtori Leena Kalliovirran kanssa arvostetussa tieteellisessä aikakauslehdessä, Review of Income and Wealthissa, keväällä julkaistavassa artikkelissa, miten länsimaat ovat siirtyneet jälleen hyvin epätasa-arvoisen tulonjaon ja suurten tuloerovaihteluiden aikakauteen (vanhempi versio artikkelista löytyy täältä). Olimme tasaisemman tulonjaon aikakaudessa aina 1950 -luvun puolivälistä 1980 -luvun loppupuolelle asti.

Tuloksemme myös indikoivat, että Yhdysvallat vaikuttaa keskeisesti tuloerojen kehitykseen länsimaissa. Kun tuloerot Yhdysvalloissa nousevat, näyttävät ne nousevan myös muissa länsimaissa vuoden-parin viiveellä. Yhdysvaltojen tulo- ja varallisuuserot ovat tällä hetkellä ennätyksellisellä tasolla. Viime vuosikymmeniä myös keskiluokan ja köyhempien kotitalouksien palkkojen kehitys on pysähtynyt. Tuloksiemme mukaan nämä tarkoittavat, että tuloerot ovat olleet pakotettuja nouseman myös muissa länsimaissa, ehkä jopa globaalisti. Syynä Yhdysvaltojen vaikutukseen muiden länsimaiden tuloeroihin ovat todennäköisesti sen voimakas rooli sekä globalisaation että maailmanlaajuisien pääoma- ja työmarkkinoiden muutoksien taustalla.

Köyhyys ja elintaso

Jos tarkastellaan köyhyyden kehitystä maittain (ks. kuvio), huomataan että se on joissakin länsimaissa, globaalin kehityksen vastaisesti, jopa noussut. Näihin maihin kuuluvat mm. Belgia, Italia, Kreikka ja Suomi. Köyhyyden globaali aleneminen onkin tapahtunut ennen kaikkea kehittyvissä maissa, mikä on hyvä asia, mutta mikä todennäköisesti lohduttaa melko vähän länsimaiden kasvanutta köyhien joukkoa.

Yhdysvalloissa ollaan saavuttu tilanteeseen, jossa eliniänajanodote on alkanut laskea, alennuttuaan trendinomaisesti sitä ennen vuosikymmenien ajan. On huomionarvoista, että kuolleisuus näyttää kasvavan etenkin valkoihoisten keskiluokkaisten miesten keskuudessa.

Turhautuminen on ymmärrettävää

Toimittaja Aittokoski toteaa, että tasa-arvon kokemus yhdistetään Brexitissä ja Donald Trumpin valinnassa kyteneen protestiin, ja että protestoijat unohtavat mistä olemme tulleet. Toimittajan huolellisempi analyysi olisi kertonut, että protestille on länsimaissa ollut selkeä tilaus. Elinolosuhteet sekä tuloerot ovat muuttuneet huonommiksi monessa länsimaassa, etenkin 2000 -luvun alun jälkeen. Tämä ei ole kokemus vaan tilastollinen tosiasia. Syyllinen ei myöskään ole pelkästään veropolitiikka, vaan yllämainittu artikkelimme viittaa, että syyt ovat syvällä nykyisten yhteiskuntiemme rakenteissa.

Syitä käänteeseen kohti huonompaa selvitetään, mutta sen taustalla ovat todennäköisesti ainakin globalisaation hyötyjen epätasapainoinen jakautuminen, epäonnistuneet instituutiot sekä länsimaisten valtiollisten organisaatioiden (lähinnä keskuspankkien) voimakas puuttuminen markkinatalouden toimintaan. Epätasa-arvoisuuden kokemus näiden suurien tulo- ja terveyseroja kasvattaneiden voimien taustalla on toissijainen. Protestointi on ymmärrettävää.  

]]>
49 http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248979-ei-maailma-ei-muutu-jatkuvasti-paremmaksi#comments Raha Brexit Donald Trump köyhyys Protestikulttuuri Tuloerot Thu, 11 Jan 2018 12:20:03 +0000 Tuomas Malinen http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248979-ei-maailma-ei-muutu-jatkuvasti-paremmaksi
Suomessa ei ole protestikulttuuria http://ossiojutkangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156333-suomessa-ei-ole-protestikulttuuria <p class="p1">Opiskelen nykytaidetta Espanjassa Vigon yliopistossa, Pontevedran kaupungissa sijaitsevassa Bellas Artes-yksikössä. Päädyin eilen sattumalta luennolle, jota piti Israelista asti tullut kutsuvieras Anat Katsir, Jerusalemissa sijaitsevan Bezalelin yliopiston graafisen suunnittelun opintolinjan johtaja. Normaalisti saan jatkuvasti epäillä, ymmärränkö espanjan tai gallegon kielisestä opetuksesta kaiken olennaisen. Tällä kertaa sain kerrankin olla se joka ymmärtää kaiken todennäköisesti paremmin kuin yksikään huonosti englantia osaavista paikallisista. Englanti ei toki ole minunkaan äidinkieli, mutta vähemmän ponnisteluja sen ymmärtäminen minulta vaatii kuin espanjan ja gallegon. Tämän vuoksi jaksoin kuunnella varsin keskittyneesti reilun tunnin kestävän luennon.</p> <p class="p2"><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/2011_Israeli_social_justice_protests">Loppukesällä 2011 alkoi Tel Avivissa Israelissa sarja mielenosoituksia</a>, jotka saivat alkunsa ihmisten tyytymättömyydestä kohtuuttomasti kohonneita asumiskustannuksia kohtaan. Protestiliike kokosi yhteen ihmisiä monista yhteiskunta -ja tuloluokista ja uskonnollisista taustoista. Protestien iskulauseissa peräänkuulutettiin sosiaalista vastuuta. Mukana oli erityisesti paljon työssä käyviä nuoria, joiden palkasta leijonanosa menee täysin käsistä karanneisiin vuokriin. Protestiliikkeen ydintoimintaan osallistui lukuisa määrä eri alojen ammattilaisia: taiteilijoita, valokuvaajia, graafikoita ynnä muita. Protestisarjaa kutsuttiin toisinaan ”telttaprotestiksi”, sillä monet muuttivat kirjaimellisesti puistoihin, kaduille ja muihin julkisiin paikkoihin. Osallistujia oli yksin Tel Avivissa n. 300 000 ja koko maassa puolisen miljoonaa. Vaikka Israelin johto aluksi vähätteli tempausta kutsuen sitä ”Woodstock-protestiksi”, lopulta myös poliitikot joutuivat noteeraamaan mielenosoittajien huolen sosiaalisen tasa-arvon laskusta ja kohtuuttomaksi nousseesta asumisesta. Myös pääministeri Benjamin Netanjahu ryhtyi vuoropuheluun protestiliikkeen johtohahmojen kanssa.</p> <p class="p2">Tätä kaikkea käsitteli Anat Katsirin luento Occupying Public Space, jossa hän keskittyi taiteilijoiden, valokuvaajien, graafikoiden yms. visuaalisten alojen ammattilaisten yhteistyöhön protestin aikana. Hän näytti lukuisia esimerkkejä <a href="http://www.demotix.com/news/798653/tent-city-protest-posters-israel#media-798636">julisteista, logoista ja muusta infografiikasta joilla ”masinoitiin”</a> väkeä mukaan rauhanomaiseen kansalaistottelemattomuuteen. Eräällä mainostoimistograafikolla oli työnsä vuoksi valtava määrä Facebook-kavereita, minkä vuoksi hän päätyi protestien Facebook-vastaavaksi. Protestiliike synnytti myös kaikenlaista sivutoimintaa: järjestettiin telttakonsertteja, poliittisia keskustelutilaisuuksia. Dokumenttielokuviakin näytettiin julkisilla paikoilla suurilta näytöiltä ja niitä kertyi katsomaan muutkin kuin vain protesteihin aktiivisesti osallistuneet ihmiset. Mielipidemittausten mukaan n. 80% israelilaisista suhtautui myönteisesti tai neutraalisti protestiliikkeeseen. Suurta poliittista muutosta mielenosoituksilla ei ole vielä ollut: oikeistohallitus johtaa Israelia edelleen. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että mielensoitukset olivat turhia. Ne muuttivat voimakkaasti vuokrista ja elinkustannuksista käytyä julkista keskustelua. Päättäjien ja poliitikkojen oli pakko ottaa kantaa asiaan. Mielenosoitusten jälkeenkin monia sen organisoijia on haastateltu mediassa yhteiskunnallisia kysymyksiä koskien.</p> <p class="p2">Edellinen kappale täytyi kirjoittaa kieli keskellä suuta, ettei kotimaani immeiset erehtyisi luulemaan, että siellä ne&nbsp; israelilaiset huligaanit särkivät vain ikkunoita ja pieksivät hevosia. Suomesta puuttuu protestikulttuuri. Suomessa kaikenlainen mielenosoittaminen on lähtökohtaisesti epäilyttävää toimintaa. Tähän vaikuttavat varmastikin monet kulttuuriset tekijät. Kaikenlainen itsensä näkyväksi tekeminen on varsin korkean kynnyksen takana. Sen takia vain hyvin harva tarttuu megafoniin, vaikka siihen heillä olisi täysi oikeus. Sanottavaa ja protestoitavaa kyllä riittäisi - esimerkiksi tuloerot kasvavat Suomessa koko ajan. Suomalainen on kuitenkin kasvanut holhousyhteiskunnassa, jossa peruskansalainen ulkoistaa monien asioiden vastuun yhteiskunnalle ja sen päättäjille. On hyväksyttävää käydä äänestyskopissa kerran tai pari muutamassa vuodessa, mutta siinäpä se vaikuttaminen sitten olikin. Kaikki muu on lähinnä anarkomarkojen riehumista tai säälittävää pilipaliruikutusta eduskuntatalon edessä. Ruikutus itsessään ei toki ole väärin, mutta se pitää purkaa oikein. Kahvikuppiin tai tuoppiin, yksin tai yhdessä samanmielisten kanssa. Näin on tehtävä siksikin, että jos toimisi kuten israelilaiset, siihen sisältyisi jonkinlainen ajatuksenpoikanen siitä, että itse voisi vaikuttaa asioihin edes hitusen. Ajatus siitä, että itse voisi johonkin vaikuttaa ja itsellä olisi siten edes vähäsen vastuuta on niin vastenmielinen, että ajatus julkisesta protestista on kauempana kuin Aurinko Maasta.</p> <p class="p2">Eilen luennon jälkeen menin vaimoni kanssa nettikahvilaan lukeakseni sähköpostit ja uutisia. Törmäsin <a href="http://yle.fi/uutiset/jari_tervo_pieni_sikaileva_porhokerho/6974688">Ylen julkaisemaan Jari Tervon kirjoitukseen.</a> Hän sanailee itsenäisyyspäivän ”mielenosoituksesta” mm. seuraavasti:&nbsp; <em>”Ikkunan rikkominen on yhtä vähän mielipide kuin hevosen hakkaaminen jääkiekkomailalla”</em>. Aha. Tämäpä on uusi ajatus. Tervo jatkaa: <em>”kiakkovierailla ei ole mitään oikeutta tuhota omaisuutta, rääkätä eläimiä tai pahoinpidellä ihmisiä, vaikka ihmiset sattuisivat olemaan virkapukuisia poliiseja”</em>. No shit Sherlock! Huokaus. Kyllähän minä tiedän, että tällaista tautologiaa suoltavat monetkin ammatikseen kirjoittavat. Joskus tulee ihmeteltyä, miksi esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisee luokattoman huonoja kolumneja. Parempia kirjoituksia on tämä Uusi Suomikin pullollaan. Myös Suomessa merkitsee todella paljon kuka sanoo, eikä se mitä sanotaan. Tämä näkyy Tervonkin kolumnissa. Sori vain: vaikka itsestäänselvyyksiä toistelisi tunnettu helsinkiläinen kirjailija ei se ole yhtään sen hohdokkaampaa. Sanotaan tämä kuitenkin varmuuden vuoksi: olen Tervon kanssa samaa mieltä edellä olevista lainauksista. Hyi hyi anarkistit. No niin, nyt viimeistään voitte viedä ne soihdut pois.</p> <p class="p2">Ainakin Tervo yrittää ilmaista kirjoituksessaan olevansa ajan tasalla. Hän mm. osoittaa tietävänsä, kuinka nettiaikana voidaan mielenosoitus koota sosiaalisessa mediassa vaikkapa Facebookia hyödyntäen. Niin voidaan. Sen Tervo kuitenkin jättää hienosti mainitsematta, ettei uutta tekniikkaa hyödyntävien mielenosoitusten ja protestien tarvitse olla tällaisia kuin Tampereella 6.12.2013. Mielenosoituksista aika vähän mitään tietävä lukija helposti ymmärtää, että tällaisia ne mielenosoitukset ylipäätään ovat. Jo pelkkä sana ”mielenosoitus” johtaa suomen kielessä tietynlaisiin konnotaatiohin. Näitä konnotaatioita Tervo ei millään tavalla pyri haastamaan. Hän on ajan tasalla siitä, että Internetiä käytetään ihmisten kutsumiseen paikalle, mutta hän jättää kokonaan huomioimatta sen, ettei Suomi ole koko maailma. Eikä mielenosoitusten tarvitsisi olla huliganismia. Epäilen, että Tervo kehtaisi tätä saarnaansa pitää Israelin mielenosoituksissa osallistuneille. Hehän vielä esiintyivät omilla kasvoillaan ja nimillään. Tästä tulen sellaiseen johtopäätökseen, että Tervon kolumni on yksinkertaisesti huono. Hyvässä kolumnissa huomioidaan edes hitusen muutakin maailmaa, eikä eletä impivaaralaisessa mikrokosmoksessa. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että tarkoitus on vain toisintaa sitä näkemystä jota Suomi on jo valmiiksi ääriään myöten täynnä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Opiskelen nykytaidetta Espanjassa Vigon yliopistossa, Pontevedran kaupungissa sijaitsevassa Bellas Artes-yksikössä. Päädyin eilen sattumalta luennolle, jota piti Israelista asti tullut kutsuvieras Anat Katsir, Jerusalemissa sijaitsevan Bezalelin yliopiston graafisen suunnittelun opintolinjan johtaja. Normaalisti saan jatkuvasti epäillä, ymmärränkö espanjan tai gallegon kielisestä opetuksesta kaiken olennaisen. Tällä kertaa sain kerrankin olla se joka ymmärtää kaiken todennäköisesti paremmin kuin yksikään huonosti englantia osaavista paikallisista. Englanti ei toki ole minunkaan äidinkieli, mutta vähemmän ponnisteluja sen ymmärtäminen minulta vaatii kuin espanjan ja gallegon. Tämän vuoksi jaksoin kuunnella varsin keskittyneesti reilun tunnin kestävän luennon.

Loppukesällä 2011 alkoi Tel Avivissa Israelissa sarja mielenosoituksia, jotka saivat alkunsa ihmisten tyytymättömyydestä kohtuuttomasti kohonneita asumiskustannuksia kohtaan. Protestiliike kokosi yhteen ihmisiä monista yhteiskunta -ja tuloluokista ja uskonnollisista taustoista. Protestien iskulauseissa peräänkuulutettiin sosiaalista vastuuta. Mukana oli erityisesti paljon työssä käyviä nuoria, joiden palkasta leijonanosa menee täysin käsistä karanneisiin vuokriin. Protestiliikkeen ydintoimintaan osallistui lukuisa määrä eri alojen ammattilaisia: taiteilijoita, valokuvaajia, graafikoita ynnä muita. Protestisarjaa kutsuttiin toisinaan ”telttaprotestiksi”, sillä monet muuttivat kirjaimellisesti puistoihin, kaduille ja muihin julkisiin paikkoihin. Osallistujia oli yksin Tel Avivissa n. 300 000 ja koko maassa puolisen miljoonaa. Vaikka Israelin johto aluksi vähätteli tempausta kutsuen sitä ”Woodstock-protestiksi”, lopulta myös poliitikot joutuivat noteeraamaan mielenosoittajien huolen sosiaalisen tasa-arvon laskusta ja kohtuuttomaksi nousseesta asumisesta. Myös pääministeri Benjamin Netanjahu ryhtyi vuoropuheluun protestiliikkeen johtohahmojen kanssa.

Tätä kaikkea käsitteli Anat Katsirin luento Occupying Public Space, jossa hän keskittyi taiteilijoiden, valokuvaajien, graafikoiden yms. visuaalisten alojen ammattilaisten yhteistyöhön protestin aikana. Hän näytti lukuisia esimerkkejä julisteista, logoista ja muusta infografiikasta joilla ”masinoitiin” väkeä mukaan rauhanomaiseen kansalaistottelemattomuuteen. Eräällä mainostoimistograafikolla oli työnsä vuoksi valtava määrä Facebook-kavereita, minkä vuoksi hän päätyi protestien Facebook-vastaavaksi. Protestiliike synnytti myös kaikenlaista sivutoimintaa: järjestettiin telttakonsertteja, poliittisia keskustelutilaisuuksia. Dokumenttielokuviakin näytettiin julkisilla paikoilla suurilta näytöiltä ja niitä kertyi katsomaan muutkin kuin vain protesteihin aktiivisesti osallistuneet ihmiset. Mielipidemittausten mukaan n. 80% israelilaisista suhtautui myönteisesti tai neutraalisti protestiliikkeeseen. Suurta poliittista muutosta mielenosoituksilla ei ole vielä ollut: oikeistohallitus johtaa Israelia edelleen. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että mielensoitukset olivat turhia. Ne muuttivat voimakkaasti vuokrista ja elinkustannuksista käytyä julkista keskustelua. Päättäjien ja poliitikkojen oli pakko ottaa kantaa asiaan. Mielenosoitusten jälkeenkin monia sen organisoijia on haastateltu mediassa yhteiskunnallisia kysymyksiä koskien.

Edellinen kappale täytyi kirjoittaa kieli keskellä suuta, ettei kotimaani immeiset erehtyisi luulemaan, että siellä ne  israelilaiset huligaanit särkivät vain ikkunoita ja pieksivät hevosia. Suomesta puuttuu protestikulttuuri. Suomessa kaikenlainen mielenosoittaminen on lähtökohtaisesti epäilyttävää toimintaa. Tähän vaikuttavat varmastikin monet kulttuuriset tekijät. Kaikenlainen itsensä näkyväksi tekeminen on varsin korkean kynnyksen takana. Sen takia vain hyvin harva tarttuu megafoniin, vaikka siihen heillä olisi täysi oikeus. Sanottavaa ja protestoitavaa kyllä riittäisi - esimerkiksi tuloerot kasvavat Suomessa koko ajan. Suomalainen on kuitenkin kasvanut holhousyhteiskunnassa, jossa peruskansalainen ulkoistaa monien asioiden vastuun yhteiskunnalle ja sen päättäjille. On hyväksyttävää käydä äänestyskopissa kerran tai pari muutamassa vuodessa, mutta siinäpä se vaikuttaminen sitten olikin. Kaikki muu on lähinnä anarkomarkojen riehumista tai säälittävää pilipaliruikutusta eduskuntatalon edessä. Ruikutus itsessään ei toki ole väärin, mutta se pitää purkaa oikein. Kahvikuppiin tai tuoppiin, yksin tai yhdessä samanmielisten kanssa. Näin on tehtävä siksikin, että jos toimisi kuten israelilaiset, siihen sisältyisi jonkinlainen ajatuksenpoikanen siitä, että itse voisi vaikuttaa asioihin edes hitusen. Ajatus siitä, että itse voisi johonkin vaikuttaa ja itsellä olisi siten edes vähäsen vastuuta on niin vastenmielinen, että ajatus julkisesta protestista on kauempana kuin Aurinko Maasta.

Eilen luennon jälkeen menin vaimoni kanssa nettikahvilaan lukeakseni sähköpostit ja uutisia. Törmäsin Ylen julkaisemaan Jari Tervon kirjoitukseen. Hän sanailee itsenäisyyspäivän ”mielenosoituksesta” mm. seuraavasti:  ”Ikkunan rikkominen on yhtä vähän mielipide kuin hevosen hakkaaminen jääkiekkomailalla”. Aha. Tämäpä on uusi ajatus. Tervo jatkaa: ”kiakkovierailla ei ole mitään oikeutta tuhota omaisuutta, rääkätä eläimiä tai pahoinpidellä ihmisiä, vaikka ihmiset sattuisivat olemaan virkapukuisia poliiseja”. No shit Sherlock! Huokaus. Kyllähän minä tiedän, että tällaista tautologiaa suoltavat monetkin ammatikseen kirjoittavat. Joskus tulee ihmeteltyä, miksi esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisee luokattoman huonoja kolumneja. Parempia kirjoituksia on tämä Uusi Suomikin pullollaan. Myös Suomessa merkitsee todella paljon kuka sanoo, eikä se mitä sanotaan. Tämä näkyy Tervonkin kolumnissa. Sori vain: vaikka itsestäänselvyyksiä toistelisi tunnettu helsinkiläinen kirjailija ei se ole yhtään sen hohdokkaampaa. Sanotaan tämä kuitenkin varmuuden vuoksi: olen Tervon kanssa samaa mieltä edellä olevista lainauksista. Hyi hyi anarkistit. No niin, nyt viimeistään voitte viedä ne soihdut pois.

Ainakin Tervo yrittää ilmaista kirjoituksessaan olevansa ajan tasalla. Hän mm. osoittaa tietävänsä, kuinka nettiaikana voidaan mielenosoitus koota sosiaalisessa mediassa vaikkapa Facebookia hyödyntäen. Niin voidaan. Sen Tervo kuitenkin jättää hienosti mainitsematta, ettei uutta tekniikkaa hyödyntävien mielenosoitusten ja protestien tarvitse olla tällaisia kuin Tampereella 6.12.2013. Mielenosoituksista aika vähän mitään tietävä lukija helposti ymmärtää, että tällaisia ne mielenosoitukset ylipäätään ovat. Jo pelkkä sana ”mielenosoitus” johtaa suomen kielessä tietynlaisiin konnotaatiohin. Näitä konnotaatioita Tervo ei millään tavalla pyri haastamaan. Hän on ajan tasalla siitä, että Internetiä käytetään ihmisten kutsumiseen paikalle, mutta hän jättää kokonaan huomioimatta sen, ettei Suomi ole koko maailma. Eikä mielenosoitusten tarvitsisi olla huliganismia. Epäilen, että Tervo kehtaisi tätä saarnaansa pitää Israelin mielenosoituksissa osallistuneille. Hehän vielä esiintyivät omilla kasvoillaan ja nimillään. Tästä tulen sellaiseen johtopäätökseen, että Tervon kolumni on yksinkertaisesti huono. Hyvässä kolumnissa huomioidaan edes hitusen muutakin maailmaa, eikä eletä impivaaralaisessa mikrokosmoksessa. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että tarkoitus on vain toisintaa sitä näkemystä jota Suomi on jo valmiiksi ääriään myöten täynnä.

]]>
4 http://ossiojutkangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156333-suomessa-ei-ole-protestikulttuuria#comments Israel mielenosoitus Protestikulttuuri Suomi Sat, 14 Dec 2013 20:19:01 +0000 Ossi Ojutkangas http://ossiojutkangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156333-suomessa-ei-ole-protestikulttuuria