Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Kaikki blogit puheenaiheesta Hiilidioksidi

Ilmasto odottaa vuosisadan metsämarssia

Puolan Katowicessä joulukuussa pidetty YK:n vuotuinen ilmastokokous ei onnistunut viitoittamaan käytännön tasolle Pariisin 2015 massiivisessa kokouksessa sovittua yhteistä periaatetta. Maapallon kaikki maathan olivat Pariisissa valmiita hillitsemään fossiilisen hiilidioksidin päästöjä ilmakehään.

Global Carbon Project –hankkeen juuri ennen Katowicen kokousta päivittämä maapallon hiilibudjetti antoi kokoukselle jo ennakkovaroituksen. Päästöt ovat kääntyneet taas Pariisin kokouksen jälkeen nousuun (kuva 1).

Hiilipörssi maakunnan tasolla

Jo parinkymmenen vuoden ajan pidetyt kansainväliset ilmastokokoukset ovat keskittyneet hiilidioksidin päästöjen vähennykseen maapallolla. Sitä varten luotiin vuonna 2004 Euroopan unionin sisäinen hiilidioksidin päästöpörssi. Päästöpörssin tavoite oli hillitä fossiilihiilen lähdevirtoja taivaalle.

Päästöpörssi on onnistunut tavoitteessaan varsin kehnosti. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus jatkaa nousuaan vuodesta toiseen.

Hiilidioksidin sieppaus kannattaa aloittaa metsillä

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) lokakuun 2018 raportin taustatyön tekijät kävivät läpi valtavan joukon tieteellisiä artikkeleita. He haarukoivat, summasivat ja laskivat keskiarvoja erilaisille vaihtoehdoille. Yksi haravoiduimpia teemoja oli hiilidioksidin sieppaus ilmakehästä, vaihtoehtona hiilidioksidin päästöjen vähennyksille.

Hiilidioksidin voi siepata joko biologisesti tai teknisesti, tai molemmat yhdistäen. Kaikki sieppauksen menetelmät maksavat. Päämaksajaksi ilmastokamppailussa on jo vuosia ehdotettu hiilidioksidin päästöpörssiä.

Ensin tarvitaan energia, jota voidaan siepata

Ensin tarvitaan energia, jota voidaan siepata.

 

Ilmastomuutoskeskustelussa ihmetyttää ristiriitainen tieto. ”Varmaa tietoa” on jo tapahtuneen hiilidioksidin vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen, tietolähteestä riippuen 7...34 asteen välillä. Muutama päivä sitten julistettiin ”varmana tietona” ilmastomuutoksen olevankin paljon pitemmällä, mitä tähän asti on tiedetty.

Ei hyvältä näytä.

Puurakentamisella on ilmastoarvo

Hiilen nieluvaraston suuruuden eli hiililuvun (tonnia alkuainehiiltä hehtaarilla) voi laskea koko maapallon tasolla, yhden valtion tasolla, yhden metsätilan tasolla tai vaikkapa yhden puurakenteisen omakotitalon tontin tasolla. Yksi kansainvälisen ilmastokamppailun keskeisiä tavoitteita on kasvattaa hiilen nieluvarastoa kaikkialla maapallolla ja kaikilla tasoilla.

Ilmastopaneeli edistää toisen sukupolven energiaviljelyä

Energiaviljelyn oppi sai alkunsa 1970-luvun öljykriiseistä. Juuri ennen niitä kansainvälinen ajatushautomo Rooman Klubi oli julkaissut teoksensa ”Kasvun rajat”. Klubi opetti, että uusiutumaton polttoaine loppuu kohta. Ihmiskunnan on syytä siirtyä uusiutuviin, aurinkoperäisiin polttoaineisiin.

Biomassan varastoimaa aurinkoenergiaa voi paitsi kerätä luonnonmetsistä polttopuuna, myös viljellä.

Ajaudummeko kivihiilen ylituotantoon

1970-luvun öljykriisin, Jom Kippur sodan aikoihin opimme että öljy on ehtyvä luonnonvara. Se loppuu ennusteiden mukaan 40 vuodessa. Mikä maailman markkinoilla ehtyy, sen hinta ajan pitkässä juoksussa nousee, hetkellisistä heilahteluista huolimatta. Näin öljylle juuri tapahtui. Sen inflaatiosta puhdistettu keskihinta on noussut 40 vuodessa 20 dollarista 70 dollariin tynnyriltä (kuva 1). 

Ilmaston muutoksella ei pidä pelata

Kansainvälisen ilmastokamppailun voi laskea alkavan vuodesta 1990. OECD-maat antoivat silloin Geneven julistuksen, jonka mukaan kasvihuoneilmiötä aiheuttavan hiilidioksidin päästöt on saatava putoamaan. Koko maailman johtajat sopivat siitä ensimmäisen kerran Rion ympäristökokouksessa 1992.

Neljännesvuosisata on kulunut, kansainvälisiä ilmastokokouksia on pidetty lähes vuosittain, ja vaihtelevia hiilidioksidin päästöjen lupauksia on annettu. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuus nousee kuitenkin vääjäämättä (kuva 1, Mauna Loan mittausasema Hawaijilla).

Happosateista ja metsävaurioiden uhkasta selvittiin

Metsävauriot kuohuttivat mieliämme 1980-luvulla. Puhuimme happosateista, jotka olivat pääosin peräisin kivihiiltä käyttävien voimaloiden ja teollisuuden rikkidioksidin päästöistä. Happosateiden uhka oli enemmän Etelä-Suomen ongelma. Kuusen kasvatusmetsien harsuuntumista mitattiin muun muassa Salpausselällä.

Euroopan happamoituneita vuoristometsiä tuhoutui silloisen rautaesiripun rajan itäpuolisissa Itä-Saksassa ja Tsekeissä. Etelätuulet kuljettivat sieltä sateita Suomeen, ja sadevesiemme happamuuden pelättiin lisääntyvän entisestään.

Mikä sai pohjoisen puut kasvuun?

Luonnonvarakeskus päivitti lokakuussa Suomen metsävaratiedot. Puustomme paisuu edelleen. Viime mittauskaudella (2013-2017) puuston kokonaismäärä oli 2473 miljoonaa kiintokuutiometriä (kuva).

Merkittävä osuus puustomme kohenemisesta tulee Pohjois-Suomesta. Tuoreimpien tietojen mukaan Lappi puskee nyt puuta 13,7 miljoonaa kuutiota vuodessa, kun kasvu 1990-luvun alussa oli vain kahdeksan miljoonaa kuutiota. Kasvun nousua on yli 70 prosenttia.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä