Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Fri, 04 Mar 2016 17:46:03 +0200 fi Pari Paavomaista ajatusta http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213051-pari-paavomaista-ajatusta <p>Vasemmisto viisasteli eilen, että mikäli osinkoina jaettava summa käytettäisiin täysimääräisesti työllistämiseen, saisi osinkoina jaettavalla summalla palkattua 240&nbsp;000 työntekijää. Jopa ajatusleikkinä tämä on niin tyhmä, että alkoi särkemään päätä kun luin sen ensimmäisen kerran. Koska kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä ajatuksen taustalla olevaa pohjatonta typeryyttä, niin kerrataan muutama perusasia.</p><p>Ensinnäkin yrittämisen ja yrityksen omistamisen tavoite on päästä jakamaan osinkoa. Ilman tätä tavoitetta, yrityksiä ei olisi. Toisekseen osingot jaetaan edellisen vuoden tuloksen perusteella. Mahdolliset palkkaamiset ja irtisanomiset taas tehdään tulevaisuuden näkymien perusteella. Joskus yritys voi jakaa paljonkin osinkoa, mutta silti irtisanoa työntekijöitä, eikä siinä ole mitään väärää.</p><p>Suomen verotus on kaiken lisäksi tehty sellaiseksi, että yrittäjillä ei ole mitään syytä pitää rahoja yrityksessä. Viron veromallilla osinkoja luultavasti jaettaisiin vähemmän ja yritykset investoisivat enemmän.</p><p>Lähtökohtaisesti yritykset pyrkivät toimimaan mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman pienellä määrällä työntekijöitä. Tätä nimitetään tuottavuudeksi. Kun tuottavuus kasvaa, yhteiskunta vaurastuu. Kun tuottavuus laskee, yhteiskunta köyhtyy.</p><p>Sama tuottavuusvaatimus pätee itse asiassa myös pääomaan. Osinkojen jakaminen on itse asiassa pääoman irtisanomista. Jos yrityksellä ei ole kasvunäkymiä, ei uusia työntekijöitä tarvita ja myös vanhoja irtisanotaan. Tässä tilanteessa myös pääomaa ei tarvita niin paljoa, minkä vuoksi pääomaa irtisanotaan, eli maksetaan osinkoa omistajille. Omistajat voivat tällöin kohdistaa pääoman muihin, tuottavampiin hankkeisiin kuin juuri kyseiseen yritykseen.</p><p>Varsinkin pörssiyrityksillä on toki paineita maksaa osinkoja niin hyvinä kuin huonoinakin vuosina, koska yrityksen osingonmaksulla on merkitystä siinä, miten se saa sijoituksia ja miten sen arvo muodostuu. Osingot ovat lopulta aika monimutkainen käytäntö, jonka vertaaminen suoraan työntekijöiden palkkoihin on silkkaa idiotismia.</p><p>Arhinmäkikään ei nyt niin hölmö ole, että ehdottaisi tuollaista tosissaan. <strong>Tarkoituksena oli vain hämätä omaa, varsin yksinkertaista äänestäjäkuntaa ja ärsyttää muita. </strong>Vastaavaan matematiikkaan pystyvät onneksi muutkin. Minusta oma mallini tuottaisi paljon enemmän hyvinvointia kuin nykyinen &rdquo;hyvinvointiyhteiskunta&rdquo;.</p><p>Julkisyhteisöjen menot kokonaisuudessaan ovat noin 120 miljardia euroa. Suomessa on noin 5,4 miljoonaa asukasta. Näistä täysi-ikäisiä on noin 3,9 miljoonaa. Mikäli meillä olisi minimivaltio, jossa on vain poliisi, armeija ja oikeuslaitos, jäisi jaettavaa noin 100 miljardia euroa vuodessa. Tällä voitaisiin jokaiselle täysi-ikäiselle maksaa veroton 25&nbsp;000 euron vuosittainen kansalaispalkka. Näin köyhyys olisi lopullisesti selätetty, eikä eläkkeistäkään tarvitsisi murehtia.</p><p>Toinen vaihtoehto olisi jakaa 100&nbsp;000 ihmiselle vuodessa miljoona euroa, jolloin muutamassa kymmenessä vuodessa jokainen suomalainen olisi miljonääri. Suomi voisi nopeuttaa tätä prosessia ottamalla velkaa muutaman sata miljardia. Pian kaikki suomalaiset olisivat miljonäärejä, eikä verojakaan tarvitsi kantaa enää kuin sen verran, että valtion velanhoitokustannukset saadaan hoidettua.</p><p>Millään tavalla realististahan tuo ei ole, enkä sitä tietenkään tosissani ehdota. Epäilen kuitenkin, että minun ajatuksellani olisi paremmat seuraukset kuin Vasemmiston ehdottamalla osinkojen sosialisoinnilla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmisto viisasteli eilen, että mikäli osinkoina jaettava summa käytettäisiin täysimääräisesti työllistämiseen, saisi osinkoina jaettavalla summalla palkattua 240 000 työntekijää. Jopa ajatusleikkinä tämä on niin tyhmä, että alkoi särkemään päätä kun luin sen ensimmäisen kerran. Koska kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä ajatuksen taustalla olevaa pohjatonta typeryyttä, niin kerrataan muutama perusasia.

Ensinnäkin yrittämisen ja yrityksen omistamisen tavoite on päästä jakamaan osinkoa. Ilman tätä tavoitetta, yrityksiä ei olisi. Toisekseen osingot jaetaan edellisen vuoden tuloksen perusteella. Mahdolliset palkkaamiset ja irtisanomiset taas tehdään tulevaisuuden näkymien perusteella. Joskus yritys voi jakaa paljonkin osinkoa, mutta silti irtisanoa työntekijöitä, eikä siinä ole mitään väärää.

Suomen verotus on kaiken lisäksi tehty sellaiseksi, että yrittäjillä ei ole mitään syytä pitää rahoja yrityksessä. Viron veromallilla osinkoja luultavasti jaettaisiin vähemmän ja yritykset investoisivat enemmän.

Lähtökohtaisesti yritykset pyrkivät toimimaan mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman pienellä määrällä työntekijöitä. Tätä nimitetään tuottavuudeksi. Kun tuottavuus kasvaa, yhteiskunta vaurastuu. Kun tuottavuus laskee, yhteiskunta köyhtyy.

Sama tuottavuusvaatimus pätee itse asiassa myös pääomaan. Osinkojen jakaminen on itse asiassa pääoman irtisanomista. Jos yrityksellä ei ole kasvunäkymiä, ei uusia työntekijöitä tarvita ja myös vanhoja irtisanotaan. Tässä tilanteessa myös pääomaa ei tarvita niin paljoa, minkä vuoksi pääomaa irtisanotaan, eli maksetaan osinkoa omistajille. Omistajat voivat tällöin kohdistaa pääoman muihin, tuottavampiin hankkeisiin kuin juuri kyseiseen yritykseen.

Varsinkin pörssiyrityksillä on toki paineita maksaa osinkoja niin hyvinä kuin huonoinakin vuosina, koska yrityksen osingonmaksulla on merkitystä siinä, miten se saa sijoituksia ja miten sen arvo muodostuu. Osingot ovat lopulta aika monimutkainen käytäntö, jonka vertaaminen suoraan työntekijöiden palkkoihin on silkkaa idiotismia.

Arhinmäkikään ei nyt niin hölmö ole, että ehdottaisi tuollaista tosissaan. Tarkoituksena oli vain hämätä omaa, varsin yksinkertaista äänestäjäkuntaa ja ärsyttää muita. Vastaavaan matematiikkaan pystyvät onneksi muutkin. Minusta oma mallini tuottaisi paljon enemmän hyvinvointia kuin nykyinen ”hyvinvointiyhteiskunta”.

Julkisyhteisöjen menot kokonaisuudessaan ovat noin 120 miljardia euroa. Suomessa on noin 5,4 miljoonaa asukasta. Näistä täysi-ikäisiä on noin 3,9 miljoonaa. Mikäli meillä olisi minimivaltio, jossa on vain poliisi, armeija ja oikeuslaitos, jäisi jaettavaa noin 100 miljardia euroa vuodessa. Tällä voitaisiin jokaiselle täysi-ikäiselle maksaa veroton 25 000 euron vuosittainen kansalaispalkka. Näin köyhyys olisi lopullisesti selätetty, eikä eläkkeistäkään tarvitsisi murehtia.

Toinen vaihtoehto olisi jakaa 100 000 ihmiselle vuodessa miljoona euroa, jolloin muutamassa kymmenessä vuodessa jokainen suomalainen olisi miljonääri. Suomi voisi nopeuttaa tätä prosessia ottamalla velkaa muutaman sata miljardia. Pian kaikki suomalaiset olisivat miljonäärejä, eikä verojakaan tarvitsi kantaa enää kuin sen verran, että valtion velanhoitokustannukset saadaan hoidettua.

Millään tavalla realististahan tuo ei ole, enkä sitä tietenkään tosissani ehdota. Epäilen kuitenkin, että minun ajatuksellani olisi paremmat seuraukset kuin Vasemmiston ehdottamalla osinkojen sosialisoinnilla.

 

 

]]>
7 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213051-pari-paavomaista-ajatusta#comments Osingot Paavo Arhinmäki Fri, 04 Mar 2016 15:46:03 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213051-pari-paavomaista-ajatusta
Tue uutta puheradioa http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168507-tue-uutta-puheradioa <p>Perustimme Radio Ravun keväällä 2014 hyvin idealistiselta pohjalta. Olimme kyllästyneet radiokanavien tasapaksuihin soittolistoihin ja uskoimme, että aidolle asiasisällölle olisi Suomessa kysyntää.</p> <p>Toisaalta olimme myös huolestuneita Yleisradion &quot;monopolista&quot; puheradiossa. Meistä ei ollut oikein, että kaikki radion asiaohjelmat tulevat &quot;valtion virallisen&quot; kanavan kautta kansalle valmiiksi suodatettuna.</p> <p>Halusimme tuoda aidosti tuoreen ja raikkaan vaihtoehdon radiokentälle ja olemme mielestämme onnistuneet siinä erinomaisesti.</p> <p>Jo lyhyen olemassaolon aikana meillä on ollut vieraina merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia aina yrittäjistä, kulttuurivaikuttajista ja tiedemiehistä ministereihin. Olemme käsitelleet aiheita, joita muut mediat eivät käsittele ja olemme tuoneet esiin uusia, rohkeita näkökulmia politiikasta ja taloudesta.</p> <p>Vaikka emme ole pienten resurssien vuoksi kyenneet laajasti mainostamaan, eikä tekniikkakaan aina pelaa, lasketaan viikokuuntelijoidemme määrä jo kymmenissä tuhansissa. Kuuntelijamäärät ovat tietenkin vain toissijainen mittari. Tärkeintä meille on, että kuuntelijapalautteen mukaan ohjelmamme on mielenkiintoista, asiantuntevaa ja ajankohtaista.</p> <p>Radio Rapua on pyöritetty käytännössä talkoovoimin ja lähes nollabudjetilla koko kevät, mikä tuntuu aika uskomattomalta, kun esimerkiksi Yleisradio tarvitsee omaan radiotoimintaansa 70 miljoonaa euroa vuodessa.</p> <p>Jatkamme varmasti nettiradiona, mutta nyt toimilupamme FM-radiossa on uhattuna. Olemme saaneet luvan vain toukokuun loppuun saakka, ja luvan uusiminen maksaa yli 5000 euroa seuraavalle kolmelle kuukaudelle. Pienenä aloittelevana yrityksenä meillä ei ole varaa maksaa sitä ilman yleisön apua.</p> <p>Valitettavasti, toisin kuin kilpailijalla, me emme saa rahoitusta veronmaksajien selkänahasta. Me voimme toimia radiona ainoastaan, mikäli kuuntelijat meistä pitävät ja yritykset katsovat meidät riittävän houkuttelevaksi mainosmediaksi.</p> <p>Ystävällisesti pyydämmekin, että auttaisitte meitä säilyttämään paikkamme Suomen radiokentässä. Olemme käynnistäneet joukkorahoitukseen tähtäävän kampanjan <a href="https://www.thunderclap.it/projects/11830-puheradio?locale=en" target="_blank">Thunderclap -palvelussa.</a>&nbsp;Kyseinen palvelu pyytää sinua kirjautumaan sisään Facebook tai Twitter -tunnuksillasi, jonka jälkeen annat meille luvan lähettää <strong>yhden kerran ennalta sovitun viestin&nbsp;</strong>profiilisi kautta. Viestissä kerrotaan joukkorahoituskampanjastamme, johon toivomme mahdollisimman monen kantavan kortensa kekoon.</p> <p>Olemme saaneet kasaan jo <strong>yli puolet</strong> tavoitteestamme.&nbsp;<a href="https://www.thunderclap.it/projects/11830-puheradio?locale=en" target="_blank">Thunderclap -kampanjamme</a> tukeminen ei vaadi sinulta mitään muuta kuin pari klikkausta, eikä se mahdollista kuin yhden viestin lähettämisen Facebook tai Twitter -seinällesi. Auta meitä jatkamaan, tue&nbsp;sananvapautta ja heikennä osaltasi Ylen monopolia. Tee suomalaista radiohistoriaa!</p> <p>KAMPANJAN OSOITE: <a href="https://www.thunderclap.it/projects/11830-puheradio?locale=en" target="_blank">https://www.thunderclap.it/projects/11830-puheradio?locale=en&nbsp;</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perustimme Radio Ravun keväällä 2014 hyvin idealistiselta pohjalta. Olimme kyllästyneet radiokanavien tasapaksuihin soittolistoihin ja uskoimme, että aidolle asiasisällölle olisi Suomessa kysyntää.

Toisaalta olimme myös huolestuneita Yleisradion "monopolista" puheradiossa. Meistä ei ollut oikein, että kaikki radion asiaohjelmat tulevat "valtion virallisen" kanavan kautta kansalle valmiiksi suodatettuna.

Halusimme tuoda aidosti tuoreen ja raikkaan vaihtoehdon radiokentälle ja olemme mielestämme onnistuneet siinä erinomaisesti.

Jo lyhyen olemassaolon aikana meillä on ollut vieraina merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia aina yrittäjistä, kulttuurivaikuttajista ja tiedemiehistä ministereihin. Olemme käsitelleet aiheita, joita muut mediat eivät käsittele ja olemme tuoneet esiin uusia, rohkeita näkökulmia politiikasta ja taloudesta.

Vaikka emme ole pienten resurssien vuoksi kyenneet laajasti mainostamaan, eikä tekniikkakaan aina pelaa, lasketaan viikokuuntelijoidemme määrä jo kymmenissä tuhansissa. Kuuntelijamäärät ovat tietenkin vain toissijainen mittari. Tärkeintä meille on, että kuuntelijapalautteen mukaan ohjelmamme on mielenkiintoista, asiantuntevaa ja ajankohtaista.

Radio Rapua on pyöritetty käytännössä talkoovoimin ja lähes nollabudjetilla koko kevät, mikä tuntuu aika uskomattomalta, kun esimerkiksi Yleisradio tarvitsee omaan radiotoimintaansa 70 miljoonaa euroa vuodessa.

Jatkamme varmasti nettiradiona, mutta nyt toimilupamme FM-radiossa on uhattuna. Olemme saaneet luvan vain toukokuun loppuun saakka, ja luvan uusiminen maksaa yli 5000 euroa seuraavalle kolmelle kuukaudelle. Pienenä aloittelevana yrityksenä meillä ei ole varaa maksaa sitä ilman yleisön apua.

Valitettavasti, toisin kuin kilpailijalla, me emme saa rahoitusta veronmaksajien selkänahasta. Me voimme toimia radiona ainoastaan, mikäli kuuntelijat meistä pitävät ja yritykset katsovat meidät riittävän houkuttelevaksi mainosmediaksi.

Ystävällisesti pyydämmekin, että auttaisitte meitä säilyttämään paikkamme Suomen radiokentässä. Olemme käynnistäneet joukkorahoitukseen tähtäävän kampanjan Thunderclap -palvelussa. Kyseinen palvelu pyytää sinua kirjautumaan sisään Facebook tai Twitter -tunnuksillasi, jonka jälkeen annat meille luvan lähettää yhden kerran ennalta sovitun viestin profiilisi kautta. Viestissä kerrotaan joukkorahoituskampanjastamme, johon toivomme mahdollisimman monen kantavan kortensa kekoon.

Olemme saaneet kasaan jo yli puolet tavoitteestamme. Thunderclap -kampanjamme tukeminen ei vaadi sinulta mitään muuta kuin pari klikkausta, eikä se mahdollista kuin yhden viestin lähettämisen Facebook tai Twitter -seinällesi. Auta meitä jatkamaan, tue sananvapautta ja heikennä osaltasi Ylen monopolia. Tee suomalaista radiohistoriaa!

KAMPANJAN OSOITE: https://www.thunderclap.it/projects/11830-puheradio?locale=en 

]]>
12 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168507-tue-uutta-puheradioa#comments Puheradio Tue, 20 May 2014 13:15:02 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/168507-tue-uutta-puheradioa
Olemme fiksumpia kuin te http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161323-olemme-fiksumpia-kuin-te <p>Avioliittolakikeskustelun jälkimainingeissa on sosiaalisessa mediassa jälleen lähtenyt kiertämään pari vuotta vanha uutinen. Uutisessa siteeratun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan huonosti älykkyystesteissä pärjänneistä lapsista tulee muita todennäköisemmin ennakkoluuloisia ja sosiaalisesti konservatiivisia.&nbsp;Luonnollisesti tällä halutaan tuoda esiin sitä näkemystä, että ns. tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat olisivat tyhmempiä kuin sitä kannattavat.&nbsp;</p><p>Konservatiivisuus ei tee ihmisestä tyhmempää, sellaista syyseuraussuhdetta ei ole olemassakaan. Sen sijaan on järkeenkäypää, että mahdollisimman valmiina annettujen ajatusmallien ja kaavojen mukaan toimiminen tai saamansa kasvatuksen kyseenalaistamaton seuraaminen vaatii vähemmän henkistä ponnistelua kuin eettisten kysymysten omakohtainen pohdinta.</p><p>Vuonna 1978 perustettu Triple Nine Society (lyhenne TNS) on yhdistys, jonka jäsenyyteen vaaditaan, että on älykkäämpi kuin 99,9% väestöstä. Yhdistys on hieman samantyyppinen kuin tunnetumpi Mensa, jonka jäsenyyteen riittää, että on älykkäämpi kuin ”vain” 98% väestöstä.</p><p>Pari vuotta sitten TNS järjesti jäsenilleen kyselyn paljastaakseen, millaiset ovat ”maailman fiksuimpien” poliittiset suuntaukset. Tulos – TNS:n jäsenet olivat pääsääntöisesti vapaata yhteiskuntaa kannattavia libertaareja (tai klassisia liberaaleja, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää).</p><p>Älyköt vastustavat esimerkiksi julkisia palveluita, sosialiturvaa ja yhteiskunnan puuttumista talouteen. Heidän mielestään myös huumeet tulisi laillistaa, lopettaa positiivinen syrjintä ja mahdollistaa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien liitot.</p><p>Tulos ei tietystikään yllätä, koska klassisen liberaali ajattelu on likimain ainoa ”ideologia”, johon fiksu ihminen voi omalla ajattelullaan päätyä. Kuten eräs konservatiiviksi itsensä mieltävä tuttuni sanoikin, vaikka ei ideologiaa tunnusta, päätyy hän kuitenkin lopulta liberaaliin ratkaisuun, koska se on järkevin.</p><p>Yksinkertaisempia ihmisiä houkuttaa erilaisten ideologioiden tarjoama järjestys, joka tekee monimutkaisesta maailmasta helpomman ymmärtää. Liberaalin aatteen keskeinen ongelma onkin, että ”laissez faire” tuntuu todella vaikealta ajatukselta, kun valtio kuvitellaan jonkinlaiseksi korkeammaksi voimaksi, joka hoitaa toimenpiteillään kaikki eteen tulevat ongelmat.</p><p>Erilaiset itseään ”pragmaattisiksi” ja ”itsenäisesti ajatteleviksi” nimittävät poliitikot ovat todellisuudessa lähinnä opportunisteja, jotka menevät aina sen helpoimman ja todennäköisesti suosituimman ratkaisun taakse. Se on yksi syy sille, että nykyisestä järjestelmästä ei koskaan voi tulla mitään muuta kuin korkeintaan ”ihan hyvä”.</p><p>Niin kauan kuin ei paremmasta ole tietoa, televisiossa näkyy säännöllisesti Salatut Elämät ja fattan luukulta saa rahaa kaljaan, ei parempaa osaa tietenkään edes vaatia. Se on mielestäni sääli.</p><p>&nbsp;</p><p>ps. Mikäli kirjoitus tuntui itseriittoiselta, omahyväiseltä ja provosoivalta, se oli tarkoituskin. Ähäkutti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Avioliittolakikeskustelun jälkimainingeissa on sosiaalisessa mediassa jälleen lähtenyt kiertämään pari vuotta vanha uutinen. Uutisessa siteeratun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan huonosti älykkyystesteissä pärjänneistä lapsista tulee muita todennäköisemmin ennakkoluuloisia ja sosiaalisesti konservatiivisia. Luonnollisesti tällä halutaan tuoda esiin sitä näkemystä, että ns. tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat olisivat tyhmempiä kuin sitä kannattavat. 

Konservatiivisuus ei tee ihmisestä tyhmempää, sellaista syyseuraussuhdetta ei ole olemassakaan. Sen sijaan on järkeenkäypää, että mahdollisimman valmiina annettujen ajatusmallien ja kaavojen mukaan toimiminen tai saamansa kasvatuksen kyseenalaistamaton seuraaminen vaatii vähemmän henkistä ponnistelua kuin eettisten kysymysten omakohtainen pohdinta.

Vuonna 1978 perustettu Triple Nine Society (lyhenne TNS) on yhdistys, jonka jäsenyyteen vaaditaan, että on älykkäämpi kuin 99,9% väestöstä. Yhdistys on hieman samantyyppinen kuin tunnetumpi Mensa, jonka jäsenyyteen riittää, että on älykkäämpi kuin ”vain” 98% väestöstä.

Pari vuotta sitten TNS järjesti jäsenilleen kyselyn paljastaakseen, millaiset ovat ”maailman fiksuimpien” poliittiset suuntaukset. Tulos – TNS:n jäsenet olivat pääsääntöisesti vapaata yhteiskuntaa kannattavia libertaareja (tai klassisia liberaaleja, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää).

Älyköt vastustavat esimerkiksi julkisia palveluita, sosialiturvaa ja yhteiskunnan puuttumista talouteen. Heidän mielestään myös huumeet tulisi laillistaa, lopettaa positiivinen syrjintä ja mahdollistaa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien liitot.

Tulos ei tietystikään yllätä, koska klassisen liberaali ajattelu on likimain ainoa ”ideologia”, johon fiksu ihminen voi omalla ajattelullaan päätyä. Kuten eräs konservatiiviksi itsensä mieltävä tuttuni sanoikin, vaikka ei ideologiaa tunnusta, päätyy hän kuitenkin lopulta liberaaliin ratkaisuun, koska se on järkevin.

Yksinkertaisempia ihmisiä houkuttaa erilaisten ideologioiden tarjoama järjestys, joka tekee monimutkaisesta maailmasta helpomman ymmärtää. Liberaalin aatteen keskeinen ongelma onkin, että ”laissez faire” tuntuu todella vaikealta ajatukselta, kun valtio kuvitellaan jonkinlaiseksi korkeammaksi voimaksi, joka hoitaa toimenpiteillään kaikki eteen tulevat ongelmat.

Erilaiset itseään ”pragmaattisiksi” ja ”itsenäisesti ajatteleviksi” nimittävät poliitikot ovat todellisuudessa lähinnä opportunisteja, jotka menevät aina sen helpoimman ja todennäköisesti suosituimman ratkaisun taakse. Se on yksi syy sille, että nykyisestä järjestelmästä ei koskaan voi tulla mitään muuta kuin korkeintaan ”ihan hyvä”.

Niin kauan kuin ei paremmasta ole tietoa, televisiossa näkyy säännöllisesti Salatut Elämät ja fattan luukulta saa rahaa kaljaan, ei parempaa osaa tietenkään edes vaatia. Se on mielestäni sääli.

 

ps. Mikäli kirjoitus tuntui itseriittoiselta, omahyväiseltä ja provosoivalta, se oli tarkoituskin. Ähäkutti.

]]>
53 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161323-olemme-fiksumpia-kuin-te#comments Älykkyys Avioliittolaki Liberalismi Sat, 22 Feb 2014 12:34:31 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161323-olemme-fiksumpia-kuin-te
Demarien korttitalossa tapahtuu http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161009-demarien-korttitalossa-tapahtuu <p>Tämän hetken kuumin hittisarja niiden keskuudessa jotka mistään mitään tietävät on House of Cards. Yhdysvaltojen poliittista peliä kuvaava sarja on viihdyttävä, joskaan ei kovin totuudenmukainen kuvaus kulissien takaisesta toiminnasta poliittisen vallan huipulla. </p> <p>Epäuskottavan sarjasta tekee se valitettava tosiasia, että todellisen elämän poliitikot ovat yleensä liian tyhmiä ja media liian laiskaa moiseen juonitteluun – ainakin Suomessa. Jonkinlaista poliittista peliä täälläkin kuitenkin pelataan, ja tässä tapauksessa koko Suomen kustannuksella.</p> <p>Julkisen talouden sopeutustoimia on ollut tarpeen tehdä jo pitkään, eikä hallitus ole kuin vempuloinut niiden kanssa. Viimeksi tänään luin uutisen, jossa Jutta Urpilainen <a title="Urpilainen" href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sdp-n-eduskuntaryhma-ei-halua-sitoa-seuraavan-hallituksen-kasia---urpilainen-panttaa-kantaansa/2812208" target="_blank">päättäväisesti toteaa</a>, että nykyinen hallitus ei lähde tekemään miljardipäätöksiä tulevan hallituksen puolesta.</p> <p>Urpilaisella ja pääministeri Kataisella on kuitenkin välillä ollut varsin vahva konsensus sen puolesta, että hallitus tekee muutakin kuin ottaa velkaa tulevien sukupolvien puolesta. Mitä taustalla on tapahtunut sellaista, että Urpilainen nyt luopuu viimeisistäkin sopeutuspuheista?</p> <p>Kuulemani mukaan ”Katainen ja Urpilainen” olivat ilmeisesti alun perin sopineet siitä, että hallitus päättää säästöistä jaksottamalla kolmelle seuraavalle vuodelle. Säästöt hoidetaan lainsäädännöllä, tarkat speksit ovat minulle vielä epäselviä, mutta käytännössä vaihtoehtoina ovat jokin uusi laki tai nykyisten indeksilakien muuttaminen.</p> <p>Tarkoitus oli saada oppositio mukaan näihin säästöihin, tai ainakin vimmatusti heilutella käsiä, kun oppositio ei suostu vastuunkantoon, mutta hallitus olisi silti vienyt lait läpi. Oppositio ei tietenkään lähde säästöjen ”takuumieheksi”, koska politiikka on tärkeämpää kuin kansalaisten etu. Ei lähtisi yksikään hallituspuoluekaan jos olisi oppositiossa.</p> <p>Sitten demareiden ay-siipi keksi, että eihän säästöjen tekemisessä ole mitään järkeä. Jos demarit joutuu oppositioon, pitää kokoomusta voida syyttää ylimitoitetusta ja vääräaikaisesta sopeutuksesta sekä köyhien kurittamisesta vaaleja ennen ja vaalien jälkeen oppositiossa.</p> <p>SDP:n koko eduskuntaryhmä saatiin pian sille kannalle, että tämä hallitus ei päätä jaksotuksesta, eikä mieluiten lisäsäästöistäkään - ja Jutta jäi yksin. Suvi Hautanen aihetta sivusikin <a title="Suvi Hautanen kolumni" href="http://www.verkkouutiset.fi/blogit/blogi%20demarit%20oppositioon-16047" target="_blank">verkkouutisten kolumnissaan</a>.</p> <p>Moni politiikkaa seuraava tietää, että Urpilainen on itse asiassa valmiimpi esim. rakenteellisiin uudistuksiin kuin antaa ymmärtää ulospäin, mutta SDP:n eduskuntaryhmä on aina torpannut kaikki taloudellisesti järkevät esitykset, esimerkiksi kajoamisen työttömyysturvaan. Poliittinen etu voittaa yhteiskunnan edun.</p> <p>Tämä on tietenkin vain yksi versio tarinasta. Demarit ovat kaikki hiljaa, eivätkä paljasta taustakuvioista mitään. Se kuitenkin tiedetään, että Urpilaista ollaan pakottamassa ryhmän linjoille joko hyvällä tai pahalla. Kokoomuksen kanssa sitten mennään neuvotteluihin sanomaan, että kyllähän minä, mutta kun meillä ryhmässä.</p> <p>Mutta tietysti se mikä on mielenkiintoisinta näin kokoomuslaisen näkökulmasta: demarit ovat taas vieneet kokoomusta kuin pässiä narussa.</p> <p>Kokoomus tai ainakin Jyrki on kuvitellut, että saadaan edes jotenkin kasvot pelastettua omien kannattajien silmissä, kun säädetään nämä jaksotuslait. Velkaantumisen taittamistavoitteeseen ei tietenkään enää päästä, mutta voidaan kuitenkin todeta, että ainakin päätökset, joilla velkaantuminen taitetaan, tehtiin tässä hallituksessa.</p> <p>Aivan tv-sarjan tasolle ei siis päästä, mutta kyllä täälläkin korttitalon kulisseissa tapahtuu yhtä ja toista.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän hetken kuumin hittisarja niiden keskuudessa jotka mistään mitään tietävät on House of Cards. Yhdysvaltojen poliittista peliä kuvaava sarja on viihdyttävä, joskaan ei kovin totuudenmukainen kuvaus kulissien takaisesta toiminnasta poliittisen vallan huipulla.

Epäuskottavan sarjasta tekee se valitettava tosiasia, että todellisen elämän poliitikot ovat yleensä liian tyhmiä ja media liian laiskaa moiseen juonitteluun – ainakin Suomessa. Jonkinlaista poliittista peliä täälläkin kuitenkin pelataan, ja tässä tapauksessa koko Suomen kustannuksella.

Julkisen talouden sopeutustoimia on ollut tarpeen tehdä jo pitkään, eikä hallitus ole kuin vempuloinut niiden kanssa. Viimeksi tänään luin uutisen, jossa Jutta Urpilainen päättäväisesti toteaa, että nykyinen hallitus ei lähde tekemään miljardipäätöksiä tulevan hallituksen puolesta.

Urpilaisella ja pääministeri Kataisella on kuitenkin välillä ollut varsin vahva konsensus sen puolesta, että hallitus tekee muutakin kuin ottaa velkaa tulevien sukupolvien puolesta. Mitä taustalla on tapahtunut sellaista, että Urpilainen nyt luopuu viimeisistäkin sopeutuspuheista?

Kuulemani mukaan ”Katainen ja Urpilainen” olivat ilmeisesti alun perin sopineet siitä, että hallitus päättää säästöistä jaksottamalla kolmelle seuraavalle vuodelle. Säästöt hoidetaan lainsäädännöllä, tarkat speksit ovat minulle vielä epäselviä, mutta käytännössä vaihtoehtoina ovat jokin uusi laki tai nykyisten indeksilakien muuttaminen.

Tarkoitus oli saada oppositio mukaan näihin säästöihin, tai ainakin vimmatusti heilutella käsiä, kun oppositio ei suostu vastuunkantoon, mutta hallitus olisi silti vienyt lait läpi. Oppositio ei tietenkään lähde säästöjen ”takuumieheksi”, koska politiikka on tärkeämpää kuin kansalaisten etu. Ei lähtisi yksikään hallituspuoluekaan jos olisi oppositiossa.

Sitten demareiden ay-siipi keksi, että eihän säästöjen tekemisessä ole mitään järkeä. Jos demarit joutuu oppositioon, pitää kokoomusta voida syyttää ylimitoitetusta ja vääräaikaisesta sopeutuksesta sekä köyhien kurittamisesta vaaleja ennen ja vaalien jälkeen oppositiossa.

SDP:n koko eduskuntaryhmä saatiin pian sille kannalle, että tämä hallitus ei päätä jaksotuksesta, eikä mieluiten lisäsäästöistäkään - ja Jutta jäi yksin. Suvi Hautanen aihetta sivusikin verkkouutisten kolumnissaan.

Moni politiikkaa seuraava tietää, että Urpilainen on itse asiassa valmiimpi esim. rakenteellisiin uudistuksiin kuin antaa ymmärtää ulospäin, mutta SDP:n eduskuntaryhmä on aina torpannut kaikki taloudellisesti järkevät esitykset, esimerkiksi kajoamisen työttömyysturvaan. Poliittinen etu voittaa yhteiskunnan edun.

Tämä on tietenkin vain yksi versio tarinasta. Demarit ovat kaikki hiljaa, eivätkä paljasta taustakuvioista mitään. Se kuitenkin tiedetään, että Urpilaista ollaan pakottamassa ryhmän linjoille joko hyvällä tai pahalla. Kokoomuksen kanssa sitten mennään neuvotteluihin sanomaan, että kyllähän minä, mutta kun meillä ryhmässä.

Mutta tietysti se mikä on mielenkiintoisinta näin kokoomuslaisen näkökulmasta: demarit ovat taas vieneet kokoomusta kuin pässiä narussa.

Kokoomus tai ainakin Jyrki on kuvitellut, että saadaan edes jotenkin kasvot pelastettua omien kannattajien silmissä, kun säädetään nämä jaksotuslait. Velkaantumisen taittamistavoitteeseen ei tietenkään enää päästä, mutta voidaan kuitenkin todeta, että ainakin päätökset, joilla velkaantuminen taitetaan, tehtiin tässä hallituksessa.

Aivan tv-sarjan tasolle ei siis päästä, mutta kyllä täälläkin korttitalon kulisseissa tapahtuu yhtä ja toista. 

]]>
3 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161009-demarien-korttitalossa-tapahtuu#comments hallitus House of cards Politiikka SDP Tue, 18 Feb 2014 19:35:39 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161009-demarien-korttitalossa-tapahtuu
Oy Valtion Elintarvike AB http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160570-oy-valtion-elintarvike-ab <p>Olet tekemässä perheen ruokaostoksia. Vähäisestä kilpailusta huolimatta voit valita haluamaasi ruokaa varsin laajasta valikoimasta. Erilaiset juustot, leikkeleet, vihannekset ja makkarat löytävät tiensä ruokakoriisi. Valintojen määrä on käytännössä loputon, ja voit lähes aina löytää mieleisen vaihtoehdon.</p><p>Eräänä päivänä <a title="huippututkimusta" href="http://www.uusisuomi.fi/elama-ja-tyyli/66519-iso-ongelma-suomalaisten-syomisessa-pihveja-ja-gourmet-juustoja" target="_blank">MTT:n, THL:n ja VATT:n huippututkijat huomaavat</a>, että yhteiskunnan parempiosaiset syövät pienituloisia terveellisemmin ja paremmin. Lisäksi hyvätuloisten kuluttajien pihvit ja gourmet-juustot aiheuttavat jopa 10-kertaisen ympäristövaikutuksen tavanomaisiin tuotteisiin verrattuna.</p><p>Syitä eroon on paljon - aina varallisuudesta, elämäntavoista ja omista ruoanlaittohaluista erilaisiin mieltymyksiin sekä makutottumuksiin.</p><p>Joidenkin mielestä tämä on kuitenkin raivostuttava ongelma, joka poliitikkojen täytyy ratkaista - mieluusti “kestävyyden periaatteilla”, kuten MTT:n professori Sirpa Kurppa toteaa. Heidän vaatimuksestaan valtio puuttuu elintarvikkeiden tuotantoon ja perustaa Oy Valtion Elintarvike Ab:n, joka huolehtii, että että “kestävät valinnat olisivat jokaiselle helpoin, houkuttelevin ja edullisin vaihtoehto”, niin kuin MTT:n erikoistutkija Helmi Risku-Norja huomauttaa.</p><p>Valtion Elintarvike myy omalla tuotemerkillään erilaisia elintarvikkeita aina juustoista kotimaisiin hedelmiin reilusti alle markkinahintojen. Poliittisella päätöksellä tarjolle on asetettu ihmisille keskimäärin maistuvaa ruokaa, kuten paistia, perunaa ja tomaatteja. Muut kuin viralliset vaihtoehdot ovat luonnollisesti turhaa ylellisyyttä.“</p><p>Nyt vähävaraisimmallakin on varaa syödä virallisten ravintosuositusten mukaista ruokaa”, professorit ja erikoistutkijat yhdessä riemuitsevat.</p><p>Todellinen tuotantokustannus näillä valtion elintarvikkeilla on tukien, byrokratian ja tehottoman tuotantokoneiston vuoksi kuitenkin myyntihintaan nähden moninkertainen.</p><p>Muutama kuukausi kuluu ja Valtion Elintarvikkeella ja sen johtoon palkintoviran saaneilla poliitikoilla näyttää menevän hyvin. Itse asiassa kotimaisen ruoan osuus on kaikkien aikojen huipussa, ja yhä useammat ovat siirtyneet ostamaan halpoja valtion elintarvikkeita.</p><p>Valitettavasti ilmiöllä on muutama haittavaikutus. Aikaisemmat halvat maksalaatikot ja makkarat eivät enää pärjää markkinoilla. Miten ne voisivatkaan pärjätä, koska valtion tarjoamat vaihtoehdot ovat nyt parempia ja puolet halvempia, jolloin ihmiset ovat siirtyneet ostamaan niitä? Suuri osa suomalaisista elintarvikevalmistajista laittaa pian lapun luukulle ja myös tuonti ulkomailta tyrehtyy.</p><p>Lisäksi kasvava osa ihmisistä on pakotettuja siirtymään Valtion Elintarvikkeen asiakkaiksi, koska tuotantokulujen kattamiseksi veroja on nostettu ja käteenjäävä tulo ei enää riitä muiden tuotteiden ostoon. Itse asiassa ainoastaan markkinoiden kalleimmat sisäfileet, erikoisimmat juustot ja eksoottisimmat hedelmät pärjäävät valtion elintarvikkeille, koska Valtion Elintarvike ei pysty alkuunkaan kilpailemaan niiden kanssa laadussa ja vaihtoehdoissa.</p><p>Tätä herkkua pääsevät maistamaan kuitenkin vain kaikkein suurituloisimmat, joilla on vielä kiristyneiden verojenkin jälkeen siihen varaa. Tosin ei kalliilla premium-tuotteillakaan hyvin mene. Valtion budjetin alijäämä on ruokabisneksen ansiosta kasvanut lähes miljardilla eurolla, ja tämän paikkaamiseksi on arvonlisäveroa ja muita liiketoimintaan kohdistuvia veroja korotettu niin, että niidenkin hinnat ovat kaksinkertaistuneet.</p><p>Pian ei Valtion Elintarvikkeellakaan mene hyvin. Aikaisemmin vain vähävaraisille tarkoitettua ruokaa syö nyt koko keskiluokka ja myös osa hyvätuloisista. Entistä enemmän verotuloja vaaditaan tämän kasvaneen tehottoman tuotannon kattamiseksi.</p><p>Koska verorasite on jo ylittänyt kipurajan eikä uusia verotuloja voida enää ohjata Valtion Elintarvikkeelle, se on joutunut karsimaan kustannuksiaan vähentämällä valikoimaansa niin, että ainoastaan halvin vaihtoehto säilyy markkinoilla. Eihän kukaan hullu mitään hometta juustoonsa halua, on sosialidemokraattisen hallintoneuvoston uusi motto. </p><p>Muistatko, miten suuri valikoima alussa oli? Valtion Elintarvikkeen tultua markkinoille jäljellä on enää kahta vaihtoehtoa: halpaa ja heikkotasoista valtion elintarviketta sekä sietämättömän kallista “gourmet -herkkua”. </p><p>Suomen elintarvikemarkkinat toimivat kaikesta sääntelystä ja jälleenmyyjien keskittymisestä huolimatta suhteellisen hyvin. Koska jokainen meistä syö, ja jokaisella on omat mieltymykset, onnistuu lompakolla äänestäminenkin keskimääräistä paremmin. Mikäli tätä ekosysteemiä aletaan MTT:n tai muun tahon vaatimuksesta sorkkia, olisi lopputulos eittämättä joko kalliimpi ruoka, huonompi valikoima tai korkeammat verot. Todennäköisesti vieläpä kaikkea kolmea.</p><p>&nbsp;</p><p>*******</p><p><strong>HUOM!</strong> Kirjoitus ei ole täysin omani. Se on mukaelma (ja osin suoraa lainausta) nimimerkin Kultarahan kirjoituksesta "Valtionsuklaa". Kaikki kunnia alkuperäiselle kirjoittajalle. Alkuperäinen kirjoitus löytyy mm. Pasi Matilaisen <a title="valtionsuklaa" href="http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28682-oy-valtionsuklaa-ab-anonyymi-kirjoittaja" target="_blank">blogista</a></p><p>&nbsp;</p><p>Blogissa mainitut nimet eivät ole keksittyjä.</p><p><br /></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olet tekemässä perheen ruokaostoksia. Vähäisestä kilpailusta huolimatta voit valita haluamaasi ruokaa varsin laajasta valikoimasta. Erilaiset juustot, leikkeleet, vihannekset ja makkarat löytävät tiensä ruokakoriisi. Valintojen määrä on käytännössä loputon, ja voit lähes aina löytää mieleisen vaihtoehdon.

Eräänä päivänä MTT:n, THL:n ja VATT:n huippututkijat huomaavat, että yhteiskunnan parempiosaiset syövät pienituloisia terveellisemmin ja paremmin. Lisäksi hyvätuloisten kuluttajien pihvit ja gourmet-juustot aiheuttavat jopa 10-kertaisen ympäristövaikutuksen tavanomaisiin tuotteisiin verrattuna.

Syitä eroon on paljon - aina varallisuudesta, elämäntavoista ja omista ruoanlaittohaluista erilaisiin mieltymyksiin sekä makutottumuksiin.

Joidenkin mielestä tämä on kuitenkin raivostuttava ongelma, joka poliitikkojen täytyy ratkaista - mieluusti “kestävyyden periaatteilla”, kuten MTT:n professori Sirpa Kurppa toteaa. Heidän vaatimuksestaan valtio puuttuu elintarvikkeiden tuotantoon ja perustaa Oy Valtion Elintarvike Ab:n, joka huolehtii, että että “kestävät valinnat olisivat jokaiselle helpoin, houkuttelevin ja edullisin vaihtoehto”, niin kuin MTT:n erikoistutkija Helmi Risku-Norja huomauttaa.

Valtion Elintarvike myy omalla tuotemerkillään erilaisia elintarvikkeita aina juustoista kotimaisiin hedelmiin reilusti alle markkinahintojen. Poliittisella päätöksellä tarjolle on asetettu ihmisille keskimäärin maistuvaa ruokaa, kuten paistia, perunaa ja tomaatteja. Muut kuin viralliset vaihtoehdot ovat luonnollisesti turhaa ylellisyyttä.“

Nyt vähävaraisimmallakin on varaa syödä virallisten ravintosuositusten mukaista ruokaa”, professorit ja erikoistutkijat yhdessä riemuitsevat.

Todellinen tuotantokustannus näillä valtion elintarvikkeilla on tukien, byrokratian ja tehottoman tuotantokoneiston vuoksi kuitenkin myyntihintaan nähden moninkertainen.

Muutama kuukausi kuluu ja Valtion Elintarvikkeella ja sen johtoon palkintoviran saaneilla poliitikoilla näyttää menevän hyvin. Itse asiassa kotimaisen ruoan osuus on kaikkien aikojen huipussa, ja yhä useammat ovat siirtyneet ostamaan halpoja valtion elintarvikkeita.

Valitettavasti ilmiöllä on muutama haittavaikutus. Aikaisemmat halvat maksalaatikot ja makkarat eivät enää pärjää markkinoilla. Miten ne voisivatkaan pärjätä, koska valtion tarjoamat vaihtoehdot ovat nyt parempia ja puolet halvempia, jolloin ihmiset ovat siirtyneet ostamaan niitä? Suuri osa suomalaisista elintarvikevalmistajista laittaa pian lapun luukulle ja myös tuonti ulkomailta tyrehtyy.

Lisäksi kasvava osa ihmisistä on pakotettuja siirtymään Valtion Elintarvikkeen asiakkaiksi, koska tuotantokulujen kattamiseksi veroja on nostettu ja käteenjäävä tulo ei enää riitä muiden tuotteiden ostoon. Itse asiassa ainoastaan markkinoiden kalleimmat sisäfileet, erikoisimmat juustot ja eksoottisimmat hedelmät pärjäävät valtion elintarvikkeille, koska Valtion Elintarvike ei pysty alkuunkaan kilpailemaan niiden kanssa laadussa ja vaihtoehdoissa.

Tätä herkkua pääsevät maistamaan kuitenkin vain kaikkein suurituloisimmat, joilla on vielä kiristyneiden verojenkin jälkeen siihen varaa. Tosin ei kalliilla premium-tuotteillakaan hyvin mene. Valtion budjetin alijäämä on ruokabisneksen ansiosta kasvanut lähes miljardilla eurolla, ja tämän paikkaamiseksi on arvonlisäveroa ja muita liiketoimintaan kohdistuvia veroja korotettu niin, että niidenkin hinnat ovat kaksinkertaistuneet.

Pian ei Valtion Elintarvikkeellakaan mene hyvin. Aikaisemmin vain vähävaraisille tarkoitettua ruokaa syö nyt koko keskiluokka ja myös osa hyvätuloisista. Entistä enemmän verotuloja vaaditaan tämän kasvaneen tehottoman tuotannon kattamiseksi.

Koska verorasite on jo ylittänyt kipurajan eikä uusia verotuloja voida enää ohjata Valtion Elintarvikkeelle, se on joutunut karsimaan kustannuksiaan vähentämällä valikoimaansa niin, että ainoastaan halvin vaihtoehto säilyy markkinoilla. Eihän kukaan hullu mitään hometta juustoonsa halua, on sosialidemokraattisen hallintoneuvoston uusi motto.

Muistatko, miten suuri valikoima alussa oli? Valtion Elintarvikkeen tultua markkinoille jäljellä on enää kahta vaihtoehtoa: halpaa ja heikkotasoista valtion elintarviketta sekä sietämättömän kallista “gourmet -herkkua”.

Suomen elintarvikemarkkinat toimivat kaikesta sääntelystä ja jälleenmyyjien keskittymisestä huolimatta suhteellisen hyvin. Koska jokainen meistä syö, ja jokaisella on omat mieltymykset, onnistuu lompakolla äänestäminenkin keskimääräistä paremmin. Mikäli tätä ekosysteemiä aletaan MTT:n tai muun tahon vaatimuksesta sorkkia, olisi lopputulos eittämättä joko kalliimpi ruoka, huonompi valikoima tai korkeammat verot. Todennäköisesti vieläpä kaikkea kolmea.

 

*******

HUOM! Kirjoitus ei ole täysin omani. Se on mukaelma (ja osin suoraa lainausta) nimimerkin Kultarahan kirjoituksesta "Valtionsuklaa". Kaikki kunnia alkuperäiselle kirjoittajalle. Alkuperäinen kirjoitus löytyy mm. Pasi Matilaisen blogista

 

Blogissa mainitut nimet eivät ole keksittyjä.


]]>
4 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160570-oy-valtion-elintarvike-ab#comments Satiiri Wed, 12 Feb 2014 13:36:29 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160570-oy-valtion-elintarvike-ab
Vasemmistolaiset leikkivät markkinataloutta http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158822-vasemmistolaiset-leikkivat-markkinataloutta <p>Edesmenneen Pahkasian lukemistossani korvannut <a title="Kansan Uutiset" href="http://kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3106650/vaihtoehtoista-taloutta-suunnittelemaan" target="_blank">Kansan Uutiset kertoo</a>, että Helsingissä viritellään 26. tammikuuta “uusia” yhteistalouden ja -tekemisen muotoja.</p><p>Tapahtumaa järjestävä “commons-aktiivi” Jukka Peltokoski kertoo, että “vaihtoehtoinen talous voi olla esimerkiksi aikapankkitoimintaa, yhteiskunnallinen yrittäjyyskin on sitä aika usein. Miksei jonkinlaista kylätoimintaa myös ja kumppanuusmaataloutta”.</p> <p>Peltokosken esimerkkinä käyttämässä kumppanuusmaataloudessa&nbsp; tietty porukka solmii yhteistyösopimuksen suoraan viljelijän kanssa. He voivat esimerkiksi käydä auttamassa tätä töissä, ja ilmeisesti saavat vastineeksi viljelijän tuottamia maataloustuotteita.</p> <p>Kyynisempi kaveri voisi tuomita näiden “commonslaisten” hankkeet suoraan järjestelmällisenä veronkiertona. Kun työpanos vaihdetaan jonkin toisen ihmisen työpanokseen tai suoraan tuotteisiin, ei tämä ”vaihtoehtotalous” eroa pohjimmiltaan verotettavasta työstä ja rahalla ostetuista palveluista millään muulla tavalla kuin ohittamalla välikätenä toimivan valtion. Luonnollisesti sosiaaliturvasta ja muista verovaroin kustannetuista palveluista tinkimättä.</p> <p>Me vähemmän kyyniset voimme todeta ihmiskunnan kiertäneen jälleen yhden kehän ympäri. Vasemmistolaiset aktiivit ovat 21. vuosisadalla keksineet kaikessa viisaudessaan vapaan markkinatalouden kaikkein yksinkertaisimman ja alkeellisimman muodon – vaihdantatalouden.</p> <p>Vaihdanta on kaiken taloudellisen toiminnan – ja itse asiassa koko yhteiskunnan perusta. Kaikkein alkeellisimmillaan kyse on suorasta vaihdannasta. Vaihdetaan omaa työpanosta kaverin työpanokseen tai saadaan maatilalta ruokaa omaa työtä vastaan. Commons –ihmiset ovat nyt tässä esihistoriallisessa vaiheessa.</p> <p>Suora vaihdanta riittää primitiivisellä tasolla, mutta hyvin pian se huomataan riittämättömäksi. Esimerkiksi kampaaja-Jukka tekee viidelle ihmiselle tunnin arvosta kampauksia, mutta tarvitsee itse yhden ihmisen viiden tunnin työpanoksen saadakseen olohuoneensa maalatuksi. Suoran vaihdannan järjestelmässä Jukka ei voi tehdä viiden tunnin arvoista kampausta kenellekään.</p> <p>Ratkaisuksi ongelmaan yhteisö alkaa pitämään kirjaa tehdystä työstä ”aikapankkiin”. Aikapankkiin voi kerätä työtä vastaan ”toveja”, jotka ovat suoraan vaihdettavissa muiden mukana olevien työpanokseen. Näin alkeellista markkinataloutta toteuttava yhteisö on keksinyt vaihdon välineen, jota kutsutaan myös rahaksi.</p> <p>Ihmisillä on usein jokin outo rahafetissi, eivätkä he ymmärrä, että raha on pohjimmiltaan vain vaihdon väline. Sillä ei ole mitään väliä, onko kyseessä tovi, bitcoin, dollari vai kultadubloni, kunhan se on riittävän monen hyväksymä. Raha on kuitenkin nykyisellään jo niin abstrakti käsite, että sen merkitys tuntuu hämärtyneen ja ”markkinakapitalismi” tuntuu joltain kaukaiselta möröltä.</p> <p>Oletan nyt, että aikapankkeja ja ”kumppanuusmaataloutta” kannattavat ihmiset pitävät toimintaansa kuitenkin lähtökohtaisesti hyvänä ja järkevänä. Siinä vaiheessa kun aikapankkiin kerättyjä ”toveja” voi säästää, myydä, lainata ja vaihtaa kolmannen osapuolen tekemän työn tuloksiin ollaan jo hyvin lähellä nykyaikaisen vapaan markkinatalouden ideaalia. Itse asiassa hieman turhan ruusuista ideaalia, jos valtio ei puutu siihen millään tavalla.</p> <p>Nämä vasemmistoaktiivien puuhailut ovat toteuttaneet arvokkaan tehtävän onnistuessaan leikkipedagogisin keinoin ymmärtämään, mitä oikeistolainen talous pohjimmiltaan on: ihmisten vapaata ja omaehtoista vuorovaikutusta. Seuraavaksi mukaan pitäisikin tuoda vasemmistolainen elementti verotuksen, kieltojen ja byrokratian muodossa.</p> <p>Toivon täydestä sydämestäni, että verottaja ja lainsäätäjä puuttuvat myös tähän commons -puuhasteluun samalla innolla kuin ne puuttuvat kaikkeen muuhun taloudelliseen toimintaan. Kun aikapankista katoaa puolet tehdystä työstä ja kumppanuusmaatilan ruoasta iso osa täytyy luovuttaa sellaisille, jotka viljelyyn eivät osallistu millään tavalla, alkaa myös taloudellinen realismi hahmottua näille idealisteille.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Edesmenneen Pahkasian lukemistossani korvannut Kansan Uutiset kertoo, että Helsingissä viritellään 26. tammikuuta “uusia” yhteistalouden ja -tekemisen muotoja.

Tapahtumaa järjestävä “commons-aktiivi” Jukka Peltokoski kertoo, että “vaihtoehtoinen talous voi olla esimerkiksi aikapankkitoimintaa, yhteiskunnallinen yrittäjyyskin on sitä aika usein. Miksei jonkinlaista kylätoimintaa myös ja kumppanuusmaataloutta”.

Peltokosken esimerkkinä käyttämässä kumppanuusmaataloudessa  tietty porukka solmii yhteistyösopimuksen suoraan viljelijän kanssa. He voivat esimerkiksi käydä auttamassa tätä töissä, ja ilmeisesti saavat vastineeksi viljelijän tuottamia maataloustuotteita.

Kyynisempi kaveri voisi tuomita näiden “commonslaisten” hankkeet suoraan järjestelmällisenä veronkiertona. Kun työpanos vaihdetaan jonkin toisen ihmisen työpanokseen tai suoraan tuotteisiin, ei tämä ”vaihtoehtotalous” eroa pohjimmiltaan verotettavasta työstä ja rahalla ostetuista palveluista millään muulla tavalla kuin ohittamalla välikätenä toimivan valtion. Luonnollisesti sosiaaliturvasta ja muista verovaroin kustannetuista palveluista tinkimättä.

Me vähemmän kyyniset voimme todeta ihmiskunnan kiertäneen jälleen yhden kehän ympäri. Vasemmistolaiset aktiivit ovat 21. vuosisadalla keksineet kaikessa viisaudessaan vapaan markkinatalouden kaikkein yksinkertaisimman ja alkeellisimman muodon – vaihdantatalouden.

Vaihdanta on kaiken taloudellisen toiminnan – ja itse asiassa koko yhteiskunnan perusta. Kaikkein alkeellisimmillaan kyse on suorasta vaihdannasta. Vaihdetaan omaa työpanosta kaverin työpanokseen tai saadaan maatilalta ruokaa omaa työtä vastaan. Commons –ihmiset ovat nyt tässä esihistoriallisessa vaiheessa.

Suora vaihdanta riittää primitiivisellä tasolla, mutta hyvin pian se huomataan riittämättömäksi. Esimerkiksi kampaaja-Jukka tekee viidelle ihmiselle tunnin arvosta kampauksia, mutta tarvitsee itse yhden ihmisen viiden tunnin työpanoksen saadakseen olohuoneensa maalatuksi. Suoran vaihdannan järjestelmässä Jukka ei voi tehdä viiden tunnin arvoista kampausta kenellekään.

Ratkaisuksi ongelmaan yhteisö alkaa pitämään kirjaa tehdystä työstä ”aikapankkiin”. Aikapankkiin voi kerätä työtä vastaan ”toveja”, jotka ovat suoraan vaihdettavissa muiden mukana olevien työpanokseen. Näin alkeellista markkinataloutta toteuttava yhteisö on keksinyt vaihdon välineen, jota kutsutaan myös rahaksi.

Ihmisillä on usein jokin outo rahafetissi, eivätkä he ymmärrä, että raha on pohjimmiltaan vain vaihdon väline. Sillä ei ole mitään väliä, onko kyseessä tovi, bitcoin, dollari vai kultadubloni, kunhan se on riittävän monen hyväksymä. Raha on kuitenkin nykyisellään jo niin abstrakti käsite, että sen merkitys tuntuu hämärtyneen ja ”markkinakapitalismi” tuntuu joltain kaukaiselta möröltä.

Oletan nyt, että aikapankkeja ja ”kumppanuusmaataloutta” kannattavat ihmiset pitävät toimintaansa kuitenkin lähtökohtaisesti hyvänä ja järkevänä. Siinä vaiheessa kun aikapankkiin kerättyjä ”toveja” voi säästää, myydä, lainata ja vaihtaa kolmannen osapuolen tekemän työn tuloksiin ollaan jo hyvin lähellä nykyaikaisen vapaan markkinatalouden ideaalia. Itse asiassa hieman turhan ruusuista ideaalia, jos valtio ei puutu siihen millään tavalla.

Nämä vasemmistoaktiivien puuhailut ovat toteuttaneet arvokkaan tehtävän onnistuessaan leikkipedagogisin keinoin ymmärtämään, mitä oikeistolainen talous pohjimmiltaan on: ihmisten vapaata ja omaehtoista vuorovaikutusta. Seuraavaksi mukaan pitäisikin tuoda vasemmistolainen elementti verotuksen, kieltojen ja byrokratian muodossa.

Toivon täydestä sydämestäni, että verottaja ja lainsäätäjä puuttuvat myös tähän commons -puuhasteluun samalla innolla kuin ne puuttuvat kaikkeen muuhun taloudelliseen toimintaan. Kun aikapankista katoaa puolet tehdystä työstä ja kumppanuusmaatilan ruoasta iso osa täytyy luovuttaa sellaisille, jotka viljelyyn eivät osallistu millään tavalla, alkaa myös taloudellinen realismi hahmottua näille idealisteille. 

]]>
70 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158822-vasemmistolaiset-leikkivat-markkinataloutta#comments Markkinatalous Pahkasika Mon, 20 Jan 2014 20:49:14 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158822-vasemmistolaiset-leikkivat-markkinataloutta
Vastaukseni sosiaalityöntekijöille http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153950-vastaukseni-sosiaalityontekijoille <p>Blogikirjoitukseni otsikolla ”V*tun köyhät” on runsaan positiivisen huomion ohella herättänyt laajaa tyrmistystä, viimeksi pari päivää sitten, kun joukko sosiaalityöalalla toimivia henkilöitä julkaisi yhteisessä blogissaan tekstin, joka oli otsikoitu ”Jumaliste, sanovat sosiaalityöntekijät”. Vastaukseni viipyi hieman, koska olin <a title="Slush" href="http://www.slush.org" target="_blank">Slush 2013 -konferenssissa</a>.</p><p>Ennen kuin käsittelen tuon varsinaisen tekstin, on sananen paikallaan tuosta yhteisblogista. Blogin nimi on ”Sosiaalityön tekijä – asiaa hyvinvointivaltion ytimestä ja sen liepeiltä”. Tämä on mielestäni tärkeä seikka huomata, koska se auttaa ymmärtämään kirjoittajien näkökulmaa ja suhtautumistapaa. Sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, suorastaan ytimessä, ja he nostavat siitä tai sen tutkimisesta itse kuukausipalkkaa. </p><p>Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle. Jos ihmiset yhtäkkiä alkaisivat pitää parempaa huolta läheisistään ja luonnollisten lähiyhteisöjen muodostamat turvaverkot nousisivat uudelleen siitä alennuksen tilasta, johon ne on viime vuosikymmeninä onnistuttu rapauttamaan, noista bloggareistakin muutama toimenkuvineen saattaisi päätyä kuntien tehtävien kevennyslistan kautta työmarkkinoiden käytettäväksi.</p><p>Tyypillistä yhteiskunnallisessa keskustelussa on kunkin alan asiantuntijoiden ja sellaisiksi identiteettinsä rakentaneiden pyrkimys fakkisokeuteen. Juuri sillä omalla alalla pitäisi kaikki valta antaa ”asiantuntijoille”. Sosiaaliala ei ole ainoa. Tämä koskee kaikkia aloja. Eikä vain ammattialoja vaan erilaisia eturyhmiä laajemminkin. Yksi yleisimmistä argumenteista keskusteluissa on, että ”päättävä taho X ei ymmärrä intressiryhmä Y:n arkea” tai ”päättävä taho X on vieraantunut eturyhmä Y:n elämästä”. Opiskelijajärjestöt varmasti mielellään kirjoittaisivat itse kaikki opiskelijoita koskevat lait. Sama koskee eläkeläisiä, koiranomistajia, työntekijä- ja työnantajajärjestöjä, poliiseja, juristeja, lääkäreitä, lista on loputon. Jotkut ovat onnistuneetkin, toiset paremmin kuin toiset. Työlainsäädännössä ei liikahda pilkkukaan ilman Hakaniemen siunausta.</p><p>Jos yleensä jotain asiaa pitää säännellä laeilla, aivan vihoviimeistä typeryyttä on antaa lain valmistelu intressiryhmien hoidettavaksi. Suomessa on korporaatioiden sopimuksella betonoitu mitä eriskummallisimpia järjestelmiä lainsäädäntöön. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuorotteluvapaa, joka tutkimuksissakin todettiin epäonnistuneeksi siinä tarkoituksessa, jota varten se alun perin luotiin.</p><p>Julkisten varojen käyttö vaikkapa sosiaalityöhön on aivan liian arvokas ja kallis asia jätettäväksi pelkästään alalla toimivien ja siitä elantonsa saavien arvioitavaksi. Sama koskee kaikkea muutakin julkisten varojen käyttöä. </p><p>Tämän todettuani menen varsinaiseen aiheeseen eli ”Jumaliste, sanovat sosiaalityöntekijät” –tekstiin.</p><p>Luettuani tekstin useaan kertaan läpi ajatuksella en löytänyt siitä oikein mitään sellaista, missä olisi otettu kantaa niihin asioihin, joita oikeasti esitin omassa tekstissäni. Pikemminkin näyttää siltä, että asiantuntijatkaan eivät ole malttaneet olla rituaaliloukkaantumatta vaan ovat sujuvasti antaneet mennä samaa rataa suurten massojen mukana.</p><p>Kirjoittajat antavat ymmärtää, että olisin väittänyt kaiken köyhyyden olevan köyhien omaa syytä. Tällaista en ole esittänyt. Sen sijaan kyllä olen sitä mieltä ja väitän jopa faktaksi, että omat valinnat ja oma aikaansaamattomuus ovat köyhyyskeskustelussa tabuja, joihin koskemista vältetään mm. juuri nähdyn kaltaisen ulostemyrskyn pelossa.</p><p>En myöskään ole väittänyt, että Suomessa ei olisi lainkaan oikeaa kurjuutta ja hätää. Varmasti on. Esimerkiksi pitkäaikaissairailla ja muuten oikeasti toimintakyvyttömillä saattaa olla todella suuria vaikeuksia toimeentulon ja jokapäiväisistä asioista selviytymisen kanssa. Jos ja kun julkisen sektorin kautta tukitoimia ja apua annetaan, se pitää mielestäni aina kohdentaa suurimmassa tarpeessa oleville. </p><p>En myöskään ole väittänyt, että kaikilla olisi samanlaiset lähtökohdat elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen. No ei tietenkään ole. Kirjoittajat itse luettelevat monenlaisia seikkoja, joilla on vaikutusta siihen, miten ihminen pärjää elämässään. He tunnistavat myös seikkoja, jotka aiheuttavat paineita ja vaikeuttavat elämää. Yksi heidän mainitsemansa tällainen vaikeuttava tekijä on yhteiskunta ja sen asettamat paineet. Sosiaalityöntekijät eivät voisi olla enempää oikeassa! Juuri tästä olen itsekin kirjoittanut lukuisia kertoja. </p><p>Yhteiskunta, oikeammin valtio, on se, joka määrittää pärjäämisen reunaehdot ja menestykseen vaadittavat suoritustasot. Mitä kummallisimpia poliitikkojen keksimiä kynnyksiä pitää pystyä ylittämään kelvatakseen työmarkkinoille, eivätkä nämä kynnykset välttämättä liity mitenkään henkilön omaan todelliseen osaamiseen, asenteeseen tai motivaatioon. Ympäristön odotukset ja paineet ovat usein heijastusta poliittisesti päätetyistä muotovaatimuksista ja pakonomaisesta pyrkimisestä niiden täyttämiseen. Kyse on sääntelystä ja sen asettamista vaatimuksista. Ne eivät ole mitään ”syrjäyttäviä piilorakenteita” vaan suoria lakiin perustuvia määräyksiä. Estämällä työhaluisia saamasta töitä valtio tosiasiassa syrjäyttää ihmisiä ja saattaa heidät sosiaalityön asiakkaiksi.</p><p>Seuraava lainaus sen sijaan osoittaa, että liikumme sosiaalityöntekijöiden kanssa sentään suunnilleen samassa maailmassa: ”KYLLÄ, joukkoon mahtuu myös niitä, joilla ei ole kiinnostusta yrittää, vapaamatkustajia löytyy aina. Emme kuitenkaan voi kaataa koko järjestelmää vapaamatkustajien takia!” Tämä on kohta, josta voimme joiltain osin olla samaa mieltä. Minähän tosin en ole ollut missään vaiheessa kaatamassa ”koko järjestelmää”, eli metsään menee tuokin syytös. Haluan rajata avun todellisessa tarpeessa oleville. Ei myöskään ole kestävää luoda järjestelmää, joka kohtelee kaikkia ihmisiä lähtökohtaisesti työkyvyttöminä moniongelmaisina. Kun nykyisen järjestelmän ilmeisistä ongelmakohdista keskustelu on nähtävästi jopa asiantuntijoille haasteellista, alkaa tuntua houkuttelevalta ajatus todella kaataa koko järjestelmä ja rakentaa se nollatilanteesta uusiksi. </p><p>Sosiaalityöntekijät valittavat tekstissään, miten yhteiskunnan ”turvaverkko” on ollut liian ”isosilmäinen” ja ”pettänyt reunoilta”. Tässä he unohtavat tarkastelevansa nimenomaan nykyisen mallin mukaista järjestelmää. Väitän, että millään määrärahalisäyksellä ei päästä tilanteeseen, jossa sosiaalityöllä kyetään poistamaan sosiaaliset ongelmat. Paljon parempi olisi poistaa nykyisestä järjestelmästä ne ominaisuudet, jotka estävät ihmisiä huolehtimasta itsestään ja toisistaan. Miten sitten todellisessa avun tarpeessa olevien auttamisesta huolehdittaisiin, jos nykyistä byrokraattista mallia ei olisi? Aihetta on käsitellyt ansiokkaasti mm. Pasi Matilainen omassa blogissaan: <a class="_553k" rel="nofollow" href="http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124531-sosiaaliturvasta-ja-hyvantekevaisyydesta" target="_blank">http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124531-sosiaaliturvasta-ja-hyvantekevaisyydesta</a></p><p>Sain köyhyyskirjoituksesta myös sellaista palautetta, että äitini pärjää pienellä eläkkeellään, koska isäni käy töissä ja saa aivan kohtalaista palkkaa. Tämä on sinänsä aiheellinen huomio, vaikka en ole toki yrittänyt mitenkään peitellä isäni työssäkäyntiä. Minusta siinä ei ole mitään erikoista, että perheen sisällä toisista huolehditaan kukin resurssiensa mukaan. Haluaisin, että opittaisiin nykyistä enemmän ajattelemaan läheisinä myös muita kuin samaan ruokakuntaan kuuluvia. Nykyään on liian paljon vallalla sellainen ajattelu, että ihmisen pitäisi pärjätä yksin (ja jos ei pärjää, niin valtion tuella yksin). Lähimmäisvastuun piiriä pitäisi tuntuvasti laajentaa nykyisestä. Minusta ei ole mitään väärää siinä, että pyytää tarvitessaan apua sukulaisilta, kavereilta tai muilta tutuilta. Itsekin olen niin tehnyt, tulen vastakin tekemään ja myös aina voidessani olen tarjonnut muille apua. Tukeutuminen omiin lähiyhteisöihin, joilla on nimet ja naamat, tuntuu minusta oikeammalta kuin ajatus siitä, että menisin kysymään valtiolta, voisiko se ottaa tuntemattomilta tukun rahaa ja antaa sen minulle, kun nyt ei ole massissa tarpeeksi pitoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Blogikirjoitukseni otsikolla ”V*tun köyhät” on runsaan positiivisen huomion ohella herättänyt laajaa tyrmistystä, viimeksi pari päivää sitten, kun joukko sosiaalityöalalla toimivia henkilöitä julkaisi yhteisessä blogissaan tekstin, joka oli otsikoitu ”Jumaliste, sanovat sosiaalityöntekijät”. Vastaukseni viipyi hieman, koska olin Slush 2013 -konferenssissa.

Ennen kuin käsittelen tuon varsinaisen tekstin, on sananen paikallaan tuosta yhteisblogista. Blogin nimi on ”Sosiaalityön tekijä – asiaa hyvinvointivaltion ytimestä ja sen liepeiltä”. Tämä on mielestäni tärkeä seikka huomata, koska se auttaa ymmärtämään kirjoittajien näkökulmaa ja suhtautumistapaa. Sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, suorastaan ytimessä, ja he nostavat siitä tai sen tutkimisesta itse kuukausipalkkaa.

Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle. Jos ihmiset yhtäkkiä alkaisivat pitää parempaa huolta läheisistään ja luonnollisten lähiyhteisöjen muodostamat turvaverkot nousisivat uudelleen siitä alennuksen tilasta, johon ne on viime vuosikymmeninä onnistuttu rapauttamaan, noista bloggareistakin muutama toimenkuvineen saattaisi päätyä kuntien tehtävien kevennyslistan kautta työmarkkinoiden käytettäväksi.

Tyypillistä yhteiskunnallisessa keskustelussa on kunkin alan asiantuntijoiden ja sellaisiksi identiteettinsä rakentaneiden pyrkimys fakkisokeuteen. Juuri sillä omalla alalla pitäisi kaikki valta antaa ”asiantuntijoille”. Sosiaaliala ei ole ainoa. Tämä koskee kaikkia aloja. Eikä vain ammattialoja vaan erilaisia eturyhmiä laajemminkin. Yksi yleisimmistä argumenteista keskusteluissa on, että ”päättävä taho X ei ymmärrä intressiryhmä Y:n arkea” tai ”päättävä taho X on vieraantunut eturyhmä Y:n elämästä”. Opiskelijajärjestöt varmasti mielellään kirjoittaisivat itse kaikki opiskelijoita koskevat lait. Sama koskee eläkeläisiä, koiranomistajia, työntekijä- ja työnantajajärjestöjä, poliiseja, juristeja, lääkäreitä, lista on loputon. Jotkut ovat onnistuneetkin, toiset paremmin kuin toiset. Työlainsäädännössä ei liikahda pilkkukaan ilman Hakaniemen siunausta.

Jos yleensä jotain asiaa pitää säännellä laeilla, aivan vihoviimeistä typeryyttä on antaa lain valmistelu intressiryhmien hoidettavaksi. Suomessa on korporaatioiden sopimuksella betonoitu mitä eriskummallisimpia järjestelmiä lainsäädäntöön. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuorotteluvapaa, joka tutkimuksissakin todettiin epäonnistuneeksi siinä tarkoituksessa, jota varten se alun perin luotiin.

Julkisten varojen käyttö vaikkapa sosiaalityöhön on aivan liian arvokas ja kallis asia jätettäväksi pelkästään alalla toimivien ja siitä elantonsa saavien arvioitavaksi. Sama koskee kaikkea muutakin julkisten varojen käyttöä.

Tämän todettuani menen varsinaiseen aiheeseen eli ”Jumaliste, sanovat sosiaalityöntekijät” –tekstiin.

Luettuani tekstin useaan kertaan läpi ajatuksella en löytänyt siitä oikein mitään sellaista, missä olisi otettu kantaa niihin asioihin, joita oikeasti esitin omassa tekstissäni. Pikemminkin näyttää siltä, että asiantuntijatkaan eivät ole malttaneet olla rituaaliloukkaantumatta vaan ovat sujuvasti antaneet mennä samaa rataa suurten massojen mukana.

Kirjoittajat antavat ymmärtää, että olisin väittänyt kaiken köyhyyden olevan köyhien omaa syytä. Tällaista en ole esittänyt. Sen sijaan kyllä olen sitä mieltä ja väitän jopa faktaksi, että omat valinnat ja oma aikaansaamattomuus ovat köyhyyskeskustelussa tabuja, joihin koskemista vältetään mm. juuri nähdyn kaltaisen ulostemyrskyn pelossa.

En myöskään ole väittänyt, että Suomessa ei olisi lainkaan oikeaa kurjuutta ja hätää. Varmasti on. Esimerkiksi pitkäaikaissairailla ja muuten oikeasti toimintakyvyttömillä saattaa olla todella suuria vaikeuksia toimeentulon ja jokapäiväisistä asioista selviytymisen kanssa. Jos ja kun julkisen sektorin kautta tukitoimia ja apua annetaan, se pitää mielestäni aina kohdentaa suurimmassa tarpeessa oleville.

En myöskään ole väittänyt, että kaikilla olisi samanlaiset lähtökohdat elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen. No ei tietenkään ole. Kirjoittajat itse luettelevat monenlaisia seikkoja, joilla on vaikutusta siihen, miten ihminen pärjää elämässään. He tunnistavat myös seikkoja, jotka aiheuttavat paineita ja vaikeuttavat elämää. Yksi heidän mainitsemansa tällainen vaikeuttava tekijä on yhteiskunta ja sen asettamat paineet. Sosiaalityöntekijät eivät voisi olla enempää oikeassa! Juuri tästä olen itsekin kirjoittanut lukuisia kertoja.

Yhteiskunta, oikeammin valtio, on se, joka määrittää pärjäämisen reunaehdot ja menestykseen vaadittavat suoritustasot. Mitä kummallisimpia poliitikkojen keksimiä kynnyksiä pitää pystyä ylittämään kelvatakseen työmarkkinoille, eivätkä nämä kynnykset välttämättä liity mitenkään henkilön omaan todelliseen osaamiseen, asenteeseen tai motivaatioon. Ympäristön odotukset ja paineet ovat usein heijastusta poliittisesti päätetyistä muotovaatimuksista ja pakonomaisesta pyrkimisestä niiden täyttämiseen. Kyse on sääntelystä ja sen asettamista vaatimuksista. Ne eivät ole mitään ”syrjäyttäviä piilorakenteita” vaan suoria lakiin perustuvia määräyksiä. Estämällä työhaluisia saamasta töitä valtio tosiasiassa syrjäyttää ihmisiä ja saattaa heidät sosiaalityön asiakkaiksi.

Seuraava lainaus sen sijaan osoittaa, että liikumme sosiaalityöntekijöiden kanssa sentään suunnilleen samassa maailmassa: ”KYLLÄ, joukkoon mahtuu myös niitä, joilla ei ole kiinnostusta yrittää, vapaamatkustajia löytyy aina. Emme kuitenkaan voi kaataa koko järjestelmää vapaamatkustajien takia!” Tämä on kohta, josta voimme joiltain osin olla samaa mieltä. Minähän tosin en ole ollut missään vaiheessa kaatamassa ”koko järjestelmää”, eli metsään menee tuokin syytös. Haluan rajata avun todellisessa tarpeessa oleville. Ei myöskään ole kestävää luoda järjestelmää, joka kohtelee kaikkia ihmisiä lähtökohtaisesti työkyvyttöminä moniongelmaisina. Kun nykyisen järjestelmän ilmeisistä ongelmakohdista keskustelu on nähtävästi jopa asiantuntijoille haasteellista, alkaa tuntua houkuttelevalta ajatus todella kaataa koko järjestelmä ja rakentaa se nollatilanteesta uusiksi.

Sosiaalityöntekijät valittavat tekstissään, miten yhteiskunnan ”turvaverkko” on ollut liian ”isosilmäinen” ja ”pettänyt reunoilta”. Tässä he unohtavat tarkastelevansa nimenomaan nykyisen mallin mukaista järjestelmää. Väitän, että millään määrärahalisäyksellä ei päästä tilanteeseen, jossa sosiaalityöllä kyetään poistamaan sosiaaliset ongelmat. Paljon parempi olisi poistaa nykyisestä järjestelmästä ne ominaisuudet, jotka estävät ihmisiä huolehtimasta itsestään ja toisistaan. Miten sitten todellisessa avun tarpeessa olevien auttamisesta huolehdittaisiin, jos nykyistä byrokraattista mallia ei olisi? Aihetta on käsitellyt ansiokkaasti mm. Pasi Matilainen omassa blogissaan: http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124531-sosiaaliturvasta-ja-hyvantekevaisyydesta

Sain köyhyyskirjoituksesta myös sellaista palautetta, että äitini pärjää pienellä eläkkeellään, koska isäni käy töissä ja saa aivan kohtalaista palkkaa. Tämä on sinänsä aiheellinen huomio, vaikka en ole toki yrittänyt mitenkään peitellä isäni työssäkäyntiä. Minusta siinä ei ole mitään erikoista, että perheen sisällä toisista huolehditaan kukin resurssiensa mukaan. Haluaisin, että opittaisiin nykyistä enemmän ajattelemaan läheisinä myös muita kuin samaan ruokakuntaan kuuluvia. Nykyään on liian paljon vallalla sellainen ajattelu, että ihmisen pitäisi pärjätä yksin (ja jos ei pärjää, niin valtion tuella yksin). Lähimmäisvastuun piiriä pitäisi tuntuvasti laajentaa nykyisestä. Minusta ei ole mitään väärää siinä, että pyytää tarvitessaan apua sukulaisilta, kavereilta tai muilta tutuilta. Itsekin olen niin tehnyt, tulen vastakin tekemään ja myös aina voidessani olen tarjonnut muille apua. Tukeutuminen omiin lähiyhteisöihin, joilla on nimet ja naamat, tuntuu minusta oikeammalta kuin ajatus siitä, että menisin kysymään valtiolta, voisiko se ottaa tuntemattomilta tukun rahaa ja antaa sen minulle, kun nyt ei ole massissa tarpeeksi pitoa.

]]>
44 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153950-vastaukseni-sosiaalityontekijoille#comments Kotimaa Thu, 14 Nov 2013 13:07:02 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153950-vastaukseni-sosiaalityontekijoille
Pystyyn holhotut tissiposket http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153155-pystyyn-holhotut-tissiposket <p>Aiempi kirjoitukseni otsikolla “v*tun köyhät” keräsi aivan kiitettävästi huomiota, joten lienee luonnolista jatkaa samaa aihetta syvemmälle. Alkuun pitää vääntää rautalangasta, että ei skitsofrenia, creutzfeldt-jakobin tauti tai mikään muukaan äärimmäisen vakava sairaus parane ”ottamalla itseä niskasta kiinni”. Koskaan en ole näin väittänyt, enkä koskaan ole näin ajatellut. Tarkoitus ei ole käskeä kädetöntä ihmistä kasvattamaan käsivarsia. </p><p>Kaikkein vakavimmista ongelmista kärsivien selän taakse on helppo mennä ja ottaa nokkiinsa suorasanaisesta kirjoittelusta. Ei se poista sitä tosiasiaa, että aivan liian moni täällä kuvittelee ansaitsevansa jotain annettuna ja uhriutuu kotiinsa kun ”elämä potkii päähän”. Jos työkykyinen täysikäinen ihminen on kotona toimettomana kehittämättä itseään, syy on aivan täysin sataprosenttisesti itsessä. </p><p>Valtion sääntelyn ja korkean verotuksen syytä on, että työpaikan saaminen tai toimeentulo tekemällä jotain ei ole yhtä helppoa kuin se voisi parhaimmillaan olla. Minä ja monet muut yritämme parhaamme mukaan korjata tilannetta, mutta se ei ole siltikään mikään syy jäädä kotiin juomaan olutta. Ihmiset jotenkin kuvittelevat ansaitsevansa jotain, koska ovat tehneet asioita ”oikein”. Opiskelun ei ole tarkoituskaan taata vakituista työpaikkaa, se on vain yksi keino edesauttaa toimeentuloa myöhemmin. Kukaan ei ole velkaa sinulle yhtään mitään sen vuoksi, että käytit viisi vuotta elämästäsi opiskellaksesi jotain maksuttomassa korkeakoulussa. </p><p>Vakituinen työkin olisi varmasti kiva, mutta ei mitenkään välttämätön. Mitä väliä sillä on, vaikka vaihtaisi työpaikkaa kuukauden välein, jos jokaisesta paikasta kuitenkin saa rahaa? Asuntolainaa ei välttämättä saa, mutta säästämistä ei kukaan ole kieltänyt. Säästämällä muutenkin on 20 vuoden päästä todennäköisesti varakkaampi kuin maksamalla asuntolainaa. </p><p>Olet varmasti hakenut sataa työpaikkaa, opiskellut tohtoriksi ja koittanut parhaasi mukaan pärjätä, mutta et silti ole tehnyt tarpeeksi. Tilannetta voisi verrata vaikka omaan ylipainooni, vaika kyseessä ei olekaan millään tavalla sama asia. Peilistä kun katsoo, niin mahaa on kertynyt. No, käynkö salilla 5 kertaa viikossa? Lenkkeilenkö? Syönkö terveellisesti? En. On ihan turha ajatella, että tilanteeni paranisi mitenkään muuten kuin tekemällä itse enemmän töitä sen eteen. </p><p> Huutelun sijaan annan myös mielelläni konkreettisia vinkkejä. </p><p>Jokaisen kannattaa parantaa elintasoaan ja yhteiskunnan hyvinvointia tekemällä mahdollisuuksien mukaan erilaisa "hommia" tuttaville. Vaikka kuinka muuta väitettäisiin, sellaisen työn tekeminen "pimeänä", jota muuten ei tehtäisi lainkaan on yksinomaan hyväksi sekä sinulle, taloudelle että maksajalle. Kaljan juonnin sijaan aikaa voi käyttää myös itsensä kehittämiseen.</p><p> Vaikka kuinka olisi ”paperit taskussa” se ei tee sinusta penninkään arvoista ilman oikeanlaista osaamista. Aina voi opiskella lisää, eikä ole mikään pakko opiskella koulussa. Aiheen kuin aiheen voi oppia itsenäisestikin - kaikkea ei tietenkään voi työkseen tehdä ilman asianmukaisia lupia, mutta on muitakin ammatteja kuin lääkäri tai asianajaja. Kun voit näyttää osaavasi jotain rahanarvoista, myös työnantajaa kiinnostaa, ja julkista sektoria lukuun ottamatta osaaminen on yleensä tärkeämpää kuin titteli. </p><p>Oman yrityksen perustaminenkin on äärimmäisen helppoa. Vielä helpompaa on tarjota omaa osaamistaan freelancerina ja laskuttaa esimerkiksi ukko.fi –palvelun kautta. Nykymaailmassa myynti ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan voit aivan hyvin tarjota osaamistasi maailmalle lukuisten eri palveluiden kautta muutaman klikkauksen avulla. </p><p> Kirjoita kirja, ylläpidä blogia, tee Youtubeen videoita, matkusta maailman ympäri rinkka selässä ja dokumentoi matkasi. Syö hodareita nopeammin kuin kilpailijat, tuo uusi kamppailulaji maailmalta Suomeen, pelaa niin paljon nettipelejä, että pärjäät korealaisille. Kaikki edellä mainitut ovat todistettavasti tapoja työllistyä – jopa menestyä elämässään. Lista on loputon, ja varmasti sieltä jotain uutta löytyy myös sinulle. </p><p>Jätä maanantaikaljat tänään ostamatta ja mene sen sijaan, vätys, vaikka kirjastoon. Toivon hartaasti, että tämäkin kirjoitus vituttaa lukijaansa yli kaiken. Vitutus on suomalainen voimavara, jonka avulla on menty läpi harmaan kiven. Täällä kylmässä pohjoisessa ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä kotiin murehtimaan. Suomessa puhutaan mielellään Talvisodan hengestä ja maan jälleenrakennuksesta. Jos ihmiset silloin olisivat olleet samanlaisia mukavuudenhaluisia uhriutujia kuin nyt, olisi Suomen merkittävin vientituote tänä päivänä ”suomalaiskerjäläiset”.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aiempi kirjoitukseni otsikolla “v*tun köyhät” keräsi aivan kiitettävästi huomiota, joten lienee luonnolista jatkaa samaa aihetta syvemmälle. Alkuun pitää vääntää rautalangasta, että ei skitsofrenia, creutzfeldt-jakobin tauti tai mikään muukaan äärimmäisen vakava sairaus parane ”ottamalla itseä niskasta kiinni”. Koskaan en ole näin väittänyt, enkä koskaan ole näin ajatellut. Tarkoitus ei ole käskeä kädetöntä ihmistä kasvattamaan käsivarsia.

Kaikkein vakavimmista ongelmista kärsivien selän taakse on helppo mennä ja ottaa nokkiinsa suorasanaisesta kirjoittelusta. Ei se poista sitä tosiasiaa, että aivan liian moni täällä kuvittelee ansaitsevansa jotain annettuna ja uhriutuu kotiinsa kun ”elämä potkii päähän”. Jos työkykyinen täysikäinen ihminen on kotona toimettomana kehittämättä itseään, syy on aivan täysin sataprosenttisesti itsessä.

Valtion sääntelyn ja korkean verotuksen syytä on, että työpaikan saaminen tai toimeentulo tekemällä jotain ei ole yhtä helppoa kuin se voisi parhaimmillaan olla. Minä ja monet muut yritämme parhaamme mukaan korjata tilannetta, mutta se ei ole siltikään mikään syy jäädä kotiin juomaan olutta. Ihmiset jotenkin kuvittelevat ansaitsevansa jotain, koska ovat tehneet asioita ”oikein”. Opiskelun ei ole tarkoituskaan taata vakituista työpaikkaa, se on vain yksi keino edesauttaa toimeentuloa myöhemmin. Kukaan ei ole velkaa sinulle yhtään mitään sen vuoksi, että käytit viisi vuotta elämästäsi opiskellaksesi jotain maksuttomassa korkeakoulussa.

Vakituinen työkin olisi varmasti kiva, mutta ei mitenkään välttämätön. Mitä väliä sillä on, vaikka vaihtaisi työpaikkaa kuukauden välein, jos jokaisesta paikasta kuitenkin saa rahaa? Asuntolainaa ei välttämättä saa, mutta säästämistä ei kukaan ole kieltänyt. Säästämällä muutenkin on 20 vuoden päästä todennäköisesti varakkaampi kuin maksamalla asuntolainaa.

Olet varmasti hakenut sataa työpaikkaa, opiskellut tohtoriksi ja koittanut parhaasi mukaan pärjätä, mutta et silti ole tehnyt tarpeeksi. Tilannetta voisi verrata vaikka omaan ylipainooni, vaika kyseessä ei olekaan millään tavalla sama asia. Peilistä kun katsoo, niin mahaa on kertynyt. No, käynkö salilla 5 kertaa viikossa? Lenkkeilenkö? Syönkö terveellisesti? En. On ihan turha ajatella, että tilanteeni paranisi mitenkään muuten kuin tekemällä itse enemmän töitä sen eteen.

Huutelun sijaan annan myös mielelläni konkreettisia vinkkejä.

Jokaisen kannattaa parantaa elintasoaan ja yhteiskunnan hyvinvointia tekemällä mahdollisuuksien mukaan erilaisa "hommia" tuttaville. Vaikka kuinka muuta väitettäisiin, sellaisen työn tekeminen "pimeänä", jota muuten ei tehtäisi lainkaan on yksinomaan hyväksi sekä sinulle, taloudelle että maksajalle. Kaljan juonnin sijaan aikaa voi käyttää myös itsensä kehittämiseen.

Vaikka kuinka olisi ”paperit taskussa” se ei tee sinusta penninkään arvoista ilman oikeanlaista osaamista. Aina voi opiskella lisää, eikä ole mikään pakko opiskella koulussa. Aiheen kuin aiheen voi oppia itsenäisestikin - kaikkea ei tietenkään voi työkseen tehdä ilman asianmukaisia lupia, mutta on muitakin ammatteja kuin lääkäri tai asianajaja. Kun voit näyttää osaavasi jotain rahanarvoista, myös työnantajaa kiinnostaa, ja julkista sektoria lukuun ottamatta osaaminen on yleensä tärkeämpää kuin titteli.

Oman yrityksen perustaminenkin on äärimmäisen helppoa. Vielä helpompaa on tarjota omaa osaamistaan freelancerina ja laskuttaa esimerkiksi ukko.fi –palvelun kautta. Nykymaailmassa myynti ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan voit aivan hyvin tarjota osaamistasi maailmalle lukuisten eri palveluiden kautta muutaman klikkauksen avulla.

Kirjoita kirja, ylläpidä blogia, tee Youtubeen videoita, matkusta maailman ympäri rinkka selässä ja dokumentoi matkasi. Syö hodareita nopeammin kuin kilpailijat, tuo uusi kamppailulaji maailmalta Suomeen, pelaa niin paljon nettipelejä, että pärjäät korealaisille. Kaikki edellä mainitut ovat todistettavasti tapoja työllistyä – jopa menestyä elämässään. Lista on loputon, ja varmasti sieltä jotain uutta löytyy myös sinulle.

Jätä maanantaikaljat tänään ostamatta ja mene sen sijaan, vätys, vaikka kirjastoon. Toivon hartaasti, että tämäkin kirjoitus vituttaa lukijaansa yli kaiken. Vitutus on suomalainen voimavara, jonka avulla on menty läpi harmaan kiven. Täällä kylmässä pohjoisessa ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä kotiin murehtimaan. Suomessa puhutaan mielellään Talvisodan hengestä ja maan jälleenrakennuksesta. Jos ihmiset silloin olisivat olleet samanlaisia mukavuudenhaluisia uhriutujia kuin nyt, olisi Suomen merkittävin vientituote tänä päivänä ”suomalaiskerjäläiset”.

]]>
108 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153155-pystyyn-holhotut-tissiposket#comments Kotimaa Mon, 04 Nov 2013 12:33:01 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153155-pystyyn-holhotut-tissiposket
V*tun köyhät! http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152948-vtun-koyhat <p>Niin kutsuttu suomalainen köyhyys jaksaa ärsyttää. Etenkin sellaiset Helsingin Sanomien tai jonkun muun median esiin nostamat &ldquo;elämän potkimat&rdquo; tapaukset. Kyllä, minua kokoomuslaista yrittäjää, naistenmiestä ja maailmanmatkaajaa rasittavat nämä &ldquo;vitun köyhät&rdquo;.</p><p>Suomesta - onneksi - puuttuu täysin sellainen canthilainen köyhyys, jota täällä oli vielä sata vuotta takaperin runsain mitoin. Absoluuttisen köyhyyden lähes absoluuttinen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa olisi sellaisia ihmisiä, joilla tekee tiukkaa.</p><p>Tämä kirjoitus ei koskekaan niitä muutamaa harvaa tapausta, joita elämä on potkinut päähän aidosti ja isosti. Se koskee suurta määrää ihmisiä, jotka ovat mielellään uhriutumassa köyhiksi ja mussuttamassa aiheesta milloin missäkin mediassa, vähintäänkin verkossa.</p><p>Esimerkiksi <a href="http://www.hs.fi/elama/a1383131762454?jako=28ce251a6d19e2ce4d73c4c7f82dabec&amp;ref=fb-share" target="_blank" title="Mathias Rosenlund">tästä Mathias Rosenlundin tarinasta</a> löytyvät kaikki mahdolliset syyt menestymisen esteeksi, aina köyhistä vanhemmista masennukseen, koulutuksen puutteeseen ja paskaan elämään, paitsi se, että itse ei saa aikaiseksi.</p><p>Tämän artikkelin perusteella suomalainen käsitys köyhyydestä on se, että asutaan yli tonnin vuokralla saunallisessa kolmiossa ja poltetaan tupakkaa, mutta lasten luistimiin tai leirikouluun ei ole varaa. Kirjailijan urasta haaveileva Mathias ei tietenkään voi mennä mihinkään &ldquo;kunnon töihin&rdquo;, ettei vain unelmat kärsisi.</p><p>Toinen sankari on <a href="http://nyt.fi/20131025-20-vuotias-nici-rumbin-hakenut-200-tyoepaikkaa-huonosti-taerpaennyt/?ref=tf_iNytboksi" target="_blank" title="Nici Rumbin">20-vuotias Nici Rumbin</a>, joka on kuulemma hakenut todella moneen työpaikkaan, mutta ei ole päässyt kuulemma mihinkään. Nici on niin täsmällinen, että tuli omassa kodissaan tehtävään haastatteluun 10 minuuttia etuajassa.</p><p>Sen kerran kun Nici sai töitä, hän irtisanoutui lähteäkseen lomalle Kambodžaan. Seuraavan kerran kun jotain tarjottiin, työpaikan saaminen jäi törkyisestä ulkoasusta kiinni. Noh, partaa ei tietenkään voi ajaa. Nicille kuitenkin pisteet siitä, että elää tarinan perusteella säästöillään. Köyhyys on kuitenkin enemmän itseaiheutettua kuin kenekään muun syytä tässäkin tapauksessa.</p><p>En aivan oikeasti keksi juuri ketään muuta tervettä suomalaista joka voi olla aidosti köyhä kuin pienyrittäjä. Epäsäännölliset tulot, sosiaaliturvan puute, usein velkaa, suuret laskut ja aito epävarmuus tulevaisuudesta rasittavat monia. Yllättävän monelle yrittäjälle muodostuu postiluukkusyndrooma, jossa postiluukun kolahdus laittaa sydämen hyppäämään ylimääräisen pompun.</p><p>Suurin osa suomalaisista köyhistä kaipaisi suoraan sanottuna vain &quot;ympäri korvia&quot;. Erään teorian mukaan luusereita syntyy tähän ikäpolveen niin paljon sen vuoksi, kun lapsena kaikkialta toitotetaan, miten erikoinen pikku Mika-Jalmari onkaan ja kerrotaan, mitä kaikkia mahdollisuuksia hänellä on.</p><p>Todellisuudessa Mika-Jalmari on lihava, ruma ja tyhmä kuin saapas, sekä lisäksi aivan helvetin laiska, mutta mihin tahansa töihin ei voi mennä, koska Mika-Jalmarilla on haave päästä kuuluisaksi elokuvatähdeksi. Äitikin sanoi, että Mika-Jalmari voisi olla ihan mitä tahansa. Toisaalta, sosiaaliturvan ansiosta Mika-Jalmarin ei tarvitse tehdä muuta kuin pelata kotona tietokonepelejä ja juoda kaljaa. Mika-Jalmari sitten masentuu, kun elämä on niin rankkaa, eikä yhteiskunnasta mitään tarjota. Pelkkä ajatus Mika-Jalmarin karikatyyristä herättää minussa aggressioita.</p><p>Köyhyysraja on Suomessa muutenkin täysin absurdia. Oma äitini saa minimieläkettä ja tulee sillä erinomaisesti toimeen &ndash; Puolangalla. Itse asuin 16-vuotiaana omassa asunnossa ihan vain siksi, että koulun ohessa tienaamillani rahoilla saatoin niin tehdä. Siihen ei monta sataa tarvittu.&nbsp;</p><p>Ihmisen ei tarvitse nimittäin asua pk-seudulla, jos ei ole varaa. Sosiaaliturvalla elelee aivan mukavasti oikeastaan missä tahansa kasvukeskusten ulkopuolella. Tästä tulikin mieleeni hiljattain esitetty Hilton-dokumentti, jossa joukko nuorisoa VALITTAA siitä, että saavat asua pk-seudulla puoli-ilmaiseksi. &ldquo;Tää Hilton on ihan vankila&rdquo;. Haistakoot paskan.</p><p>Suomen lähes miljoonasta &quot;tilastollisesti köyhästä&quot; suurin osa itse asiassa elää aivan mukavasti ja järkevän asenteen omaavaa tuollaiset &quot;en pärjää 1600 eurolla kuussa&quot; -valittajat varmasti ärsyttävät vielä enemmän kuin minua.&nbsp;</p><p>Millä oikeudella sitten kokoomuslainen näin suorasanaisesti köyhiä tuomitsee? No vaikka vertaisoikeudella. Ei oma elämänikään mistään herrgårdista ole varsinaisesti lähtenyt. Pientilallisen ja maahanmuuttajan lapsena Kainuussa ei elämä ollut varsinaisesti rahassa piehtaroimista, mutta muuten aivan täydellistä. Kotona sain onneksi niin hyvän kasvatuksen, että kuulin sosiaaliturvan olemassaolosta vasta armeijassa, vaikka joskus sitäkin on kotona kuulemma tarvittu.</p><p>Oma elämäni on yhtä vitun syrjäytymisbingoa, on ADHD, alkoholi maistuu, huumeita on tullut kokeiltua ja ylipainoakin on kertynyt. Tupakkaa en sentään enää säännöllisesti polta, ja erilaiset kokeilut ovat jääneet kokeiluiksi. Naisten kanssa ei ole koskaan oikeastaan mikään onnistunut, mutta edellisestä onnistumisista onkin elatusmaksuja maksettavana vielä pitkäksi aikaa (mikä ei haittaa yhtään, isänä on hienoa olla).</p><p>Työpaikkoja tai yrityksiä on ollut viimeisen 10 vuoden aikana oikeastaan yhtä monta aina markkinointiassistentista investointipankin ja pelialan yrityksen kautta ammattikorkeakoulun opettajaan. Puhutaan niistä pätkätöistä, nollatuntisoppareista ja prekariaatista. Haistakaa taas paska. Tietenkään minulla ei myöskään ole mitään korkeakoulututkintoa tai edes ammattitutkintoa.</p><p>Koulutuksen puute ei ole koskaan estänyt tavoittelemasta parempaa elantoa tai etenemästä uralla. Syyt epäonnistumisiin ja onnistumisiin eivät ole koskaan olleet olosuhteista tai yhteiskunnasta kiinni, vaan useimmiten itsestäni. Tutkinnolla olisi ollut selvästi ratkaisevaa merkitystä elämäni aikana tasan kerran &ndash; olisin saanut parempaa palkkaa ja ehkäpä pysyvän työpaikan opettajana. Ei kyllä jaksa virkamiesura edes ajatustasolla kiinnostaa.</p><p>Kaikkialla muualla yleensä riittää osaaminen, jota voi varsin hyvin hankkia itsekin jos vain motivaatiota on. Frank Zappa sanoi varsin osuvasti: Jos haluat panna, mene yliopistoon; jos haluat oppia, mene kirjastoon. Nykyään kaikki mailman oppikirjat ja suuri määrä luentoja löytyvät maksutta netistä, jossa itsekin kehitän itseäni. Viimeisimmät mielenkiinnon kohteet ovat olleet filosofian puolelta. Seuraa olenkin kyllä sitten säännöllisesti hakenut opiskelijabileistä, joskin iän puolesta pitänee siirtyä &ldquo;mummotunneliin&rdquo;.</p><p>Joskus on ollut rahaa, mutta enimmän osan ajasta joku 1000 euron sosiaaliturva olisi tuntunut hurjalta omaisuudelta. Tuilla en ole elänyt, vaan pyrkinyt aina saamaan rahani kasaan erilaisista hanttihommista, vippaamalla, tai myymällä omaisuuttani. Yrittäjänä tuloja tulee jos tulee, mutta lainat ja laskut kyllä pitäisi jollain maksaa &ndash; tai ainakin olla maksavinaan.</p><p>Olen kuitenkin varsin tyytyväinen elämääni. Työttömänä en ole ollut oikeastaan koskaan ja olen hyvin avoimesti kokeillut erilaisia asioita aina kun on ollut mahdollisuus. Vähävaraisuus ei todellakaan ole koskaan estänyt unelmoimasta, nauttimasta elämästä tai kokemasta. Kun oikein osaa kohdentaa menonsa eikä erakoidu lähipubin tiskille muiden luusereiden seuraan, voi opiskelijan tuloillakin elää vaikka jetset &ndash;elämää.</p><p>Suomessa on niin käsittämättömän hyvät mahdollisuudet tehdä mitä tahansa ja olla mitä tahansa, että en vain pysty käsittämään, miten menestyminen voisi kenellekään olla mahdotonta perhetaustojen takia.</p><p>Nämä mussutukset eivät ole mitään ajan kultaamia nuoruudenmuisteloita Bentleyn takapenkiltä. Viimeksi nyt keväällä oli välillä tilanne, jossa maksettavaa oli tuhansia euroja, mutta tuloja ei mitään. Asuntokin piti myydä pois, kun ei ollut varaa lyhennellä lainaa, saatika maksaa vastiketta. Siinä tilanteessa auttoivat pätkätyöt, ystävät ja perhe - niin kuin yhteiskunnassa kuuluukin. Valtio on lähinnä hankaloittamassa asioita.</p><p>Nyt taas hetkeä myöhemmin menee varsin hyvin &ndash; kiitos kysymästä. Ensimmäinen, joka tulee sanomaan, etten tiedä köyhyydestä tai ihmisten ongelmista mitään, koska olen kokoomuslainen saa ympäri korvia. Ensimmäinen joka nykäisee hihasta viikonloppuna yökerhossa ja ymmärtää mistä puhun saakin sitten lasillisen samppanjaa (jos sattuu olemaan hyvännäköinen nainen).</p><p>&nbsp;</p><p>Tälle tekstille sattuu muuten olemaan jatko-osa:&nbsp;<a href="http://www.blogbook.fi/henriheikkinen/vtun-koyhat-2/" target="_blank">http://blogbook.fi/henriheikkinen/vtun-koyhat-2/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niin kutsuttu suomalainen köyhyys jaksaa ärsyttää. Etenkin sellaiset Helsingin Sanomien tai jonkun muun median esiin nostamat “elämän potkimat” tapaukset. Kyllä, minua kokoomuslaista yrittäjää, naistenmiestä ja maailmanmatkaajaa rasittavat nämä “vitun köyhät”.

Suomesta - onneksi - puuttuu täysin sellainen canthilainen köyhyys, jota täällä oli vielä sata vuotta takaperin runsain mitoin. Absoluuttisen köyhyyden lähes absoluuttinen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa olisi sellaisia ihmisiä, joilla tekee tiukkaa.

Tämä kirjoitus ei koskekaan niitä muutamaa harvaa tapausta, joita elämä on potkinut päähän aidosti ja isosti. Se koskee suurta määrää ihmisiä, jotka ovat mielellään uhriutumassa köyhiksi ja mussuttamassa aiheesta milloin missäkin mediassa, vähintäänkin verkossa.

Esimerkiksi tästä Mathias Rosenlundin tarinasta löytyvät kaikki mahdolliset syyt menestymisen esteeksi, aina köyhistä vanhemmista masennukseen, koulutuksen puutteeseen ja paskaan elämään, paitsi se, että itse ei saa aikaiseksi.

Tämän artikkelin perusteella suomalainen käsitys köyhyydestä on se, että asutaan yli tonnin vuokralla saunallisessa kolmiossa ja poltetaan tupakkaa, mutta lasten luistimiin tai leirikouluun ei ole varaa. Kirjailijan urasta haaveileva Mathias ei tietenkään voi mennä mihinkään “kunnon töihin”, ettei vain unelmat kärsisi.

Toinen sankari on 20-vuotias Nici Rumbin, joka on kuulemma hakenut todella moneen työpaikkaan, mutta ei ole päässyt kuulemma mihinkään. Nici on niin täsmällinen, että tuli omassa kodissaan tehtävään haastatteluun 10 minuuttia etuajassa.

Sen kerran kun Nici sai töitä, hän irtisanoutui lähteäkseen lomalle Kambodžaan. Seuraavan kerran kun jotain tarjottiin, työpaikan saaminen jäi törkyisestä ulkoasusta kiinni. Noh, partaa ei tietenkään voi ajaa. Nicille kuitenkin pisteet siitä, että elää tarinan perusteella säästöillään. Köyhyys on kuitenkin enemmän itseaiheutettua kuin kenekään muun syytä tässäkin tapauksessa.

En aivan oikeasti keksi juuri ketään muuta tervettä suomalaista joka voi olla aidosti köyhä kuin pienyrittäjä. Epäsäännölliset tulot, sosiaaliturvan puute, usein velkaa, suuret laskut ja aito epävarmuus tulevaisuudesta rasittavat monia. Yllättävän monelle yrittäjälle muodostuu postiluukkusyndrooma, jossa postiluukun kolahdus laittaa sydämen hyppäämään ylimääräisen pompun.

Suurin osa suomalaisista köyhistä kaipaisi suoraan sanottuna vain "ympäri korvia". Erään teorian mukaan luusereita syntyy tähän ikäpolveen niin paljon sen vuoksi, kun lapsena kaikkialta toitotetaan, miten erikoinen pikku Mika-Jalmari onkaan ja kerrotaan, mitä kaikkia mahdollisuuksia hänellä on.

Todellisuudessa Mika-Jalmari on lihava, ruma ja tyhmä kuin saapas, sekä lisäksi aivan helvetin laiska, mutta mihin tahansa töihin ei voi mennä, koska Mika-Jalmarilla on haave päästä kuuluisaksi elokuvatähdeksi. Äitikin sanoi, että Mika-Jalmari voisi olla ihan mitä tahansa. Toisaalta, sosiaaliturvan ansiosta Mika-Jalmarin ei tarvitse tehdä muuta kuin pelata kotona tietokonepelejä ja juoda kaljaa. Mika-Jalmari sitten masentuu, kun elämä on niin rankkaa, eikä yhteiskunnasta mitään tarjota. Pelkkä ajatus Mika-Jalmarin karikatyyristä herättää minussa aggressioita.

Köyhyysraja on Suomessa muutenkin täysin absurdia. Oma äitini saa minimieläkettä ja tulee sillä erinomaisesti toimeen – Puolangalla. Itse asuin 16-vuotiaana omassa asunnossa ihan vain siksi, että koulun ohessa tienaamillani rahoilla saatoin niin tehdä. Siihen ei monta sataa tarvittu. 

Ihmisen ei tarvitse nimittäin asua pk-seudulla, jos ei ole varaa. Sosiaaliturvalla elelee aivan mukavasti oikeastaan missä tahansa kasvukeskusten ulkopuolella. Tästä tulikin mieleeni hiljattain esitetty Hilton-dokumentti, jossa joukko nuorisoa VALITTAA siitä, että saavat asua pk-seudulla puoli-ilmaiseksi. “Tää Hilton on ihan vankila”. Haistakoot paskan.

Suomen lähes miljoonasta "tilastollisesti köyhästä" suurin osa itse asiassa elää aivan mukavasti ja järkevän asenteen omaavaa tuollaiset "en pärjää 1600 eurolla kuussa" -valittajat varmasti ärsyttävät vielä enemmän kuin minua. 

Millä oikeudella sitten kokoomuslainen näin suorasanaisesti köyhiä tuomitsee? No vaikka vertaisoikeudella. Ei oma elämänikään mistään herrgårdista ole varsinaisesti lähtenyt. Pientilallisen ja maahanmuuttajan lapsena Kainuussa ei elämä ollut varsinaisesti rahassa piehtaroimista, mutta muuten aivan täydellistä. Kotona sain onneksi niin hyvän kasvatuksen, että kuulin sosiaaliturvan olemassaolosta vasta armeijassa, vaikka joskus sitäkin on kotona kuulemma tarvittu.

Oma elämäni on yhtä vitun syrjäytymisbingoa, on ADHD, alkoholi maistuu, huumeita on tullut kokeiltua ja ylipainoakin on kertynyt. Tupakkaa en sentään enää säännöllisesti polta, ja erilaiset kokeilut ovat jääneet kokeiluiksi. Naisten kanssa ei ole koskaan oikeastaan mikään onnistunut, mutta edellisestä onnistumisista onkin elatusmaksuja maksettavana vielä pitkäksi aikaa (mikä ei haittaa yhtään, isänä on hienoa olla).

Työpaikkoja tai yrityksiä on ollut viimeisen 10 vuoden aikana oikeastaan yhtä monta aina markkinointiassistentista investointipankin ja pelialan yrityksen kautta ammattikorkeakoulun opettajaan. Puhutaan niistä pätkätöistä, nollatuntisoppareista ja prekariaatista. Haistakaa taas paska. Tietenkään minulla ei myöskään ole mitään korkeakoulututkintoa tai edes ammattitutkintoa.

Koulutuksen puute ei ole koskaan estänyt tavoittelemasta parempaa elantoa tai etenemästä uralla. Syyt epäonnistumisiin ja onnistumisiin eivät ole koskaan olleet olosuhteista tai yhteiskunnasta kiinni, vaan useimmiten itsestäni. Tutkinnolla olisi ollut selvästi ratkaisevaa merkitystä elämäni aikana tasan kerran – olisin saanut parempaa palkkaa ja ehkäpä pysyvän työpaikan opettajana. Ei kyllä jaksa virkamiesura edes ajatustasolla kiinnostaa.

Kaikkialla muualla yleensä riittää osaaminen, jota voi varsin hyvin hankkia itsekin jos vain motivaatiota on. Frank Zappa sanoi varsin osuvasti: Jos haluat panna, mene yliopistoon; jos haluat oppia, mene kirjastoon. Nykyään kaikki mailman oppikirjat ja suuri määrä luentoja löytyvät maksutta netistä, jossa itsekin kehitän itseäni. Viimeisimmät mielenkiinnon kohteet ovat olleet filosofian puolelta. Seuraa olenkin kyllä sitten säännöllisesti hakenut opiskelijabileistä, joskin iän puolesta pitänee siirtyä “mummotunneliin”.

Joskus on ollut rahaa, mutta enimmän osan ajasta joku 1000 euron sosiaaliturva olisi tuntunut hurjalta omaisuudelta. Tuilla en ole elänyt, vaan pyrkinyt aina saamaan rahani kasaan erilaisista hanttihommista, vippaamalla, tai myymällä omaisuuttani. Yrittäjänä tuloja tulee jos tulee, mutta lainat ja laskut kyllä pitäisi jollain maksaa – tai ainakin olla maksavinaan.

Olen kuitenkin varsin tyytyväinen elämääni. Työttömänä en ole ollut oikeastaan koskaan ja olen hyvin avoimesti kokeillut erilaisia asioita aina kun on ollut mahdollisuus. Vähävaraisuus ei todellakaan ole koskaan estänyt unelmoimasta, nauttimasta elämästä tai kokemasta. Kun oikein osaa kohdentaa menonsa eikä erakoidu lähipubin tiskille muiden luusereiden seuraan, voi opiskelijan tuloillakin elää vaikka jetset –elämää.

Suomessa on niin käsittämättömän hyvät mahdollisuudet tehdä mitä tahansa ja olla mitä tahansa, että en vain pysty käsittämään, miten menestyminen voisi kenellekään olla mahdotonta perhetaustojen takia.

Nämä mussutukset eivät ole mitään ajan kultaamia nuoruudenmuisteloita Bentleyn takapenkiltä. Viimeksi nyt keväällä oli välillä tilanne, jossa maksettavaa oli tuhansia euroja, mutta tuloja ei mitään. Asuntokin piti myydä pois, kun ei ollut varaa lyhennellä lainaa, saatika maksaa vastiketta. Siinä tilanteessa auttoivat pätkätyöt, ystävät ja perhe - niin kuin yhteiskunnassa kuuluukin. Valtio on lähinnä hankaloittamassa asioita.

Nyt taas hetkeä myöhemmin menee varsin hyvin – kiitos kysymästä. Ensimmäinen, joka tulee sanomaan, etten tiedä köyhyydestä tai ihmisten ongelmista mitään, koska olen kokoomuslainen saa ympäri korvia. Ensimmäinen joka nykäisee hihasta viikonloppuna yökerhossa ja ymmärtää mistä puhun saakin sitten lasillisen samppanjaa (jos sattuu olemaan hyvännäköinen nainen).

 

Tälle tekstille sattuu muuten olemaan jatko-osa: http://blogbook.fi/henriheikkinen/vtun-koyhat-2/

]]>
223 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152948-vtun-koyhat#comments Kotimaa Fri, 01 Nov 2013 12:32:48 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152948-vtun-koyhat
Kuka huolehtii heikoimmista? http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149775-kuka-huolehtii-heikoimmista <p>Viime viikon aikana on käynyt varsin selkeästi ilmi, että minä ja samalla tavoin ajattelevat edustavat kuitakuinkin äärimmäistä pahaa. Viimeksi tänään Keskisuomalaisessa Jaana Lähteenmäen mukaan liberalismi on ilmeisesti "demokraattisen, humaanin ja heikoimpiaan suojelemaan pyrkivän yhteiskunnan kannalta vaarallinen" idea.&nbsp;<br /><br />Vastapuolella, siellä vasemmalla laidalla on suunnaton määrä oman elämänsä altruisteja, pyyteettömiä yhteisöllisia hyväntekijöitä. Me taas olemme jotain sydämettömiä ihmishirviöitä, joille merkitsee vain raha. Minä, minä ja minä. Onko todellakin näin?<br /><br /><strong>Minä voin omasta näkökulmastani sanoa, että en pidä tästä niin kutsutusta hyvinvointivaltiosta lainkaan. Minusta se on aivan hanurista sellaisena kuin se nyt on.&nbsp;</strong><br /><br />Alkaa jo lapsesta. En ymmärrä, miksi lapset täytyy laittaa laitoshoitoon heti kun tissiltä on päästy irti - joskus aiemminkin. Minusta lasten pitäisi olla perheidensä kanssa mahdollisimman pitkään. Ymmärrän, että kaikilla ei ole huolehtivia vanhempia ja se on asia erikseen, mutta miksi yhteiskunta kohtelee kaikkia kuin orpolapsia? Mitä yhteisöllisyyttä se on? Nyt kinastellaan siitä, että kotona olevat vanhemmat eivät saisi työntää lapsiaan maksutta päivähoitoon, kun todellisuudessa koko julkinen päivähoitojärjestelmä on kallis ja tarpeeton.&nbsp;<br /><br />Sen jälkeen mennään kouluun. Koulujärjestelmä on kaikille sama niin hyvässä kuin pahassakin. Vanhemmilla ei ole mitään vaihtoehtoja lastensa koulutuksen suhteen, eikä toisaalta lapsillakaan ole mahdollisuutta päästä esimerkiksi sellaiseen kouluun, jossa opetus sopisi juuri hänelle ja jossa olisi kiusaajien sijaan samanhenkisiä lapsia. Ei tietenkään, laitokseen vain. Se on sitä tasa-arvoa.<br /><br />Kouluputken jälkeen suomalaiset nuoret muuttavat tukien kannustamana pois kotoa heti 18-vuotiaana täysin riippumatta siitä, ovatko tosiasiallisesti valmiita itsenäiseen elämään. Lopputuloksena on kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria, jotka veronmaksajien rahoilla pelaavat yksin nettipelejä ja juovat kaljaa jossain vuokrayksiössä. Edelleen kaikilla ei ole huolehtivia vanhempia, mutta miksei tukea rajata vain ja ainoastaan heihin?<br /><br />Aikuisiällä hyvinvointivaltiota sitten maksetaan. Opinnoilla ei ole enää arvoa, koska koulutusinflaation vuoksi mäkkärin kassallekin vaaditaan pian tradenomin paperit. Lisäksi kaikki on keinotekoisen kallista verotuksen ja inflaation vuoksi. Aikalailla kaikki hinnat voisi puolittaa, mikäli verotus olisi kohtuullisempaa. Aikuisia holhotaan kuin he eivät osaisi pitää huolta omista asioistaan. &nbsp;<br /><br />Työttömyys painaa, eikä yrittäjyys useinkaan kannata, koska verot ja ylenpalttinen sääntely tuhoavat talouden toimintaa. Minä en halua lähteä potkimaan työttömiä töihin heikentämällä sosiaaliturvaa, koska se on narulla työntämistä. Uskon, että jos taloutta vapautettaisiin, niin hyvin harva työkykyinen itse asiassa edes tarvitsisi sosiaaliturvaa. Työkyvyttömät ovat asia erikseen, eikä heitä kukaan ole töihin pakottamassakaan. Ei ainakaan yksikään liberaali.<br /><br />Vanhuus on tällä hetkellä pahin pelkoni. Sen sijaan, että lapset huolehtisivat vanhemmistaan niinkuin aina on ollut, laitetaan ihmiset nykyään loppusijoituspaikkoihin. Tänään oli uutisissa, miten vanhus unohdettiin pöntölle kolmeksi tunniksi sukkahousuilla sidottuna. Se ei ole humaania, eikä se ole kenenkään ihmisarvon mukaista. Se on kuitenkin sitä hyvinvointivaltion arkirealismia. Totuus kauniiden sanojen takana. Henkilökunta ei rakasta potilaitaan, eikä sillä ole mitään syytä hoitaa asiakkaitaan kunnolla, koska rahoitus tulee budjetista. Vanhusten pitäisi liberaalin mielestä olla ensisijaisesti perheidensä vastuulla, ja mikäi se ei ole mahdollista, niin kuitenkin hoidettuna niin, että huono kohtelu vie hoidosta vastaavan yrityksen konkurssiin hyvin nopeasti.&nbsp;<br /><br />Loppuviimeksi paras sosiaaliturva löytyy työttömyydenkin hetkellä sieltä omasta perheestä ja läheisistä. Sisarukset, vanhemmat, lapset ja muut sukulaiset auttaisivat, mutta nykyään ei enää "tarvitse". Paradoksaalisesti "yhteisöllinen" hyvinvointivaltio on aiheuttanut yhteisöllisen turvan menetyksen. Jokainen on omillaan läheistensä silmissä, koska "valtio auttaa" (kirjoitan aiheesta lisää myöhemmin). Jos ei autakaan, niin ollaan peruuttamattomasti pinteessä. Aina on sellaisia kenellä ei ole perhettä, mutta miksi kaikkien pitäisi elää kuin perheettömät? Eikö perheettömiä voi auttaa erikseen?<br /><br />Hyvinvointivaltio ei luo hyvinvointia vaan estää ihmisiä ja yrityksiä luomasta sitä. Tämän pitäisi olla ilmeinen tosiasia kenelle tahansa, mutta järjestelmän kannattajilla on täysi mediailmaherruus. Melkein kaikki toimittajat, 99 prosenttia poliitikoista ja jokainen eduskuntapuolue ovat vannoutuneita nykyisen mallin kannattajia. Näin on, koska nykyisen mallin pystyssä pitäminen ja sen puolesta taisteleminen viimeisen yrittäjän viimeiseen selkänahan suikaleeseen on aivan liian monen nykymallista elantonsa saavan etujen mukaista. </p><p>Kuka on loppujen lopuksi se, joka ajattelee "me", kuka ajattelee "minä"?</p><p>&nbsp;</p><p>ps. tutustukaa kirjaani: <a title="http://www.heikkinen.hk" href="http://www.heikkinen.hk" target="_blank">http://www.heikkinen.hk</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikon aikana on käynyt varsin selkeästi ilmi, että minä ja samalla tavoin ajattelevat edustavat kuitakuinkin äärimmäistä pahaa. Viimeksi tänään Keskisuomalaisessa Jaana Lähteenmäen mukaan liberalismi on ilmeisesti "demokraattisen, humaanin ja heikoimpiaan suojelemaan pyrkivän yhteiskunnan kannalta vaarallinen" idea. 

Vastapuolella, siellä vasemmalla laidalla on suunnaton määrä oman elämänsä altruisteja, pyyteettömiä yhteisöllisia hyväntekijöitä. Me taas olemme jotain sydämettömiä ihmishirviöitä, joille merkitsee vain raha. Minä, minä ja minä. Onko todellakin näin?

Minä voin omasta näkökulmastani sanoa, että en pidä tästä niin kutsutusta hyvinvointivaltiosta lainkaan. Minusta se on aivan hanurista sellaisena kuin se nyt on. 

Alkaa jo lapsesta. En ymmärrä, miksi lapset täytyy laittaa laitoshoitoon heti kun tissiltä on päästy irti - joskus aiemminkin. Minusta lasten pitäisi olla perheidensä kanssa mahdollisimman pitkään. Ymmärrän, että kaikilla ei ole huolehtivia vanhempia ja se on asia erikseen, mutta miksi yhteiskunta kohtelee kaikkia kuin orpolapsia? Mitä yhteisöllisyyttä se on? Nyt kinastellaan siitä, että kotona olevat vanhemmat eivät saisi työntää lapsiaan maksutta päivähoitoon, kun todellisuudessa koko julkinen päivähoitojärjestelmä on kallis ja tarpeeton. 

Sen jälkeen mennään kouluun. Koulujärjestelmä on kaikille sama niin hyvässä kuin pahassakin. Vanhemmilla ei ole mitään vaihtoehtoja lastensa koulutuksen suhteen, eikä toisaalta lapsillakaan ole mahdollisuutta päästä esimerkiksi sellaiseen kouluun, jossa opetus sopisi juuri hänelle ja jossa olisi kiusaajien sijaan samanhenkisiä lapsia. Ei tietenkään, laitokseen vain. Se on sitä tasa-arvoa.

Kouluputken jälkeen suomalaiset nuoret muuttavat tukien kannustamana pois kotoa heti 18-vuotiaana täysin riippumatta siitä, ovatko tosiasiallisesti valmiita itsenäiseen elämään. Lopputuloksena on kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria, jotka veronmaksajien rahoilla pelaavat yksin nettipelejä ja juovat kaljaa jossain vuokrayksiössä. Edelleen kaikilla ei ole huolehtivia vanhempia, mutta miksei tukea rajata vain ja ainoastaan heihin?

Aikuisiällä hyvinvointivaltiota sitten maksetaan. Opinnoilla ei ole enää arvoa, koska koulutusinflaation vuoksi mäkkärin kassallekin vaaditaan pian tradenomin paperit. Lisäksi kaikki on keinotekoisen kallista verotuksen ja inflaation vuoksi. Aikalailla kaikki hinnat voisi puolittaa, mikäli verotus olisi kohtuullisempaa. Aikuisia holhotaan kuin he eivät osaisi pitää huolta omista asioistaan.  

Työttömyys painaa, eikä yrittäjyys useinkaan kannata, koska verot ja ylenpalttinen sääntely tuhoavat talouden toimintaa. Minä en halua lähteä potkimaan työttömiä töihin heikentämällä sosiaaliturvaa, koska se on narulla työntämistä. Uskon, että jos taloutta vapautettaisiin, niin hyvin harva työkykyinen itse asiassa edes tarvitsisi sosiaaliturvaa. Työkyvyttömät ovat asia erikseen, eikä heitä kukaan ole töihin pakottamassakaan. Ei ainakaan yksikään liberaali.

Vanhuus on tällä hetkellä pahin pelkoni. Sen sijaan, että lapset huolehtisivat vanhemmistaan niinkuin aina on ollut, laitetaan ihmiset nykyään loppusijoituspaikkoihin. Tänään oli uutisissa, miten vanhus unohdettiin pöntölle kolmeksi tunniksi sukkahousuilla sidottuna. Se ei ole humaania, eikä se ole kenenkään ihmisarvon mukaista. Se on kuitenkin sitä hyvinvointivaltion arkirealismia. Totuus kauniiden sanojen takana. Henkilökunta ei rakasta potilaitaan, eikä sillä ole mitään syytä hoitaa asiakkaitaan kunnolla, koska rahoitus tulee budjetista. Vanhusten pitäisi liberaalin mielestä olla ensisijaisesti perheidensä vastuulla, ja mikäi se ei ole mahdollista, niin kuitenkin hoidettuna niin, että huono kohtelu vie hoidosta vastaavan yrityksen konkurssiin hyvin nopeasti. 

Loppuviimeksi paras sosiaaliturva löytyy työttömyydenkin hetkellä sieltä omasta perheestä ja läheisistä. Sisarukset, vanhemmat, lapset ja muut sukulaiset auttaisivat, mutta nykyään ei enää "tarvitse". Paradoksaalisesti "yhteisöllinen" hyvinvointivaltio on aiheuttanut yhteisöllisen turvan menetyksen. Jokainen on omillaan läheistensä silmissä, koska "valtio auttaa" (kirjoitan aiheesta lisää myöhemmin). Jos ei autakaan, niin ollaan peruuttamattomasti pinteessä. Aina on sellaisia kenellä ei ole perhettä, mutta miksi kaikkien pitäisi elää kuin perheettömät? Eikö perheettömiä voi auttaa erikseen?

Hyvinvointivaltio ei luo hyvinvointia vaan estää ihmisiä ja yrityksiä luomasta sitä. Tämän pitäisi olla ilmeinen tosiasia kenelle tahansa, mutta järjestelmän kannattajilla on täysi mediailmaherruus. Melkein kaikki toimittajat, 99 prosenttia poliitikoista ja jokainen eduskuntapuolue ovat vannoutuneita nykyisen mallin kannattajia. Näin on, koska nykyisen mallin pystyssä pitäminen ja sen puolesta taisteleminen viimeisen yrittäjän viimeiseen selkänahan suikaleeseen on aivan liian monen nykymallista elantonsa saavan etujen mukaista.

Kuka on loppujen lopuksi se, joka ajattelee "me", kuka ajattelee "minä"?

 

ps. tutustukaa kirjaani: http://www.heikkinen.hk

]]>
24 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149775-kuka-huolehtii-heikoimmista#comments Kotimaa Thu, 19 Sep 2013 14:47:34 +0000 Henri Heikkinen http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149775-kuka-huolehtii-heikoimmista