Eduskunnan
kyselytunnilla tänään edustajia puhutti veroparatiisien vastainen
taistelu. Perinteisessä demariliturgiassa alhaisen verotuksen maat on
leimattu haitalliseksi ja verohaittoja ulkomaille pakenevat yritykset
pettureiksi. SDP on mennyt jopa niin pitkälle, että esittää – niin
Suomen kuin EU-lainsäädännönkin vastaisesti, että kunnat eivät tekisi
hankintoja ”veroparatiiseihin” kytkeytyneiltä yhtiöiltä.
Robin Hood on hahmo, jonka aika lailla kaikki tuntevat. Legendaarinen lainsuojaton, joka yhdessä vekkulien miestensä kanssa varasti rikkailta ja antoi köyhille. Robin Hood on pitkään ollut eräänlainen oikeudenmukaisen hyväntekijän symboli, ja etenkin vasemmisto käyttää hänen legendaansa mielellään hyväkseen poliittisessa keskustelussa. Esimerkiksi Jutta Urpilainen on puhunut Robin Hood –verosta. Kuten mikään muukaan, ei tämäkään termi ole Jutan omaa keksintöä, vaan apinoitu brittien Tobin-vero -hörhöiltä.
Euroopan talouskriisi on mielestäni
oppikirjaesimerkki siitä, miten valtiot ja poliitikot ottaessaan niskalenkkejä
markkinavoimista ennen pitkää joutuvat liemeen. Valitettavasti liemi valuu aina
alaspäin ja joka kerta sen joutuu lusikoimaan tavallinen veronmaksaja. Teksti
on pitkä, ja jos olet kiireinen lue vain viimeiset kappaleet.
Olen näissä eduskuntavaaleissa kampanjoinut aktiivisesti julkisen sektorin pienentämisen puolesta. Yleisin kysymys, joka minulle esitetään on, mistä leikkaisin ja kuinka paljon. Olen potentiaalisia leikkauskohteita sivunnut useampaankin kertaan blogissani, mutta totuus on, ettei tuollaiseen voi vastata lyhyesti eikä kovin konkreettisesti yksinkertaistamatta liikaa.
Suomen Kuvalehteen oli tasaverosta kertovaan artikkeliin kaivettu Suomen ilmeisesti kolme viimeistä oikeistolaista eli minä, Wille Rydman ja Elina Lepomäki tunnustamaan, että kannatamme tuota äärimmäisen pahaa ja epäoikeudenmukaista veromallia.
On huvittavaa, miten kokoomusta on hiilostettu tasaverosta, koska puolueen nykyjohto äärimmäisen oikeudenmukaisena© suhtautuu erittäin kielteisesti tasaveroon, kuten useimmat muutkin puolueet. Ainoastaan vihreiden ohjelmasta löytyy kaksiportainen käytännön tasavero, jota jostain syystä ei ole missään nostettu esille.
Keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen mukaan ”Suomea ei saa säästää hengiltä”. Maan voi ilmeisesti kuitenkin kuristaa hengiltä verottamalla ja velkaantumalla, koska se tuo ääniä. Ovatko ihmiset todellakin niin tyhmiä, etteivät osaa vaatia parempaa?
Kiviniemi, kuten kaikki muutkin ammattipoliitikot ovat kyllä tiedostaneet ongelman, joka on julkisen puolen turpoaminen. Hän, kuten kukaan muukaan ammattipoliitikko, ei kuitenkaan uskalla puuttua tähän kaikkien ongelmien lähtökohtaan vaan julkisella sektorilla työskentelevien 680 000 äänestäjän pelossa jokeltaa joutavuuksia.
Jossain päin Transylvaniaa vanha masentunut vampyyri kaataa itselleen uuden lasillisen palinkaa, ja miettii milloin hänestä tuli verenimennässä pelkkä höyhensarjalainen. Ahdistusta tuntee suomalainenkin katsoessaan vakavasti otettavien eduskuntapuolueiden talouslinjauksia.
Yhteisen hyvän nimissä ollaan valmiita viemään taas tuhkatkin pesästä, eikä näihin piruihintepsi edes valkosipuli.
Eräässä vaalipaneelissa sanoin: ”Verotus on lähinnä varkautta”. Kommentti kuitattiin jonkinlaisen letkautuksena. Sellainen se siinä tilanteessa pohjimmiltaan olikin, mutta onko lukija koskaan miettinyt, mitä verotus oikeastaan on?