Uskonpuutteesta huolimatta, olen huomannut olevani ns. ”uskovaisten” kannalla monessakin eettisessä asiassa, viimeksi esimerkiksi abortista keskustellessa. Myös homoliitoista puhuttaessa olen puolustanut kirkon oikeutta päättää itse, ketä se vihkii.
Kuitenkin nyt kun puhe on ollut eutanasiasta, nostaa päiviräsästen argumentointi minulta karvat pahemman kerran pystyyn. Miten niin kuolinpiikki ei kuulu ihmisen hoitoon?
Hallitus teki pienen mutta merkittävän ratkaisun vapauttaessaan kauppojen aukioloja marraskuussa 2009. Aiemmin saman vuoden keväällä silloinen työministeri Tarja Cronberg (vihr.) vielä venkoili asian valmistelun kanssa. Melkoista huvitusta herätti hänen perustelunsa asian hautomiselle: "Sunnuntaiaukioloista ei olla yhtä mieltä. Eri ryhmissä, vihreissä ja keskustassa ainakin, on käsityksiä, että pyhäpäivää pitää kunnioittaa ja perheiden yhdessäoloaika pitää turvata".
Alppimaat kuten Itävalta ovat erityisen kuuluisia
jodlauksesta. Kyseessä on vuoristossa syntynyt laulannan muoto, jossa pitkällä
henkäisyllä laulaen vaihdetaan nopeasti ja jatkuvasti äänenkorkeutta
rintaäänistä kurkkuääniin. Tämä monen mielestä varsin humoristisen kuuloisen
laulutavan sanotaan olleen alun alkaen kommunikaatiokeino vuoren rinteille, ja
siitä on myöhemmin muodostunut alueen kansanmusiikkia.
Viime viikolla (26.10) annoin ansaittuja kehuja puoluetoverilleni ministeri Paula Risikolle, kun hän pitkällisestä valmistelusta ja varmaankin voimakkaasta painostuksesta huolimatta päätti olla tuomatta eduskuntaan lakia, jolla oltaisiin tehty de jure sallituksi leikellä pikkupoikien sukupuolielimiä uskonnollisista syistä. Muutamat kommentoijat toivat esiin, että tämä ei ollut Risikolta riittävä eikä kiitoksiin oikeuttava teko, vaan silpominen olisi pitänyt yksin tein säätää rangaistavaksi samalla tavalla kuin tyttöjenkin rituaalinen ympärileikkaus on.
YLE:n tuoreen uutisen mukaan peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) ei tuo eduskuntaan lakia, joka olisi sallinut poikien uskonnolliset ympärileikkaukset. Lakia oli ministeriössä valmisteltu vuosikausia, joten moni on varmasti pettynyt. Minä en ole lainkaan pettynyt vaan päinvastoin erittäin tyytyväinen. Risikon ratkaisu herätti muutamia ajatuksia, joista ajattelin lyhyesti kirjoittaa blogiin.
Sukupuolineutraali avioliittolaki puhututtaa ihmisiä, mutta mielestäni se on vain osa suurempaa kysymystä. Suomen monisatavuotinen evankelis-luterilainen kirkko onkin historiallisessa tienhaarassa. Kirkko instituutiona lähtee siitä, että raamattu on kaikkivaltiaan Jumalan tahdonilmaus, kuten se väittää olevansa. Ajan myötä kirkko on kuitenkin liberalisoitunut ja hyväksynyt raamatunvastaisia asioita, kuten esimerkiksi naispappeuden, yhteiskunnan painostuksen myötä.
Sanahirviö ”sukupuolineutraali avioliittolaki” on noussut aiheena pinnalle, kun kokoomus Jyväskylän puoluekokouksessa päätti lähteä ajatuksen taakse. Aihe on herkkä ja koskettaa monia, niin henkilökohtaisella kuin periaatteellisella taholla. Itselläni ei ole mitään konkreettisia sidoksia suuntaan tai toiseen, en ole homojen advokaatti, ja vaikka kuulunkin kirkkoon, olen siinä enemmän muista kuin uskonnollisista syistä.