Vaalien tulokselle ja perussuomalaisten ”jytkyn” analysointiin on käytetty kilometritolkulla palstatilaa viimeisen parin viikon aikana. Aihetta ovat käsitelleet monet minua paljon pätevämmät kirjoittajat niin moneen kertaan, etten siihen enää viitsi puuttua.
Blogissa on ollut hieman hiljaista, koska tulin vastikään viikon kestäneeltä Japaninmatkalta, jolle lähdin heti vaalien jälkeen. Kävin Fukushimassa kuten lupasin (kaupungissa, en ydinvoimalassa), joten kyseessä lienee kaikkien aikojen ensimmäinen heti vaalien jälkeen toteutunut ”vaalilupaus” – vieläpä ehdokkaalta, joka ei edes päässyt läpi.
Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen kaikille niille, jotka ovat odottaneet jotain mullistavaa raporttia. Pyydän vilpittömästi anteeksi sen vuoksi.
Matti Apunen kirjoitti äskettäin vaaliblogissaan, että todellisia toisinajattelijoita ovat nykyään avoimesti ”uusliberaalia” linjaa ajavat ehdokkaat. Toisinajattelijoita eivät siis Apusen mukaan ole esimerkiksi perussuomalaiset, jotka ovat samanlaisia vasemmistodemareita kuin suurin osa kaikista muistakin poliitikoista. Asia on juuri näin.
Minua vituttaa, jännittää, ahdistaa, väsyttää, ärsyttää,
huolestuttaa ja arveluttaa. Samaan aikaan olo on kuitenkin oudon euforinen,
eikä mikään varsinaisesti paina mieltä. Ei, en ole alkanut piikittämään
kannabista suoneen, vaan olen ehdolla eduskuntaan.
Jos koko poliittinen toimintani ja kaikki
siihen liittyvä pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, tuo sana olisi vapaus. Olen
kirjoittanut pitkälle toistasataa tekstiä pelkästään tähän Uuden Suomen
blogiin. Jos pitäisi tältä istumalta kertoa, miten monta tekstiä yhteensä olen
kaikkiaan kirjoittanut tänne, muille sivustoille ja lehtiin, en tietäisi
vastausta. Harvassa ovat ne kirjoitukset, joissa vapaus ei ole vähintäänkin
merkittävässä osassa.
Olen Facebookissa ja blogissani ilmoittanut kerääväni rahaa Japanin-matkaan. Idea syntyi alun perin, kun Kainuun sanomien kolumnisti kehotti minua painumaan Japaniin. Olin aiemmin lehtikirjoituksessani arvostellut tarpeettoman säteilypelon lietsontaa suomalaissa tiedotusvälineissä ja Fukushiman onnettomuuden hyväksikäyttämistä kotimaisessa energiapoliittisessa keskustelussa. Puistattavinta opportunismia osoitti Greenpeace järjestämällä mm. Helsingissä ”uhrien muistolle” kynttilämarssin, joka osoittautui pelkäksi ydinvoiman vastaiseksi mielenosoitukseksi.
Nyt se on tutkimuksella todistettu: minä olen Suomen kansan toive-ehdokas kansanedustajaksi. Nyt kansan tarvitsee enää äänestää minut eduskuntaan.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan "suomalaisten mielestä uuden hallituksen tärkein tehtävä on työllisyyden parantaminen ja työttömyyden vähentäminen, köyhyyden poistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä valtiontalouden hoitaminen ja tarkka taloudenpito. Myös valtion velkaantumisen hillitseminen sekä terveydenhuollon kehittäminen nousevat viiden tärkeimmän asian joukkoon."
Ilta-Sanomat julkaisi tänään uutisen, jossa se oli mielestään selvittänyt, ketkä vaalikoneen ”vapaamielisimmät” eduskuntavaaliehdokkaat. Testihenkilö kannattaa homojen avioliitto-oikeutta, musliminaisten omia uimahallivuoroja, työperäistä maahanmuuttoa ja mietojen viinien tuomista ruokakauppoihin.
Hän ei kannata pakkoruotsia, venäläisten maanosto-oikeuden rajoittamista, nollatoleranssia rattijuopumukselle, kovempia rangaistuksia seksuaalirikollisille ja henkirikoksiin syyllistyneiden elinkautisvankien sulkemista lukkojen taakse loppuiäksi.
Puolustaessani ydinvoimaa olen saanut aika paljon toivotuksia "painua itse sinne Japaniin kerran siellä niin turvallista on". Niin suoraan sähköpostiin kuin lehtienkin palstoilla.
Ei pelkästään mielipidekirjoituksina, vaan esimerkiksi Kainuun Sanomien toimittaja oli sitä mieltä, että "hän voisi mennä Fukushiman ydinvoimalan nurkille kertomaan niille ydinvoimalaa sammuttaville 150:lle nykypäivän kamikazelle, että säteily ei ole röntgeniä kummempaa".
Sen jälkeen kun viimeisin kirjoitukseni ”Kymmenen miljardin vaalilupaus!” ilmestyi, olen joutunut lukuisissa haistatteluissa vastaamaan kysymykseen mahdollisesta ehdokkuudestani ensi vuoden presidentinvaaleissa.
Olen yrittänyt väistellä ja lyödä asian leikiksi.
Muun muassa Lehden haastattelussa sanoin vastaavani samalla tavalla kuin Rauno Repomies Pasilassa: ”Jos kaipaatte mielivaltaista johtajuutta, minä olen miehenne”.