Aarno ”Loka” Laitinen kirjoitti maanantaina ns.
kaunasuomalaisista. Hänen mukaansa kaikki hyvä on tullut tänne ulkomailta ja
paikalliset metsäläiset ovat kaunaista kansaa, joiden halu ja kyky
kansainvälistymiseen on aika vähäinen. Akateemisen Karjala-Seuran henkiset
perilliset ovat elelleet eristettyä elämää kirkonkylissään ilman kansainvälisiä
kontakteja, minkä vuoksi eivät ymmärrä kansainvälisyyden ehdotonta hienoutta.
Liberaalissa ajattelussa ihmisten vapaus ostaa ja myydä tavaroita ja palveluita yli rajojen sisältää myös ihmisten vapaan liikkuvuuden maiden välillä. Tämä ei ole mitenkään perustelematon väite, sillä pelkän filosofisen näkökulman lisäksi myös esimerkiksi syntyvyyden aleneminen ja ikääntyvä väestö ovat vakava ongelma EU-maissa.
Monikulttuurisuus on rikkaus lienee yksi 2000
–luvun kuluneimmista ja samalla myös väärinymmärretyimmistä tai
väärinkäytetyimmistä fraaseista. Monikulttuurisuus voi täysin kiistatta olla
rikkaus, mutta mielestäni se, miten ideologiaa Suomessa edistetään on tyhmää,
epäloogista ja varsin itsekästä.
Helsingin katukuvaan ovat kansainvälistä säpinää tuoneet jo muutaman vuoden ajan Bulgariasta ja nyttemmin erityisesti Romaniasta saapuneet romanit. Heidän osaamistaan ei ole täkäläisillä työmarkkinoilla arvostettu riittävästi, ja niinpä monet ovat ajautuneet joko kerjäämään tai, kuten kaikkein epäonnisimmille on käynyt, varastelemaan tai tehtailemaan murtokeikkoja.
Kaleva uutisoi perjantaina 26.11. musliminaisten saavan oman uimakoulun Oulun kaupunginsairaalassa. On hienoa nähdä, miten tasa-arvo etenee myös täällä kaukana pohjoisessa. Etelässä vanhat ilmiöt tulevat aina viiveellä kylmään pohjolaan, kuten tässäkin tapauksessa. Musliminaisten uimavuoro saatiin Helsinkiin jo pari vuotta sitten.
Aikaisemmissa kirjoituksissani käsittelin ensin maahanmuuttoa yleisesti, tämän jälkeen turvapaikkapolitiikan näkökulmasta. Tässä osassa keskityn työperäiseen maahanmuuttoon ja kotouttamiseen.
Edellisessä kirjoituksessani käsittelin maahanmuuttoa veto- ja työntötekijöiden näkökulmista. Mielestäni maahanmuuttoon liittyvät käytännöt ja lainsäädäntö pitäisi muodostaa näiden tekijöiden kautta. Lisäksi olisi tärkeää luoda maahan positiivisia vetovoimatekijöitä, jotka vähentävät aivovuotoa Suomesta ulkomaille. Tässä osassa keskityn lähinnä turvapaikkapolitiikassa näkemiini ongelmiin ja tarjoan ehdotuksia ratkaisuiksi.
Suomalaisille maahanmuutto on verrattain tuore ilmiö. Ennen 1970-luvun alle kahtasataa chileläistä, ei maahamme ollut naapurimaita lukuun ottamatta kohdistunut juurikaan siirtolaisuutta. Pääosin pysyvää maahanmuuttoa tapahtui avioliittojen kautta, joka oli myös brasilialaisen äitini maahantulon syy kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kun maahanmuuttajien määrä on nopeasti noussut lähes 30 000 siirtolaiseen vuodessa ja maassa asuu noin 200 000 ulkomailla syntynyttä, on kysymys noussut kuumaksi keskustelunaiheeksi.
Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman herätti rohkealla avauksellaan tiistain Helsingin Sanomissa tarpeellista keskustelua Suomen tulevaisuudesta ja maahanmuuttopolitiikasta.