Voiko oikeasti olla enää älyttömämpää poliittista munausta kuin demarien vakuussotku? Koska äänestäjän muisti on hyvin lyhyt, eikä keskivertolukija välttämättä enää muista missä mennään, kertaan lyhyesti koko tarinan. Lopussa paljastuu myös koko kupletin juoni ja yksityiskohta, jota persutkaan eivät ilmeisesti huomanneet.
Dynaaminen ministeriduo Merja Kyllönen ja Krista Kiuru ovat olleet puhujamatkalla Suomussalmella. Heidät tunnetaan mm. siitä, että ovat uhonneet vetävänsä omin käsin nettipiuhat viimeisiinkin selkosten mökkeihin ja lapioivansa vaikka itse lumet ratapihoilta, jotta junat pääsevät kulkemaan.
Ronkaisen uskovaisuus julkiseen kulutukseen on ihailtavaa.
Kuten Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoittaa “Myös
keynesiläisten usko rahapolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa
työttömyysongelma on kuollut ja kuopattu. Siinä ei tarvittu ideologiaa, empiiriset
tosiasiat riittivät. Narulla ei voi työntää.Optimistikaan ei enää luota
keynesiläiseen ajatukseen kysynnän aktiivisesta hienosäädöstä julkisen
menotalouden avulla.”.
Törmäsin tässä kaverini linkittämänä hyvin paatokselliseen tyyliin mutupohjalta taloudesta kirjoittelevan Antti Ronkaisen uusimpaan kirjoitukseen. Tällä kertaa syyllisiä kaikkeen pahaan ovat kolmen A:n yli-ihmiset, jotka rakentavat ”raudalla ja verellä” uutta uljaampaa Eurooppaa. Kas kun eivät juutalaiset.
Ei siinä, itsekin pidän EU:n talouspolitiikkaa kurjana, mutta kyllä noin voimakkaat väitteet pitäisi jollain tavalla myös vasemmistolaisen kyetä perustelemaan.
Totuus on joskus tarua ihmeellisempää, ja tällä hetkellä kotimaan politiikka tuntuu olevan kuin suoraan Kummelin pääministerisketsistä. Pätkän alussa haastattelija törmää pääministeriin (http://www.youtube.com/watch?v=TVHUMH9liA4):
- Herra pääministeri, miten Suomen kriisimaihin lainaamat rahat turvataan?
Eduskunnassa käytiin 20.9. lähetekeskustelu Euroopan tilapäisen rahoitusvakuusvälineen (ERVV) puitesopimuksen muuttamisesta. Lähetekeskustelussa erityisesti vasemmistolaiset intoutuivat alittamaan rimaa niin matalalta, että sellaista on harvoin saatu todistaa. En nyt ota kantaa itse lähetekeskustelun aiheeseen, vaikka mieli tekisikin.
Euroopan talouskriisi on mielestäni
oppikirjaesimerkki siitä, miten valtiot ja poliitikot ottaessaan niskalenkkejä
markkinavoimista ennen pitkää joutuvat liemeen. Valitettavasti liemi valuu aina
alaspäin ja joka kerta sen joutuu lusikoimaan tavallinen veronmaksaja. Teksti
on pitkä, ja jos olet kiireinen lue vain viimeiset kappaleet.