Tallinnassa äänestettiin maksuttomasta joukkoliikenteestä. Kansa on suuressa viisaudessaan reilulla enemmistöllä päättänyt, että vuodesta 2013 lähtien tallinnalaiset saavat maksutta matkustaa busseilla, johdinautoilla ja raitiovaunuilla. Ilkeät kielet kertovat hankeen taustalla olevan kaupungin kepulaisen pormestarin Edgar Savisaaren valmistautuminen syksyn 2013 kunnallisvaaleihin.
Päätös on monellakin tapaa typerä, mutta sen lisäksi myös opettavainen esimerkki länsimaisen demokratian sisäänrakennetuista ongelmista.
Politiikkaa pidetään yleisesti selkärangattomien lajina,
jossa oman edun tavoittelu ja erilaiset arvovaltakysymykset menevät helposti
niin kutsutun yhteisen edun edelle. Vaikka useimmat ennakkoluulot ovatkin
perusteettomia, on niiden taustalla usein jonkinlaisia huonoja kokemuksia
kyseisestä ryhmästä.
Jossain päin Transylvaniaa vanha masentunut vampyyri kaataa itselleen uuden lasillisen palinkaa, ja miettii milloin hänestä tuli verenimennässä pelkkä höyhensarjalainen. Ahdistusta tuntee suomalainenkin katsoessaan vakavasti otettavien eduskuntapuolueiden talouslinjauksia.
Yhteisen hyvän nimissä ollaan valmiita viemään taas tuhkatkin pesästä, eikä näihin piruihintepsi edes valkosipuli.
Kävin tänään perussuomalaisten tilaisuudessa
eduskuntatalon portailla kuulemassa mitä he ovat keksineet.
Perussuomalaiset julkaisivat tänään eduskuntavaaliohjelmansa, jossa oli
muutamia hyviäkin asioita, mutta paljon ihan puhdasta ketutusta herättävää,
josta tekisi mieli avautua.
Keskustan Jarmo Korhonen rusketti kieltään blogissaan ihan kunnolla syyttämällä ”Suomen oikeistoliberaaleja” siitä, että verotus kiristyy jatkuvasti, mutta sosiaaliturvassa on huomattavasti aukkoja. Teksti oli suoraan kuin pikku pioneerin aapisesta. Massoja kosiskeleva ja sosialismin ongelmat tunnustava, mutta kaiken oikeiston syyksi laittava.
Tunisiaa viime aikoina ravistelleet mellakat ovat näkyneet laajasti myös suomalaisessa mediassa. Mellakoiden taustojen kerrotaan johtuvan ”väestön tyytymättömyydestä korkeaan työttömyyteen, korruptioon, ruoan voimakkaaseen hinnannousuun, puutteelliseen sananvapauteen ja huonoihin elinolosuhteisiin”. Nämä kaikki ovat kyllä Tunisian mellakoiden syitä, mutta toisaalta ne kaikki ovat vain seurausta vapauden puutteesta. Mielestäni olisi hedelmällistä pohtia, voisiko Suomi ottaa tapahtuneesta jollain tavalla opikseen.
Keskusta kaavailee neuvottelua kouluruotsista. Otsikon nähdessäni hihkaisin ilosta. Joko viimein poliittinen eliitti taipuu kansan tahtoon ja lähtee neuvottelemaan pakkoruotsin poistosta. Ehkä kaikki pakkoruotsin vastustajien, joihin itsekin kuulun, tekemä työ ei ole valunut hukkaan.
Viime maanantaina (8.11.) oli kaupungintalon portaille kertynyt noin sadan hengen suuruinen ns. kallioparkkia vastustava mielenosoitus. Hetken siinä iskulauseita kuunneltuani minulla hieman ns. keitti, ja menin kaupungintalon portaille huutamaan mielenosoittajille, että ”menkää kommunistit kotiin siitä”. Jälkeenpäin tämä töykeys tietenkin harmitti, ja enemmän tai vähemmän suoraselkäisesti kävin valtuuston istunnossa pyytämässä sitä anteeksi valtuutetuilta.
Viime aikoina uusi kansan suussa paskalaiksi vääntynyt haja-asutusalueiden jätevesiasetus on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Vuodelta 2004 peräisin olevan asetuksen mukaan kielletään kaiken puhdistamattoman kotitalousjäteveden päästäminen luontoon. Kiinteistöihin, mukaanlukien kesämökit, on asennettava jäteveden puhdistus- tai talteenottolaitteisto. Tästä tulee ihmisille tuhansien eurojen ”turhia” kustannuksia.
Leijonanosan bruttokansantuotteesta käsittävä julkinen sektori tarvitsee toimiakseen suuren lauman erilaisia virkamiehiä. Kun holhousvaltio puuttuu sääntelyllään ihmisen jokaiseen elämänalueeseen, näille byrokraateille tulee merkittävä vaikutusvalta yhteiskunnan asioihin. Paremman termin puutteessa Suomea voitaisiin nimittää tasavallan sijaan virkavallaksi.