Annan kohta YLE:n
Televisioteatteri. Sanomalehti Uusi Suomi 16.3.1969. Olavi Hurmerinta.
Eduskuntaryhmät sitten ottivat ja hyväksyivät Yleisradion rahoitusmalliksi niin sanotun Yle –veron. Luonnollisesti minua v*tuttaa moinen sosialismi. Tavallisen verotuksen kykenen vielä jotenkuten hyväksymään mm. infrastruktuurin ja minimivaltion välttämättömien toimintojen kuten armeijan ja poliisin sekä oikeuslaitoksen ylläpidon vuoksi. Nyt sitten joudun maksamaan tarpeettomasta viihdepalvelusta, jota olen tähän asti lähinnä boikotoinut.
Niille, jotka eivät asiasta ole vielä kuulleet: Jatkossa Yle-veroa maksavat kaikki täysikäiset, jotka tienaavat yli 7813 euroa vuodessa. Malli on suomalaisittain ns. oikeudenmukainen, eli työssäkäyvä pariskunta maksaa lähemmäs kolmesataa, yhteiskunnan elätit eivät taaskaan mitään. Kun vain näkisi sen, että toimeentulotukea leikattaisiin nykyisen tv-maksun osuutta vastaavalla summalla. Ei taida tapahtua.
Minun mielestäni kaikki progressiivisuus on moraalitonta, epäoikeudenmukaista ja älyllisesti epärehellistä. Jos et kannata pitkille ihmisille lätkäistävää pituusveroa, ikäveroa tai sukupuoliveroa, ei sinun pitäisi kannattaa progressiivista verotustakaan. Tämä ei kuitenkaan ole nyt keskeinen vitutuksenaihe.
Tiedonvälityksen pitäisi olla vapaata
Ensinnäkin yhteiskunnassa, jossa päätöksentekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa kansalaisten saatavilla olevaan informaatioon, demokratia on jatkuvassa vaarassa. Tiedonvälityksen pitäisi olla täysin vapaata, ts. pakkovaltakoneistolla ei tulisi olla mitään mahdollisuutta päästä vaikuttamaan siihen.
Lukija voi ajatella, että Yle olisi täysin riippumaton, mutta kun vahinko on jo sattunut. Jokainen keski-ikäinen muistanee vanhempien aikojen täysin poliittiset ohjelmat, ja jotkut jopa Reporadion ajat. Näin naapurissa, Naapurineljännes ja Reino Paasilinnan kolhoosiohjelma, jossa onnellinen neuvostokansa kylvi peltojaan ja piti huolta viljelyksistään. Nuoremmat voivat etsiä vastaavia vaikka elävästä arkistosta. Sitä paitsi Yleisradiolla on lakiin kirjoitettuja propagandatehtäviä. Lisäksi sen täytyy lain mukaan näyttää hartausohjelmia, eli veron myötä kaikki uskonnottomatkin pakotetaan rahoittamaan jonkin uskonnon palvontamenojen televisiointia. Reilukerhosta päivää.
Turo Uskali kertookin Moskovan-kirjeenvaihtoa käsittelevässä väitöskirjassaan, että ”(Yleisradion) Moskovan-kirjeenvaihtajien vuosikymmeniä jatkunut lähes kritiikitön ja selvästi neuvostomyönteinen työ on mielestäni neuvostoliittolaisten propagandistien suurimpia saavutuksia Suomessa”.
Voidaan vain kysyä, minkä verran suomalaisten ajatteluun on Yleisradio vuosikymmenien aikana vaikuttanut.
Mihin YLE:ä edes tarvitaan?
Toinen näkökulma on tarpeellisuus. Jos Yleisradio olisikin nykyään poliittisesti täysin riippumaton, niin mihin ihmeeseen sitä tarvitaan? Kukaan ei ole vielä tähän mennessä sitä minulle perustellut. Usein perustellaan sitä sellaisten epäkaupallisten ohjelmien tuottamisella, tai kulttuurin tukemisella, jota kaupalliset mediat eivät tekisi.
Miksi siihen pitää olla oma yhtiö? Eikö esimerkiksi paskaa suomalaista, saamelaista tai suomenruotsalaista tuotantoa voi halutessaan tukea muuten kuin ylläpitämällä suunnatonta mediakolossia? Mikä osuus Yleisradion tuotannosta on todellisuudessa sellaista kulttuurillisesti arvokasta? Joku voisi ajatusleikkinä käydä viikon ohjelmiston läpi ja laskea osuuden sellaisesta ohjelmasta joka on a) arvokasta jollain kriteerillä b) ei omaa mitään kaupallista potentiaalia.
Kuten eräs ystäväni kiteytti Facebookissa: ”Jos perustaisin TV-kanavan, joka tallentaisi ohjelmiansa kaikelle kansalle nähtäviksi omille nettisivuilleen ja kaiken lisäksi pitäisi ohjelmatarjonnassaan uutiset sekä pari ruotsin- ja saamenkielistä ohjelmaa, niin kai olen silloin oikeutettu rahastamaan jokaista suomalaista taloutta kattaakseni kanavani toiminnan, siitä riippumatta kuka palvelujani käyttäisi (jos kukaan) ja riippumatta siitä, kuinka surkeasti kanavayritystäni pyörittäisin?”
Tärkein näkökulma on kuitenkin taloudellinen
Kolmas ja tärkein näkökulma on kuitenkin taloudellinen aspekti. Sen sijaan, että Yleisradion toiminnan laajuutta olisi yhtään mietitty uudestaan, betonoitiin sille yli 500 miljoonan euron rahoitus. Aika kovaa settiä, kun ensi vuonnakin pelkästään valtiolle tulee velkaa yli 7 miljardia euroa. Samaan aikaan joku viihdettä ja jumalanpalveluksia näyttävä media saa turvatut resurssit ja p*rkele indeksit päälle.
Joku voi sanoa, ettei Yle-vero olisi pois muusta kulutuksesta, mutta onhan se. Puoli miljardia on kohtalaisen merkittävä kansantaloudellinen rasite. On sitä toki nykyinen tv-maksukin, mutta sen voi sentään välttää. Kansalaisten ostovoiman kannalta on ihan sama, mihin tarkoitukseen kerätyt verot käytetään. Ne rahat ovat poissa yksityisestä kulutuksesta, oli nimike mikä pellehermannivero hyvänsä. Kotimarkkinayritykset kiittävät.
Vuonna 1939, kansakunnan hädän hetkellä, Yleisradion palveluksessa oli yhteensä 298 työntekijää. Miksi nyt 2011, tai tulevaisuudessa, koko vaihtoehtoisen ja kilpailevan mediakentän tarjonnan monikymmenkertaistuttua, ja teknisen lähetystoiminnan ulkoistamisen jälkeenkin, Yleisradiossa tarvittaisiin edelleen 3.700 henkilötyövuotta ?
Suuresti arvostamani ex-kansanedustaja Tuulikki Ukkola kehuu viestintäministeri Krista Kiurua siitä, että tämä ”selätti mediamogulit”. Yle ei kuulemma olisi kyennyt kilpailemaan yksityisten medioiden kanssa pienemmällä rahoituksella. Nyt Tuulikki ihan oikeasti menit kyllä ison kolinan kanssa metsään.
MIKSI IHMEESSÄ Yleisradion pitäisi KILPAILLA kaupallisten medioiden kanssa? Eikö Ylen pitäisi olla tuottamassa sellaista sisällöllistä lisäarvoa, jota yksityiset mediatalot eivät syystä tai toisesta tee? Kaiken julkisesti hoidetun toiminnan pääsääntönä pitäisi olla, että jos yksityisten kanssa lähdetään kilpailemaan samoille markkinoille, pitää kilpailun ehtojen olla kaikille samat, eli esimerkiksi konkurssisuojaa ei saa olla. Jos valtio lähtisi esimerkiksi tarjoamaan omistamansa osakeyhtiön palveluita erillisverolla rahoitettuna vaikkapa päivittäistavara- tai autokaupan alalla, kilpailukomissaarin mustiin pukeutuvat miehet olisivat ovella alta aikayksikön.
Jos minä päättäisin, kaikki tiedotushuoltovarmuuden tehtävät laitettaisiin sisäministeriön hoidettaviksi, kaikki kansansivistys- ja kulttuurisisältö OKM:n hoidettavaksi, loput lakkautettaisiin tai myytäisiin yksityisille. Saman kulttuurisisällön saisi jatkossa osana muiden medioiden ohjelmia. Verovaroja tähän voisi budjetoida tarpeen mukaan mahdollisimman vähän.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
http://www.virallinenlehti.fi/ tällainen Ylenkin tulisi olla.
Nimimerkki "Kullervo Niittymaa" kommentoikin Tuulikki Ukkolan blogissa hienosti ehdottamalla kalastuslupien korvaamista yleisellä kalastusverolla -- ovathan Suomen tuhansien järvien kalat kuitenkin koko ajan kaikkien kalastettavissa.
Onko tuo puoli miljardia pois yksityisestä kulutuksesta?
Onkohan sinulla tietoa, koska YLE:ssä on lopetettu demarien puoluekirjan kysyminen työhönotossa? Ja jos on, onko sinulla tietoa, kuinka moni YLE:ssä tällä hetkellä työskentelevistä on palkattu vakinaiseen työsuhteeseen ennen tuota ajankohtaa?
Tässä olisi tosiaan ollut loistava tilaisuus tarkastaa sekä YLE:n laajuus että hallinto, mutta kumpaakaan ei tehty, miksi ei? Millään muulla hallinnonalalla ei ole korvamerkittyä rahaa, ei edes sairaanhoidolla.
Mutta eniten ihmettelen sitä, ettei YLE:n hallintoneuvostoon ole Suomen taide- tai tiedepiireistä kansanedustajia pätevämpiä ihmisiä löytynyt:
Eduskunta valitsee Yleisradion ylimmän päättävän elimen, hallintoneuvoston jäseniksi "tiedettä, taidetta, sivistystyötä ja elinkeino- ja talouselämää tuntevia sekä eri yhteiskunta- ja kieliryhmiä edustavia henkilöitä". Siis yhtäkuin omasta joukostaan asiantuntevia kansanedustajia? http://yle.fi/yleista/org_hn.shtml
Demokratiassa median kuuluisi valvoa poliitikkoja ja toimia vallan vahtikoirana. Yleisradiossa tilanne on päinvastoin, poliitikot valvovat mediaa.
Yle-vero ei ole oikeasti progressiivinen ( http://tronic.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91580-yle-vero-on-tasaveroakin-pa... ).
Eikö EU:ssa ole kilpailudirektiivi, joka kieltää vapailla markkinoilla toimimisen jos toiminnassa on konkurssisuoja? Aika mielenkiintoista, että juuri ne innokkaimmat EU intoilijat ovat rikkomassa tätä direktiiviä. No pitää tehdä valitus EU-tuomioistuimeen!
Eli onko Henri kenties jättänyt tv-maksun aiemmin maksamatta...?
Kerrankin Suomessa on jokin muista maista poikkeava vero, joka on peräti perusteltu. Useimmille meistähän nettona ei tule mitään lisämaksua, joten turha pillittää. Jos YLEn toimintaa olisi rajoitettu, voitte olla varmoja siitä että Suomen kaltaisessa äärimmäisen pienellä kielialueella vanhoillislestadiolaisen mafia olisi korottanut kaikkia mahdollisia maksuja sekä lehtien että tv-kanavapakettien muodossa. Suomalaisten kanavapakettien hinnat ovat jo muutenkn maailman kalleimmat.
Ja tärkeintä on toki myös se, että teostomafian puhelinvero ei toteutunut.
Sen verran haluaisin väittää vastaan, että mielestäni YLE on tarpeellinen, YLE:n ohjelmisto on monin verroin laadukkaampaa kuin kaupallisten kanavien tosi-TV-kokataan yhdessä ja erikseen-haluatko mannekiiniksi-Idols/xFactor/Talent mössö. En tiedä satsaavatko mainosrahoitteiset kanavat nykyään enemmän maksukanavien puolelle vai onko vika minussa, mutta yhä useammin huomaan kanavapujottelun jälkeen katsovani YLE:n kanavia.
Toinen seikka johon haluaisin kiinnittää huomiota on se, etteivät mainosrahoitteiset kanavatkaan ole katsojille ilmaisia. Mainosrahoitteiset kanavat rahoittavat toimintansa mainostuloilla, jotka ovat tuotteiden valmistajille ja myyjille vastaavasti mainosmenoja, jotka puolestaan lisätään tuotteiden hintoihin meidän kuluttajien maksettaviksi.
YLE:n poliittisuuttakin on moitittu. Täytyy kuitenkin muistaa, että poliitikot valitaan Suomessa demokraattisin keinoin vaaleilla, mutta mainosrahoitteisten kanavien päätösvalta on euroilla.
HH: "MIKSI IHMEESSÄ Yleisradion pitäisi KILPAILLA kaupallisten medioiden kanssa? "
Ei miksikään. Yleisradion tarkoitus on näet tuottaa ja esittää viestintäsisältöä ja kulttuuria suomalaisille, kaupallisen median (jota jostain käsittämättömästä syystä blogisti kuvailee "vapaaksi") tarkoitus on tuottaa rahaa omistajilleen. Suomessa tarvitaan edes yksi valtaviestin, joka on markkinoista ja voitonhaalinnasta vapaa.
Koska Ylen tarkoitus ei ole voitontavoittelu eikä raha, se ei siis kilpaile kaupallisen median kanssa.
Mutta tuo itsestäänselvyys ei taida ainakaan kokoomuksen kukkopojille aueta - ennen kuin kasvavat ja järkeä tulee päähän. Vanhemmissa kokoomuslaisissa näkyy jo sellainen tolkku, mikä kukkopojilta toistaiseksi puuttuu.
Poistin tänään television kodistani. Irtisanoin myös tv-maksun.
Milloin tämä suomettunut ja sulle-mulle-sosialistinen kähmäverkosto saadaan oikein siivottua? Puhun siis Suomen hallintokulttuurista ja poliittisistä käytänteistä. Voi teitä!!!
Taidat olla poika väärässä puolueessa. Vieläpä haikailet eduskuntaan pääsystä joskus. Se päivä ei koita näillä asenteilla. Korkeintaan jos vaihdat persuihin, jonne kuulunet.
Kunpa meillä olisi valtiollinen blogi niin tämäkin laillista esivaltaa rienaava kirjoitus olisi jäänyt julkaisematta.
Ja nyt vasta tän luin... no paree myöhään kuin ei milloinkaan.
Ensinnäkin, tämä nyt hyväksytty rahoitusratkaisu on kyllä fiksumpi kuin mikään tätä aiemmin ehdotettu viritelmä. Koska se a) takaa edes jonkinasteisen riippumattomuuden kulloinkin vallassa olevista, ja b)vapauttaa surkeimmin toimeentulevat lisäkurimukselta.
YLEn puolesta sanoisin, sieltä tulee edelleen parhaat ja älyllisimmät dokkarit ja dekkaritkin, uutisia, suuria urheilutapahtumia, ajankohtaisohjelmia ja klassikkoleffoja unohtamatta. Allekirjoittanut kyllä olisi jo heivannut telkkunsa aikoja sitten mäkeen, jos joutuisi maikkarin ja nelosen *uutisten*, puhumattakaan *dokkarien* varassa elämään...
Kyllä melko moni meistä ihan oikeasti kaipaa sellaistakin ohjelmatarjontaa, joka joidenkin hämäräperäisten kaupallisten kriteerien mukaan jäisi sitten näyttämättä kokonaan, oli se sitten kuinka laadukasta ja ajatuksia herättävää tahansa.
Toisaalta, minulle ei kyllä ihan avaudu, miksi YLEn piti ostaa esim. tangomarkkinat, jotka eleskelivät ihan kivasti maikkarillakin, eivätkä liene olleet minkäänlaisessa vaarassa joutua maksukanaville..?!?
Samalla logiikalla suurhankinta HBOn sarjoista ei oikein avaudu.
Silti, kyllä YLE tarjoaa huiman paljon sellaista, mitä kaupalliset, vapaat kanavat EIVÄT tarjoa, joten olen valmis siitä edelleen myös maksamaan. Ihan sama, millä nimikkeellä tuota maksua nyt sitten peritäänkään.
Ja - _onhan tää tuleva malli sentään nykyistä vähän redimpi ainakin vähävaraisille perheille, opiskelijoille ja yksineläjille kuin se entinen, joten sopii minulle oikeustajunkin näkökulmasta ihan ok.
Telkkumaksun tähän mennessä maksamatta jättäneitä uudistus toki saattaa potuttaa, mutta ko. kriteeri (telkun omistaminen) on jo aikansa elänyt, kun suuri osa ohjelmistosta näkyy netissäkin, joten siltäkin osin updeittaus ns. tähän päivään on aivan paikallaan.
"b)vapauttaa surkeimmin toimeentulevat lisäkurimukselta."
Miltä lisäkurimukselta? TV-lupa on kuulunut tähän asti toimeentulotuesta katettaviin ns. välttämättömyysmenoihin.
Kysyn toistamiseen: miltä lisäkurimukselta?
No en näköjään ole yhtä perillä toimeentulotukikriteereistä kuin sinä, joten kysy samaan hintaan vaikka kolmanteen kertaan.
Opiskelijat eivät saa toimeentulotukea, joten heille se ainakin on helpotus (siis niille rehellisille sellaisille, jotka ovat sen telkkulupansa tähänkin mennessä maksaneet), samoin sellaisille, jotka ovat pienituloisia, mutt eivät kuitenkaan toimeentulotuen saajia; heitäkin edelleen lienee, arvelen..?
Jutussani oli muuten pari muutakin pointtia kuin pelkkä raha...
Kannattaa Heikkinen oksentaa sitten niin että naamasi kallistuskulma on noin 45 astetta, eli niin että nenä jää ylemmäksi.
Näin estät oivasti sen ettei purjo purskahda nenukkiin polttelemaan.
Nimimerkillä -kokemusta on
Ylenantomaksusta tai verosta tai mistä lie kuppauksesta: EN MAKSA!
Siihenhän se itänaapurin sosialismikin kaatui, luotiin kansan rahoilla herroille korkeahintaisia suojatyöpaikkoja.
Televisio-ohelmien tuottaminen maksaa tietyn määrän, ja ne myydään yleisradioyhtiöille hintaan: keskimääräiset tuotantokustannukset + liikevoitto.
YLE ei saa mitään alennusta ohjelma-ostoistaan. Niinpä, jos tv-ohelma Monk myydään YLE:lle, niin sen kustannukset yhtä katsojaa kohti olisivat suunnilleen samat, kuin jos katsoja itse ostaisi ohjelman katseluoikeudet maksu-tv:n kautta. Maksamme YLE-veroa ja YLE valitsee ohjelmat meille katseltavaksi meidän puolestamme.
Idea yleverossa on siinä, että jos katsojat ostaisivat suoraan tv-ohjelmia, eikä yhteisostona YLE:n kautta, niin katsojat eivät ostaisi Radion sinfoniaorkesterin konserttia ym. yleviä ohjelmia, vaan käyttäisivät taloudessaan tv:n katseluun varatut rahat esimerkiksi pornon ostamiseen masku-tv kanavilta.
Idea YLE-verossa ja julkisen palvelun yleisradiossa on se, että ihmiset eivät itse valitse ohjelmiaan alhaisten viettien varassa, vaan YLE:n ohjelmaraati valitsee ohjelmat katsojein puolesta.
Vähän samaan tapaan kuin Alko päättää kuluttajien puolesta mitä viinejä kuluttajan on juotava, eikä kuluttaja voi vapaasti valita juomiaan kaiken maailman viinien joukosta.
Kansa on jotenkin saatava pysymään eduskunnan(hallituksen) konseksuksen hyppysissä. Tällä verolla muutkin kuin telkkariin sitoutuneet suuret ikäluokat saadaan yksisuuntaisen propagandan piiriin. Nekin, jotka eivät tähän saakka ole panostaneet aikaansa telkkarin töllistelyyn, hankkivat töllöttimensä. Harva sitä tyhjästä haluaa maksaa. Milloin tienpitoon tulee korvamerkitty vero? Saataisiin polttoaineet ja autot kohtuuhintaisisksi.
Lisämaksullisten kanavien suosio lienee aika heikko ja heikkenee yhä. Osittain pakollisten lupamaksujen ja suurimmaksi osaksi sisällön olemattomuuden vuoksi.
On se hyvä, että suhteellisen vapaa netti on olemassa. Vielä, kun saataisiin valokuitu joka torppaan vaikka veron avulla. Tieto liikkuisi vaikka mihin suuntaan ja vauhdilla. No, ehkä se ei olisi kovin miellyttävää nykyisenlaiselle vaihtoehdottomalle hallinnolle.
Paitsi tv, radio ja netti, Yle on myös merkittävä tekijä suomalaiselle kulttuurille monella tavalla. Myös hallitusohjelmassa Yleisradion rahoituksen yhteydessä mainitaan ensimmäisenä Ylen rooli suomalaisen kulttuurin tuottajana.
Yhdenlainen näkökulma on miettiä asiaa siltä kannalta, että entä jos Yleä ei olisi.
Suomalaisia tv-dokumentteja ei luultavasti tehtäisi, mikä saattaa ensin toki tuntua ihan mitäänsanomattomalta asialta, mutta ei välttämättä ole sitä (esim. Tiina Merikannon ohjelmat: http://avoinyle.fi/www/fi/?we_objectID=431). Ylipäätään ohjelmaa Suomesta ja suomalaisista suomalaisille suomeksi ei juurikaan tehtäisi, muutamia draamasarjoja ja realityjä kenties lukuun ottamatta.
Radiokuunnelmia ei tehtäisi suomeksi, eikä varsinkaan radiodokumentteja, mikä olisi sääli, koska Ylen radiodokumentit ja -kuunnelmat ovat pärjänneet kansainvälisesti kamalan hyvin (mm. http://avoinyle.fi/www/fi/?we_objectID=209 ja http://avoinyle.fi/www/fi/tiedotteet/index.php?we_objectID=427).
Suomalaiset av-alan tekijät olisivat aika pulassa. Yle osallistuu vuosittain kolmen neljästä suomalaisen pitkän elokuvan tuotantoon yhteistuottajana. Lisäksi indie-yhtiöt (jotka ovat osin jo nyt pulassa, koska Yle ei osta vaan säästää) voisivat käydä kauppaa ainoastaan kaupallisten kanssa. Pienten kohderyhmien sisältöjä ei enää tv:ssä juurikaan näkyisi.
Kovin moni on sitä mieltä, että Ylelle riittää yksi tv-kanava ja pari radiokanavaa. Miksi pitäisi supistaa kotimaisten kanavien tarjontaa? Haluammeko me niin kiivaasti Suomeen lisää ulkomaista mediatarjontaa?
Ylen yhteiskunnalle tuottama nettokulu ei ole läheskään niin suuri kuin on sen liikevaihto. Suurin osa rahasta tulee takaisin Suomeen ihmisten palkkoina ja investoineina. Kukaan ei kotiuta voittoja veroparatiisiin.
Ylessä tiedostetaan vallan hyvin, että koko ala on murroksessa. Yhtiön organisaatiota ja sisäisiä toimintamalleja uudistetaan koko ajan ketterämpään ja nopeampaan reagointikykyyn tähtäävään suuntaan. Kumppanuuksia on jo luotu ja tulevaisuudessa luodaan lisää. Iso tuotantokoneisto syö isosti rahaa, eikä kaikkea ole järkeä kustantaa tai käyttää yksin. Myös osaaminen on tulevaisuuden pääomaa. Ylessä on iso joukko ammattilaisia, jotka sekä hyödyttäisivät talon ulkopuolisia tuottajia että hyötyisivät muun Suomen osaamisesta.
Mediamaailman muutos on ihan oikeasti uhka suomalaiselle sisällöntuotannolle. Kun Suomen markkinoille tulee uusia toimijoita, tulevat niiden mukana myös isot, kansainväliset yritykset. Suomalainen sisältö on kallista, esimerkiksi draama maksaa Suomessa tuotettuna huomattavasti enemmän kuin ulkomailta ostettuna. Siksi kotimaista draamaa nähdään kanavilla suhteellisen vähän. Koska isot, kansainväliset yhtiöt toimivat markkinatalouden lakien mukaan, on luonnollista, että ne panostavat sisältöihin, joiden tuotto-odotus on mahdollisimman suuri. Suomalaista sisältöä suomeksi suomalaisille ei ole siis järkevää tuottaa.
Lisää tietoa Ylestä: http://avoinyle.fi/www/fi/avoin_Yle/index.php
Terveisin
Kaisa Hilden, Viestintä, Yle
Minä joskus ihmettelen kun joku rupinen pieni puolen tunnin pikkujuttu jostain vaikkapa kissasta, ja sitten alkaa vyöryä se tekijälauma joka sen on toteauttanut.
Sellaiseen tarvitaan 50 henkilöä että saadaan puoli tuntia asiaa kissasta nimeltään misu.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 26 kommenttia