Pahoinvointivaltio, osa 2
Oletko koskaan miettinyt, missä vaiheessa yhteiskunta lakkasi olemasta meitä kansalaisia varten? Se teki sen, kun suomalaiset ulkoistivat vastuun yhteiskunnalle. Samalla hetkellä, kun niin kovasti kehutun hyvinvointivaltion savijalkoja alettiin 1970-luvulla valaa, lakkasi valtio olemasta ihmistä varten.
Ensimmäinen ongelma on tukeminen. Kun jotain tuetaan, sitä saadaan väistämättä lisää ja vääristetään ihmisten käytöstä. Oli kyse sitten hyvästä tai huonosta asiasta. Hyvinvointivaltiossa on päätetty erikseen tukea mm. asumiskustannusten nousua, työttömyyttä, ja yksinhuoltajuutta.
Valtio tukee vuokralla asumista, mikä tutkitusti nostaa vuokria. Asuntojen hintoja valtio taas nostaa tukemalla asuntolainan ottajia. Asumisen tukeminen onkin varsin tehokas tulonsiirto kiinteistökeinottelijoille - yli miljardi euroa vuodessa.
Työttömyyden tukemisella on aiheutettu tilanne, jossa erilaisten kannustinloukkujen vuoksi ihmisen voi olla kannattavampaa olla kotona kuin töissä. Yksinhuoltajuutta tukemalla taas kannustetaan perheitä muuttamaan erilleen ja vähennetään ihmisten vastuuta lähimmäisistään ja omasta käyttäytymisestään. Samanlaiset vääristymät pätevät oikeastaan kaikkiin valtion tukimuotoihin.
Pitäisikö kaikki tuet sitten lakkauttaa? Ei, vaan järkeistää. Paras mahdollinen tukimuoto olisi niin vihreiden kuin vasemmistonkin ajama kaikille täysi-ikäisille maksettava perustulo. Ilman mitään erillisiä asumistukia, yksinhuoltajakorotuksia tai muitakaan.
Perustulo korvaisi kaikki nykyiset tuet, mukaanlukien kansaneläkkeen. Perustulo on ainoa järkevä ja markkinoita mahdollisimman vähän vääristävä köyhyyden poistava malli.
Kädenojennuksena lapsiperheille kannattaisi lapsilisä säilyttää. Sekin kaipaa tosin remonttia. Tuen per lapsi ei pitäisi nousta lapsiluvun lisääntyessä, ja lisäksi tuelle pitäisi asettaa jokin järjellisesti perusteltavissa oleva yläraja. Useimpia lapsiperheitä hyödyttäisi, jos tukisumma yhtä lasta kohti olisi esimerkiksi 120 euroa, mutta toisaalta tukea saisi enintään neljästä lapsesta.
Nykyään tukisumma on ensimmäisestä lapsesta 100 euroa, ja kunkin lisälapsen kohdalla se nousee ollen viidennen ja jokaisen sitä useamman lapsen kohdalla peräti 182,73 euroa. Yksinhuoltajakorotus on jokaisesta lapsesta 46,79 euroa. Jos tämä nykyinen järjestelmä ei vie pohjaa vastuulliselta perhesuunnittelulta, mikähän sitten veisi.
Toinen ongelma on vastuunotto. Kun valtio ottaa vastuun jostain, syntyy valvonnan ja normituksen tarve. Tämän lisäksi vastuu siirtyy yksilöltä yhteiskunnalle, mikä vääristää ihmisten toimintaa ja lisää itsetuhoista käytöstä. Suomessa valtio on ottanut vastuun muun muassa vanhuudesta, lapsuudesta ja terveydestä.
Valtion napatessa kopin vanhuksista ei ihmisillä ole enää rationaalista tarvetta hankkia jälkikasvua. Siinä missä lapset olivat ennen vanhuuden turva, ne ovat nykyään lähinnä taakka leppoisia eläkepäiviä odotellessa. Niitä saakin odotella, sillä yhä useamman vanhuksen kohtalo on kuolla yksin ja hyljättynä jossain laitoksessa. Lähimmäisenrakkautta kun ei voi ulkoistaa.
En nyt tarkoita, että kaikkien pitäisi ottaa vanhempansa nyt nurkkiin pyörimään. Vanhusten hoito on kuitenkin ollut perheasia lähes ikuisesti, ja valtion ottaessa vastuun perheet eivät enää ota vastuuta, eivätkä oikeastaan edes voi ottaa, kun kustannukset on nostettu niin korkealle. Toisaalta myös vastuu oman tulevaisuuden suunnittelusta jää pois, kun ihminen olettaa saavansa valtiolta kaiken.
Entäpä lapset? Opettajat ovat viime vuosina valittaneet, että vanhemmat ovat ulkoistaneet oman kasvatusvastuunsa monissa tapauksissa käytännössä kokonaan kouluille. Kotien kasvatusvastuu alkaa olla käsitteenä harvinaisuus, jota kuulee lähinnä seminaariesitelmissä ja juhlapuheissa. Kun omia laiminlyöntejä kasvattajina ei olla valmiita näkemään, koulua on helppo syyttää, koska vastuun katsotaan olevan siellä.
Saman ilmiön toinen puoli on, että koulukiusaajien vanhemmat usein eivät suinkaan ota asiakseen laittaa jälkikasvunsa perseilylle stoppia, vaan päinvastoin käyvät koulun, rehtorin ja opettajien kimppuun lakimiesten avustuksella. Ei käy koulua kateeksi, eikä ihmetytä lainkaan, että monet opettajat hakeutuvat nykymenoon kyllästyttyään muihin töihin.
Tuoreempi ilmiö on lastenhoidon pätevyysvaatimusten nousu. Kun päivähoito on subjektiivinen oikeus, kuka tahansa voi ottaa lomaa lapsistaan, vaikka itse olisi kaiket päivät kotona. Julkisen vallan vastuun myötä ovat myös hoitotätien edunvalvojat onnistuneet lobbaamaan alalle melkoiset pätevyysvaatimukset. Lastentarhanopettajan tutkinto on nykyään yliopistollinen varhaiskasvatuksen koulutus.
Vaikka arvostankin päivähoitoa mahdollisuutena, en ole ollenkaan vakuuttunut, että nykyisen kaltainen malli on oikea tapa vastata lastenhoitopalveluihin kohdistuvaan kysyntään. Olen aiemmin kirjoittanut tästä yhteisblogin Elina Lepomäen kanssa.
Kun julkinen valta huolehtii jokaisen terveydestä, ei ihmiseltä itseltään saa vaatia enää mitään vastuuta omista terveys- ja elämäntapavalinnoistaan eikä huolellisuutta jokapäiväisissä toimissa, sanalla sanoen arkista turvallisuustajua.
Se poliitikko, joka vihjaakin mahdollisuudesta palauttaa ihmisille edes jonkinlaista vastuuta siitä, millaisessa kuosissa pitää itsensä ja miten elää, on vedetty kölin alta jo ennen virkkeen loppua. Valitetaan väestön eri sosiaalisten ryhmien välisistä terveyseroista, mutta samalla suljetaan silmät siltä tosiasialta, että myös vahingolliset elämäntapavalinnat ja tuhoisa terveyskäyttäytyminen kasautuvat samoille kansanosille. Tyyppi 2:n diabeteksesta 90% ja sepelvaltimotaudeista 80% olisi ehkäistävissä terveillä elämäntavoilla. Ravinto, liikunta ja painonhallinta näyttelevät näissä ratkaisevaa roolia.
Käytännössä melkein kaikki näihin teemoihin liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista, jos ihmisille itselleen palautettaisiin toisaalta valinnanvapautta ja toisaalta vastuuta omista valinnoistaan. Ikäihmisten kohdalla pitäisi purkaa ne holhouksen mekanismit, jotka erottavat sukupolvet toisistaan ja lisätä jälkikasvun vastuuta omista vanhemmistaan. Vanhempien vastuuta lapsistaan pitäisi vahvistaa poistamalla ne kannustimet, jotka ohjaavat tekemään lapsia ilman todellisia edellytyksiä niistä huolehtimiseen.
Terveydenhuollon rahoituksessa vastuuta pitäisi siirtää ihmisille itselleen. Järjestelmän pitäisi pohjautua nykyistä laajemmin esimerkiksi henkilökohtaisiin terveystileihin, yksityisiin vakuutuksiin ja ennen kaikkea itse kunkin konkreettiseen ymmärrykseen siitä, että itsestään huolehtiminen kannattaa.
Minä en kannata nykyisen kaltaista pahoinvointivaltiota vaan vapaata yhteiskuntaa, jossa vastuulliset ihmiset huolehtivat omasta ja läheistensä hyvinvoinnista.
*****
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Miksi arvoliberaalilta vaikuttava kaveri on valinnut puolueeksi konservatiiveihin laskettavan kokoomuksen?
katopas :
"Perustulo korvaisi kaikki nykyiset tuet, mukaanlukien kansaneläkkeen. Perustulo on ainoa järkevä ja markkinoita mahdollisimman vähän vääristävä köyhyyden poistava malli. ""
samaa mieltä, esimerkiksi 750 euroa kuukaudessa.
""Se poliitikko, joka vihjaakin mahdollisuudesta palauttaa ihmisille edes jonkinlaista vastuuta siitä, millaisessa kuosissa pitää itsensä ja miten elää, on vedetty kölin alta jo ennen virkkeen loppua. Valitetaan väestön eri sosiaalisten ryhmien välisistä terveyseroista, mutta samalla suljetaan silmät siltä tosiasialta, että myös vahingolliset elämäntapavalinnat ja tuhoisa terveyskäyttäytyminen kasautuvat samoille kansanosille. Tyyppi 2:n diabeteksesta 90% ja sepelvaltimotaudeista 80% olisi ehkäistävissä terveillä elämäntavoilla. Ravinto, liikunta ja painonhallinta näyttelevät näissä ratkaisevaa roolia.""
tuostakin olen kirjoittanut osin samalla lailla,- terveemmillä elintavoilla voi vaikuttaa oman elämänsä pituuteen ja elämän laatuun. tosin tässä on myös muistettava, että KAPITALISTINEN elintarviketeollisuus tuottaa roskaruokaa ja roskajuomia ja ylläpitää näiden kulutusta tehokkaalla markkinoinnilla. roska- ja pikaruuan markkinointia pitääkin yhteiskunnan rajoittaa ja mcdonaldsit räjäyttää.
Henri, oletko pohtinut voisiko "negatiivista tuloveromallia" soveltaa käytännössä. Siinä on minusta ajatusta, kun pohtii erilaisten perustulojen mahdollisuutta.
No se olisi varmaan järkevin sovellutus. Ei tarvittaisi erillistä kela/työkkärirundia, kun verottaja huolehtisi siitäkin.
Paikallinen Kelan-johtaja sanoi silloin 90-luvun lopulla, kun tätä tuumin enemmänkin, että kyllä siinä on järkeä, mutta heita ei sitten enää tarvittaisikaan.
Minulle on jäänyt hieman epäselväksi, miten negatiivinen tulovero eroaisi perustulon ja tasaveroprosentin yhdistelmästä käytännössä?
Perustulo-tasaveroprosentin yhteisvaikutushan on negatiivinen tulovero. Mitä etua negatiivisella tuloverolla saavutettaisiin perustulo-tasaveroprosentti yhdistelmään nähden?
Pitkässä juoksussa vastuun näin laajamittainen siirtäminen yhteiskunnalle muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Siitä on jo paljon esimerkkejä kaiken maailman huliganismin muodossa.
Se on JUURI mielestäni yksi keskeisimpiä ongelmia. Sellaiset asiat, joita ei oikeasti voi helpolla mitata vähenevät. Välittäminen, vastuuntunto, lähimmäisenrakkaus. Tilalle tulee sitte tällainen "Kyllä sen joku korjaa, Kyllä joku maksaa, kyllä joku auttaa, kela hoitaa, sossusta saa"
Eikä tässä vielä kaikki
Tämän valtion vastuun kääntöpuoli on kaiken kieltäminen. Et voi esimerkiksi perustaa omaa päiväkotia tai koulua ja palkata sinne haluamaasi määrää itsesi kelpuuttamia työntekijöitä. Jokaisen monopolin pitää saada oma etunsa systeemistä.
Ymmärrän säätelyn siten, että työntekijöiden tulee olla pedofiliatutkittuja ja opettajillakin on jonkin asteisia pedagogisia vaatimuksia.
En myöskään ihan heti lähtisi syyllistämään nykysysteemin työtöntä, sillä vapaa-ajalle ei löydy helposti markkinoita johtuen em. kielloista.
JUURI kun kirjoitin näin
"Saman ilmiön toinen puoli on, että koulukiusaajien vanhemmat usein eivät suinkaan ota asiakseen laittaa jälkikasvunsa perseilylle stoppia, vaan päinvastoin käyvät koulun, rehtorin ja opettajien kimppuun lakimiesten avustuksella."
Törmäsin tähän uutiseen:
Juridiikka on koulukiusaamisen aikuismuoto. Tässä tapauksessa kiusatun äiti lähti fyysisen puuttumisen tielle, joka tässä maassa on huono juttu. Lastentarhassa saa kiusata sydämensä kyllyydestä mikäli käyttää henkistä väkivaltaa, ulos sulkemisia, valikoivia leikkejä jne. Mutta koskettaminen on kielletty.
Äidin olisi tullut fyysisen välikohtauksen sijaan tehdä kiusaajasta lastensuojeluilmoitus. Siinä kiusaajan perheellä on todistustaakka ja pääpalkintona kiusaaja voidaan ottaa huostaan ja roudata jonnekin kepulaisaluielle. Muita henkisen väkivallan muotoja on valittaa esimerkiksi puutteista kiinteistönhoidossa tai löytää esim. rakennuskaavan vastainen rakennelma. Pääasia on saada viranomaisjyrä liikkeelle.
Koululla ja päiväkodilla ei ole lakisääteistä vastuuta huolehtia lapsen hyvinvoinnista. Tuo vastuu on lastensuojelulain mukaisesti lapsen vanhemmilla. Mikään ei niin loukkaa kuin perusteeton oman vanhemmuuden epäileminen. Koululla ei ole muuta vastuuta kuin tehdä lapsen vanhemmista lastensuojeluilmoitus.
Siihenhän se johtaisi, että jos perustulo tänne aikaiseksi saataisiin ei tarvittaisi kuin yksi virasto joka hoitaisi kansalaisten palvelut ja verotuksen. Valitettavasti tämähän ei virkamiehille käy joten asia ei etene.
Nykyään kun kyläyhteisöt ovat hajonneet ja suvut pirstoutuneet, ihmiset kelluvat yhteiskunnan suuressa verkossa yksilöinä, tai korkeintaan perheinä. Minusta näissä vastuukysymyksissä on se ongelma, että yksittäisen ihmisen, tai yksittäisen perheenkään, resurssit eivät riitä kantamaan vastuuta työttömyydestä, sairaudesta, vanhuudesta jne. Tarvittaisiin jälleen pieniä yhteisöjä, mutta en näe miten siihen päästäisiin. En usko että nykyiset tukimallit ovat tämän tilanteen takana, vaan aikoinaan teollistumisesta liikkeelle lähteneet rakenteelliset muutokset. Elinkeino ei enää sido ihmisiä toistensa lähelle, vaan ajaa erilleen.
Kelalla ja sosiaalivirastoissa on sen verran monta suojatyöpaikkaa kiinni ettei niitä kukaan uskalla alkaa purkamaan. Jo tämä on riittävä syy siihen ettei perustulo taida ihan lähiaikoina toteutua. Tämä ja ihmisten perustavanlaatuinen kateus.
Koska järjestelmä on jo olemassa niin eihän sitä voida ajaa alas kun ihmiset jäisivät työttömäksi. Tottapuhuen minulle on jäänyt hampaankoloon paljonkin siitä kun nuorempana jouduin ko. laitoksissa asioimaan ettei haittaisi yhtään vaikka kyseiset henkilöt joutuisivat kohtaamaan reaalimaailman.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 17 kommenttia