Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Tarina markkinataloudesta

Olipa kerran pieni ja rauhallinen kyläpahanen jossain päin Kainuuta. Kyläläiset olivat köyhiä mutta tyytyväisiä. Muutama maanviljelijä työllisti niitä, joilla ei omaa tilaa ollut. Talven yli pärjättiin yhteisesti viljellyillä eväillä. Kylässä oli myös pieni kauppa ja hiljainen kapakka. Elämä oli tasaisen hiljaista eikä suuria mullistuksia nähty. Eräänä kesänä kylään oli kuitenkin tulossa muutos. 

Eräs renki, Erkki nimeltään oli kyllästynyt keräämään heinää viikatteella. Sinä kesänä hän oli saanut mullistavan uuden ajatuksen. Hän päätti rakentaa koneen, joka keräisi viljan hänen puolestaan. Muut rengit tietenkin piruilivat Erkille. ”Ei tuosta mitään tule” ja ”Näet nälkää talvella jos nyt et tee töitä”. 

Mahdollinen nälkiintyminen olikin tosiasia, mutta Erkki uskoi ideaansa ja otti riskin. Yrittäjä ottaa aina riskin, joka voi myös kaatua syliin. Erkille tulisi laiha talvi mikäli hänen keksintönsä ei toimisi.

Hänen pihaltaan kuului viikotolkulla kamala pauke ja kiroilu, kunnes eräänä päivänä tyytyväisen näköinen Erkki saapui heinäpellolle vetäen rämisevää laitetta. Hänen puimakoneensa toimi, ja sen avulla yksi mies teki kolmen miehen työn sen päivän aikana.

Isäntä oli innoissaan ja osti Erkin laitteen hyvään hintaan. Koska pellot eivät vielä kasvaneet väheni työmiesten tarve ja kaksi erotettua renkiä vihoittelivat Erkille, joka oli vienyt heidän elantonsa. Erkki kuitenkin uskoi voivansa myydä tätä puimakonetta myös muille isännille ja palkkasi rengit avukseen tekemään uusia puimakoneita.

Erkin ottama riski kannatti, ja hän vaurastui hyvin nopeasti myymällä keksimiään puimakoneita.

Kauppa kävi ja tuottavuus pelloilla lisääntyi. Vaikka moni renki jäikin tiloilta työttömäksi, he pian työllistyivät Erkin verstaalle, kauppaan, tai kapakkaan, jotka kaikki tarvitsivat lisää työvoimaa. Muutama maanviljelijä käytti työtehon myötä lisääntyneen aikansa siihen, että alkoi viljan lisäksi kasvattamaan myös karjaa, jolloin tarvittiin lypsäjiä ja lisää renkejä ympärivuotiseen työhön. 

Kylän lisääntynyt tuottavuus toi kylään talouskasvua ja monipuolisti kylän elinkeinorakennetta.

Muutamaa vuotta myöhemmin eräs toinen kyläläinen, Heikki, särki selkänsä metsätöissä. Kotonaan maatessa hän sai ajatuksen sahasta, jossa pyörivä terä katkaisisi puut, eikä hänen tarvitsisi jyrsiä niitä käsin. Heikillä ei kuitenkaan ollut varaa ostaa tarvittavia osia kokeillakseen keksintönsä toimivuutta. Hän otti yhteyttä kylän rikkaimpaan mieheen, Erkkiin ja kysyi, josko tämä lainaisi hänelle pääomaa keksintöään varten.

Erkki mietti asiaa hetken ja sanoi: ”Siinä on puolet säästöistäni, miksi lainaisin ne sinulle?”. Heikki ehdotti, että hän voisi maksaa takaisin puolitoistakertaisena, jolloin Erkki myöntyi lainaamaan. Hän kuitenkin omasta kokemuksestaan uskoi, että Heikin ajatuksella voisi menestyä.

Heikki rakensi sahalaitteensa, joka onnistui yli odotusten. Nyt yksi mies tekikin viiden metsurin työt! Heikki vaurastui laitteellaan, mutta kylään tuli kymmenen työtöntä metsuria. Lisääntynyt puunkaato kuitenkin mahdollisti sen, että puita tuli yli tarpeen. Pian Erkki ja Heikki perustivat sahan, joka työllisti nämä kymmenen metsuria ja enemmänkin. 

Erkki lainasi pääomaansa Heikin ajatukseen, josta myöhemmin tuli kylään talouskasvua. Erkistä tuli kylän ensimmäinen kapitalisti. Mikäli hänellä ei olisi ollut ylimääräistä pääomaa, ei Heikin ajatus olisi koskaan toteutunut.

Kylä kasvoi ja vaurastui, kunnes eräänä kesänä halla vei useimpien sadon. Koska kovinkaan moni ei ollut säästänyt pahan päivän varalle, kyläläiset näkivät nälkää. Heikki ja Erkki olivat vaurastuneet keksinnöillään ja tarjosivat kyläläisille lainaa, jotta he voisivat selvitä tästä katovuodesta ja jatkaa töitä heidän yrityksissään.

Kunnanisät näkivät tässä kuitenkin mahdollisuuden pönkittää omaa kansansuosiotaan. Kiertelemällä kylässä oli erän kunnanvaltuutettu huomannut, että ihmisistä on mukavaa saada asioita ilmaiseksi. Kunnanvaltuusto esittikin, ettei kenenkään kuulu nähdä nälkää ja lupasivat, että kunta jakaa jokaiselle ilmaista ruokaa. 

Kansa hurrasi, mutta kunnalla ei ollut rahaa ostaa viljaa, sillä eihän kunta itsessään tuota mitään. Kunnanisät tiesivät, että Heikillä ja Erkillä on rahaa, jota he eivät tarvitse, ja määräsivät heitä luovuttamaan osan säästöistään kunnalle yhteiseksi hyväksi. Pitkin hampain molemmat suostuivat.

Vähentyneen rahan vuoksi Heikiltä jäi uusi keksintö tekemättä, eikä Erkki voinut sijoittaa rahojaan uuteen lupavaan yritykseen, joka olisi tuonut kuntaan lisää vaurautta ja työpaikkoja. Verotettu raha on aina jostain pois, vaikka sitä ei usein huomata.

Kun katovuosi oli ohi, ei kunta malttanut luopua saamastaan tulosta, vaan suuntasi rahaa muualle. Kunnantaloa laajennettiin, kylälle asennettiin katulamput ja kunta palkkasi uuden hemaisevan sihteerin. Kaikki tuntui menevän niinkuin pitikin ja ainoat kärsijät tuntuivat olevan Heikki ja Erkki, vaikka jostain syystä kylän vauraus ei enää kasvanutkaan entiseen tahtiin. 

Varmistaakseen ravinnon kyläläisille kunta myös osti kylän maatilat ja palkkasi rengit viljelemään puolestaan maata. Koska rengeillä ei ollut mitään syytä ahkeroida, sillä he saivat tasaisen palkkansa sadosta riippumatta ei maatilojen tuottavuus kasvanut. Rengeillä ei myöskään ollut mitään syytä ottaa käyttöön Erkin uusinta puimakonetta, koska se olisi tietänyt potkuja joillekin, eikä siinä olisi mitään järkeä heidän kannaltaan.

Erkin puimakoneiden kysyntä laski ja hän joutui irtisanomaan työntekijöitä. Samoin kävi kyläkaupassa, jossa kauppa ei käynyt enää entiseen malliin. Kapakka kyllä kukoisti, koska kunta katsoi velvollisuudekseen maksaa työttömien kyläläisten oluet. Olisihan se ollut aivan epäinhimillistä jättää maksamatta. 

Kylä alkoi pikkuhiljaa köyhtyä ja kurjistua. Kasvava työttömien määrä huolestutti kunnanisiä, jotka osoittivat syyttävällä sormellaan Heikkiä, Erkkiä, kauppiasta ja muita, jotka olivat irtisanoneet ihmisiä. Kylässä säädettiin laki, ettei enää ketään saisi irtisanoa, eikä palkkoja saisi laskea.

Heikki, Erkki Kauppias, parturi ja muut yrittäjät luonnollisesti vastustivat ajatusta. Eihän heidän ollut mieltä pitää ihmisiä töissä tappiolla. Kylän monet pienyrittäjät tekivät vetoomuksen, että kunta maksaisi heille tukea, sillä onhan heidät pakotettu pitämään ylimääräisiä ihmisiä töissä. Kunnanisät pitivät ajatusta oikeudenmukaisena, mutta rahat alkoivat taas olla vähissä.

Ei huolta, koska muissa kylissä kauppa yhä kävi ja puimurien, sekä sahojen vienti oli vielä tuottoisaa, saatettiin Erkin ja Heikin veroja nostaa. Olivathan he rikastuneet muiden kustannuksella. On jo aikakin, että he maksavat jotain yhteiskunnalle takaisin. 

Heikki ja Erkki suostuivat jälleen pitkin hampain, sillä muihin kyliin suuntaunut kauppa vaurastutti heitä edelleen. Kansa hurrasi jälleen, sillä olivathan kunnanisät ratkaisseet itse luomansa työttömyysongelman. 

Tämä ei kuitenkaan kansansuosiota tavoitteleville kunnanisille riittänyt. Eräs mummo valitti ettei saa nukutuksi, koska saha on yötä päivää päällä. Kunnanisät määräsivät, että Heikki saa pitää saahansa vain päivisin käynnissä, jolloin Heikin tuotanto puolittui. Tehdastyöläiset pitivät harmillisena sitä, että joku heistä joutui olemaan töissä joulunakin, jolloin kunnanisät käskivät Erkin sulkemaan puimuritehtaansa aina jouluksi.

Lisääntyneestä sääntelystä huolimatta Heikki ja Erkki pärjäsivät kohtalaisesti, kunnes naapurikylässä alettiin tuottamaan samanlaisia puimureita ja sahoja edullisemmin kuin he saattoivat tuottaa. Heidän myyntinsä alkoi laskea nopeasti. Erkki ja Heikki pyysivät, että olisivat voineet irtisanoa työntekijöitä ja toivoivat, että voisivat pitää tehtaansa ympärivuotisesti auki.

Saavutetuista eduista ei tietenkään tingitä, jolloin Erkin pitkäaikainen puimuritehdas meni konkurssiin. Samoin kävi Heikille, joka haikein mielin joutui sulkemaan tehtaansa ovet. Kylällä kasvoi työttömyys ja tyytymättömät ihmiset kerääntyivät kaduille. Kunnanisät osoittivat jälleen syyttävällä sormella Erkkiä ja Heikkiä, jotka olivat tämän työttömyyden aiheuttaneet erottamalla ihmiset töistään.

Soihduin ja talikoin aseistautunut väki hyökkäsi Erkin kartanolle, surmasi hänet ja ryösti hänen omaisuutensa. Heikki pääsi vaivoin pakoon raivostunutta väkijoukkoa. Kunnanisät lupasivat ruokkia jokaisen ja määräsivät ihmiset töihin pelloille ilman vaihtoehtoa. Myös Heikin ja Erkin tehtaat otettiin kunnan haltuun ja ihmiset painoivat pitkää päivää tehden huonolaatuisia ja vanhentuneita puimureita, joita saatiin satunnaisesti myytyä muutama edullisen hintansa vuoksi. 

Kaikki elivät elämänsä onnettomina loppuun asti.

 

****

Mikäli pidit kirjoituksestani ja haluat auttaa vaalityössäni voit tukea eduskuntavaalikampanjaani lahjoittamalla rahaa tukiyhdistykseni tilille.

Tukiryhmän tili on POP 478300-147202. Viestiin voit laittaa omat terveisesi. 

Vaihtoehtoisesti voit lähettää tekstiviestin "KOKOOMUS HENRI" (ilman lainausmerkkejä) numeroon16130 ja tuet vaalikampanjaani. Viestin hinta vain vitosen. Voit kuvitella tarjoavasi kaljatuopin kaverille :) 

Jos sinua kiinnostaa mitä puuhailen tämän blogin ulkopuolella liity Facebook -ryhmääni: http://www.facebook.com/heikkinen.henri

Kotisivuni löydät osoitteesta http://www.heikkinen.hk

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Inspiraationa kertomukselle toimi kirja nimeltään "How an Economy Grows and Why It Crashes". Suosittelen

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=04705...

Jouni Kokkonen

Tarinan opetus oli, että vain omaa hyväänsä etsivien ei tule elää yhteisön jäseninä, sillä yhteisön osana eläminen vaatii aina koko yhteisön hyväksi työskentelyä. Täydellinen kapitalismi toimii parhaiten erakkona yksin autiolla saarella, jossa ei ole muita ihmisiä, joiden tarpeita tulisi huomioida.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Mistä se vauraus sinne kylään tuli? Yrittäjä nimenomaan työskentelee yhteisön hyväksi, mutta sitä tuntuu olevan vaikea hahmottaa.

Käyttäjän mjtorn kuva
Markus J. Törnqvist

Huomaa ettei hetkeen oo käyttäny palvelua kun on uusi kommenttijärjestelmä ;)
Joka tapauksessa, jos lukee tarinan tarkkaan, niin on ilmeistä, että yrittäjät tekivät enemmän hyvää kunnan eteen kuin kunnanisät.

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Tarinasta puuttuu koulu ja käräjälaitos. Toista tarvitaan että väki viisastuu, toista yhteisörauhan ylläpitämiseksi.

Erkki ei liene asemassa että omaa käräjälaitosta pystyttäisi ja muutenkin pienessä yhteisössä merkkihenkilöillä lienee suurin päätösvalta, mutta olisiko Erkki investoinut omaan kouluun, hankkinut pätevän opettajan ja - antanut vapaan koulutuksen koko yhteisölle vai pistänyt lukuvuodet maksullisiksi? Kummassakin kun on puolensa.

Kaikkea ei tarvitse säännellä, mutta talousmallimme ulottuvuus menee kyllä tarinan mustavalkoisuuden ohi sateenkaarenomaisesti.

Lyhyestä virsi kaunis, tuotanto tuo vaurautta muttei onnellisuutta - ei varsinkaan jos vauraus keskittyy exponentiaalisesti yhden tahon käsiin. Itse asiassa, tuotannon kasvu tällä tavalla saattaa olla jopa uhka onnellisuudelle. Parempi olisikin, että tuotannon välineet omistaisi aina tuotantoa tekevä yhteisö.

Käyttäjän mjtorn kuva
Markus J. Törnqvist

Todella hieno tarina, ja tuo kirjakin pitäisi varmasti lukea.

Todennäköisesti, valitettavasti monet ottavat tämän pahana kapitalistitarinana, ja sivuuttavat täysin ongelmat mitä verotuksesta ja sääntelystä syntyy :(

Käyttäjän mjtorn kuva
Markus J. Törnqvist

#2: Ne, jotka työllisti ihmisiä alusta asti, nk. kapitalistit, teki enemmän hyvää yhteisölle kuin kunnanisät.

Jouni Kokkonen

Tarina oikoo ja vetää mutkia suoriksi. Hyppäsin vain lapsellisuuksien yli, koska kyse on kuitenkin subjektiivisesta ja siten valheellisesta tarinasta. Heikki ei ymmärrä, että hän on yhteisön jäsen. Yhteisön jäsenyys on pikemmin etuoikeus kuin oikeus. Silti Heikki katsoo oman oikeutensa olevansa huomattavasti suuremman, ja yhteisön jäsenyys on hänelle arvoton itsestäänselvyys. Heikki ei tarvitse muita kuin hyötymis tarkoituksessa.

Kun Heikki särki selkänsä metsätöissä, kyläläiset pitivät Heikistä huolta. Heikki olisi kuollut tuona talvena viluun ja nälkään ilman kyläläisiä, jotka toivat hänelle polttopuuta ja ruokaa. Kun Heikki teki suuren keksintönsä sairasvuoteellaan,joka olisi ollut hänen kuolinvuoteensa ilman kyläläisiä, Heikissä heräsi kapitalisti. Hän ei ymmärtänyt mikä etuoikeus yhteisön jäsenyys hänelle oli ollut. Heikki halusi voittoa ja olla muiden yläpuolella. Siksi Heikki ei halunnut jakaa mitään alistamatta muita, vaikka oli saanut yhteisön jäsenyyden ilmaiseksi ja hänestä oli pidety huolta sairaana.

Jokainen voi omasta subjektiivisesta näkökulmastaan värittää tarinaa lisää mihin suuntaan tahansa. Tarina ei ole mitenkään objektiivisen hyvä, se on subjektiivisen hyvä, juuri sellainen kuin itse haluat sen olevan. Jokainen voi valita näkökulmansa.

Käyttäjän mjtorn kuva
Markus J. Törnqvist

Silti, mystisesti, kunta voi paremmin ennen kuin jälkeen. Mutta jos hyppäsit "lapsellisuuden" yli niin saatoit missata pointinkin ;)

Käyttäjän toivokivimaki kuva
Toivo Kivimäki

Mitä Heikki teki mielestäsi väärin, Jouni Kokkonen? Miten hän alisti muita, kun palkkasi heitä töihin ja maksoi vielä hänelle määrättyjä verojakin?

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Kun Heikki särki selkänsä metsätöissä nimenomaan hänen läheisensä pitivät hänestä huolta. Kunnanisiä siihen ei tarvittu.

Heikki tarvitsee muita, mutta hän omalla panoksellaan hyödynsi muita ja vaurastutti koko kylää. Ei siinä voida puhua alistamisesta vaan molemminpuolisesta hyötymisestä.

Heikki ja Erkki olivat myös valmiita auttamaan hätää kärsiviä kyläläisiä itse, mutta kunnanisät päättivät auttaa väkisin. Olisit vain lukenut koko tarinan.

Jouni Kokkonen

Tarinahan alkaa: "Kyläläiset olivat köyhiä mutta tyytyväisiä."

Onnelliset intiaanit elivät tavallaan, kunnes valkoinen mies opetti omistamisen jalon taidon.

Kapitalisti ei olisi halunnut edes katuvaloja. Katuvalotkin olisi pitänyt kai yksityistää ja maksaa katuvaloista Heikille osinkoa.

Minun pointti on, yhteisön jäsenyys on etuoikeus. Jos haluaa olla yhteisön jäsen, pitää osata myös antaa pyyteettömästi tai muuttaa autiolle saarelle. Autiolla saarella saa jokainen tehdä voittoa miten paljon huvittaa, koska siellä ei ole muita eikä yhteisöä. Siihen saakka, opettele jakamaan.

Käyttäjän mjtorn kuva
Markus J. Törnqvist

Onnelliset intiaanit? :D Aika harva porukka on tapellut keskenään niin helvetisti kuin intiaanit. Eiköhän niiden kylänsisäinen status quo ollut hämmentävän lähellä tarinan kylää, mutta ulkopuolella enemmän väkivaltaa.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Ihminen on tyytyväinen kun ei tiedä paremmasta, mutta innovaatiot ja työ tuovat yhteisöön lisää hyvinvointia ja enemmän valinnanmahdollisuuksia.

Kaksikymmentä vuotta sitten ihminen oli tyytyväinen väritelevisioon - ei enää.

Kapitalisti olisi voinut ostaa katuvalotkin ja muut olisivat hänelle niistä maksaneet. Miksi ei? Kapitalisti olisi voinut myös lahjoittaa katuvalot, jotta hänen työntekijöidensä ei tarvitse kulkea pimeää katua töistä kotiin. Tällaistakin on historiassa nähty ja paljon. Ei siihenkään tarvita kuntaa suhmuroimaan.

Yhteisön jäsenyys on todellakin etuoikeus, mutta ei sitä enää voi eduksi sanoa siinä vaiheessa jos yhteisö pyrkii lähinnä ryöstämään. Väitätkö etteivät Heikki ja Erkki olleet juuri se voima, joka toi yhteisöön hyvinvointia?

Ilman näitä kahta olisi katovuosi joka tapauksessa tappanut ison osan kyläläisiä, koska heiltä omituilla rahoilla kylä ruokittiin. Nimenomaan se "ahne kapitalisti" on ainoa jolla on edes mahdollisuus jakaa, koska ensimmäistä kertaa yhteisössä oli joku, joka tuotti enemmän kuin kulutti.

Jouni Kokkonen

Se kapitalismi mitä edustat, on kuin metsästäjä, joka ampuu kaikki eläimet,kunnes ei ole enää mitään tapettavaa. Laiska metsästäjä kuolee nälkään, mutta viisas metsästäjä pyytää kohtuudella.

Sama yksilön ja yhteisön suhteeseen. Jos Heikki arvostaisi yhteisöä, hän ymmärtäisi, ettei voittoa pidä pyytää niin paljoa, että se tuhoaa suhteet yhteisöön. Kun Heikki oppii arvostamaan yhteisöä kuten itseään, hän oppii myös jakamaan. Viisas Heikki näkee yhteisössä suuremman arvon kuin pelkkä voiton tavoittelu. Siten hän saa voittoa kohtuudella, tuhoamatta suhdettaan yhteisöön.

Tarinan Heikki tuhosi suhteensa yhteisöön, mutta syyttää siitä kaikkia muita. Onko Heikki maailman ainut viisas ja kaikki muut vain tyhmiä? Vai pitäisikö Heikin katsoa peiliin? Ehkä Heikki oli tyhmä metsästäjä, joka meni metsään, tappoi kaikki eläimet, ei arvostanut saalistaan kuten itseään, ja sitten syyttää metsää pahaksi, kun ei enää saa saalista.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Se yhteisöllisyys mitä sinä edustat vaatii, että muutamat käyvät metsällä ja antavat saaliinsa pois saamatta siitä itse mitään. Tämän jälkeen kiinnostus käydä metsällä kuolee pois.

Kun metsästettävä vähenee nousee riistan hinta niin korkeaksi, että kysyntä siirtyy kasvatettuun broileriin. Se on vapaan markkinatalouden hienous.

Heikki arvostaa yhteisöä niin paljon, että loi yhteisölle vaurauden perustan. Lisäksi jokaisella yhteisön jäsenellä oli mahdollisuus tehdä sama kuin hän teki, mutta juuri kukaan ei tehnyt.

Suhteet yhteisöön ei tuhonnut Heikki vaan ahneet kunnanisät.

Jouni Kokkonen

Eli mitään et oppinut ja kulutat rautaisilla hampailla kaiken loppuun, kunnes enää ei ole mitään kulutettavaa. Tätä kaiken loppuun kuluttamista kutsut vaurauden perustaksi. Mutta kova on vaurauden hinta jos kaikki tulee kuluttaa loppuun ettei mitään jää jäljelle. Syy on aina toisissa. Sinä vain olet tehokas. Olethan oiva pyynti mies, kun tapat kaiken riistan yhdellä metsä reissulla. Kaikki mihin kosket kulutetaan loppuun vaurauden perustaksi ja tuhotaan. Tehdään sitten entistä tehokkaampi broileri tehdas tilalle. Ja kun oma yhteisökin kulutetaan loppuun ja nousee vastaan, niin syy on tietenkin yhteisössä kun ei ymmärtänyt päätyvänsä vaurauden perusteeksi.

Kyösti Markkanen

Jouni Kokkonen syyllistyy itsekin mutkien suoriksi vetämiseen. Otat aika monta asiaa itsestäänselvyytenä. Mihin perustuu esimerkiksi väitteesi intiaanien onnellisuudesta, elokuviinko? Ja mistä tiedät, että kyläläiset huolehtivat Heikistä hänen maatessaan kotonaan?

Yhteisön jäsenyyttä voi kukin kuvailla haluamallaan termillä. Toisille se on etuoikeus, toisille pakko. Esimerkiksi kansalaisuus ei ole tahdosta kiinni. Jonkun maan kansalainen on pakko olla - halusi tai ei.

Yhteisöllisyys on ihmiselle luonnollinen asia. On kuitenkin hyvä erottaa toisistaan pakkoon perustuva "yhteisöllisyys" ja vapaaehtoisuuteen pohjautuva aito yhteisöllisyys.

Jakaminen on olennainen osa yhteisöllisyyttä. Sellaisen yhteisön jäsen en kuitenkaan haluaisi olla, missä kaiken maailman kokkoset sanelevat minulle yksipuolisesti, kuinka minun tulisi elää ja missä määrin omastani jakaa.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Samaa voisin sanoa sinulle Jouni. Mitään et oppinut etkä ymmärtänyt. Kun tosielämää katsotaan, niin suunnitelmatalous on se, joka kykenee kaluamaan kaiken loppuun, koska siinä ei ole niin tarpeen keksiä uutta.

Vaurauden perustana on kasvu, mutta se ei perustu kulutuksen, vaan tuottavuuden kasvuun. Voithan sinä olla halutessasi runollinen ja tunteisiin vetoava, mutta puheissasi ei ole realismin häivääkään.

Tuollainen utopiayhteisö ei muuten toimi ihan puhtaasti siitä syystä, että siinä on mukana ihmisiä.

Jouni Kokkonen

"Jouni Kokkonen syyllistyy itsekin mutkien suoriksi vetämiseen. Otat aika monta asiaa itsestäänselvyytenä. Mihin perustuu esimerkiksi väitteesi intiaanien onnellisuudesta, elokuviinko?"

Perustuu Heikin tarinaan. Kyseessähän oli kapitalismia tuntematon köyhien mutta tyytyväisten ihmisten kylä eli jonkin sortin natiiveja olivat. Ja minähän sanoin, että nämä tarinat ovat subjektiivisia joita jokainen voi itse värittää. Miten on mahdollista, että tarinan Heikki ja Erkki ryssivät kaikki suhteensa yhteisöön, tulevat lynkatyiksi, ja syy on tietenkin puhtaasti kunnanisissä ja kyläläisissä. Tarinan näkökulma on puolueellinen ja koko tarina väritetty.

"Ja mistä tiedät, että kyläläiset huolehtivat Heikistä hänen maatessaan kotonaan?"

No kun ei ollut kapitalismia, niin aika primitiivikylä se taisi olla, joten ei kai siellä muuten selviä hengissä Pohjois-Suomen oloissa. Väritän tarinaa subjektiivisesta näkökulmasta kuten varoitin ensimmäisessä viestissäni. Nämä Henrin sadut ovat siitä kivoja, että jokainen voi jatkaa satua ihan mihin suuntaan tahansa ja satu on aina yhtä totta, vaikka ufoja laskeutuisi pellolle.

"Sellaisen yhteisön jäsen en kuitenkaan haluaisi olla, missä kaiken maailman kokkoset sanelevat minulle yksipuolisesti, kuinka minun tulisi elää ja missä määrin omastani jakaa."

No: "Eräs mummo valitti ettei saa nukutuksi, koska saha on yötä päivää päällä"
Mitäpä mummoista. Sinun oikeutesi tuhota toisten yöunet on tärkeämpi. On ne kunnanisät pahoja.

"Tehdastyöläiset pitivät harmillisena sitä, että joku heistä joutui olemaan töissä joulunakin, jolloin kunnanisät käskivät Erkin sulkemaan puimuritehtaansa aina jouluksi."

On se kumma kun kotonakin haluavat käydä. %#¤$ kunnanisät!

Kyösti Markkanen

Kenelläkään ei tietenkään ole oikeutta tuhota toisten yöunia. Tämä lienee kaikille itsestään selvää.

Sen sijaan kunnanisien (tai kenenkään muunkaan ulkopuolisen tahon) tehtävä ei ole päättää, milloin yrityksen tulee keskeyttää tuotantonsa.

Työn tekemisen ei tulisi olla kenenkään velvollisuus sen enempää jouluna kuin minään muunakaan päivänä. Eri asia tietenkin on, kuinka yritys suhtautuu sellaisiin työntekijöihin, jotka eivät suostu työskentelemään yrityksen edellyttämällä tavalla.

Jouni Kokkonen

"Kenelläkään ei tietenkään ole oikeutta tuhota toisten yöunia. Tämä lienee kaikille itsestään selvää."

Tämä ei ole totta. Se ei ole itsestään selvyys tarinan kertojalle. Tarinassa lause menee näin:

"Tämä ei kuitenkaan kansansuosiota tavoitteleville kunnanisille riittänyt. Eräs mummo valitti ettei saa nukutuksi, koska saha on yötä päivää päällä. Kunnanisät määräsivät, että Heikki saa pitää saahansa vain päivisin käynnissä, jolloin Heikin tuotanto puolittui."

Tarinan kertojan subjektiivisuus ja kyvyttömyys aitoon sympatiaan mummoja ja kyläläisiä kohtaan näkyy selvästi. Jos tarinan Heikki olisi välittänyt aidosti omasta ympäristöstään, niin toki hän olisi
A) Hankkinut vapaa-ehtoisesti äänieristyksen,
B) Sopivan äänieristyksen puuttuessa vienyt tehtaan korpeen. Jos lähistöllä vielä olisi ollut melusta kärsiviä, korvannut heille mökin kylältä palvelujen ja kauppojen vierestä.
C) Muun ratkaisun puuttuessa pitänyt öisin tehdasta kiinni.

Nyt tarinassa syy tästäkin vieritetään toisten päälle, eikä katsota omaan peiliin eli psykopaattimaista käytöstä. Tarinan yrittäjät ovat ympäristöstään täysin välinpitämättömiä, jotka toimivat yhteiseksi hyväksi vasta pakon edessä. Onneksi moni kapitalistinenkin suuryritys jo oivaltaa tämän ympäristön ehdoilla toimimisen, mutta ilmeisesti uusliberaali Henri ei. Henri tietää, että hänellä on oikeus.

Kysymys kuuluukin: Vihaako Henri vanhoja mummoja? Eikö Henri näe mitään väärää siinä, että 24h vuorokaudessa päällä oleva tehdas huutaa mummon naapurissa yötä päivää 100 desibelin voimakkuudella ja se on vain mummon oma syy? Onko Henrillä alentunut empatiakyky? Eikö fiksu, sympaattinen ympäristöstään välittävä yrittäjä myönnä oman virheensä ja huolehdi asiasta, ilman että täytyy erikseen pakottaa. Ja sitten kiroillaan katkerana kunnanisiä. Tosi marttyyri.

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Niinpä, kasvatetaan sahatuotantoa jotta voidaan tehokkaammin leikata metsät alas ja kulottaa viljelyskelpoiseksi. Käytännössä Erkin ja Heikin bisnesten rajat ovat nuo luonnon kehittämät - liito-oravat sun muut talouskehityksen tiellä seisovat eliöt, right?

Miten käy metsästäjien?

Entä onko oikeasti kyse Erkin työstä, kun varsinaisen työn tekevät hänen palkollisensa alkuperäisen idean jälkeen? Patentillahan sekin olisi saatu ratkaistua, ettei tuotanto karkaisi naapurikylään. Mutta entä naapurikylän nälkäiset? Tuottavat laadukkaampia jakkaroita kalliilla Erkille ja Heikille?

Erkki ja Heikki vaativat rajatonta henkilökohtaista talouskasvua ja sitten - yllätys yllätys - tulikin romahdus.

Käyttäjän mjtorn kuva
Markus J. Törnqvist

Romahdus tuli ulkopuolelta, ei mitenkään sisäsyntyisesti itse järjestelmästä...

Eikä tarinan pointti varmaan ollut opettaa omistusoikeuksia - Jos joku omistaa metsän, saa se niittää sitä, ja kenenkään ei kannata tuhoa kaikkea metsäänsä. Suurimmat kulotukset ja tuhot tapahtuu siellä, missä valtio tai ei kukaan omista metsää.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Ilman Erkkiä ei työtäkään olisi ollut. Kyse on Erkin työstä ja samalla myös Erkin ottamasta riskista ja oivalluksesta. Toki hänen työntekijänsä kokivat tekevänsä kaiken, koska Erkki vain kiersi maailmalla myymässä puimureita.

Patentti ei ole mikään ratkaisu, sillä Erkki olisi aivan hyvin pärjännyt kilpailussa ilman patenttejakin. Ne ovat vain yksi tapa säädellä lisää jo valmiiksi säädeltyä taloutta ja olisivat luoneet Erkille monopolin alallaan.

Erkki ja Heikki vaurastuttivat koko yhteisöä kunnes heidän elämästään tehtiin mahdotonta yhteisen hyvän nimissä.

Dippa Inssi

Tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla.

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Kieltämättä, uusi tuotanto toi vaurautta koko kylälle. Metsä-esimerkillä halusin osoittaa, että tälläkin tuotannolla on olemassa jokin raja ja kun se saavutetaan, tapahtuu romahdus.

Eli oli sitten syy se, että kaadettavat metsät loppuvat tai säännellään sellaisiksi ettei niitä saa leikata, tuotantolinjaa supistetaan. Koska tiettyyn vaurauteen on totuttu ja Heikkikin olettaa saavansa puimureita vähintään yhtä paljon myydyksi ensi vuonna, kielto metsien leikkaamisesta viljelysmaaksi tulee nimenomaan taloudellisena shokkina. Työntekijät saa kenkää, investoinnit lakkaavat ja kaikki ovat onnettomia - jopa kaupunginjohtajat.

Vastuullinen yritys tietäisi tarkkaan missä rajat menevät, mutta koska kyse on kilpailusta, ja firma ei toimintaansa lopeta ennen konkurssia, asenne on "mahdollisimman paljon tuotantoa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvalla."

Erään suunnitelmatalouden malli - resurssipohjainen talous sen sijaan on ratkaisu tähän ongelmaan.

Leon teksti oli aika yksioikoinen, mutta sen kommenttipino sitäkin mielenkiintoisempi - suosittelen tutustumaan.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Mutta kun ei se jää siihen metsänkaatoon. Ajan myötä kehitellään uusia materiaaleja, uusia tuotantotapoja jne. Tämähän se markkinatalouden hienous onkin. Sen sijaan, että suunnitelmataloudessa keskityttäisiin niiden puiden sahaamiseen tuottaa ihmismieli olleessaan vapaa päättämään omista teoistaan loputtomasti uusia innovaatioita jotka vievät yhteisöä eteenpäin. Sääntelyllä saadaan ainoastaan pysähtyneidyyden ja taantumuksen tila aikaan.

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

Mutta ne jotka ovat tottuneet tekemään metsänkaatoon sopivia laitteita, saavat väistämättömästi kenkää siitä firmasta. Ne jotka sopeutuvat, saavat täysipäiväisen duunin uudelta alalta, ne jotka eivät, ovat työttöminä nälkäisiä kunnes jotain muuta löytyy. Onko siis Heikin vika että heidän työnsä on vaihtanut alaa? Olisiko siihen kenties pitänyt varautua kolme vuotta aikaisemmin?

"Sen sijaan, että suunnitelmataloudessa keskityttäisiin niiden puiden sahaamiseen tuottaa ihmismieli olleessaan vapaa päättämään omista teoistaan loputtomasti uusia innovaatioita jotka vievät yhteisöä eteenpäin." Tää meni nyt täysin ohi.

Kun olen töissä, minulla ei ole vähääkään mahdollisuutta keskittyä niiden innovaatioiden toteuttamiseen mitä minulla tällä hetkellä olisi. Jos jättäydyn pois työstä näihin keskittyäkseni, minulla ei ole rahaa ostaa ruokaa tai maksaa vuokraa. Minulla siis on oikeus päättää vapaasti orjatyön (en kartuta muuta kuin kulutusomaisuutta) ja nälkäkuoleman välillä.

Resurssipohjaisessa taloudessa minulla olisi vapaa-aikaa keskittyä näiden innovaatioiden kehittämiseen mielin määrin, tekisin varsinaista palkallista työtä muutaman tunnin päivässä, eikä minun tarvitsisi huolehtia selviytymisestäni.

"Sääntelyllä saadaan ainoastaan pysähtyneidyyden ja taantumuksen tila aikaan."

Minimituotantoraja on myös sääntelyä, silti kaikkien ruokkimiseksi se olisi pakollinen. Kaikki sääntely ei ole automaattisesti pahasta, vain ja ainoastaan korruptoitunut sääntely on automaattisesti pahasta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Ei muuten millään pahalla, mutta tuo resurssipohjainen talous on paksuinta paskaa sitten marxismin.

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

"Ei muuten millään pahalla, mutta tuo resurssipohjainen talous on paksuinta paskaa sitten marxismin"

Ja perustelut löytyy vaikka niitä et lähde tarkentamaan? Toivottavasti olet edes tutustunut Jani Laasosen kirjoihin tai hankkinut näkemyksesi muualta kuin kauppakorkeakoulusta.

Jepjep, kiitos keskustelusta, pysykööt innovaatiot piilossa jos ne ei pääoman haltijan silmään satu.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

No ensinnäkin koko teorian perustana olevat lukuisat salaliittoteoriat ovat jo itsessään naurettavia, joissa on totuutta lähinnä siteeksi.

Toisekseen velka ei ole sellainen keksintö, joka olisi syntynyt juuri nyt. Velka on perinteisesti ollut sitä, että jollain on säästöjä, joita hän on voinut lainata toiselle, joka voi käyttää aikansa jotenkin muuten. Kyseessä ei tarvitse olla rahaa, se voi olla vaikka ruokaa Erkille, joka käyttää aikansa kehitelläkseen uutta keksintöä.

Se, ettei olisi velkaa edellyttäisi sen, että jokainen tuottaisi juuri saman verran kuin kuluttaisi. Oli rahaa tai ei. Tällaisen tilanteen ongelmia ei tarvinne erikseen selittää.

Kolmannekseen talousdemokraattien ajatus rahan painamisesta loputtomiin ilman, että siellä on edes etäisesti reaalimaailman vastetta (esimerkiksi nyt se lainan maksaja) on aivan mieletön. Mikään ei maksaisi mitään, kun valtio aina painaisi lisää rahaa.

Paras malli olisi mitä luultavimmin perinteinen kultakanta, mutta tästä en mene valalle, koska en ole taloustietelijiä. Sen nyt ymmärtää sokea reettakin, ettei Zeitgeist-hörhöilyyn liittyvällä leikkirahalla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Neljänneksi kyseessä on vain uusi versio suunnitelmataloudesta. Se kaatuu jo siihen ajatukseen, että ihminen on ... ihminen!

Viidenneksi jos mennään täyteen resurssitalouteen, niin ajatus rahattomasta maailmasta on tyhmä, koska eivät ihmiset sitä rahaa tavoittele vaan niitä hyödykkeitä ja palveluita joita rahalla saa.

Mallia, jossa valtio tuottaa kaikille kaikki hyödykkeet ja palvelut ON JO KOKEILTU, eikä se millään "huipputietokoneilla" tai "automaatiolla" siitä muutu yhtään kummemmaksi.

Foorumilta lainattua:

Resurssitaloudessa kysyntä ja tarjonta muodostuvat siten, että ihmiset kertovat mitä tarvitsevat ja sitten resurssien mukaan tuotetaan tavarat ja palvelut. Resurssit hallitaan tietokoneiden avulla. Järjestelmään syötetään tiedot resursseista ja tarpeista. Tavarat priorisoidaan siten, että välttämättömät tavarat saavat etusijan. Ylijäävä tuotantokapasiteetti jää muuhun tuotantoon.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...

Nimeomaan raha ja toive paremmasta ajaa ihmisiä kehittämään koko ajan uutta teknologiaa. Se, että "raha ei ole enää päällimäisenä mielessä, ihmiset keskittyvät kestävään kehitykseen ja yhteisöllisyyteen." on aika naiivia ajattelua.

Zeigeist -foorumilta napattua:

Jacque Frescolla on ässiä hihassa. Voisi olettaa että 30 vuoden suunnittelun aikana hän on saanut aika monet yksityiskohdat selvitettyä. Hän ja Peter ovat molemmat maininneet että Jacquella on muitakin konsepteja kuin mitä venus projektin materiaaleista löytyy, sillä hänen ideoitaan on ennenkin varastettu ja käytetty oman hyödyn ajamiseen.

Miten kaikki käytännössä toimii tulee olemaan tieteellinen prosessi, eli virheistä opitaan ja konsepteja jatkuvasti parannellaan. Ei tule olemaan mitään valmiiksi suunniteltua mallia siihen mennessä kun otetaan resurssipohjainen talous käyttöön. Käytämme yksinkertaisesti parasta mahdollista tekniikkaa joka on siihen mennessä keksitty, ja kun parempaa tulee vastaan, siirrytään käyttämään sitä.

Tulee ihan Wincapitaan sijoittaneiden jutut mieleen...

Se tässä ideassa on kuitenkin toiminut, että ilmeisesti Peter Joseph (eli James Coyman) on tällä hetkellä hyvin rikas mies.

On tietysti sallittua uskoa johonkin Anus-projektiin ja minun puolestani halukkaille voitaisiin antaa vaikka saari sitä varten. Olisi hauska nähdä miten onnistuu.

Minulle on käsittämätöntä, miten vielä 2000-luvulla voivat aikuiset ihmiset hassahtaa tuollaiseen.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Ja kyllä, olen tutustunut Jani Laasosen kirjaan "JOHDATUS RESURSSIPOHJAISEEN
YHTEISKUNTAEVOLUUTIOON". En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Käyttäjän k4rv1n3n kuva
Tapani Karvinen

"No ensinnäkin koko teorian perustana olevat lukuisat salaliittoteoriat ovat jo itsessään naurettavia, joissa on totuutta lähinnä siteeksi."

Ja ensimmäisenä perusteluna löytyy olkiukko.

"Toisekseen velka ei ole sellainen keksintö, joka olisi syntynyt juuri nyt. Velka on perinteisesti ollut sitä, että jollain on säästöjä, joita hän on voinut lainata toiselle, joka voi käyttää aikansa jotenkin muuten. Kyseessä ei tarvitse olla rahaa, se voi olla vaikka ruokaa Erkille, joka käyttää aikansa kehitelläkseen uutta keksintöä."

Velkaa ei ole keksitty nyt, sen myönnän. Sen sijaan keinotekoinen resurssi, jolla uskotaan olevan jotain arvoa, on hyvinkin viimeaikainen keksintö. Kuten itse sanoit, parempi malli olisi perinteinen kultakanta. Tämän syrjäyttäminen pankkiirisukujen toimesta ja keinotekoisen resurssin tuominen tilalle on se, mikä tekee ihmisistä "salaliittohörhöjä."

"Se, ettei olisi velkaa edellyttäisi sen, että jokainen tuottaisi juuri saman verran kuin kuluttaisi. Oli rahaa tai ei. Tällaisen tilanteen ongelmia ei tarvinne erikseen selittää."

Ööö... miten velan poistaminen edellyttää sitä ettei kukaan tuota enempää kuin kuluttaa?
Mielestäni resurssipohjainen talous voi ja sen pitää tuottaa enemmän kuin kuluttaa, mutta ei niin paljoa että resurssit louhitaan lyhytnäköisesti loppuun mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman nopeasti pienen pääomaeliitin taskuun - kun niille saattaisi olla oikeasti parempaa käyttöä tulevaisuudessa, koko ihmiskunnalle.

"Kolmannekseen talousdemokraattien ajatus rahan painamisesta loputtomiin ilman, että siellä on edes etäisesti reaalimaailman vastetta (esimerkiksi nyt se lainan maksaja) on aivan mieletön. Mikään ei maksaisi mitään, kun valtio aina painaisi lisää rahaa."

En kyllä usko että tuo on vallitseva ajatusmalli (vastikkeeton raha), mutta jos oletetaan asian olevan näin, olen samaa mieltä kanssasi. Olemassaoleviin resursseihin sidottu rahan arvo sen sijaan olisi huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin hallitsematon exponentiaalinen velankasvu.

"Neljänneksi kyseessä on vain uusi versio suunnitelmataloudesta. Se kaatuu jo siihen ajatukseen, että ihminen on ... ihminen!"

En tiedä mitä tarkoitat sillä että ihminen on ihminen?

"Viidenneksi jos mennään täyteen resurssitalouteen, niin ajatus rahattomasta maailmasta on tyhmä, koska eivät ihmiset sitä rahaa tavoittele vaan niitä hyödykkeitä ja palveluita joita rahalla saa."

Vain jos tämä on ainoa keino saada niitä palveluita ja hyödykkeitä.

"Mallia, jossa valtio tuottaa kaikille kaikki hyödykkeet ja palvelut ON JO KOKEILTU, eikä se millään "huipputietokoneilla" tai "automaatiolla" siitä muutu yhtään kummemmaksi."

Eli jos jokunen kymmenen vuotta sitten ei ollut tarvittavaa tekniikkaa lentää kuuhun, niin ei nytkään kannata yrittää? Esimerkkini osoittaa kuinka tuote voidaan tuottaa nykyisestä mallista poiketen eettisesti ja resursseja säästäen huipputeknologian avulla. Syy miksi siihen ei päästä, on markkinatalouden lainalaisuudet:
http://k4rv1n3n.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60352-kui...

En ymmärrä miksi sotket valtion tähän. Itse sotkisin valtion ainoastaan tukemaan niitä sovelluksia - jos ei resursseilla, niin sitten vapauttamalla sopivasti sääntelyä - miten tavoitteeseen päästään. Mielestäni myös resurssipohjainen yksikkö kykenisi hyvin toimimaan osana markkinataloutta, kunhan ei lähde mukaan holtittomaan kasvuun.

"Nimeomaan raha ja toive paremmasta ajaa ihmisiä kehittämään koko ajan uutta teknologiaa. Se, että "raha ei ole enää päällimäisenä mielessä, ihmiset keskittyvät kestävään kehitykseen ja yhteisöllisyyteen." on aika naiivia ajattelua."

Tässä me eroamme. Koska et siihen itse kykene (altruismiin) niin oletat ettei muutkaan kykene. Pääoma on se millä on resurssit palkata ihmiset ajattelemaan ratkaisuja. Jos joku tietty ongelma ei potentiaalisesti tuo rahallista hyötyä, sen ratkaisemiseen ei keskitytä.

Sen sijaan nykymaailmasta löytyy runsaasti sovelluksia, jotka on tehty pelkästään henkilökohtaisen tutkimuksen ilosta (tällä hetkellä itsekin eräässä mukana, vaikka se pieni kapitalisti minussa hetken hammasta puri). Jos olemassaolo ei ole taistelua henkiinjäämisestä, ihmiset alkavat ratkaisemaan ongelmia ihan vapaaehtoisesti.

Loput jätän kommentoimatta, kun noille foorumeille en ole osallistunut. Saa itkeä tai nauraa. Mutta hyvä että luit kirjan. Saa siirtyä sisäistämisvaiheeseen :)

. suvituuli

"4.2.2011 16:18 Jouni Kokkonen uusi
Tarinan opetus oli, että vain omaa hyväänsä etsivien ei tule elää yhteisön jäseninä, sillä yhteisön osana eläminen vaatii aina koko yhteisön hyväksi työskentelyä. Täydellinen kapitalismi toimii parhaiten erakkona yksin autiolla saarella, jossa ei ole muita ihmisiä, joiden tarpeita tulisi huomioida."

****

Täydellinen kapitalismi ei missään nimessä toimi "parhaiten" Cobinson Cruosen autiolla saarella.

Toimii se sielläkin, mutta rajat tulevat vastaan. Kapitalismin yksi parhaista puolista on sen kyky mahdollistaa ihmisten välinen taloudellinen kanssakäyminen niin, että se hyödyttää kaikkia.

Käytännössä kapitalismin historia on aluksi vain "eliitille" mahdollisia olevien tuotteiden saaminen maasojen ulottuville. Alkaen nälkäkuolemat rajusti vähentäneestä maataloustuotannon kehittymisestä autoihin ja nykyaikaan, kuten esim. kännykkä. Ei pidä unohtaa, että Nokia Cityman maksoi yli 20.000 markkaa (3.000 euroa) vain 20 vuotta sitten ja sen ajateltiin olevan vain "eliittien", asiantuntijoiden tarpeisiin soveltuva.

-----

Myös yhteisö ja yhteisöllisyys kuuluvat oleellisesti kapitalismiin.

Kapitalismi linkittyy läheisesti sellaiseen kuvaan yhteiskunnasta, jossa ihmiset elävät vapaina. Eikä kukaan - tai ainakaan kovin moni - vapaaehtoisesti eristäydy.

Useimmat meistä kokevat niin, että "täyteen" elämään kuuluu olennaisesti vuorovaikutuksemme muiden ihmisten kanssa. Kapitalismi tarjoaa tähän täydelliset mahdollisuudet.

Edes "eliitin" eristäytyminen ei palvele ko. eliitin etuja tässä mielessä. Esim. Ayn Randin kirjassaan Atlas Shrugged esittämä visio eliitin "paosta" John Galtiin loppujen lopuksi osoittaa tämän.

Elämällä kapitalistisessa yhteisössä ihminen työskentelee myös yhteisön hyväksi. MÄÄRITELMÄLLISESTI.

Pekka Manner

Kyllä taas nauratti kokoomuslainen itsesääli, voi voi rikkaita kun joutuvat vieläkin maksamaan vähän veroja, no Kataianen laittaa loputkin rikkaiden veroista meidän muiden maksettaviksi.

Samaan aikaan tämä rikas verorälssi vinkuu lisää tukia yhteiskunnalta :)

Käyttäjän toivokivimaki kuva
Toivo Kivimäki

Tarinassa "rikkaat" ryöstettiin ensin putipuhtaiksi ja lopuksi toinen heistä murhattiin ja toinen yritettiin murhata. Lopputulos oli, että kun yhteisön kyvykkäimmät olivat pois pelistä, kurjuus jakautui tasan kaikille. Todennäköisesti kuitenkin kunnanisät olivat hieman tasa-arvoisempia kuin heidän pelto- ja tehdastöihin määräämänsä tavalliset kuntalaiset.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Jos tämänkaltaiset tarinat kiinnostavat, niin kannattaa ehdottomasti lukea Ayn Randin klassikkokirja Atlas Shrugged. Aivan käsittämättömän hyvin kuvattu sekä korruptoituneiden byrokraattien ja heidän bisnesmieskavereidensa että valtion riistoon turhautuneiden yrittäjien mielenlaatua. Minusta sen pitäisi olla pakollista luettavaa peruskoulussa, jolloin porukka ehkä oppisi vähän enemmän kunnioittamaan sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti luovat jotain uutta ja arvokasta tähän maailmaan työnsä kautta, eivätkä vain pitäisi heitä verojenmaksuautomaattina.

Sakari Behm

Miksi siellä oli kunnanisiä jotka eivät koskaan itse tehneet mitään tuottavaa, vaan söivät toisten kuormasta ja varastivat heiltä loputkin liittyen itsekin murhapataljoonaan?

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Yhteisö voi myös säädellä asioita, jos se tarpeelliseksi katsotaan. Niinpä meilläkin on muun muassa työaikalainsäädäntöä monenlaisesta muusta sääntelystä puhumattakaan.

Eikä yhteiskunnallinen sääntely ole tuntematonta edes kapitalismin luvattuna maana pidetyssä Yhdysvalloissa. Esimerkiksi maan rautatieinfrastruktuuri on valtaosin yksityisomisteista, mutta radan lakkauttaminen vaatii julkisen vallan myötävaikutusta. Oheinen 141-sivuinen esimerkki on kevyimmästä mahdollisesta lakkauttamisprosessin lajista, joka tosin johti siihen, että muun muassa Pori menetti rautatieyhteytensä.

http://docs.stb.dot.gov/?sGet&Dl5cTH1WXw1zAAoBXBdW...

Toki sääntelyn viisaus on relevantti kysymys. Tämänpäiväistä uutista ei Pohjois-Karjalan radion nettisivuilta löydy, mutta vuoden takaisen uutisen skenaariot ovat sen mukaan toteutumassa.

http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2010/04/lakie...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Tarinan opetus oli, ettei kannata alkaa rakentamaan puimureita, jos siitä ei tule kuin ennenaikaista siemensyöksyä muistuttava lyhyt onni.

Kokoomuslaisesti tyypillistä on alkaa syyllistämään partneria/partnereita, vaikka itseltä tuli ensin. Partneri jäi siis tyydytystä vaille.

Partneri tässä tarinassa pitää lukea: Yhteiskunta- ja siinä elävät muut yhteiskunnan jäsenet, kuin ainoastaan puimurin väsääjä itse.

Kaveri itse oli siis älykäs- ja innovatiivinen, mutta matkan varrella muuttui ahneeksi.

Ihan, kuin kylän kokoomuksen lähetystö oli piipahtanut neuvomassa miten asioita hoidellaan.

No, kuten tarina päättyy.......surullisesti päättyy....

Ville Kontio

Jos valtio, missä tämä Heikin, Erkin ja muiden asuttaman kylä sijaitsi, olisi EU:ssa, ei kumpikaan olisi koskaan aloittanut yritystoimintaansa. Laitteet olisi vaatineet CE-merkinnät, eikä niiden saamiseen olisi ollut kummallakaan varaa.

Käyttäjän AkiK kuva
Aki Kivirinta

Kummasti oletetaan että kapitalisti on aina sellainen joka vaan ottaa luonnosta ja muualta kaiken irti lähtevän. Ihan itsestäänselvä asia ettei kultamunia munivaa hanhea kannata pistää teuraaksi: metsää tulee hoitaa niin että se kasvaa, viljapeltoja käytettävä niin että ne kasvavat viljaa seuraavanakin kesänä.

Toki esimerkiksi metsän pelkässä kaatamisessa raja voi tulla vastaan ettei sen kasvamista pystytä enää tehostamaan, mutta esimerkiksi puun käyttöä voidaan monipuolistaa ja jalostusastetta aina nostaa, jolloin samasta puumäärästä saadaan sekä enemmän rahaa että enemmän asiakastyytyväisyyttä. Eli, tehokkuus paranee kaikilla merkittävillä mittareilla. Ei kannata myydä kaikkea puuta polttopuuksi vaan niistä voi tehdä vaikka Aallon suunnittelemia huonekaluja tai vaikka tislata hake ja jäte biopolttoaineeksi.

Yleensäkään ei kannata odottaa että tuottavuus paranee aina tietyllä tavalla, pelkästään tuotantomäärää kasvattamalla. Tuottavuuden parannukset voivat tulla aivan puskista yllättävältä suunnalta, tai mennä yllättävään suuntaan. Lyijykynän terän materiaalina tunnettu grafiitti esimerkiksi sai aivan yllättäen uuden käyttötarkoituksen uusien superkovien materiaalien sekä elektroniikan rakennusaineena.

Eli teknologinen kehitys pitää vielä hyvin pitkään huolen siitä etteivät rajat tule vastaan. Luonnonsuojelu on hyvä asia, ja ymmärrys oikeista tavoista suojella sitä kasvaa koko ajan, eli älkää hyvät ihmiset pysäyttäkö ainakaan teknologista kehitystä. Ainoa kapitalismia parempi teknologinen innovaattori on sota, ja siihen emme halua edes mennä.

Toimituksen poiminnat