Hallitus- ja oppositiopolitiikan arviointia
Hallituksen tai opposition toimintaa on helppo arvostella. Joku voi sanoa, että Katainen tekee huonosti antaessaan Kreikalle lainaa. Toisen mielestä Urpilainen on aivan pihalla eikä tiedä mistään mitään. Tällaisella politiikan analyysillä ei kuitenkaan ole juuri mitään arvoa, kun mietitään, onko hallitus- tai oppositiotyöskentely ollut hyvää. Toisen mielestä erinomainen päätös on toisen sulaa hulluutta. Erinomaisena esimerkkinä lisäydinvoimasta käyty kädenvääntö.
Hyvän ja huonon politiikan arviointiin tarvitaan siis muita, objektiivisempia mittareita. Mitä luultavimmin näitä yhteiskuntatieteiden puolella jo on, mutta valitettavasti sivistymättömänä en ole niistä tietoinen, joten joudun keksimään pyörän uudelleen. Pyörästäni voi tulla kulmikas mutta ainakin se on oma tekemä [sic], ja se on kaltaiseni epätieteellisen maalaispojankin ymmärrettävissä.
Mielestäni hyvää hallituspolitiikkaa voidaan parhaiten arvioida kahdella asteikolla. Ensimmäinen on valta ja toinen valmistelu. Valtaa voidaan arvoida siinä suhteessa, miten puolueet ovat saaneet ajamiaan asioita hallitusohjelmaan tai muuten läpi hallituksessa. Valta tulisi suhteuttaa puolueen paikkamäärään, ja hyvin hallituksessa työskennellyt puolue tai yksittäinen henkilö on saanut suhteessa enemmän valtaa kuin toiset.
Valmistelu on toinen arvioitava suure hyvässä hallitustyöskentelyssä. Hallituksen esittäessä uutta lainsäädäntöä tulisi arvioida valmistelun huolellisuutta. Onko hallitus kuunnellut asiantuntijoita, esitetäänkö julkisuudessa kritiikkiä huolimattomasta valmistelusta, ja paljastuuko lähes valmiista lakiesityksistä suuria aukkoja tai porsaanreikiä. Missä määrin valmistelu on pohjautunut empiiriseen tietoon, missä määrin eturyhmäpainostukseen ja missä määrin puhtaaseen ideologisuuteen tai jopa silkkaan tunteiluun? Ovatko muutosten perustelut todenmukaisia vai mennäänkö tarpeettomasti piiloon EU:n tai "kansainvälisten velvoitteiden" savuverhon taakse?"
Lisäksi valmisteluun liittyy olennaisena se, miten uudistukset saadaan ”myytyä” kansalle ja kansanedustajille. Kohtaavatko esitykset suurta vastustusta? Täytyykö puolueiden turvautua sinänsä epädemokraattiseen puoluekuriin saadakseen aloitteensa läpi? Pitääkö kansalle valehdella lainsäädännön taustoista ja vaikutuksista? Pyhittääkö tarkoitus keinot? Ovatko keinot ja päämäärät alun perin oikein valittuja, vai joudutaanko etukäteen päätetyille ratkaisuille säveltämään perusteluita jälkikäteen? Nämä kaikki ovat valmistelun laadullisen arvioinnin kannalta välttämättömiä kysymyksiä.
Koska oppositiopolitiikka on hyvin erilaista kuin hallituspolitiikka, sitä ei voi arvioida täysin samoin kriteerein. Hallituksen kannan lähes poikkeuksetta voittaessa ei oppositiolla ole samanlaista suoran vallankäytön mahdollisuutta. Opposition toimintaa vallan näkökulmasta voidaankin arvioida sillä, kykeneekö oppositio vaikuttamaan hallituksen esityksiin ja minkä verran.
Esimerkiksi ulkomaalaislain käsittely valiokunnassa eli todellinen vaikuttamisen paikka oli lipsahtanut perussuomalaisilta käytännössä ohi, ja vasta aivan viime metreillä eduskunnassa herättiin pitämään asiasta meteliä. Populismia, vai ammattitaidottomuutta? "...missään vaiheessa yli puoli vuotta kestäneen käsittelyn aikana ette esittäneet mitään muutosta tähän asiaan.", vastasi Tapani Tölli perussuomalaisten kritiikkiin eduskunnan käsitellessä ulkomaalaislakia.
Opposition tehtävä on mielestäni tuoda vaihtoehto hallituksen esittämälle politiikalle. Tärkein arviointikriteeri hyvälle oppositiotyöskentelylle onkin se, kykeneekö oppositio tuomaan uskottavan vaihtoehdon poliittiseen päätöksentekoon. Maassa jossa kolme suurinta puoluetta ajavat yleismaailmallisesti kaikille hyvää, on aidosti erilaisen, perustellun näkökulman tuominen keskusteluun osoittautunut haastavaksi.
Opposition kuitenkaan tarvitse rakkikoirana automaattisesti vastustaa kaikkea, mitä hallitus esittää. Taitava oppositiopoliitikko voi kääntää hallituksen toiminnan hyödykseen myös myötäilemällä. Jos annetaan ymmärtää, että ”hallitushan tekee tässä juuri niin kuin oppositiokin olisi tehnyt”, on se oikeassa tilanteessa erinomainen piikki hallituksen arvovaltaan.
Myös vastustusta voidaan arvioida laadulliselta kannalta. Hyvä ja uskottava, älyllisesti kestävä kritiikki on omiaan vahvistamaan opposition viestin voimaa, kun taas kaiken liikkuvan ampuminen näyttää juuri sellaiselta kuin onkin. Jos oppositiopolitiikkaa tehdään puhtaasti populistisen retoriikan pohjalta, sekin on taitolaji, joka vaatii erityisosaamista ja vahvaa persoonallisuutta. Retorista osaamista voidaan arvioida objektiivisilla kriteereillä aivan kuten asiasisällön osaamiseen liittyvää pätevyyttäkin.
Näistä näkökulmista tarkastellen voidaan mielestäni arvioida hallitus- oppositiopolitiikan onnistumista paremmin kuin puhtaasti subjektiivisista lähtökohdista.
Miten Uuden Suomen lukijaraati lähtisi arvioimaan kuluneen nelivuotiskauden onnistumisia ja epäonnistumisia?
***
Etsin luotettavia ystäviä vaaralliselle matkalle. Ei palkkaa. Purevan kylmä. Viikkokausia täydellistä pimeyttä. Jatkuva vaara. Paluu epävarma. Jos matka onnistuu, luvassa mainetta ja kunniaa. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua täällä: http://www.facebook.com/heikkinen.henri
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Henri, esität mielenkiintoisen ajatusrakennelman, joka saattaisi olla aivan pätevä toimintamalli. Ongelma vaan on todellisuus, sillä hallitus runnoo hulluimmatkin ajatuksensa lävitse ryhmäkurilla. Olipa siellä hallituksessa sitten keitä tahansa. Oppositio koostuu useista puolueista, joille yhteistyö on melkoinen mahdottomuus. Meillä ei ole esim. brittien kaltaista varjohallitusta, ja sitten on opposition resurssipuute, joka varmaan estää tehokkaan työskentelyn.
Kuitenkin esität eräänlaisen ideäälin, jota kohden voisi ja kait pitäisikin pyrkiä. Vaan se reaalielämä on niin erilaista.
Hei, tarkoitus on arvioida sitä, miten lähelle ideaalia nykyisellään päästään. Millaista mielestänne nykyinen politiikka on ja miksi? Annoin vain muutamia arvioinnin keinoja.
Nuorempi Veljeni Henri !
Erittäin monessa maassa ympäri maailmaa on kmokemukseni mukaan käytössä erittäin laajasti sananlasku:
TEOT PUHUVAT !
Allaolevan listan perusteella voi vetää johtopäätöksiä harjoitetun sekä VALTA että OPPOSITIO - Politiikan hoitamisesta !
Kaikki vallanomistajat tietenkin haluaisivat että nykymeno jatkuisi!
Millä lihksilla muutos saataisiin aikaiseksi ?
1. Ihmiset on opetettu UUSAVUTTOMIKSI !
2. Sosiaalifasistinen kansantuhojärjestelmä ( SAK - SDP ) on tasapäistänyt ja latistanut ihmiset vaille omaa idenntiteettiä
3. tarjahalosen yritys ja yrittäjä vihamielinen arvottomuusjohtajuus on tuhonnut lopunkin omatoimisuuden esimerkillään
4. Poliittisten päättäjien tolkuton käyttäytyminen luo pelkkää syvää epätoivoa, vihaa ja pelkoa kansalaisiin
5. Valtioterrori vie mahdollisuudet mihinkään +-80 % kokonaisveroasteellaan.
6. Työn verotuksen sosialisoiva vaikutus tuhoaa yrittäjyyden mahdollisuudet ja pakottaa teollisuuden poismuuttoon
7. KONEISTON kansandemokraattiset jäykkyydet estävät kaiken omatoimisuuden
9. Yleinen yhteiskunnallinen lisääntyvä toivottomuus ja loputtoman raatamisen näköalattomuus kannustaa korkeintaan ulkomaille muuttoon ja oravanpyörästä poishyppäämiseen.
10. Koneisto, Sosiaalifasistit ja tarjahalonen ovat onnistuneet luomaan äärimmäisen nopeasti sovieticus finlandiserung tyyppisen vetämättömän ja kiltiksi piestyn ja tottelevaiseksi sekä aloitekyvyttömäksi hakatun - apaattisen - ihmisrodun.
11. Nyt 40 % ja kohta 80 % nuorisotyöttömyys käynnistää vielä suorituskykyisten koulutettujen joukkomaastamuuton jättäen jäljelle rikollisen, juopon ja mielenterveys aineksen.
12. Ensivuoden 100 MRD ja tuleva 150 - 250 MRD valtion velkataakka ja sitä seuraavien vuosien talousromahdus vie lopunkin, edes teoreettisen toivon vähänkin laskutaitoisilta.
13. Työllisiä on n. 2 500 000, joista enään alle 500 000 on nettomaksajia. Kun keskiluokka kohta romahtaa romahtaa, romahtaa sosialistinen suomi samalla.
14. Perhearvot on tehty naurettaviksi ja vanhemmat on hakattu työelämässä luutamyöten Burn Out - hilloksi
15. Ainoastaan pahempaa on tulossa mutta kaikilla rintamilla
16. RKP - Pakkoruotsi Aparheidiin laajamittainen havahtuminen
17. Laajamitainen kaikenläpitunkeva korruptio ja poliittinen rikollisuus
18. Järjesttömästi maksava ja suomea tehoislamisoiva maahanmuutto
19. Suomalainen rahvas ja äänestäjäkarja vihaa yli kaiken omatoimisuutta, vastuunottoa ja ennenkaikkea AJATTELUA !
20. KEPU un paljastuminen laajamittaiseksi järjestäytyneen rikollisuuden organisaatioksi
21. You name it .....
www.PaholaisenCasino.com on paikka jossa tutkitaan yhteiskunnallista kurimusta ja ääliötavisten poliittista hyväksikäyttö mekanismeja
-------------------------
Suomen lähitulevaisuus; IMF ja Yövartijavaltio
Yövartijavaltio on valtio, joka ainoastaan suojelee yksilönvapautta eli fyysistä itsemääräämisoikeutta ja yksityistä omistusoikeutta henki-, vapaudenriisto-, väkivalta- ja omaisuusrikoksilta ja muiden valtioiden hyökkäyksiltä. Yövartijavaltiossa on toteutettuna ainoastaan väkivaltakoneisto eli poliisi, oikeuslaitos, vankilat ja armeija. Yövartijavaltio ei tarjoa kansalaisilleen muita palveluja kuin nämä oikeudelliset ja järjestyspalvelut, joilla valvotaan valtion sisäisten lakien toteutumista ja suojellaan valtiota.
Moni yövartijavaltion taustalla oleva libertaristinen tai klassinen liberaali ideologia katsoo yksilönvapauden olevan jakamaton kokonaisuus. Jotkut kuitenkin käyttävät erilaista terminologiaa ja luettelevat useita erilaisia vapauksia tai oikeuksia.
Yövartijavaltion lainsäädännön periaatteisiin kuuluu, että yksilön oikeudet sisältävät esimerkiksi
elinkeinovapauden
sopimusvapauden
sananvapauden
lehdistönvapauden
järjestäytymisvapauden eli yhdistymisvapauden, kuten ammattiyhdistystoiminnan vapauden
uskonnonvapauden
liikkumisvapauden
vapauden orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta.
Haluaisin kysyä voitaisiinko näitä pitkiä, kerta toisensa jälkeen identtisiä vuodatuksia levitteleviä keskustelun raiteiltaan ajamisen yrittäjiä alkaa ampua suolapanoksin? Suu vaahdossa julistetun lemmikkiteorian copy & paste on roskapostia.
Nykyiset persuedustajat ovat järjestään nollasakkia, siis aivan samaa sarkaa kokoomuksen, sdp ja kepun jakojäännösten kanssa. Tulevien vaalien ehdokkaiden enemmistökin näyttää olevan valitettavasti samaa sakkia, kuten valtapuolueillakin. Siis parhaassakin tapauksessa eduskuntaan tulee valituksi 2-6 järkevää edustajaa, oletettavasti kaikki persuja jos Muutos ei sitten yllätä.
Mitä taas tulee oppositiopolitiikkaan niin siihen tarvittaisiin se oppositio..
Mitkä olivat menneen hallituksen suurimmat linjat?
"Monikulttuurisuus", sosiaalituristien laaja tuonti, kaksikielisyys, "kansainvälinen solidaarisuus", yritystoiminnan haittaaminen ja muu vihersekoilu. Kaikkea tätä rahoitettiin korottamalla veroja ja ottamalla päälle aivan mielettömän paljon ulkomaalaista velkaa!
Öö miten tämä sitten erosi vasemmisto "opposition" vaatimasta politiikasta?
Kirjoita kommentti
Kommentoi 5 kommenttia