Eettistä turkistuotantoa
Nykyään on vaikeaa olla turkistarhaaja, -kauppias, tai edes hyväksyä turkistarhausta elinkeinona kun saa välittömästi kimppuunsa liudan aktivisteja. Sain itse kunnallisvaalien 2008 aikaan vihaisia viestejä jo siitä, kun olin julmasti liittynyt IRC –galleriassa ryhmään ”Turkis on vaate ja liha on ruokaa”. Tästä huolimatta, tai juuri sen vuoksi ajattelin nostaa hopeaketun pöydälle.
Turkistarhauksen kieltoa perustellaan niin eettisyydellä, eläinten huonoilla oloilla kuin turkisten tarpeettomuudella ja olemattomalla kysynnälläkin. Kaikki nämä perusteet ovat omalta osaltaan totta, paitsi viimeinen, sillä turkistuottajien elokuussa päättyvän tilikauden kokonaismyynnistä on tulossa kaikkien aikojen suurin, noin 450 miljoonaa euroa. Pelkästään kuusipäiväisen huutokaupan aikana turkiksia myytiin noin 160 miljoonalla eurolla, joka on samaa tasoa kuin koko Suomen tekstiiliteollisuuden vienti vuonna 2009, eli kysyntää siis riittää.
Kannattaa myös huomata, että suurin asiakasryhmä ovat kiinalaiset, jotka ostavat siis mielummin suomalaista turkista kuin muualla tuotettua.
Vaikka minä en näe turkistuotannossa itsessään mitään väärää, sillä olisi mielestäni tekopyhää arvostella turkistarhausta ja samalla syödä broileria tai sikaa hyvällä omallatunnolla, ymmärrän kyllä puheet turkistarhauden epäeettisyydestä. Onhan kyseessä eläin, joka kasvatetaan ainoastaan tullakseen tapetuksi ja lopputuotekin on nykyään pelkkä ylellisyystavara.
Eläinten huono kohtelu on kuitenkin kiistaton ongelma, enkä hyväksy muidenkaan eläinten laiminlyöntiä. Ratkaisu tähän ei kuitenkaan ole turkistarhauksen totaalikielto, ei edes EU-tasolla, koska kuten aikaisemmin esitin, ovat suomalaisen turkiksen suurimmat markkinat EU:n ulkopuolella. Turkiksen suurkuluttajamaat ovat sellaisia, joissa niin sanottu eettisyyden taso ei välttämättä ole aivan samalla tasolla kuin Euroopassa, eivätkä täällä toteutetut kiellot vähennä ulkomaista kysyntää.
Turkistarhauksen kiellon ainoa lopputulos olisi siis n. 17 000 menetettyä työpaikkaa, 450 miljoonaa euroa menetettyjä vientituloja ja ainoan maatalouden haaran, joka pärjää kutakuinkin ilman tukia tappaminen. Turkisten tarhaus siirtyisi Venäjälle ja Kaukoitään, jossa eläinten hyvinvointi ei voisi vähempää kiinnostaa, saati sitten ympäristöasiat, joihin täällä Suomessa on investoitu huomattava rahamäärä.
Tietenkin joukko tekopyhiä aktivisteja saa sillä puhtaamman omatunnon, vaikka varsinainen ongelma kasvaakin, kunhan se on poissa silmistä.
Oikeutta Eläimille -järjestön mielestä edellä mainitsemani periaate ei olisi validi, vaan ”samalla logiikalla voisi ajatella, että lievä pahoinpitely ei ole ongelma, koska paljon vakavampiakin pahoinpitelyitä sattuu”. Tämä on tyhmä vertaus, sillä kielto loisi tilanteen, jossa ”samalla logiikalla Suomen pahoinpitelyt loppuvat kun lievän pahoinpitelyn uhriksi joutuvat lähetettäisiin ulkomaille pahemmin hakattavaksi ja tapettavaksi”.
Totuus tai looginen ajattelu ei ole ennenkään kuulunut aktivistien keinovalikoimiin.
Kun jätetään turha kiihkoilu syrjään ja mietitään asioita rationaalisemmin, löydetään parempia ratkaisuja. Oma ehdotukseni löytyi muualta maataloudesta. Kanojen huonon kohtelun tultua ihmisten omatuntoihin on yhä suurempi osa myynnistä erilaisia ”onnellisten kanojen” munia, joita tuottajan kannattaa myydä, sillä hän saa niistä paremman tuoton.
Sama malli ei toimine suoraan turkistarhaukseen, sillä arvelisin ettei keskiverto turkiksen tukkuostaja, tai käyttäjä ajattele ensimmäisenä eettisiä näkökulmia ostaessaan ketunnahkoja.
Teen itselleni poikkeuksellisen ehdotuksen, ja esitän että turkistuottajille luotaisiin eläinten kohtelun tasoon perustuva tukijärjestelmä. Koska valtion tulisi mielummin varastaa vähemmän, kuin luoda lisää byrokratiaa olisi paras malli mahdollistaa eettiset verovähennykset. Tarjottavat vähennykset olisivat euromääräisiä ja perustuisivat puolueettoman tahon tekemiin arvioihin eläinten kohtelusta turkistarhoilla.
Veroporkkana ei saisi kuitenkaan nousta niin korkeaksi, että se erityisesti kannustaa uusia ihmisiä lähtemään tarhaukseen, koska silloin se olisi selvästi kilpailua vääristävällä tasolla.
Esittämäni porkkanamalli kannustaisi kotimaisia turkistuottajia kohtelemaan eläimiä paremmin, mutta säilyttäisi silti Suomalaisen turkiksen kilpailukyvyn maailmanmarkkinoilla. Näin saisimme sekä rahat, että hyvän omantunnon ilman turhaa tekopyhyyttä.
(Kirjoitusta on muokattu 20.6. Siitä on korjattu turkisalan todelliset työllistämisluvut ja Turkistuottajat Oyj:n kokonaismyynti Päivi Mononen-Mikkilän kommentissaan antamien tietojen mukaiseksi. Omat lukuni olivat pahasti alakanttiin.)
***
Etsin luotettavia ystäviä vaaralliselle matkalle. Ei palkkaa. Purevan kylmä. Viikkokausia täydellistä pimeyttä. Jatkuva vaara. Paluu epävarma. Jos matka onnistuu, luvassa mainetta ja kunniaa. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua täällä: http://www.facebook.com/heikkinen.henri
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Asiallisimpia kommentteja mitä olen koskaan turkistarhauksesta lukenut aina lopussa esitettyyn tukijärjestelmään asti. Mielestäni olet ristiriidassa itsesti kanssa kun ensin kerrot että suurin ostajaryhmä ovat Kiinalaiset ja lopussa oletat ettei turkiksenostajia kiinnosta eettiset näkökohdat. Jos mikään turkistarhauksesta lukemani artikkeli pitää paikkansa on Kiinassa pienemmät palkat, huonommat oltavat turkiseläimille ja ihan maan keräämien tuontitullienkin takia halvemmat turkikset.
Kun kiinalaiset kuitenkin päättävät ostaa turkiksensa Suomesta voidaan olettaa että eettiset näkökohdat ovat heille jo nykyisinkin tärkeitä. Ylellisyystuotteita ostavat muutenkin rikkaat ja tunnetusti vain heillä on varaa miettiä ympäristöä ja eläinten oloja. Kun miljonääri ostaa mallityttöystävälleen siniketun turkiksen maksaa hän mielellään parikymmentä prosenttia extraa eläinten hyvästä kohtelusta ihan jo siltä varalta että mimmi osoittautuu eläinystäväksi vaikkei häntä itseään niinkään kiinnostaisi.
Mahdollisesti suomalaiset turkistuottajat voisivat brändätä turkiksensa vahvemmin ja kertoa eläinten suhteellisen hyvästä kohtelusta. En mene kuitenkaan neuvomaan minulle tuntematonta alaa. On selvää että eläimiä kohdellaan paremmin kuin muualla ja kauppa käy silti. Tästä voi vetää johtopäätöksen että eettiset näkökohdat vaikuttavat ostopäätökseen ja yhtään tukijärjestelmää ei tarvita muutenkin kannattavalle alalle.
Moi Saul,
Sinulla on pointtia ja koitinkin korostaa, että vastoin tapojani ehdotan tällaista tukijärjestelmää, mutta tuntuu että riski lähteä tekemään ns. eettistä tuotantoa ilman jotain kannustinta on vähän turhan suuri. Riskin voi toki kantaa myös joku muu kuin valtio, mutta tuottaja ei sitä oma-alotteisesti tee.
Mikäli brändäys onnistuu, voidaan siitä porkkanasta ajan myötä luopua, kuten turkistarhauksen tukemisesta on enimmäkseen muutenkin luovuttu.
"Mahdollisesti suomalaiset turkistuottajat voisivat brändätä turkiksensa vahvemmin ja kertoa eläinten suhteellisen hyvästä kohtelusta. En mene kuitenkaan neuvomaan minulle tuntematonta alaa."
Haha. "Kertoa eläinten suhteellisen hyvästä kohtelusta" -mistä niin päättelet ellet tunne alaa. Sen verran alaan perehtyneenä voin kertoa että kyse ei ole mistään suhteellisen hyvästä kohtelusta. Eläinten kohtelu suomalaisissa turkistarhoissa on ala-arvoista. Mitä tulee turkiksiin noin ylipäätään, niin ymmärtäisin niiden tarpeellisuuden jos eläisimme kivikaudella.
Mielestäni ei ole millään tasolla relevanttia "tarvitaanko" jotain. Jos maailmassa saisi tuottaa ainoastaan sellaista mille on "tarve" "yleisen mielipiteen" mukaisesti, ei täällä montaakaan asiaa olisi.
Oleellista on onko sille kysyntää ja onko sen tuottaminen erityisen vahingollista. Turkiksille on kysyntää ja niin sanotun vahingollisuuden suhteen suurin ongelma on nimenomaan turkiseläinten huono kohtelu, johon tällä kirjoituksellani esitin parannusehdotuksen.
#1
"Kun kiinalaiset kuitenkin päättävät ostaa turkiksensa Suomesta voidaan olettaa että eettiset näkökohdat ovat heille jo nykyisinkin tärkeitä."
Oletus on väärä. Eettiset näkökohdat eivät ole kiinalaisille tärkeitä. Laatu on. Kiinalaiset ostavat turkiksia Suomesta, koska Suomalaisten turkisten laatu on aivan omaa luokkaansa. Laatu johtuu eläinten paremmasta kohtelusta ja taidosta turkiseläinten kasvatuksessa.
Kannatan ajatusta täysin. Olen positiivisesti yllättynyt, että myös kokoomuslaiset poliitikot ovat tarttuneet tähän asiaan. Toivottavasti tämä kannustaa kokoomuslaisia myös pk-seudulla puhumaan tämän tärkeän asian puolesta! Menestystä vaaleihin! :)
Kiitos kirjoituksestasi. Koska olen "alan nainen", täsmennän aluksi muutaman kohdan. Turkistuottajat Oyj:n kokonaismyynti 31.8. päättyvällä tilikaudella on noin 450 miljoonaa euroa (myynti viidessä huutokaupassa), joka on korkein vuotuisen myynnin arvo vuonna 1938 perustetun yhtiön historiassa. Pörssitiedotteessamme 11.6. kerroimme, että kyseinen luku on samaa luokkaa kuin Suomen koko tekstiili- ja vaateteollisuuden vienti vuonna 2009. Kirjoituksessasi viittasit lukuun 160 miljoonaa, mutta se oli kuuden (6) päivän mittaisen, 11.6. päättyneen tilikauden viimeisen huutokaupan myynnin arvo.
MTT:n 2009 päivittämä arvio toimialan työllistävyydestä on 17.500 henkilöä, joihin sisältyvät suoraan ja välillisesti alalta leipänsä saavat suomalaiset, mukana myös Vantaalla sijaitsevan pörssiyhtiö Turkistuottajat Oyj:n noin 300 työntekijää.
Turkiseläinkasvattajalle eläinten hyvinvointi on kaiken a ja o. Alalla on nollatoleranssi. Jos laiminlyöntejä ilmenee, tuottaja saa lyhyen määräajan niiden korjaamiseen. Pelkkä viranomaisvalvonta ei meille riitä, vaan olemme kehittäneet turkistilasertifioinnin, johon viime syksynä tuli mukaan myös kolmas osapuoli Inspecta Sertifiointi Oy sekä varmentajaksi että saattamaan laatujärjestelmämme ISO 14001- ja ISO 9001-standardien mukaisiksi. Näistä ja muista turkiseläinkasvatusta koskevista asioista löydät tietoa sivustolta stkl-fpf.fi. Huutokauppayhtiön sivustojen osoite on ffs.fi.
Eläinoikeusliikkeen tarkoituksena ei suinkaan ole parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia, vaan se pyrkii kieltämään kaiken eläinperäisen tuotannon. Turkiksista on ollut helppoa aloittaa, koska niiden tuottaminen on keskittynyt pienelle maantieteelliselle alueelle Pohjois- ja Keski-Eurooppaan. Tanskahan on maailman suurin minkin- ja Suomi ketuntuottaja. Kiina ottaisi ilomielin sen runsaan puolikkaan maailman turkisten tuottamisesta, joka nyt tapahtuu EU-alueella ja Norjassa. Miksi me sen heille luovuttaisimme? Hienoa sen sijaan on, että he haluavat ostaa meillä tuotettuja turkisnahkoja niiden laadun ja alkuperän vuoksi.
Eettinen keskustelu on kiinnostavaa mutta vie helposti umpiperään, kun siinä on kyse mielipiteistä. Minun mielestäni eettisesti kestävää on mikä tahansa eläintuotanto, jossa eläimistä pidetään hyvää huolta. Eläimen kannalta on yhdentekevää, kasvatetaanko sitä ruuaksi vai vaatteeksi.
Hyvää jatkoa Sinulle, Henri!
Päivi Mononen-Mikkilä
viestintä- ja yhteiskuntavastuujohtaja
Turkistuottajat Oyj
joka tällä hetkellä on EU-alueella ja Norjassa.
"Eettinen keskustelu on kiinnostavaa mutta vie helposti umpiperään, kun siinä on kyse mielipiteistä."
Missä keskustelussa tai vaikkapa lainsäädännössä ei pohjimmiltaan olisi kyse mielipiteistä?
On aivan perusteltua olla sitä mieltä, että eläimiä ei tulisi kasvattaa ja tappaa, ruuaksi tai vaatteeksi, mikäli on vapaus tehdä toisin. Ja toki täysin perusteltua olla myös täysin vastakkaista mieltä. Tämä on mielestäni se keskeinen vastakkainasettelu, jolle pitää löytää ratkaisu demokraattisella tavalla.
Kiitos Päivi tarkennuksistasi, muutan ne itse tekstiinkin.
"Mielestäni ei ole millään tasolla relevanttia ”tarvitaanko” jotain. Jos maailmassa saisi tuottaa ainoastaan sellaista mille on ”tarve” ”yleisen mielipiteen” mukaisesti, ei täällä montaakaan asiaa olisi."
Nimenomaan vain sillä on merkitystä, hyvinvointi perustuu tarpeeseen -enkä tarkoita pelkästään ihmisten hyvinvoinnin perustaa. Esim. ihmisellä on erinäisiä tarpeita, joita on tyydytettävä jotta elämä ylipäätään on mahdollista. Voidaan silloin kysyä onko tarpeellista ylläpitää turkistarhausta, mitä tarvetta se palvelee. Henkilökohtainen kantani perustuu tarpeelle -ei tarpeettomalle.
Kysymys sinulle miksi en saisi vastustaa turkistarhausta, mutta sinä saat vastustaa turkistarhauksen vastustamista. Mielestäni turkistarhaus on turhaa kärsimystä tuottavaa ei hyödyllistä, eikä tarpeeseen pohjautuvaa toimintaa. Karjataloudessa taas eläimen nahka on jätettä jota hyödynnetään. Karjaa jalostetaan lihansyöjille.
"Oleellista on onko sille kysyntää ja onko sen tuottaminen erityisen vahingollista. Turkiksille on kysyntää ja niin sanotun vahingollisuuden suhteen suurin ongelma on nimenomaan turkiseläinten huono kohtelu, johon tällä kirjoituksellani esitin parannusehdotuksen."
Kaikella millä on kysyntää ei eettisesti eikä moraalisestikaan voida vastata. Turkistarhaus kuuluu tähän seulaan, jota se ei läpäise. Jos kaikelle sille, mihin trendin suuntaukset vähänkin osoittavat kiinnostustaan läpäistään pelkästään kysynnän perusteella (ilman eettisyyden ja moraalisuuden arviointia), voidaan sallia mitä tahansa mille ja kelle tahansa -inhimillisyydestä on silloin rippeet jäljellä jos hyvin käy. Nähtävissä on eläinten ylijalostamiset, koirien karvojen värjäilyt, tanssivia karhuja kerrostaloasunnoissa ym. hurjaa todellisuutta -ja ei missään nimessä suotavaa. Toin esiin vain oman kantani, joku toinen voi puolestaan olla hyvinkin eri mieltä, myös liberaalisesti suuntautunut.
Liberalismista. Se on vapauden kunnioittamista ja suomista, pyrkimyksenä välttää turhaa kärsimystä/vapauden rajoittamista -koskien kaikkea elollista.
#9
Kiitos MT asiallisesta kommentistasi. Tietenkin jokaisella on täysi oikeus vastustaa tai puolustaa jotain asiaa, enkä mielestäni sitä ole kieltämässä.
Olet oikeilla jäljillä kun sanot, että ihmisellä on erilaisia tarpeita, joita on tyydytettävä. Yksi tarpeista on pukeutuminen, johon turkisten tuotanto vastaa. Maailmalla miljoonat ihmiset haluavat yhä pukeutua turkiksiin, enkä minä ole sitä tuomitsemassa. Tuomitsen kuitenkin turkiseläinten huonon kohtelun, samoin kuin muidenkin tuotantoeläinten.
En pidä tuotantoeläinten huonosta kohtelusta, mutta hyväksyn kuitenkin eläinperäisen tuotannon. Kananmunia, lihaa ja maitoa voidaan tuottaa niin, ettei eläin elinaikanaan koe turhaa kärsimystä. Samoin voitaisiin toteuttaa turkistarhauskin, jos vain poliittista tahtoa löytyy. Mielestäni ei olisi järkevää vastustaa turkistarhausta, jos hyväksyn samalla muun eläinperäisen tuotannon.
En rinnastaisi turkistarhausta asiana ylijalostamiseen, koirien rääkkäämiseen tai tanssiviin karhuihin, koska ne ovat selvää eläinrääkkäystä, mutta valitettavasti nykyisellään turkistarhaus on helposti eläinrääkkäyksenä tuomittavaa. On valitettavaa, että tällä hetkellä turkiseläimiä kohdellaan huonosti, ja siihen mielestäni esitin parannusta kirjoituksellani.
Täytyy tunnustaa, että minun moraalinen seulani sille, mihin pitäisi vastata koska on kysyntää on hyvin väljä. Mielestäni eettisyys tai moraali ovat subjektiivisia käsitteitä, eikä niiden mukaan pitäisi arvioida oikeastaan mitään. Jonkun väestönosan moraalin mukaan esiaviollinen seksikään ei ole hyväksyttävää. Esimerkiksi alaikäisten hyväksikäyttö ei ole mitään eettinen kysymys, vaan selkeästi kiellettävä sillä perusteella, että kyseessä on henkilö, jolla ei ole täyttä ymmärrystä eikä täyttä itsemääräämisoikeutta.
Mielestäni arviointikriteereinä pitääkin ensisijaisesti pitää sitä, tuotetaanko tarpeetonta fyysistä vahinkoa (esim. eläinrääkkäys), vahingoittaako se muita kuin käyttäjää (alkoholi), on muuten kustannuksia tuova (tupakka), tai viekö se yksilöltä mahdollisuuden määrätä itseään (huumeet, vakava riippuvuus).
Näitä kriteerejä arvioimalla asioita joko kielletään (huumeet), määrätään haittaveroa (alkoholi, saasteet, tupakka), tai kannustetaan toimimaan paremmin (korkeampi tulotaso eettisestä eläinten kohtelusta).
Kun lähdetään kieltämään asioita eettisyyteen, moraaliin tai subjektiiviseen tarpeeseen vedoten, päästään tilanteeseen, jossa enemmistön tyrannia eväisi ihmisiltä tarpeettomasti oikeuksia.
Mielestäni liberaalin ei tarvitse kieltää, vaan kannustaa toimimaan paremmin.
"Mielestäni liberaalin ei tarvitse kieltää, vaan kannustaa toimimaan paremmin."
Olen samaa mieltä. Mutta kuten totesit itsekin on asioita, joita arvioitaessa eettisin, moraalisin perustein päädytään kieltämään -kuten mainitsemasi huumeet.
Kysymys on eri asioiden arvottamisesta -mitä kukin pitää itselleen tärkeänä. Sinä katsot tärkeäksi turkistarhauksen tuotannollisista syistä, itse en pidä välttämättömänä tuotannolliselta kannalta turkistarhausta, enkä myöskään turkiseläimen turkin tarpeellisuutta vastaamaan ihmisen tarpeeseen säilyttää ruumiinlämpönsä pakkaskeleissä. Suomessa on paljon elinkeinomahdollisuuksia mistä valita, jos/kun on tarvetta saavuttaa korkeampaa elintasoa, lisäksi turkiksen tilallekin on jo vaihtoehtoja -ollut jo sellaiset reilu tuhat vuotta. ;D
Mitä tulee taas tähän kirjoittamaasi kommenttiin:
"En pidä tuotantoeläinten huonosta kohtelusta, mutta hyväksyn kuitenkin eläinperäisen tuotannon. Kananmunia, lihaa ja maitoa voidaan tuottaa niin, ettei eläin elinaikanaan koe turhaa kärsimystä. Samoin voitaisiin toteuttaa turkistarhauskin, jos vain poliittista tahtoa löytyy. Mielestäni ei olisi järkevää vastustaa turkistarhausta, jos hyväksyn samalla muun eläinperäisen tuotannon."
Turkistarhausta ei voida verrata karjatalouteen. Karjaa kasvatetaan ravinnoksi, karjan nahka on lihantuotannon ylijäämää, jota hyödynnetään nahkatuotteisiin, kuten kenkiin, vöihin, laukkuihin jne. Ihminen on sekaravinnon syöjä, liha on osa ihmisravintoa, jokainen voi valita syökö sitä vai ei. Ihmisen on kuitenkin saatava ravintoa elääkseen. Turkiseläimiä ei toistaiseksi ainakaan ole syöty, vai oletko. :D Ihmisen toinen tarve on ravinto, johon karjatalous vastaa.
Kirjoitit, että: "Yksi tarpeista on pukeutuminen, johon turkisten tuotanto vastaa. Maailmalla miljoonat ihmiset haluavat yhä pukeutua turkiksiin, enkä minä ole sitä tuomitsemassa."
Mutta koska tiedämme että turkistarhaus tuottaa eläimelle kärsimystä niin miljoonien ihmisten halut eivät oikeuta eläinten kärsimystä. Ja vaikka kuinka oletat keksiväsi keinon lievittää turkistarhaeläinten kärsimystä ennen päätymistä miljoonien ihmisten halujen tyydyttämiseen, niin lähtökohtana on -aina- yksilön vapauden rajoittamattomuus, joka turkiseläinten kohdalla tarkoittaa turkiseläinten vapautta elää omalle lajityypilleen ominaisella tavalla.
Arviointikriteerinä pidät mm. tätä "(..)vahingoittaako se muita kuin käyttäjää (alkoholi)". Kyllä, olen siinäkin samaa mieltä. Turkistuotanto vahingoittaa muita (eläimiä), paitsi käyttäjiä.
Pointtini on turkikset ovat vastanneet aikoinaan ihmisen tarpeeseen säilyttää ruumiinlämpöä, selvitä kylmässä hengissä. Se tarve on turkiksien osalta väistynyt siinä vaiheessa kun ihminen oppi valmistamaan villaa. Eläimen turkin takia ei ole mielestäni hyväksyttävää tappaa eläintä. Eläimelle lajityypillinen käyttäytyminen rajoittuu turkistarhauksessa, samoin karjataloudessa -yksilön vapaus koskee kaikkea elollista. Siksi tulisikin pyrkiä suosimaan ja kannustamaan luonnonmukaisempia vaihtoehtoja kuten luomukarjankasvatusta. Kantaasi haittaverotukseen (alkoholi, saasteet, tupakka) mainitsen vielä, että tehomaatalous on yksi luontoa saastuttavimmista elinkeinon muodoista.
Kantani on edelleenkin: Turkistarhaus on turhaa kärsimystä tuottavaa ei hyödyllistä, eikä tarpeeseen pohjautuvaa toimintaa. Perusteluna, turkiksia ei tarvita kehon lämmikkeenä eikä asusteena -vaateteollisuus vaatettaa tekstiileillä, turkiseläimen lihaa ei käytetä ravinnoksi -lihateollisuus ravitsee eläinkunnan tuotteilla.
"Olen samaa mieltä. Mutta kuten totesit itsekin on asioita, joita arvioitaessa eettisin, moraalisin perustein päädytään kieltämään -kuten mainitsemasi huumeet."
Perusteet huumeiden kiellolle aikanaan ovat olleet mitä ovat, mutta siis minun filosofiassani peruste kieltää huumeita, on niiden aiheuttama vakava riippuvuus ja kontrollin menetys. Eli ne estävät yksilöä hallitsemasta itseään ja omaa elämäänsä. Mitään eettisiä, tai moraalisia perusteita minulla ei niiden kieltämiselle ole.
Turkistarhausta voi mielestäni verrata ihan mihin tahansa eläinperäiseen tuotantoon. Eläin kasvatetaan, jotta se voitaisiin tappaa ja siitä saadaan ihmisen käyttöön jotain. Se, onko kyseessä turkis, liha, vai mikä on mielestäni sinänsä irrelevanttia. Tuotanto on aina tuotantoa ja eläimen kannalta on ihan sama käytetäänkö se kokonaan hyväksi, vai pelkästään nenänpään viiksikarvat, kuollut ei sitä tiedä.
Kun eläinperäinen tuotanto on sallittua, ei ole mielestäni oikein alkaa arvioimaan sitä, mihin tarpeeseen tai tarpeettomuuteen tuotetaan. Oleellista on nyt ainoastaan se, miten tuotantoeläinta sen elämänkaaren aikana kohdellaan, ja tähän voidaan mielestäni puuttua. Mielestäni ei ole oikein vaatia jollekin eläinryhmälle eriarvoista kohtelua sen perusteella, että "turkiksia ei tarvita".
Suhtautumiseeni varmasti vaikuttaa maanviljelijätaustani. En osaa ajatella eläimiä jotenkin eriarvoisena kun toiset. Olemme kasvattaneet karjaa päätoimisesti ja "lemmikkinä" meillä on ollut milloin possua, hevosta, ankkaa, hanhea, lammasta yms. Tärkentä on ollut se, että näillä eläimillä on hyvä olla sen elämänsä ajan. Vaikka olen aina näistä eläimistä pitänyt (hanhia lukuun ottamatta, niitä vihasin), en ole nähnyt ongelmaa siinä, että Viljami -possu ja Aku -ankka on jouluksi laitettu lihoiksi.
Kantani on edelleenkin: Sillä onko turkistarhaus jonkun mielestä tarpeellista, hyödyllistä tai tuottavaa ei ole mitään merkitystä. Turkiksille on kysyntää ja niitä on oikeus käyttää. Turkistuotannon kielto Suomessa ainoastaan pahentaisi turkiseläinten elinoloja. Turkiseläimet pitää laittaa samalle viivalle muidenkin tuotantoeläinten kanssa, ja niiden kohtelua täytyy parantaa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia