Uraanikaivoksista

Saan usein lukea miten eri ympäristöjärjestöt ja yksittäiset ihmiset suhtautuvat kriittisesti ydinvoimaan ja mahdollisiin uraanikaivoksiin Pohjois-Suomessa, vaikka kyseessä on tämänhetkisistä energianlähteistä tehokkain ja ympäristöystävällisin vaihtoehto.

Suurin osa maailmalla louhitusta uraanista tulee muun kaivostoiminnan yhteydessä niin sanottuna sivutuotteena, eikä käytännössä lisää kyseisen kaivoksen ympäristökuormaa ollenkaan.  Valitettavasti on totta, että aina ei ole osattu huolehtia jätteistä eikä niiden haitallisuutta ole ymmärretty.  Esimerkkinä Arevan virheet ranskassa  1950 –luvulla. Nykyään kaikkia kaivosyhtiöitä sitovat kansainväliset ja usein myös vielä tiukemmat paikalliset säädökset, kuten Suomessa ydinenergialain mukainen jätteidenhuoltovelvollisuus.

Esimerkiksi  Australiassa, noin 560 km Adelaidesta pohjoiseen sijaitseva Olympic  Dam –kaivos, joka on maailman suurin uraanin ja neljänneksi suurin kuparin tuottaja sai vuonna 2005 ISO 14001 – ympäristösertifikaatin. Kaivosyhtiö on sitoutunut huolehtimaan ja parantaman ympäristöään. Alueelle on järjestetty villieläimille turvallisia juomapisteitä ja perustettu suojelualueita joilla turvataan paikallisen kulttuurin ja ympäristön säilyminen.  Yhtiöllä on valmis suunnitelma maan palauttamiseksi tilaan jossa se oli ennen toiminnan aloittamista kun kaivostoiminta joskus lakkaa.

Nigerissä olevaa kaivostoimintaa kritisoidessa jää usein mainitsematta, että Areva työllistää suoraan Nigerissä yli 1600 ihmistä ja Nigerin uraanikaivokset tuottivat vuonna 2005 lähes 5% Nigerin bruttokansantuotteesta ja 32% viennistä. Uraanin hinnan nykyisen nousun myötä kaivosten kansantaloudellinen merkitys kolminkertaistuu. Ympäristöjärjestöt myös unohtavat yleensä mainita, että vuonna 2005 kun Nigerissä oli nälänhätä Areva lahjoitti yli 250 000 eurolla ruokaa paikallisille asukkaille.

Verrattaessa Suomen viranomaisia ”suurempien maiden” viranomaisiin tulisi muistaa myös että Suomi on lautakasoista huolimatta yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, kun taas Niger on yksi maailman korruptoituneimmista. Väitteet Nigerin ympäristöhaitoista tosin tulevat ydinvoimaa vastustavilta järjestöiltä ja paikallisilta kapinallisilta. Kansainvälisillä viranomaisorganisaatioilla ei ole ollut moitittavaa Arevan toiminnasta Nigerissä.

Uraanikaivoksilla muodostuva jätemäärä riippuu louhitun malmin rikkaudesta ja vaihtelee 10 ja 1000 tonnin väliltä yhtä uraanikiloa kohden. Vain kaikkein köyhimmissä esiintymissä jätteen määrä lähenee 1000 tonnia. Yksi kilo uraania vastaa energialtaan 100 tonnia hiiltä, joten voidaan kysyä – kumman tuottaminen on ympäristölle haitallisempaa?

Kaivoksesta louhittu ja rikastettu uraani ei itsessään kelpaa vielä ydinpolttoaineeksi, sillä se on vain vähän radioaktiivista. Uraanin kuljetukseenkin vaaditaan ainoastaan vaarallisten aineiden kuljetukseen soveltuvaa kalustoa.

Uraanikaivoksen aiheuttama radioaktiivinen säteily on hyvin pientä. Esimerkiksi edellämainitun Olympic Dam –kaivoksen työntekijöiden vuotuinen säteilyannos on noin 1,7 mSv (milliSievert), mikä alittaa huomattavasti standardit. Vertailun vuoksi huomattakoon että suomalaiset saavat luonnosta keskimäärin 3,7 mSv säteilyä vuosittain. Turvallisen altistuksen raja on noin 50 mSv vuodessa, tai 20 mSv viidessä vuodessa.

Ydinvoimaa vastustavat tahot ovat useimmiten niitä, joilla ei ole riittävää faktuaalista tietoa asioista, eikä minkäänlaista alan akateemista koulutusta vaan vaikutteita saadaan lukemalla yleisönosastokirjoituksia ja luontojärjestöjen yksipuolisia pamfletteja. Harvoin näkee ydinfyysikkoja tai säteilyturvakeskuksen asiantuntijoita pelottelemassa ydinvoiman riskeistä, vaikka heillä asioista on juuri se todellinen ja ajantasainen tieto.

Ydinvoima on vielä suhteellisen uutta eikä sitä täysin ymmärretä, joten on ihmisluonnolle tavallista pelätä ja vastustaa kaikkea uutta ja tuntematonta.

Toivottavasti tulevaisuudessa myös aktivistit vaivautuisivat ottamaan asioista selvää ja havahtuisivat siihen faktaan että yhdessä uusiutuvien luonnonvarojen kanssa ydinvoima on maailman puhtain ja tehokkain tapa tuottaa energiaa.

Tilastokeskuksen mukaan 33 miljoonaa tonnia (yli 1/3) ihmisten Suomessa tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä (eli ylivoimaisesti suurin osa) tulee energian teollisesta tuotannosta. Suurin osa tästä tulee hiilivoimalla tuotetusta energiasta. Miksi ympäristöjärjestöt eivät samalla innokkuudella aja esimerkiksi hiilivoiman alasajoa, joka olisi ympäristön kannalta merkittävämpi teko kuin se, että Suomessa ei olisi yhtään ajoneuvoa, lentokonetta tai muutakaan liikennettä (liikenteen yhteinen osuus kasivihuonepäästöistä on pienempi kuin hiilivoiman).

Ydinjätteen voi säilöä turvallisesti Suomalaiseen kallioperään tuhansiksi vuosiksi, mistä se ei aiheuta turhaa vaaraa ympäristölle.

Pelkkä energiankäytön vähentäminen kodeissa johtaa tällä hetkellä vain siihen (sen lisäksi että elämä kurjistuu ja talouden kasvu hidastuu), että energiayhtiöt saavat suurempia voittoja, sillä vuosittain joudutaan ostamaan kallista tuontienergiaa yhden ydinvoimalan verran muualta (lähinnä venäjältä - ei aina niin ympäristöystävällisesti tuotettuna).

Eivät Fortum ja muutkaan yritykset mainosta "energian säästöä" hyvää hyvyyttään. Kun energiankulutus vähenee voidaan ostaa vähemmän sähköä ulkomailta ja saada näin suurempia voittoja kotimaassa tuotetusta sähköstä.

Kaivostoiminta ja ydinvoimalat Suomessa ovat sellaisia työllistäjiä, joita globalisaatio ei voi viedä, kuten paperi- ja elektroniikkatehtaat.

Mikäli Pohjois-Suomeen saataisiin vireää kaivosteollisuutta ja uusia ydinvoimaloita voitaisiin työllistää suoraan ja välillisesti tuhansia ihmisiä – pysyvät työpaikat ovat ainoa elinehto Pohjois-Suomen kunnille. Ihmiset jotka vastustavat ydinvoimaa vastustavat myös Suomen talouden kasvua, Suomen riippuvuuden vähentämistä Venäjän energiasta ja ennen kaikkea Pohjoisen työllistymistä ja kehitystä.

Ydinvoima, kuten mikään muukaan, ei ole ikuinen ratkaisu. Se on omiaan siirtymäkauden energiantuotantovälineenä uusia kehitettäessä, noin seuraavan sadan vuoden aikajaksolle. Risujen  poltto ja tuulimyllyt eivät ole yksinkertaisesti vielä (tai enää) järkeviä vaihtoehtoja muuta kuin Vihreiden hämäämiseksi.

***

Etsin luotettavia ystäviä vaaralliselle matkalle. Ei palkkaa. Purevan kylmä. Viikkokausia täydellistä pimeyttä. Jatkuva vaara. Paluu epävarma. Jos matka onnistuu, luvassa mainetta ja kunniaa. Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua täällä: http://www.facebook.com/heikkinen.henri