Vasemmistolaiset leikkivät markkinataloutta

Edesmenneen
Pahkasian lukemistossani korvannut Kansan Uutiset kertoo, että Helsingissä
viritellään 26. tammikuuta “uusia” yhteistalouden ja -tekemisen muotoja.

Tapahtumaa
järjestävä “commons-aktiivi” Jukka Peltokoski kertoo, että “vaihtoehtoinen
talous voi olla esimerkiksi aikapankkitoimintaa, yhteiskunnallinen
yrittäjyyskin on sitä aika usein. Miksei jonkinlaista kylätoimintaa myös ja
kumppanuusmaataloutta”.

Peltokosken
esimerkkinä käyttämässä kumppanuusmaataloudessa 
tietty porukka solmii yhteistyösopimuksen suoraan viljelijän kanssa. He
voivat esimerkiksi käydä auttamassa tätä töissä, ja ilmeisesti saavat
vastineeksi viljelijän tuottamia maataloustuotteita.

Kyynisempi kaveri
voisi tuomita näiden “commonslaisten” hankkeet suoraan järjestelmällisenä veronkiertona.
Kun työpanos vaihdetaan jonkin toisen ihmisen työpanokseen tai suoraan
tuotteisiin, ei tämä ”vaihtoehtotalous” eroa pohjimmiltaan verotettavasta
työstä ja rahalla ostetuista palveluista millään muulla tavalla kuin
ohittamalla välikätenä toimivan valtion. Luonnollisesti sosiaaliturvasta ja
muista verovaroin kustannetuista palveluista tinkimättä.

Me vähemmän
kyyniset voimme todeta ihmiskunnan kiertäneen jälleen yhden kehän ympäri.
Vasemmistolaiset aktiivit ovat 21. vuosisadalla keksineet kaikessa
viisaudessaan vapaan markkinatalouden kaikkein yksinkertaisimman ja
alkeellisimman muodon – vaihdantatalouden.

Vaihdanta on
kaiken taloudellisen toiminnan – ja itse asiassa koko yhteiskunnan perusta.
Kaikkein alkeellisimmillaan kyse on suorasta vaihdannasta. Vaihdetaan omaa
työpanosta kaverin työpanokseen tai saadaan maatilalta ruokaa omaa työtä
vastaan. Commons –ihmiset ovat nyt tässä esihistoriallisessa vaiheessa.

Suora vaihdanta riittää
primitiivisellä tasolla, mutta hyvin pian se huomataan riittämättömäksi.
Esimerkiksi kampaaja-Jukka tekee viidelle ihmiselle tunnin arvosta kampauksia, mutta
tarvitsee itse yhden ihmisen viiden tunnin työpanoksen saadakseen olohuoneensa
maalatuksi. Suoran vaihdannan järjestelmässä Jukka ei voi tehdä viiden tunnin
arvoista kampausta kenellekään.

Ratkaisuksi
ongelmaan yhteisö alkaa pitämään kirjaa tehdystä työstä ”aikapankkiin”.
Aikapankkiin voi kerätä työtä vastaan ”toveja”, jotka ovat suoraan
vaihdettavissa muiden mukana olevien työpanokseen. Näin alkeellista
markkinataloutta toteuttava yhteisö on keksinyt vaihdon välineen, jota
kutsutaan myös rahaksi.

Ihmisillä on
usein jokin outo rahafetissi, eivätkä he ymmärrä, että raha on pohjimmiltaan
vain vaihdon väline. Sillä ei ole mitään väliä, onko kyseessä tovi,
bitcoin, dollari vai kultadubloni, kunhan se on riittävän monen hyväksymä. Raha
on kuitenkin nykyisellään jo niin abstrakti käsite, että sen merkitys tuntuu
hämärtyneen ja ”markkinakapitalismi” tuntuu joltain kaukaiselta möröltä.

Oletan nyt, että
aikapankkeja ja ”kumppanuusmaataloutta” kannattavat ihmiset pitävät
toimintaansa kuitenkin lähtökohtaisesti hyvänä ja järkevänä. Siinä vaiheessa
kun aikapankkiin kerättyjä ”toveja” voi säästää, myydä, lainata ja vaihtaa
kolmannen osapuolen tekemän työn tuloksiin ollaan jo hyvin lähellä nykyaikaisen
vapaan markkinatalouden ideaalia. Itse asiassa hieman turhan ruusuista
ideaalia, jos valtio ei puutu siihen millään tavalla.

Nämä
vasemmistoaktiivien puuhailut ovat toteuttaneet arvokkaan tehtävän onnistuessaan
leikkipedagogisin keinoin ymmärtämään, mitä oikeistolainen talous pohjimmiltaan
on: ihmisten vapaata ja omaehtoista vuorovaikutusta. Seuraavaksi mukaan
pitäisikin tuoda vasemmistolainen elementti verotuksen, kieltojen ja
byrokratian muodossa.

Toivon täydestä
sydämestäni, että verottaja ja lainsäätäjä puuttuvat myös tähän commons -puuhasteluun
samalla innolla kuin ne puuttuvat kaikkeen muuhun taloudelliseen toimintaan.
Kun aikapankista katoaa puolet tehdystä työstä ja kumppanuusmaatilan ruoasta iso
osa täytyy luovuttaa sellaisille, jotka viljelyyn eivät osallistu millään
tavalla, alkaa myös taloudellinen realismi hahmottua näille idealisteille. 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu