*

Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Vastaukseni sosiaalityöntekijöille

Blogikirjoitukseni otsikolla ”V*tun köyhät” on runsaan positiivisen huomion ohella herättänyt laajaa tyrmistystä, viimeksi pari päivää sitten, kun joukko sosiaalityöalalla toimivia henkilöitä julkaisi yhteisessä blogissaan tekstin, joka oli otsikoitu ”Jumaliste, sanovat sosiaalityöntekijät”. Vastaukseni viipyi hieman, koska olin Slush 2013 -konferenssissa.

Ennen kuin käsittelen tuon varsinaisen tekstin, on sananen paikallaan tuosta yhteisblogista. Blogin nimi on ”Sosiaalityön tekijä – asiaa hyvinvointivaltion ytimestä ja sen liepeiltä”. Tämä on mielestäni tärkeä seikka huomata, koska se auttaa ymmärtämään kirjoittajien näkökulmaa ja suhtautumistapaa. Sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, suorastaan ytimessä, ja he nostavat siitä tai sen tutkimisesta itse kuukausipalkkaa.

Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle. Jos ihmiset yhtäkkiä alkaisivat pitää parempaa huolta läheisistään ja luonnollisten lähiyhteisöjen muodostamat turvaverkot nousisivat uudelleen siitä alennuksen tilasta, johon ne on viime vuosikymmeninä onnistuttu rapauttamaan, noista bloggareistakin muutama toimenkuvineen saattaisi päätyä kuntien tehtävien kevennyslistan kautta työmarkkinoiden käytettäväksi.

Tyypillistä yhteiskunnallisessa keskustelussa on kunkin alan asiantuntijoiden ja sellaisiksi identiteettinsä rakentaneiden pyrkimys fakkisokeuteen. Juuri sillä omalla alalla pitäisi kaikki valta antaa ”asiantuntijoille”. Sosiaaliala ei ole ainoa. Tämä koskee kaikkia aloja. Eikä vain ammattialoja vaan erilaisia eturyhmiä laajemminkin. Yksi yleisimmistä argumenteista keskusteluissa on, että ”päättävä taho X ei ymmärrä intressiryhmä Y:n arkea” tai ”päättävä taho X on vieraantunut eturyhmä Y:n elämästä”. Opiskelijajärjestöt varmasti mielellään kirjoittaisivat itse kaikki opiskelijoita koskevat lait. Sama koskee eläkeläisiä, koiranomistajia, työntekijä- ja työnantajajärjestöjä, poliiseja, juristeja, lääkäreitä, lista on loputon. Jotkut ovat onnistuneetkin, toiset paremmin kuin toiset. Työlainsäädännössä ei liikahda pilkkukaan ilman Hakaniemen siunausta.

Jos yleensä jotain asiaa pitää säännellä laeilla, aivan vihoviimeistä typeryyttä on antaa lain valmistelu intressiryhmien hoidettavaksi. Suomessa on korporaatioiden sopimuksella betonoitu mitä eriskummallisimpia järjestelmiä lainsäädäntöön. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuorotteluvapaa, joka tutkimuksissakin todettiin epäonnistuneeksi siinä tarkoituksessa, jota varten se alun perin luotiin.

Julkisten varojen käyttö vaikkapa sosiaalityöhön on aivan liian arvokas ja kallis asia jätettäväksi pelkästään alalla toimivien ja siitä elantonsa saavien arvioitavaksi. Sama koskee kaikkea muutakin julkisten varojen käyttöä.

Tämän todettuani menen varsinaiseen aiheeseen eli ”Jumaliste, sanovat sosiaalityöntekijät” –tekstiin.

Luettuani tekstin useaan kertaan läpi ajatuksella en löytänyt siitä oikein mitään sellaista, missä olisi otettu kantaa niihin asioihin, joita oikeasti esitin omassa tekstissäni. Pikemminkin näyttää siltä, että asiantuntijatkaan eivät ole malttaneet olla rituaaliloukkaantumatta vaan ovat sujuvasti antaneet mennä samaa rataa suurten massojen mukana.

Kirjoittajat antavat ymmärtää, että olisin väittänyt kaiken köyhyyden olevan köyhien omaa syytä. Tällaista en ole esittänyt. Sen sijaan kyllä olen sitä mieltä ja väitän jopa faktaksi, että omat valinnat ja oma aikaansaamattomuus ovat köyhyyskeskustelussa tabuja, joihin koskemista vältetään mm. juuri nähdyn kaltaisen ulostemyrskyn pelossa.

En myöskään ole väittänyt, että Suomessa ei olisi lainkaan oikeaa kurjuutta ja hätää. Varmasti on. Esimerkiksi pitkäaikaissairailla ja muuten oikeasti toimintakyvyttömillä saattaa olla todella suuria vaikeuksia toimeentulon ja jokapäiväisistä asioista selviytymisen kanssa. Jos ja kun julkisen sektorin kautta tukitoimia ja apua annetaan, se pitää mielestäni aina kohdentaa suurimmassa tarpeessa oleville.

En myöskään ole väittänyt, että kaikilla olisi samanlaiset lähtökohdat elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen. No ei tietenkään ole. Kirjoittajat itse luettelevat monenlaisia seikkoja, joilla on vaikutusta siihen, miten ihminen pärjää elämässään. He tunnistavat myös seikkoja, jotka aiheuttavat paineita ja vaikeuttavat elämää. Yksi heidän mainitsemansa tällainen vaikeuttava tekijä on yhteiskunta ja sen asettamat paineet. Sosiaalityöntekijät eivät voisi olla enempää oikeassa! Juuri tästä olen itsekin kirjoittanut lukuisia kertoja.

Yhteiskunta, oikeammin valtio, on se, joka määrittää pärjäämisen reunaehdot ja menestykseen vaadittavat suoritustasot. Mitä kummallisimpia poliitikkojen keksimiä kynnyksiä pitää pystyä ylittämään kelvatakseen työmarkkinoille, eivätkä nämä kynnykset välttämättä liity mitenkään henkilön omaan todelliseen osaamiseen, asenteeseen tai motivaatioon. Ympäristön odotukset ja paineet ovat usein heijastusta poliittisesti päätetyistä muotovaatimuksista ja pakonomaisesta pyrkimisestä niiden täyttämiseen. Kyse on sääntelystä ja sen asettamista vaatimuksista. Ne eivät ole mitään ”syrjäyttäviä piilorakenteita” vaan suoria lakiin perustuvia määräyksiä. Estämällä työhaluisia saamasta töitä valtio tosiasiassa syrjäyttää ihmisiä ja saattaa heidät sosiaalityön asiakkaiksi.

Seuraava lainaus sen sijaan osoittaa, että liikumme sosiaalityöntekijöiden kanssa sentään suunnilleen samassa maailmassa: ”KYLLÄ, joukkoon mahtuu myös niitä, joilla ei ole kiinnostusta yrittää, vapaamatkustajia löytyy aina. Emme kuitenkaan voi kaataa koko järjestelmää vapaamatkustajien takia!” Tämä on kohta, josta voimme joiltain osin olla samaa mieltä. Minähän tosin en ole ollut missään vaiheessa kaatamassa ”koko järjestelmää”, eli metsään menee tuokin syytös. Haluan rajata avun todellisessa tarpeessa oleville. Ei myöskään ole kestävää luoda järjestelmää, joka kohtelee kaikkia ihmisiä lähtökohtaisesti työkyvyttöminä moniongelmaisina. Kun nykyisen järjestelmän ilmeisistä ongelmakohdista keskustelu on nähtävästi jopa asiantuntijoille haasteellista, alkaa tuntua houkuttelevalta ajatus todella kaataa koko järjestelmä ja rakentaa se nollatilanteesta uusiksi.

Sosiaalityöntekijät valittavat tekstissään, miten yhteiskunnan ”turvaverkko” on ollut liian ”isosilmäinen” ja ”pettänyt reunoilta”. Tässä he unohtavat tarkastelevansa nimenomaan nykyisen mallin mukaista järjestelmää. Väitän, että millään määrärahalisäyksellä ei päästä tilanteeseen, jossa sosiaalityöllä kyetään poistamaan sosiaaliset ongelmat. Paljon parempi olisi poistaa nykyisestä järjestelmästä ne ominaisuudet, jotka estävät ihmisiä huolehtimasta itsestään ja toisistaan. Miten sitten todellisessa avun tarpeessa olevien auttamisesta huolehdittaisiin, jos nykyistä byrokraattista mallia ei olisi? Aihetta on käsitellyt ansiokkaasti mm. Pasi Matilainen omassa blogissaan: http://pasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124531-sosiaaliturvasta-ja-hyvantekevaisyydesta

Sain köyhyyskirjoituksesta myös sellaista palautetta, että äitini pärjää pienellä eläkkeellään, koska isäni käy töissä ja saa aivan kohtalaista palkkaa. Tämä on sinänsä aiheellinen huomio, vaikka en ole toki yrittänyt mitenkään peitellä isäni työssäkäyntiä. Minusta siinä ei ole mitään erikoista, että perheen sisällä toisista huolehditaan kukin resurssiensa mukaan. Haluaisin, että opittaisiin nykyistä enemmän ajattelemaan läheisinä myös muita kuin samaan ruokakuntaan kuuluvia. Nykyään on liian paljon vallalla sellainen ajattelu, että ihmisen pitäisi pärjätä yksin (ja jos ei pärjää, niin valtion tuella yksin). Lähimmäisvastuun piiriä pitäisi tuntuvasti laajentaa nykyisestä. Minusta ei ole mitään väärää siinä, että pyytää tarvitessaan apua sukulaisilta, kavereilta tai muilta tutuilta. Itsekin olen niin tehnyt, tulen vastakin tekemään ja myös aina voidessani olen tarjonnut muille apua. Tukeutuminen omiin lähiyhteisöihin, joilla on nimet ja naamat, tuntuu minusta oikeammalta kuin ajatus siitä, että menisin kysymään valtiolta, voisiko se ottaa tuntemattomilta tukun rahaa ja antaa sen minulle, kun nyt ei ole massissa tarpeeksi pitoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (44 kommenttia)

K Veikko

> Tukeutuminen omiin lähiyhteisöihin, joilla on
> nimet ja naamat, tuntuu minusta oikeammalta kuin
> ajatus siitä, että menisin kysymään valtiolta

Tämä on kaksisuuntainen tie: Tässä myös avun antaja tuntee avustettaviensa nimet ja naamat; tekee moraalisen arvion avun saajasta ennen kuin antaa tälle mitään. Järjestelmä ei koskaan voi ottaa huomioon avustettavan asemaa samalla tavalla. Avun saajan (salaisia) tarkoitusperiä ei voida kirjoittaa lakiin tai virkasääntöön saatikka tehdä niistä avun jakamisen perusteita.

Käyttäjän jarmopuskala kuva
Jarmo Puskala

Ensimmäinen kirjoituksesi oli ärsyttävyydestään huolimatta, tai oikeastaan osittain sen ansiosta, varsin onnistunut pakina. Sulat pöllähtivät, mutta se herätti myös ajatuksia. Joten kehut siitä, mistä kehut kuuluvat.

Mutta tämä vastaus oli suoraan sanottuna aika mulkku teksti. Ihanko vakavissasi väität, että sosiaalityöntekijät puolustavat hyvinvointivaltiota vain siksi, että ongelmaiset pysyisivät ongelmaisina ja heille riittäisi töitä?

Jos tuo logiikka pätisi, niin eikö voitaisi saman tien olettaa, että kun sinä kerran myönnät kehnon naisonnen, niin kannattaisit varmaan kelakorvauksia seksin ostoon, ihan hyvinvoinnin kannalta. Ai etkö?

Vaarallisempi harha on, että yhteisön huolenpito olisi joskus toiminut huikean hyvin ja hyvinvointivaltio olisi pelkkää takapakkia ja moraalitonta varastelua. Kyllä, entisaikaan vallitsi erilainen yhteisöllisyys - kun oli pakko. Osa siitä oli hyvästä, ei kai kenelläkään ole pahaa sanottavaa kylien talkoista tai siitä, että vanhukset kaitsivat lapsia sen sijaan, että dementoituisivat yksin osastolla.

Voin kertoa, että tuollainen yhteisöllisyys toimii edelleen pienissä maalaiskylissä, näen sitä joka kerta kun vierailen oman suvun kotiseudulla. Mutta se vaatii tietynlaisen yhteiskuntarakenteen, kylän jossa kaikki ovat toistensa tuttuja. Yhtälailla kuin me kaupunkilaistuneet kakarat olemme yhteisöllisiä omissa kaveripiireissämme.

Mutta sitten olivat ne asiat, jotka eivät toimineet kunnolla. Tiedätkö esimerkiksi huutolaislapsijärjestelmän, jolla orvoista huolehdittiin 1900-luvun alkupuolella (ja paikoin puolivälin tienoille)? Siinä orpo myytiin huutokaupalla pienimmän hinnan ylläpidosta pyytäneelle, yleensä talolliselle. Siinä järjestelmässä huutolaislapset olivat käytännössä hyväksikäytettäviä, pahoinpideltäviä orjia.

Jos ei mennä kuitenkaan niin kauas, niin toinen puoli yhteisöllisyydestä nähdään vaikkapa Lestadiolaisten lasten hyväksikäyttötapauksissa. Yhteisö hyväksyy kauheitakin tekoja ja suojelee niiden tekijää koska tämä on yksi heistä. Tietenkin on rajansa, kun joku uhkasi koko yhteisöä niin kyläläisiltä onnistui myös sakinhivutus. Mutta vielä 60-luvun kaivattu agraarisuomi oli täynnä vaimojen ja lasten hakkaajia ja pedofiilejä, joiden tekemiset kaikki tiesivät, mutta joihin kukaan ei koskaan puuttunut. Eikä kukaan tarjonnut terapiaa hyväksikäytetyille, olkapäätä ehkä, mutta ei niitä asioita naapuri halunnut läpi puhua, saati tarjota todellista terapiaa.

Sitten on tietenkin ihmiset, joilta yhteisön suojaverkko puuttui. Jokaisella kylällä oli myös omat lainsuojattomansa, jotka olivat erossa muusta yhteisöstä ja luottivat vain toisiinsa. Ansaittua, sanot varmasti, mutta sitten olivat lainsuojattomien lapset. Eivät ne lapset aloittaneet puhtaalta pöydältä, vaan juuttuivat samaan rinkiin ja hevoshuijarin lapsista kasvoi pontikankeittäjiä ja pontikankeittäjien lapsista murtovarkaita.

Yhteisöllisyys on hieno asia, mutta se ei ole ratkaisu kaikkeen. Yhteiskunnan turvaverkko on myös hieno asia, mutta sekään ei ole ratkaisu kaikkeen. Mutta kun nuo yhdistetään, niin päästään aika pitkälle.

Turo Laine

Jarmon kommentissa oli kiinnitetty huomiota osaan kirjoituksessa olevista lukuisista ongelma- ja virhekohdista. Yhtenä suurimpana molemmissa Henrin kirjoituksissa on edelleenkin tuo seikka, että suurin osa sosiaalisen tuen saajista oikeasti tarvitsisi sitä tukea. En itse tajua minkä takia sosiaaliturvajärjestelmässämme, missä todellakin on ongelmia, suurin ongelma mihin tulisi keskittyä olisi tämä marginaalinen ryhmä. Jos tuota järjestelmää muokataan, voitaisiin keskittyä sen ongelmien ratkaisemiseen eikä sen purkamiseen ja byrokratian lisäämiseen.

Parina ongelmana tukijärjestelmässä on muun muassa resurssit, pitkäaikaisten hoitosuunnitelmien tekemisen vaikeus sekä byrokratian myötä tuen hakemisen vaikeus, minkä takia kaikki tukea tarvitsevat ei sitä ikinä saa. Tämän takia pitkäaikaissairaiden ja päihdeongelmaisten määrä lisääntyy, enkä vaan voi käsittää miten tukijärjestelmän käytön vaikeuden lisääminen asiaa auttaa. Kokoomuskin on toisaalta taas ollut aktiivisena leikkaamassa järjestelmän resursseja koko skaalalta kaikkialla valtiotasolta kunnallistasolle. Yksi esimerkki vaikka tämä:
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/262617-ka....

Mutta siis se mikä iski silmään kirjoituksessa oli tuo kohta: "Yhteiskunta, oikeammin valtio, on se, joka määrittää pärjäämisen reunaehdot ja menestykseen vaadittavat suoritustasot. Mitä kummallisimpia poliitikkojen keksimiä kynnyksiä pitää pystyä ylittämään kelvatakseen työmarkkinoille, eivätkä nämä kynnykset välttämättä liity mitenkään henkilön omaan todelliseen osaamiseen, asenteeseen tai motivaatioon." Siis what? Valtioko on se taho, joka kontrolloi työmarkkinoita, ja vieläpä täysin? Mitäh? Työnantajataholla ei siis ole mitään tekemistä ihmisten työllistymisen kanssa tai ihmisten työttömyyden kanssa saati työmarkkinoiden vaatimustason kanssa...

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Otin sanallisen matsin silloin sosiaalityöhön opiskelevan ja nykyisin kansanedustajana vaikuttavan ihmisen kanssa. Aihe oli kansalaispalkka. Yllätys yllätys minä puolustin ja hän vastusti kansalaispalkkaa.

Viimeisin pelko silloin hänellä oli, mitä tapahtuu niille sosiaalityöntekijöille jotka jäävät työttömiksi siksi, että toimeentulo- ja muita tukipäätöksiä ja tarveharkintaa ei enää tarvita. Ehdotin, että siinä systeemissä sitten joko "nautitaan" esittämääni juuri toimeentulon turvaavaa kansalaispalkkaa tai saadaan kansalaispalkan lisäksi tuottavasta työstä lisää toimeentuloa. Ei kelvannut tälle silloiselle sosiaalityönopiskelijalle nykyiselle kansanedustajalle.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ei tuo yksin sosiaalityöntekijöiden vika ole tosiaankaan. Lainsäädäntö on jostakin syystä onnistuttu luomaan sellaiseksi, että paikallaan makaamisesta maksetaan enemmän kuin eteenpäinpyrkimisestä esimerkiksi opiskelun tai yrittämisen myötä. Vielä jos älyää valittaa että itkettää, pillityttää ja/tai olut maistuu, rahat tulevat hiukan suurempina kelalta erikseen pyytelemättäkin.

Toimeentulotuki on järjettömän korkea suhteessa pienipalkkaisten duunareiden tulotasoon, opiskelijoista nyt puhumattakaan. Ja kyllä sosiaalitantat kärsivät eräänlaisesta Tukholma-syndroomasta jossa he myötäelävät valehtelevien asiakkaiden unelmat todeksi.

Kaikki eivät ole omasta syystään sosiaalietuuksilla tekemättä mitään. Vähintään 80% on. Vaihtoehtoja olisi esimerkiksi matalapalkkainen työ, työharjoittelu, koulutus tai yrittäjyys.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ja sanotaan vielä että niinkään sosiaalietuuksien taso ei aiheuta ongelmia, vaan sen tason suhde vaihtoehtoiseen tekemiseen. Tietysti verotuksen ja velanoton rajat asettavat rajoja myös sosiaalietuuksille.

Kannatan pientä perustuloa ja aidosti sairaille palveluseteleitä.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Kyllä,asiaa.Sosiaalisektori on todellakin itse itseään työllistävä lain suojeluksessa oleva instanssi.
Es.lastensuojelu josta EI ENÄÄ VOI KÄYTTÄÄ sanaa suojelu.Suojelu koskee lähinnä viranomaisia (lastensuojelun työntekijät)joilla on syytesuoja,eli he eivät joudu vastuuseen MISTÄÄN rikoksistaan,virheistään,valheistaan,väärien rekisterien pidosta(75v.säilytetään ihmisten "tietoja")ja heidän sanansa,satunsa omat kertomuksensa ovat oikeusasteissakin ne jotka huomioon otetaan TOTENA.

Vaikka he joutuisivat oikeuteen vastaamaan tekosistaan,heitä ei tuomita ja he jatkavat entiseen malliin jopa ylennyksen saaden.He valvovat ITSE omaa toimintaansa ns.omavalvonta.Siis omasta toiminnastaan ei kai kukaan huonoa arvosanaa anna.Asiakas(useinkin pakotettu)ei ole heidän kulttuurissaan arvokas tahi kelvollinen arvioimaan heidän myllytyksensä tuotoksia ja kättensä jälkiä.Toimeentulotukiasiakas(huom.ASIAKAS) jotka heidän palkkansa maksavat (veronmaksajat)voi yllättäen ,jopa tietämättään lain vastaisesti olla merkattuna lastensuojelun asiakaskirjoihin joutuessaan sen oven avaamaan.

17 8000 ULKOISTETTUA LASTA,Suomen kansan häpeäksi ja muun euroopan ihmetyksen aiheena.Siinä on sitä lastensuojelun huostakulttuurin tulosta.
Nämä ammattitaidottomat huostakulttuurin esiasteen valmistelijat ovat todellakin kaukana normaalijärkisen ihmisen toimintatavoista.
Tämä systeemi joka on paisunut kuin pullataikina vie veronmaksajien rahaa miljardin vuodessa,tuloksena SYRJÄYTETYT PERHEET,LAPSINEEN.
Puhumattakaan EIT: n ja YK:n huomautuksista ja tuomioista Suomelle.
Myös EU on ilmaissut huolensa suomen toiminnasta tällä saralla.

Suojelijoina tässä organisaatiossa toimii lain hyväksyneet ja toinen toistansa tukien he myös huostaamista bisnespohjaisena eteenpäin vievät.

Jouni Nordman

Toisaalta voidaan meidän valitsemien kansan edustajien rikkovan lakia, sillä EIY:te on suomelle antanut lukuisia tuomioita ihmisoikeukisen loukkaamisesta, jos tulinta jouduttaisiin muuttamaan perustuslakin, jossa pitäis jokasta virkamiehiä koskevissa laki teksteissä ja pykälissä, muuttaa se toteuttamaan tuomin mukaiseen suuntaan.

Se että suomen hallitus ei puutu nyky-aikaiseen huutolais järjestelmään, joss hyvällä lykyllä kunnassa voi samassa suvussa olla kunnan sosiaalityöntekijä, joka tehtailee huostaan ottoja jos sukulaisen laitkosessa on liian tyhjää, on täysin edes vastuutonta.

Taija Laakso

Olet väärässä, kun väität että teemme työtä vain oman napamme tähden. On kuule paljon työpaikkoja, joihin voi mennä tekemään ihmisten oloa kurjaksi eikä tarvitse edes kouluttautua yliopistossa. Sosiaalityö ei ole yksi niistä, me teemme työtä jonka tarkoitus on todellakin viedä meiltä itseltämme työ alta. Valitettavasti näin ei tule käymään koskaan, sillä Suomessakin on paljon muita sosiaalisia ongelmia, toimeentulotuki on vain yksi työn alue. Sosiaalialalla on valtava resurssipula ja mikäli jokin sosiaalityön alue muuttuisi "turhaksi", eli tarve poistuisi, olisi se vain suuri helpotus meillekkin. Meiltä ei valitettavasti koskaan lopu työt kesken, joten emme todellakaan ole huolissamme työpaikkojemme puolesta.

Ps. Teksti ei syntynyt sinun ajatustesi pohjalta, joten siksi se ei varmaan vastaakaan kirjoitukseesi.

Martti Laines

Auttamisen filosofiaan kuuluu se, että mikäli avun antaja hakee auttamisestaan positiivisia tunteita, kuten tapana on, on lopulta kyse on täysin itsekkäästä motiivista. Ja on vaikea uskoa, että sosialityöntekijöitä aamuisin kovin montaa työpaikalle ilmaantuisi, jos palkan nauttiminen lakkaisi.

Sosiaalialan resurssipula ei korjaudu, kuten Henri kirjoittaa, lisäämällä resursseja. Sellaista määrää ei sosiaalityöntekijöitä löydy, etteikö joku aina tarvitsisi lisää. Tavoitteen tulisi olla se, ettei sosiaalityöntekijöitä tarvita.

On aivan selvää, että esimerkiksi vasemmistopuolueille olisi kauhistus, ettei ihmisillä olisikaan tarvetta valtion tulonsiirroille. Siksi uusia avuntarvitsijoita ja tulevia äänestäjiä kannattaa tuoda vaikka afrikasta.

Uskoakseni tämän analogian myöntäminen olisi uskottavuusitsemurha niin sosiaalityöntekijälle kuin vasemmistopuolueillekin.

Käyttäjän soppakour kuva
Antti Kettunen

Joo, ja lääkäreiden intresseissä on pitää ihmiset sairaina ja autonkorjaajien intresseissä on pitää autot rikki.

Sä elät todella omituisessa maailmassa, Henri.

Käyttäjän VesaHellman kuva
Vesa Hellman

Ei ehkä yksittäisten lääkärien tai autokorjaajien. Teollisuuden alana taas tarkastellessa tulee kyllä mieleen että ihmisten erilaisista ominaisuuksista loihditaan sairauksia joihin voidaan määrätä kalliita lääkkeitä.

Autopuolella on varsinkin varsinainen korjaaminen vähentynyt ja nyky-autojen "korjaajat" ovat enempi osan vaihtajia kuin korjaajia. Syynä lähinnä se että osat eivät ole korjattavissa. Varsinainen tuote eli auto on juntattu halvalla markkinoille ja kate tehdään varaosa-kaupalla.

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Niin Henri, sinulla & Co, ei tietekään ole tässä asiassa minkänlaisia "omia intressejä"!

Katsos vaan, maailma ei pyöri vain "omien intressien" avulla, vaan ihan tarvitaankin joskus ammattitaitoa ja -osaamista, ja työtä tekeväkin saa kokemusta joka vielä enemmän nostaa tietotasoa.

Tokihan, sinun piti olla "mies" kirjoittamaan vastinetta, mutta alat olla suoraan sanoen naurettavan tyhmä jos oikeasti uskot omaa väitettäsi, ja ainakin naivi, jos kuvittelet vähänkin fiksummat ihmiset uskovan heittoasi.

Tokihan ihminen usein uskoo toisten tekevän niin kuin itse vastaavassa tilanteessa tekisi, joten epäilen vielä enemmän että omat intressisi ovat kirjoituksissasi ja väitteissäsi päällimmäisinä. Lisäksi voin vain kuvitella miten ne ohjaavat sinun yritystoimintasi/ammatinharjoittamistasi tuolla logiikalla.

Kieltämättä sosiaalihoitajille löytyisi miellekäämpää työtä ja parempaa mieltä, jollei ihmisten hätä olisi näin suuri, ja paine toimeentulojonoissa vähentyisi. Joten ei edes olisi intressien mukaista haalia sinne lisää asiakkatia keksimällä kurjuutta.

Lopeta vainoharhaisuutta ja kunnioita muita ammattilaisia kuin sinunkaltaisia heppuja!

Martti Laines

Kangaksen kommentti kertoo enemmän hänestä kuin Henrin kirjoittamasta asiasta.

Käyttäjän MaijaVehvilainen kuva
Maija Vehviläinen

Olen useasti ajatellut, että Venäjä vaikuttaa nykyisellään aika hyvältä esimerkiltä lähipiirin tukeen ja suhdeverkostoihin perustuvasta yhteiskunnasta. Ei sosiaaliturvaa, matala verotus, perhe- ja sukukeskeinen, henkilökohtaisilla suhteilla valtavasti merkitystä, viranomaisia lähinnä vihataan tai naureskellaan. Tosiaan ihmiset siellä vaikuttaa yritteliäiltä. Tuttuni esimerkiksi osti sivubisneksenä teatterissa töissä olevalta kaveriltaan henkilökunnalle tarkoitettuja alennuslippuja ja myi ne turisteille tuplahintaan, kun omalla palkalla ei elänyt.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Juups. Meneppä katsomaan miten siellä Venäjän ihmemaassasi esim. vammaiset hoidetaan.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Aika yksipuoleinen tulkinta Taru. Pitäisi varmaan mieliksesi ajatella, että kaikki poikkeavat pääsevät naapurissa ajelulle maaseudulle takalukkussa pakoputken kanssa. Näin ei kuitenkaan ole asia. Julkisen terveydenhuollon huono tila ei tee venäläisistä minkäänlaisia ihmishirviöitä.

Как вам не стыдно!

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Nina Palomäki Vastaus kommenttiin #21

Ei varmaan ketään venäläisiä pidä ihmishirviöitä, ja kyllä lastenkodeissa ym. työskentelevät varmasti tekevät työnsä hyvin.

Venäjällä vaan on aika yksinäistä ihan tavallisellakin ihmisellä, jos ei ole vahvaa perhettä tukemassa, tai suhteita.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #21

Julkisen terveydenhuollon tilaa minä tässä lähinnä tarkoitin.

Käyttäjän Putte kuva
Pasi Pennanen

Sinä nostit esiin pari marginaalitapausta, jotka otit köyhyyskeskustelun keskiöön. Kukaan ei kiistä, etteikö hyväksikäyttäjiä löydy, sillä heitä on aina ollut - oli järjestelmä sitten mikä tahansa. Kuitenkin he kuuluvat tutkitusti marginaaliin. Ainakin itse luotan mielummin tutkimustulokseen kuin jonkun omahyväisen kokoomusnuoren tarkoituksenhakuiseen mutuiluun.

Mutta jos väität vakavissasi, että mainitsemasi Ari (vai Aki) on hyvä esimerkki edustamaan 200 000 hengen työttömien armeijaa, niin yhtä hyvin voit nostaa jonkun moninkertaisen rattijuopon esimerkiksi kaikista autoilijoista ja vaatia kaikkien autoilijoiden päitä tilille.

Teillä kokoomusnuorilla on ilmeisesti mennyt ohitse viimevuosina käydyt YT-neuvottelut, joiden seurauksena valtaosa tästä työttömien armeijasta on syntynyt. On äärimmäisen härskiä syyllistää porukka, joka on joutunut ilman omaa syytään työttömäksi ja on nyt joukolla hakemassa muutamaa vapaana olevaa puhelinmyyjän paikkaa.

Tottakai moni asia on "valinnoista" kiinni. Joku valitsee väärän alan, joku valitsee väärän työpaikan, joku syntyy väärään perheeseen ja joku päättää masentua. Harva on kuitenkaan sen tason guru, että näkisi missä maailma makaa kymmenien vuosien tai edes vuoden päästä. Mutta kun tähän eivät ole kyenneet yritysmaailmamme johto tai pääministerikään, niin miten voimme vaatia sitä työnsä menettävältä viisikymppiseltä, joka on nuoruudestaan asti toiminut samassa työpaikassa.

Jokainen meistä on nauttinut hyvinvointivaltion hedelmistä. Ei tarvitse kuin katsoa Suomea ennen sosiaaliturvaa, verovaroin rakennettua infraa, julkista koululaitosta tai terveydenhuoltoa ja miettiä oliko - Venäjän kyljessä makaava - syrjäinen länttimme tuolloin millään tavalla kiinnostava muun maailman silmissä. Luokkayhteiskuntaan perustuvassa Suomessa oli myös talouskehityksemme perin vaatimatonta. Kovin epäonnistuneiksi yhteiskunniksi ei voida väittää myöskään muita pohjoismaisia hyvinvointivaltioita, jotka tosin ovat "lähempänä" Eurooppaa kuin pikkuruinen Suomi. Pahaa pelkään, että "omasta erinomaisuudestaan juopuneet" ja kiittämättömät nulikat tuhoavat koko sen pohjan, mihin maamme hyvinvointi on perustunut.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Tässä lähdetään taas kerran siitä talousfundamentaalista aatteesta, että raha ohittaa työn ja avuntarpeen. Raharaharaharaha...

Auta armias jos nämä kokoomusnulikat eivät ole nähneet/suostuneet näkemään elämästä tämän enempää siinä vaiheessa, jos/kun joskus siirtyvät edustamaan "kansaa" tai pääsevät muulla tavoin käsiksi vallankahvaan.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Eihän näistä virkamiehistä ota selvää, kun jokainen ajaa omaa agendaansa, eikä nähdä koko kuviota kokonaisuutena. Kuviohan on siis se, että järjestelmä työllistää suurehkon armeijan verran räikeästi ylipalkattuja kympin tyttöjä etsimään vähäosaisille jonkinlaisia byrokratian porsaanreikiä, jotta saisivat edes katon pään päälle ja muutakin suuhunpantavaa kuin lihaliemikuutioita ja keskikaljaa.

Martti Laines

On surullista, että Suomen poliittisesta järjestelmästä ei voi keskustella. Hyökkäys Henriä vastaan on käsittämätön. Hän kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä ja argumentit ovat selkeitä.

Suomen tapa ei ole jokin kiveen kirjoitettu absoluuttinen hyvä. Suuri osa länsimaista toimii sosiaaliverkostojen osalta erilailla. Ehkä näiden maiden äänestäjät ovat yhtäläisiä 'ihmishirviöitä' kuin Henri.

Henrejä pitäisi olla enemmän. Paljon.

Kyseenalaistavan keskustelun mahdottomuuden vuoksi Suomi on tuomittu sosialistiseen rappioon. Se on hidas tai nopea, riippuen maailmantalouden yskähtelyistä. Suomen sisällä mikään ei muutu parempaan.

Käyttäjän Putte kuva
Pasi Pennanen

Tässähän sitä keskustellaan. Ei voi kuitenkaan olettaa, ettei saisi vastaansa kritiikkiä, jos kategorisesti nipputtaa kokonaiset ihmisryhmät ja ammattikunnat yksittäistapausten kanssa tarkoitushakuisesti samaan nippuun. Hölmöjä saa kirjoittaa, mutta kannattaa varautua siihen, että tulee myös kutsutuksi "hölmöksi". Sanoistaan pitää kantaa vastuuta, eikä olettaa kaikkien taputtavan innosta käsiään ohuille ja stereotyyppisille mutu-väitteille.

Ja mitä tulee noihin muihin maihin, niin esimerkiksi Euroopan maista ovat menestyneet parhaimmin juuri vahvimmin hyvinvointivaltioon pohjautuneet valtiot. Toki siirtomaavaltojen rikkaudetkin näkyvät vielä monien taloudessa. Erityisesti tämä hyvinvointivaltion hyöty korostunee siinä, mitä pienempi ja syrjäisempi maa on kyseessä. On aivan naurettavaa haihattelua ajatella, että Suomi olisi millään muotoa verrannollinen vaikkapa Yhdysvaltoihin, jonka geopoliittinen painoarvo, taloushistoria, väestömäärä, luonnon rikkaudet yms. yms., tekevät siitä suurinpiirtein Suomen vastakohdan. Sitä paitsi Yhdysvaltojen talous on elänyt valtavassa kuplassa jo 70-luvulta saakka, jolloin tuloerot lähtivät ns. lapasesta ja julkiset palvelut romahtivat. Seuraukset näkyvät jopa tämän hetken maailmantaloudessa.

Katso millainen suurvalta Suomi oli ennen hyvinvointivaltion syntyä. Lienee sanomattakin selvää, että tällainen 5 miljoonan ihmisen läntti Venäjän kyljessä tarvitsee menestyäkseen kaikkia henkisiä resurssejaan eikä ihmisten tiputtamiseen järjestelmän ulkopuolelle ole yksinkertaisesti varaa. Lienee ihan sama kutsutaanko tätä järjestelmää sosialistiseksi, markkinataloudeksi, hyvinvointivaltioksi yms., jos sen ansiot ovat kiistattomat.

Käyttäjän mattihytola kuva
Matti Hytölä

"Jos yleensä jotain asiaa pitää säännellä laeilla, aivan vihoviimeistä typeryyttä on antaa lain valmistelu intressiryhmien hoidettavaksi."

Hmm... Mitenkäs meillä onkaan vihreä ympäristöministeri?

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Sosiaalityöntekijät ovat näkemässä todellisten ihmisten arjen ongelmia päivästä toiseen, toisin kuin sinä Heikkinen. Asiassa luottaisin ennemmin heidän kokemukseensa kuin sinun mutuun.

"heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita" Toi on jo todella paksua. Ihan niinkun sosiaalityöntekijät haluaisivat nähdä yhtäkään elämänsä pilannutta narkkaria, väkivaltaisesta perheestä pelastettua lasta, pitkäaikaistyötöntä jne. Miten sä kehtaat?

Käyttäjän Putte kuva
Pasi Pennanen

Totta, mutta ainakaan itseluottamusta ei näiltä kokoomusnuorilta puutu. Kaveri on valmis yhden - hyvin erikoisesti tulkitsemansa - lehtijutun ja "mutu"-tutkimuksensa perusteella nollaamaan kokonaisen ammattiryhmän opportuneiksi.

Veikkaan, ettei Heikkisen oma perspektiivi voi olla suomalaisen köyhyyden suhteen kovinkaan laaja, vaikka hänellä itsellään voi toki vähävarainen vaihe elämästään löytyäkin, kuten löytyy suurimmalla osalta suomalaisista. Nykyään vain tuntuu turhan monelle olevan ylivoimaista yrittää asettautua toisen asemaan. Sosiaalityöntekijät tekevät tätä jo työnsäkin puolesta. Heikkinen taas kirjoittaa blogeja, joiden lähtökohta tuntuu olevan aina hänen oma persoonansa ja sen erinomaisuus. Valitettavasti sosiaalialan ammattilaiset vievät tällä kertaa Heikkisestä voiton puhtain lukemin.

Petri Ålander

Firmani meni taannoin konkkaan ja jouduin hakemaan sossusta apua.
Toimi jonkin aikaa, mutta kun Espoon sossu ei pystynyt käsittelemään hakemustani ajoissa (7 päivää), jouduin hakemaan apua lainan muodossa jo eläkkeellä olevalta äidiltäni.
Äidiltäni saamani laina tulkittiin seuraavassa sossun laskelmassa tuloiksi, ja hakiessani seuraavan kerran mitään tukea ei tullut.
Valitin asiasta virallista kautta oikaisupyynnöllä.
Tulos nolla.
Valitin uudelleen Espoon kaupunginnhallituksen sosiaali- ja terveyspuolelle.
Tulos nolla.
Olisi ollut mahdollista mennä hallinto-oikeuteen, mutta en enää jaksanut.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Olet tehnyt vasemmiston mielestä suurimman rikoksen minkä ihminen voi ylipäätään tehdä, eli yrittänyt tehdä jotakin elämälläsi.

Sinulla ei olisi ollut mitään ongelmia jos olisit vain dokannut koko elämäsi. Vuokrat, sähköt, vedet, kotivakuutukset, terveydenhuoltomenot, silmälasit, lasten päivähoito ja harrastukset, tarpeelliset huonekalut ja kodinkoneet - kaikki tämä olisi maksettu puolestasi ja lisäksi olisit saanut kuukaudessa 500€ näppiin.

Käyttäjän Putte kuva
Pasi Pennanen

Suurin osa ihmisistä on yrittänyt tehdä jotain elämällään. Järjestelmän hyväksikäyttäjät ova marginaalissa ja hyvä niin. Yrittäjästatus on tosin näppärä keino sulkea itsensä kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle ja tähän pitäisi saada pikaisesti muutos. Itse näen, että perustulo ratkaisisi monta ongelmaa - myös tämän. On järjetöntä, että meillä on kymmenien tuhansien virkamiesten armeija valvomassa, etteivät työttömät tekisi töitä.

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Petri, Ensin osanottoani! Ikävä tilanne.

MUTTA

Turhan yritit valittaa. Toimeentulotuki ei ole mikään rahaautomaatti, vaan viimesijainen tukimuoto. Pitänee olla byrokratian nero selvitäkseen mutkista.

Välttämättömää perustietoa ennen kuin siihen edes ryhdy:

Saatu laina lasketaan AINA tuloksi, koska olet saanut raha hankittua.

Lainan takaisinmaksu EI lasketa tukeen oikeuttavaksi menoksi.Ei edes luottotietojen menon uhalla.

Laki toki edellyttää max. 7 vuorokauden käsittelyaika (jos olet kaikki vaadittavat tositteet tuonut), mutta aliresurssointi pitää kyllä huolen ettei siihen käytännössä voi luottaa. Vantaalla oli keväällä käsittelyajat yli kuukausi/ puolitoista kuukautta myöhässä, mutta silloin toki aluehallintovirasto uhkasi jo sakolla.......

On kyllä sitten vielä monta, monta muuta mutkaa......

Disclaimer: En ole sosiaalihoitaja. En "nauti" toimeentulotukea.

Mick Robinson

Päivää tai iltaa kaikille. Haluaisin tässä vähän niinkun keskustella filosofisesti. No joka tapauksessa Henri oot nähtävästi joutunut aikamoiseen media hässäkkään... No semmosta se on tässä nykyajan "tieto yhteiskunnassa" No joka tapauksessa haluan ensin vähän kertoa itsestäni eli mä olen työtön. Olen työkkärissä työttömänä työnhakijana ja samaan aikaan välttääkseni karenssin olen työkokeilussa neljänä päivänä viikossa noilta päiviltä saan työmarkkinatuen lisäksi kulukorvausta. Toisinaan joudun myös asioimaan sossussa saadakseni sähkö ja lääkelaskuni maksettua. Olen ollut yli kymmenen vuotta mielenterveys poliklinikoiden asiakkaana noin 14 vuotiaana otin sinne ensimmäisen kontaktini... Tai oikeastaan minut ohjattiin sinne koulutoimen päätöksestä. Olen syönyt masennus ja muita lääkkeitä myöskin yli kymmenen vuotta. Olen nyt tasan 30. Voin kertoa sen että olen myös ollut a-klinikan asiakkaana tosin en sielläkään saanut kovin hääppöistä sosiaalista kontaktia kehenkään vaan se jäi siihen että tuijottelin lattiaan tai seinään ja puhuin ehkä muutaman tarkoituksettoman ja tyhjän täytelauseen jotta tuo hiljainen hetki olisi mennyt ohi. No joka tapauksessa Henri sä oot ihan hyvä tyyppi siis ainakin mä uskon niin. No joo ei mulla oikeestaan ole nyt muuta sanottavaa.

Mick Robinson

Mun oikea nimi ei muuten ole Mick Robinson toi on vaan mun mielikuvitus nimi yhdessä monista facebook profiileistani.

Mick Robinson

Haluatteko tietää millainen lapsi mä olin? No ette tietenkään halua tietää... Kukapa haluaisi... Ollakko kiusattu vai kiusaaja? Vai molempia? Siinä vasta ongelma... Pidän yleensä verhot ikkunoiden tai ikkunani edessä minulla kun on tämä yksi salainen kammioni. Totuushan on se että en voi pitää niitä aukikaan koska tiedän että joku katselee ja nauraa minulle... Niin se on ollut jo monta vuotta... Kukapa sitä ymmärtäisi? Se on rankkaa kun tietää ihmisten tunteet ja näkee sen niistä. Yritä tuolla sitten katsoa ihmisiä silmiin tuntematta häpeää ja tärisemättä ja vapisematta... Se on hassua kun näin jälkeenpäin ajattelen tätä elämääni niin tajuan kuinka turhaa se kaikki on ollut... Ne kaikki pienet ja suuret mutta silti niin turhat hetket...

Mick Robinson

Henri, tiedätkö minkälainen lapsi olen ollut?

Mick Robinson

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/64129-kokonainen-...

"Euroopan unioni päätti antaa 45 miljardin euron rahoituksen nuorten työllistämiseen seuraavalle kahdelle vuodelle, kertoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.)."

Mick Robinson

Hong Kong! Ping pong! King Kong! :) Hyvää yötä rakkaat ystäväni taidan mennä nyt nukkumaan. Ehkä niin on parempi. Vai pitäiskö juoda vielä vähän?!?!?

Mikko Rommi

Ihmiset on nykyään niin vakavia.

Mikko Rommi

Henri voisitko pyytää moderaattoreita poistamaan mun viestit kun aina kirjotan kaikkea tyhmää. Ei millään pahalla mutta kun en löydä delete nappulaa mistään.

Mikko Rommi

Vapaus onko se vain illuusio?

Mick Robinson

Niin tuota mites se Japanin matka?

Toimituksen poiminnat