*

Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Kuka huolehtii heikoimmista?

Viime viikon aikana on käynyt varsin selkeästi ilmi, että minä ja samalla tavoin ajattelevat edustavat kuitakuinkin äärimmäistä pahaa. Viimeksi tänään Keskisuomalaisessa Jaana Lähteenmäen mukaan liberalismi on ilmeisesti "demokraattisen, humaanin ja heikoimpiaan suojelemaan pyrkivän yhteiskunnan kannalta vaarallinen" idea. 

Vastapuolella, siellä vasemmalla laidalla on suunnaton määrä oman elämänsä altruisteja, pyyteettömiä yhteisöllisia hyväntekijöitä. Me taas olemme jotain sydämettömiä ihmishirviöitä, joille merkitsee vain raha. Minä, minä ja minä. Onko todellakin näin?

Minä voin omasta näkökulmastani sanoa, että en pidä tästä niin kutsutusta hyvinvointivaltiosta lainkaan. Minusta se on aivan hanurista sellaisena kuin se nyt on. 

Alkaa jo lapsesta. En ymmärrä, miksi lapset täytyy laittaa laitoshoitoon heti kun tissiltä on päästy irti - joskus aiemminkin. Minusta lasten pitäisi olla perheidensä kanssa mahdollisimman pitkään. Ymmärrän, että kaikilla ei ole huolehtivia vanhempia ja se on asia erikseen, mutta miksi yhteiskunta kohtelee kaikkia kuin orpolapsia? Mitä yhteisöllisyyttä se on? Nyt kinastellaan siitä, että kotona olevat vanhemmat eivät saisi työntää lapsiaan maksutta päivähoitoon, kun todellisuudessa koko julkinen päivähoitojärjestelmä on kallis ja tarpeeton. 

Sen jälkeen mennään kouluun. Koulujärjestelmä on kaikille sama niin hyvässä kuin pahassakin. Vanhemmilla ei ole mitään vaihtoehtoja lastensa koulutuksen suhteen, eikä toisaalta lapsillakaan ole mahdollisuutta päästä esimerkiksi sellaiseen kouluun, jossa opetus sopisi juuri hänelle ja jossa olisi kiusaajien sijaan samanhenkisiä lapsia. Ei tietenkään, laitokseen vain. Se on sitä tasa-arvoa.

Kouluputken jälkeen suomalaiset nuoret muuttavat tukien kannustamana pois kotoa heti 18-vuotiaana täysin riippumatta siitä, ovatko tosiasiallisesti valmiita itsenäiseen elämään. Lopputuloksena on kymmeniä tuhansia syrjäytyneitä nuoria, jotka veronmaksajien rahoilla pelaavat yksin nettipelejä ja juovat kaljaa jossain vuokrayksiössä. Edelleen kaikilla ei ole huolehtivia vanhempia, mutta miksei tukea rajata vain ja ainoastaan heihin?

Aikuisiällä hyvinvointivaltiota sitten maksetaan. Opinnoilla ei ole enää arvoa, koska koulutusinflaation vuoksi mäkkärin kassallekin vaaditaan pian tradenomin paperit. Lisäksi kaikki on keinotekoisen kallista verotuksen ja inflaation vuoksi. Aikalailla kaikki hinnat voisi puolittaa, mikäli verotus olisi kohtuullisempaa. Aikuisia holhotaan kuin he eivät osaisi pitää huolta omista asioistaan.  

Työttömyys painaa, eikä yrittäjyys useinkaan kannata, koska verot ja ylenpalttinen sääntely tuhoavat talouden toimintaa. Minä en halua lähteä potkimaan työttömiä töihin heikentämällä sosiaaliturvaa, koska se on narulla työntämistä. Uskon, että jos taloutta vapautettaisiin, niin hyvin harva työkykyinen itse asiassa edes tarvitsisi sosiaaliturvaa. Työkyvyttömät ovat asia erikseen, eikä heitä kukaan ole töihin pakottamassakaan. Ei ainakaan yksikään liberaali.

Vanhuus on tällä hetkellä pahin pelkoni. Sen sijaan, että lapset huolehtisivat vanhemmistaan niinkuin aina on ollut, laitetaan ihmiset nykyään loppusijoituspaikkoihin. Tänään oli uutisissa, miten vanhus unohdettiin pöntölle kolmeksi tunniksi sukkahousuilla sidottuna. Se ei ole humaania, eikä se ole kenenkään ihmisarvon mukaista. Se on kuitenkin sitä hyvinvointivaltion arkirealismia. Totuus kauniiden sanojen takana. Henkilökunta ei rakasta potilaitaan, eikä sillä ole mitään syytä hoitaa asiakkaitaan kunnolla, koska rahoitus tulee budjetista. Vanhusten pitäisi liberaalin mielestä olla ensisijaisesti perheidensä vastuulla, ja mikäi se ei ole mahdollista, niin kuitenkin hoidettuna niin, että huono kohtelu vie hoidosta vastaavan yrityksen konkurssiin hyvin nopeasti. 

Loppuviimeksi paras sosiaaliturva löytyy työttömyydenkin hetkellä sieltä omasta perheestä ja läheisistä. Sisarukset, vanhemmat, lapset ja muut sukulaiset auttaisivat, mutta nykyään ei enää "tarvitse". Paradoksaalisesti "yhteisöllinen" hyvinvointivaltio on aiheuttanut yhteisöllisen turvan menetyksen. Jokainen on omillaan läheistensä silmissä, koska "valtio auttaa" (kirjoitan aiheesta lisää myöhemmin). Jos ei autakaan, niin ollaan peruuttamattomasti pinteessä. Aina on sellaisia kenellä ei ole perhettä, mutta miksi kaikkien pitäisi elää kuin perheettömät? Eikö perheettömiä voi auttaa erikseen?

Hyvinvointivaltio ei luo hyvinvointia vaan estää ihmisiä ja yrityksiä luomasta sitä. Tämän pitäisi olla ilmeinen tosiasia kenelle tahansa, mutta järjestelmän kannattajilla on täysi mediailmaherruus. Melkein kaikki toimittajat, 99 prosenttia poliitikoista ja jokainen eduskuntapuolue ovat vannoutuneita nykyisen mallin kannattajia. Näin on, koska nykyisen mallin pystyssä pitäminen ja sen puolesta taisteleminen viimeisen yrittäjän viimeiseen selkänahan suikaleeseen on aivan liian monen nykymallista elantonsa saavan etujen mukaista.

Kuka on loppujen lopuksi se, joka ajattelee "me", kuka ajattelee "minä"?

 

ps. tutustukaa kirjaani: http://www.heikkinen.hk

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eihän se olekaan mikään hyvinvointivaltio, vaan ylenantovaltio.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Valtio ja hyvinvointi ovat aikamoinen oksymoroni. Valtio kun ei koskaan luo hyvinvointia vaan pikemminkin tuhoaa sitä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino
Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ei, avainsana on vapaaehtoisuus. Jos yhteisöön on vapaaehtoista kuulua, se on hyvä. Jos siihen pakotetaan, se on paha.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #16

Mutta avainsana taisikin olla se valtio. Olette keksineet olkinuket mitä hakkaatte huviksenne. Koska se valtio on yhteisön vääjäämätön seuraus...jos laittaisin valtio=yhteisö niin varmaan saisitte hepulin.

Wille Kuusinen Vastaus kommenttiin #16

Suostuuko lapsi vapaaehtoisesti perheensä asuttaman kerrostaloyhtiön sääntöihin? Onko lapsella oikeus vaatia yhtiön sääntökirjaa tuhottavaksi täyttäessään 18 vuotta? Mihin johtaa tilanne, jossa jokainen sukupolvi voi "resetoida" säännöt?

Vapaaehtoisuusperiaate on harhaisten teoreetikoiden (usein nuorten libien) märkä päiväuni, jolla on surullisen vähän tekemistä todellisuuden kanssa...

Mielestäni libertaarit voivat muuttaa pois hyvinvointivaltiosta, jos nykymeno ei kiinnosta. Vastaavasti he voivat hyväksyä demokratiaperiaatteen ja alkaa ajamaan ideologioitaan nykyisen poliittisen järjestelmän kautta. Vapaaehtoisuuden puute ei tee hyvinvointivaltiojärjestelmästä moraalisesti huonoa - argumentti on fasistinen.

Yhtä hyvin voin syyttää libertaareja historiakontekstisten lakien "poispakottamisesta", koska niiden sisältöön liittyy filosofisesti (esim. ihmisoikeudet, laillisuusperiaate, positiiviset oikeudet) kollektiiviivinen elementti.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Näinhän se menee. Ei se varmaan lohduta, että näin se on mennyt Suomessa jo sanotaanko 25 vuotta : D Sitä saa huudella sivusta, mutta se on aina joidenkin tehtävä.

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Miksi pelkäät vasta vanhuutta? Voithan joutua heikopmpien joukkoon aikasemminkin. Jokainen voi, milloin vain, lähtökohdista riippumatta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

No mutta..ei kai tarvitse ihmetellä miksi kuvitellaan kannattamasi ideologian kannattajien ajattelevan "minä,minä,minä",koska kirjoitit koko kirjoituksesi nytkin "minä"-tyylillä :)

"Me taas olemme jotain sydämettömiä ihmishirviöitä, joille merkitsee vain raha. Minä, minä ja minä. Onko todellakin näin?"

Ette te mielestäni ole mitään sydämmettömiä ihmishirviöitä. Ei kait kukaan ole oikeastaan sellainen,mutta jokainen on lähtöisin omasta lähtökohdastaan ja siten tässä pelissä mukana. Mutta sitten nuo muut kohdat..minä,minä ja minä kohdan taisinkin jo todeta osuvaksi ja raha tuli myöskin jutussasi hyvin ilmi.

Miksi et vain myönnä asian olevan näin..mitä sitä turhia kiertelemään?

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Vastapuolella, siellä vasemmalla laidalla on suunnaton määrä oman elämänsä altruisteja, pyyteettömiä yhteisöllisia hyväntekijöitä. Me taas olemme jotain sydämettömiä ihmishirviöitä, joille merkitsee vain raha. Minä, minä ja minä. Onko todellakin näin?"

On!

Siirry sinäkin piippuun, se on tredikkäämpää retro-uutta.
Savukepoltto näyttää niin junttimaiselta.

Joskus jopa tupakoitsemattomat tulevat sanomaan: Tulipa hyvä tuoksu.

Tutustu piippukulttuuriin. Netistä löytyy tietoa nääs.

Timo Partanen

Tämä muuten oli todellakin silmiä avaava kirjoitus. Ei kuitenkaan ehkä ihan sillä tavoin mitä ajattelit.

Nimittäin tuo "minä ja minulle rakkaat läheiset ihmiset" on juuri sitä mitä yleensä kuvataan "minä-ajatteluna". "Me-ajattelu" olisi sitä, että kannetaan huolta myös niistä ihmisistä, jotka eivät kuulu lähipiiriin.

Sivumennen sanottuna kavahdan erittäin paljon tätä minä-ajattelun yleisyyttä meidän oikeistoliberaalien keskuudessa. Minä uskon siihen, että meidän mallimme on parempi myös "niille muille". Mutta eihän me siitä koskaan puhuta. Me puhutaan siitä kuinka meidän malli olisi parempi minulle, minun rakkailleni ja muille minun kaltaisille ihmisille.

Hyvä esimerkki tästä tulee - anteeksi nyt vaan - juuri tästä blogipostauksekstasi. Sinä yrität freimata tämäkin postauksen "kuka huolehtii heikommista", mutta sitten - tiedostamatta tai tiedostaen - sinä täysin sivuutat sen aiheen. Ne jotkut syrjäytyneet nuoret jääköön kirjoituksessasi sinne vuokrayksiöön. Sen sijaan sinä pelkäät vanhuutta, mutta onneksi sinulla on rakastava lähipiiri, joka kyllä huolehtii sinusta, kunhan niiden ei vain tarvitsisi maksaa niin paljon veroja.

Eli mun pointti on se, että olemmeko me oikeasti niin syvällä tässä "minä-ajattelussa", että me emme edes tajua sen olevan "minä-ajattelua" vaan kuvittelemme sen olevan "me-ajattelua" ja sitten ihmetellään miksi kaikki muut leimaavat meidät "itsekeskeisiksi paskiaisiksi".

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Nostaisin hattua sinulle,jos käyttäisin sellaista.

Pekka Heliste

Heikkisen kirjoituksesta paistaa nätäydellinen historian tuntemuksen puute

1. Eivät lapset ole koskaan hoitaneet vanhempiaan.

Elinajanodote oli ennen sen verran slhainen, että suurin osa oli kuollut työn ääreen ennen 50-vuoden ikää.
Hengissä selvinneillä n 10 % oli tila, jota vastaan he saivat lapsiltaan syytingin eli ylöspidon.
Loput olivat maattomia tehdas-tai maatalouden tuöväkeä ja heistä suurin osa myytiin huutokaupalla orjiksi.
Ne,jotka eivät kyenneet työhön kulkivat kerjuulla tai koottiin kunnantaloihin.

2. Lapset hoitivat toisiaan.

Lapsimäärä oli suuri, luokkaa 10 lasta per nainen. Eipä siinä äidin aika juuri lapsille riittänyt. Tuttavani on 16 lapsisesta perhestä eikä hän muistanut , että olisi istunut äitinsä sylissä. Lapsia hoitivat toiset lapset.
Maaseudulla lapset olivat maatalouden työvoimaa ja päätyivät rengeiksi ja piioiksi.
Kaupungeissa lapset muodotivat rosvojoukkioita, jotka ryöstivät ja raiskasivat, kun äidit ja isät olivat töissä.
Koululaitoksen alkuperäinen tarkoitus olikin säilytys eli pitää riehuvat lapset poissa kaduilta.

Pekka Heliste

.nuoret potkaistiin vielä 60-luvulla n 13-16-vuotiaana pois kotoa tyäelämän ja elättämään itsensä.

Suurista ikäluokista minä kuulun siihen pieneen osaan, joka sai käydä muuta kuin kansakoulua.
Siihenaikaan opikoulut olivat pääasiassa yksityisiä ja lukukausimaksut ja kirjat, matkakulut ja ruoka veivät n puolet isäni palkasta. Onneksi olin ainoa lapsi , muuten koulutus olisi jäänyt kansakouluun.
Ammatin olen opiskellut opintolainalla ja tekemällä töitä

Pekka Heliste

Nykyään ei enää asuta samalla paikkakunnalla., joten perheillä ei ole kiinteitä suhteita. Heikkinenkin korostaa työn petässä muuttamista ja se hajottaa perheet.

Kun perhe on asunut hajallaan 20-40vuotta niin suhteet eivät ole kiinteät esim vanhempani asuvat 1000 km päässä

Serkutkin ovat hajaantunet ympäri maailman, samoin lapset

Ei ole mitään ydinperhettä. Jos halutaan perhen tuki niin pitää palata agraariyhteiskuntaan ja 10 lapseen per nainen

Käyttäjän MattiKouri kuva
Matti Kouri

Henri!

Muuta vastausta tuohon "me vs. minä -kysymykseesi en osaa antaa, kuin että eikös se ollut juuri emopuolueesí puoluesihteeri, joka aikanaan sanoi, että kokoomuksessa tulee aina ensin Minä ja vasta sitten Me!

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Nina Palomäki

Köyhempien ihmisten lapset muuttavat pois kotoa aikaisemmin kuin varakkaiden perheiden. Syynä voi olla perheen rikkinäiset välit, päihdeongelmat tai elinkustannusten kalleus.

Sosiaaliturva on hankalasti järjestetty. Yksin asuva periaatteessa saa enemmän tukia, mikä onkin oikein koska elinkustannuksetkin ovat kalliimmat.

Asumistuki on yksi tärkeimmistä etuisuuksista. Mitä pitäisi tehdä? Pitääkö tukia parantaa vaiko vuokria laskea?

Totta on, että on tarpeetonta ja tuhlausta kotona olevien vanhempien pitää lastaan hoidossa. Meillä vaan on ollut Suomessa sellainen linja, että kotona lasten hoitamista ei ole vuosikausiin arvostettu. Lapsen etu myös on, että saa pienestä asti tekemistä ja olla toisten lasten kanssa. Vaihtoehtoja meillä pitäisi järjestää. Kotona lasten hoitokin on työtä. Monesti työttömyydessä ja rahattomuudessa on se riski, että perhe syrjäytyy. Joten eikö voisi valtion puolelta järjestää lapsille pari kertaa viikossa jotain 2-3:n tunnin kerhotoimintaa?

Tietenkin vielä perheen oloja parantaisi se, että toinen vanhemmista saisi töitä. Suomessa kun on ollut niukasti työpaikkoja, niin eikö paras olisi, että alle kouluikäisten lasten äidit voisivat olla kotona? Tai sitten toinen vanhemmista.

Ihmiset ovat Suomessa väsyneitä ja harva oikeasti jaksaa huolehtia vanhuksista. Tälläisiä jaksamisasioita pitäisi varmaan ihan lääketieteen ammattilaisten pohtia.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Sananen lapsista.
Kun ihminen vieraannutetaan perheyhteisöstä indoktrinoimalla häntä valtion toimesta vuosikausia laitosolennoksi, häntä on myös yhteiskunnan avusta riippuvaiseksi tehtynä helpompi hallita, valvoa, rajoittaa, ohjailla ja pakottaa.

Hoitovapaa-asia osittautui nopeasti huoleksi lastentarhanopettajien työllisyys- ja palkkaongelmasta, siitä tuli vain muuan keino työvoiman ohjaamiseksi äkkiä pois kotoa omien lasten kasvatuksen parista, osittain sukupuolten tasa-arvokysymykseksi jne. Perheen oma, itsenäinen elämänhallintaan liittyvä vapaa päätösvalta sivuutettiin.

Mutta koko ajan tolkutettiin ideaa "lasten parhaasta". Eivätkö vanhemmat (näiden pyytettömien yhteisöllisten hyväntekijöiden mielestä) enää ymmärrä, mikä olisi perheelle ja sen kaikille jäsenille hyväksi, vaikka olemme maapallon ylikouluttautunein kansakunta? Luottaisin perheisiin ja tukisin (en hajottaisi) niitä, jos tukea tarvitaan.

Hyvinvointivaltiosta on tulossa, ja joillekin jo tullut, pahoinvointivankila.
Nimim. Mukavan 10-henkisen perheen jäsen ;-)

Käyttäjän OttoLehto kuva
Otto Lehto

Hyvä haaste hyvinvointiyhteiskunnalle, mutta itse en kyllä ajattele yhteiskuntaa noin perhekeskeisesti, eikä perhekeskeisyydessä ole automaattisesti mitään liberaalia (jos kohta ei mitään antiliberaaliakaan). En näe, minkä takia perheenjäsenillä olisi velvollisuutta elättää sukulaisiaan, edes vanhempiaan. Hyvä tietysti, jos halua on, mutta tähän ei voi luottaa eikä pidäkään luottaa, eikä sen varaan voi rakentaa ainakaan YKSILÖKESKEISTÄ yhteiskuntaa, jollaista itse kannatan. Itse en koe, että geneettinen suhde olisi moraalisesti velvoittava. Perhekeskeinen yhteiskunta ei välttämättä ole yksilön vapauden tai oikeuksien kannalta paras ratkaisu. Se SAATTAA silti olla parempi tai vapaampi, mutta tämäkään ei ole selvää.

Mielestäni on moraalisesti oikein, että vastuun piiri on laaja, ja kattaa viime kädessä koko ihmiskunnan. Ja vaikka kaikki hyvinvointipalvelut rakennettaisiin vapaaehtoisvoimin (mitä en pidä tavoiteltavana), olisi sekin mahdollista toteuttaa "anonyymiin" hyväntekeväisyyteen ja vapaaehtoisverkostoihin perustuen, perheen siteitä täydentäen.

Siinä kyllä olet täysin oikeassa, että perheen siteitä ei TARKOITUKSENMUKAISETI tule tuhota korvaamalla niitä julkisilla palveluilla. Mutta usein korkean teknologian julkiset palvelut (tai anonyymit vapaaehtoisverkostot) voivat olla parempia hoitamaan tehtävänsä kuin matalan teknologian atavistiset perhepalvelut. Noin vähän kärjistäen. ;)

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Otto Lehto kirjoittaa:

"Itse en koe, että geneettinen suhde olisi moraalisesti velvoittava."

Sehän on toki jo kuultu, että geneettinen suhde ei teikäläiselle kovin paljoa merkitse monessa muussakaan asiassa.

Käyttäjän seppopmuurinen kuva
Seppo Muurinen

Täytyy rehdisti myöntää että oli todella mielenkiintoiselta tuntuva kirjoitus ja kyllä se ainakin osittain noin meneekin - mutta onko pakko - eikö tätä yhteiskunnan toimia voi järkiperäistää :
Tasa-arvonkin nimissä !

Käyttäjän JuhaKinnunen kuva
Juha Kinnunen

"Hyvinvointivaltio ei luo hyvinvointia vaan estää ihmisiä ja yrityksiä luomasta sitä."

Aha. Vai pitäisikö sanoa, että jos ei olisi hyvinvointivaltiota rajoittamassa, ihmisillä ja yrityksillä olisi paremmat mahdollisuudet luoda varallisuutta ja sitä kautta hyvinvointia. Mutta mikä tai kuka takaa, että tuota varallisuutta käytettäisiin yhteisen hyvinvoinnin luomiseen? Eiköhän kävisi niin, että hyvinvointia olisi yhtä paljon tai jopa enemmän, mutta se kasautuisi harvemmille.

Tapani Porola

Miten Henri lähtisit muuttamaan nykyjärjestelmää askel askeleelta, jos pääsisit vaikkapa parin hallituskauden ajaksi johtamaan nimittämääsi virkamieshallitusta? Voitko esittää miten esim. verotuksen päälinjat ja julkinen sektori uudistuisivat?

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Olisi kyllä tietysti mielenkiintoista nähdä että miten sellainen yhteiskunta oikeasti toimisi, jossa lasten- ja vanhustenhoitoa ei olisi, koska toisaalta sitten ainakin naiset olisivat huomattavasti eri tavalla työvoiman ulkopuolella. Ehkäpä heidän työpanostaan ei sitten tarvittaisi?

Mitä tuohon "läheiset hoitaa"-kuvioon tulee niin uskon kyllä siihen että ihmisillä täytyy olla myös tiettyä itsenäisyyttä läheisistään, ja varsinkin isompien katastrofien sattuessa hyvinvointivaltion tavoitteena ihan oikeasti on helpottaa sitä tilannetta missä ihmiset ovat. Ei se suku aina voi kaikkea pysty kantamaan.

Toimituksen poiminnat