*

Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Politiikkaa yksilön näkökulmasta

Suomalaisessa politiikassa on oikeastaan aina ollut tapana katsella asioita tilastojen kautta. Poliittisia päätöksiä perustellaan "yhteiskunnan" hyödyllä tai esimerkiksi "kansanterveydellisellä" edulla. Käytännön tasolla tämä näkyy selkeästi esimerkiksi alkoholipolitiikassa, mutta myös monella muulla politiikan osa-alueella.

Otan selkeimpänä esimerkkinä alkoholin, vaikka sama logiikka toteutuu monella muullakin osa-alueella. Tämä ei ole siis varsinainen puheenvuoro tietynlaisen alkoholilainsäädännön puolesta, vaan kyseessä on vain esimerkki.

Lainsäädäntö Suomessa pohjautuu usein ajatukselle, että tekemällä tiettyjä toimenpiteitä saadaan aikaan tiettyjä tilastollisia vaikutuksia. Alkoholin osalta tilastoituja määreitä ovat esimerkiksi kulutus henkeä kohti, alkoholikuolemat ja niin edelleen. Mielestäni ongelma tässä on se, että toimenpiteiden vaikutusta yksilöihin ei millään tavalla mietitä. Kollektiivinen ratkaisu, esimerkiksi alkoholiveron nosto toki näyttää tilastoissa kivalta, mutta miten se vaikuttaa yksilöön? Kuviteltuun yhteiseen hyvään perustuva politiikka ei oikeasti ole hyvä kenellekään, se on kuin ampuisi haulikolla lintuparveen. Johonkin se ehkä osuu, mutta suurin osa haavoittuu turhaan.

Mielestäni politiikan pitäisi lähteä yksilön näkökulmasta eikä mistään epämääräisestä yhteiskunnan edusta. Politiikassa se tarkoittaisi sitä, että tarkastellaan "keskivertoihmistä", joka nauttii alkoholia kohtuudella, pitää joskus hauskaa ja elää ihmisiksi. Tällaisia on kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista alkoholinkäyttäjistä. Tämän jälkeen tehdään alkoholilainsäädäntö erityisesti tämän keskivertoyksilön parhaaksi.

Fiksulle keskivertoyksilölle epäilemättä paras alkoholilainsäädäntö olisi mahdollisimman vapaa. Hän ei juo itseään hengiltä, vaikka alkoholia myytäisiin missä tahansa, mihin kellonaikaan tahansa. Hän ei halua maksaa itseään aivan kipeäksi alkoholista, mutta toisaalta ei hän kaipaa myöskään mitään puolentoista euron vodkapulloja vetääkseen "halvat kännit", joten hän voi maksaa juomisestaan myös veroa.

Kun laajempi lainsäädäntö on tehty vastaamaan mahdollisimman hyvin tavallisen yksilön tarpeita, otetaan huomioon erikoistapaukset. Alkoholia väärin käyttävät yksilöidään ja mietitään, mikä on paras apu heidän ongelmiinsa. Näin nopeasti maalaisjärjellä ajateltuna se voisi olla progressiivinen holhous, joka lähtisi mahdollisuudesta hakea apua ja päättyisi pakkohoitoon. Keinot olisivat erilaisia eri tyyppisille ihmisille. Se kuitenkin antaisi olla rauhassa niiden, joille alkoholi ei ole ongelma.

Näin meillä olisi lainsäädäntö, joka lähtökohtaisesti rajoittaa mahdollisimman vähän normaalin ihmisen elämää mutta puuttuu tehokkaasti ongelmatapauksiin. Sama logiikka pätisi muuhunkin lainsäädäntöön. Tilastollisesti lopputulos olisi mahdollisesti "huonompi" kuin nykyisellä alkoholipolitiikalla. Kulutus voisi aavistuksen verran kasvaa, samoin jotkin tilastolliset ongelmat. Silti huomattavasti suurempi osa ihmisiä olisi tyytyväisempiä kuin he nyt ovat. Toisin sanoen, useimpien yksilöiden kannalta tilanne olisi huomattavasti parempi kuin nyt, ja minun mielestäni se on tärkeämpää kuin mikään kuviteltu yhteinen hyvä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Alkoholipolitiikassa on muistettava myös sen vaikutukset ongelmatapauksiin ja heidän läheisiinsä. Suomalainen alkoholipolitiikka ei ole ystävällinen kuin sitä rationaalisesti ajattelevaa marginaaliryhmää kohtaan, jolla seuraava logiikka:

"Minä olen köyhä ja alkoholiongelmainen. Koska viina on kallista, juon sitä vähemmän ja siksi terveyteni ei huonone enempää."

Noita tapauksia on todella vähän.

Entä perustapaus?
Perheellinen, juoppo, mahdollisesti jo alkoholisoitunut ja ongelmiensa johdosta työpaikan menettänyt perheenisä. Ansiosidonnaisen loputtua pitää alkaa yliverotetun alkoholin hankinnassa turvautumaan perheen säästöihin ja asuntovelan lyhennykset, lasten vaaterahat ja muut perheen pakolliset menot valuvat Alkon, kapakoiden ja pimeän viinan myyjien kautta valtiolle veroina ja sen lisäksi pitävät vaatimattomasti yllä jonkin verran taloutta. Perhe kärsii taloudellisesti ja valtio lihoo. Osa rahoista ehkä valuu KELAn ja fattan kautta takaisin perheelle. Alituiset rahariidat ja rahanpuute lisäävät perheväkivallan riskiä verrattuna siihen että isi taskurahallaan saisi olla iloisesti huppelissa jossain huoneen nurkassa ja hyvänä päivänä voisi osallistua lasten kanssa johonkin rakentavaankin.

Perheetön perustapaus sitten?
Juo työn, sitten menee asunto alta. Kaikki rahat menneet viinaan, puutteellisen ravinnon takia aivoissa ja tuki- ja liikuntaelimissä vakavia vammoja. Majoitetaan diakonissalaitoksen ylläpitämään juoppojen asuntolaan, kulut 3500 €/kk, tulot toimeentulotuki/työkyvyttömyyseläke, parantumisennuste alkoholismista (kuivilla loppuikänsä) alle 30%. Elinajanodote 3-7 vuotta.

Miten mitään näistä tapauksista tiukka alkoholipolitiikka auttaisi kun juuri taloudelliset prioriteetit (viina vs. vuokra/ruoka/lasten tarpeet) aiheuttavat suurimman osan ongelmista. Vain osa (huom! vain osa) terveysongelmista suoraan alkoholin käytöstä johtuvia ja ne pysyisivät samana vaikka viinilitra maksaisi euron.

Järkevää alkoholipolitiikkaa olisi oikeasti miettiä haittojen suhdetta alkoholin hintaan vertailevalla politiikalla nk. "halvan viinan" maiden kanssa. Siihen liittyen voi todeta esimerkiksi alkoholin terveyshaittojen olevan nautittua absoluuttista etanolilitraa kohti Suomessa moninkertaiset maihin verrattuna, joissa alkoholin väärinkäyttö ei johda taloudellisen rasitteen kautta yhtä jättimäisiin sosiaalisiin ongelmiin ja puutteellisen ravinnon takia terveyshaittojen akkumuloitumiseen. Sitten voisi miettiä miten haitat minimoidaan.

Niin kauan kuin valtio harjoittaa tekopyhää, valtiontalouden tulosegmenttiä vahvistavaa alkoholipolitiikkaa ja veronlaskutkin tekee perse edellä puuhun kuten maaliskuussa 2004 (väkevät laskivat eniten kun viineille suhteellisen veroedun luominen olisi ollut mielekkäämpää) ja sen lisäksi THL:n kautta rahoittaa subjektiivista tutkimusta eikö pyri saamaan eri näkökulmia selväksi, on vastuullisen ihmisen ainoa vaihtoehto äänestää järjettömyyttä vastaan jaloillaan ja lompakollaan hankkimalla juomansa sieltä, missä älykkäämpi alkoholipolitiikka ja alemmat verot.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Hienoa,että tiedät muiden tyytyväisyyden toteutumisesta noinkin paljon!

Todella arvostettava piirre liberaalissa miehessä joka kuitenkin paradoksaalisesti on periaatteesta tuota omaa tietämystään vastaan. Mutta jatketaan nyt näin.

Onko kyse nyt pelkästään suomalaisesta politiikasta vai tapahtuu politiikan teko kaikkialla länsimaissa tilastojen mukaan? Mikäli tapahtuu niin malttaisitko olla lyömästä suomalaisia aina jotenkin huonompana porukkana?

Wille Kuusinen

2500e nettotuloilla saat ostettua 120 0,33c olutta joka ikinen päivä. Oluen hinta on laskenut ja saatavuus parantunut viimeiset 50 vuotta. Lukekaa historiaa.

On orastavan alkoholistin merkki, jos sitä olutta ei voi hakea ennen klo 21 kaupasta (juominen niin epäsäännöllistä).

Toimituksen poiminnat