*

Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Ryhmäkuri tappaa kansanvallan

Kansanedustajat Lasse Mannistö ja Sanni Grahn-Laasonen julkaisivat tiistaina lehdistötiedotteen sekä pienen vihkosen, johon oli listattu 46 turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa. Alunperin Sanna Lauslahden liikkeelle panema ajatus turhien normien vähentämisestä on saanut erinomaisen vastaanoton.

Sinänsä ansiokas ulostulo on saanut osakseen arvostelua, koska kyseiset edustajat ovat itse olleet äänestämässä huonona pitämäänsä lainsäädäntöä voimaan. Miksi näin? Onko kyseessä epärehellisyys vai korruptio? Ei, edustajat ovat täysin vilpittömästi liikenteessä. Ongelmana on hmäkurina tunnettu käytäntö ja muutamat suomalaisen järjestelmän rakenteelliset ongelmat, joita olen käsitellyt minun ja Antti Vesalan kirjassa "Elämää hyvinvointivaltiossa". 

Ohessa kappale "Ryhmäkuri tappaa kansanvallan" kirjasta:

 

Ryhmäkuri tappaa kansanvallan

 

Perustuslaissa määritellyt kansanedustajan oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet ovat tänä päivänä lähinnä teoreettisia. Hyvänä esimerkkinä olkoon kansanedustajan lakialoite, jollaisia laaditaan jatkuvalla syötöllä, mutta jotka kuitenkaan eivät ikinä sellaisinaan johda lakien muuttamiseen. Käytännössä laki voisi aloitteen johdosta muuttua lähinnä vain sellaisessa tilanteessa, että eduskuntaan tulisi täsmälleen samasta aiheesta tehty täsmälleen samaa muutosta ehdottava hallituksen esitys.

Valiokunnat käsittelevät pääasiassa hallituksen esityksiä ja vain harvoin lakialoitteita, elleivät ne satu liittymään niihin lakeihin, joita koskevia esityksiä hallitus on tehnyt. Lakialoite saa hallituksen esityksestä riippumattoman valiokuntakäsittelyn yleensä vain niissä tapauksissa, joissa allekirjoittajia on löytynyt yli sata.

Tämän päivän politiikka näyttää tavallisen kansalaisen näkökulmasta tarkastellen melko oudolta. Hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät kuten käsketään. Pahin protesti nykypäivänä on äänestää tyhjää ja jupista kotimaakunnan tupaillassa. Mikäli ei tee kuten käsketään, lentää ulos eduskuntaryhmästä, kuten kävi vasemmistoliiton Markus Mustajärvelle ja Jyrki Yrttiaholle.

Jos hallituspuolueiden eduskuntaryhmien roolina on lähinnä taputtaa ja nyökytellä hallituksen tahdissa, oppositiopolitiikka se vasta turhaa onkin. Tätä kirjaa kirjoitettaessa Keskusta vastustaa oppositiossa sitä politiikkaa, jota itse olisi toteuttamassa, mikäli ei olisi menettänyt vaaleissa kolmasosaa paikoistaan. Perussuomalaiset taas valittavat, mutta todellisia vaihtoehtoisia ratkaisuja esillä oleviin kysymyksiin heiltä ei kuulu.

Opposition varjobudjettien sisältö poikkeaa hallituksen budjettiesityksistä vain muutamien prosenttien osalta. Kumpikin oppositiopuolue arvostelee hallitusta hirveästä velkaannuttamisesta ja samalla huutaa kuorossa miljardien suuruisia menolisäyksiä.

Politiikassa asiat ovat monesti siten kuin näyttävät olevan. Tällä hetkellä kovasti näyttää siltä, että eduskunta toimii lähinnä hallituksen postikonttorina. Sieltä käydään hakemassa leimat lakiesityksiin ja kuittaamassa mandaatit EU-ministerineuvostoon. Ei puhettakaan, että enemmistöhallituksen esitys joskus jäisi menemättä läpi tai Suuren valiokunnan mandaatti saamatta. Jos valtiopäiville kokoontunut eduskunta jonain päivänä vahingossa erehtyisi käyttämään itselleen kuuluvaa, kansalta vaaleissa delegoitua valtiovaltaa, maa olisi sekasorrossa. Tai poliittinen elämä ainakin.

Kevät-kesän 2011 hallitusneuvottelujen hankaluuteen kiteytyy Suomen poliittisen järjestelmän keskeinen ongelma - demokratian puute. Viime vuosikymmenet enemmistöhallitus on ollut käytännössä ainoa mahdollinen hallitustyyppi. Nykyinen toimintakulttuuri on tarkoittanut sitä, että kaikki valta keskittyy muutamille ihmisille, joiden taakse enemmistö kansanedustajista sitoutetaan.  Asioita ei päätetä sen mukaan, mikä on järkevää, hyvää tai oikein, vaan omaksutaan riitelyn, teatterin ja huutokaupan lopputuloksena syntynyt kokoelma kompromisseja ja istutaan sen takana, vaikka vedenpaisumus tulisi.

Koska enemmistöhallitus on keskeisenä tavoitteena, hallituksenmuodostaja joutuu nielemään sarjan mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia saadakseen enemmistön ehdottoman tuen hallitukselleen. Ei siksi, että saataisiin paras mahdollinen hallitus, vaan jotta saataisiin mahdollisimman paljon valtaa. Sosiologi Max Weberin mukaan puolueet tavoittelevat nimenomaan valtion koneiston hallintaa omien päämääriensä saavuttamiseksi. Enemmistöhallitukseen ei pyritäkään sen vuoksi, että se olisi paras kansalle, vaan koska se mahdollistaa hallituspuolueille käytännössä rajattoman vallankäytön. Tänä päivänä kyse ei välttämättä ole edes oikeasta absoluuttisesta vallasta, vaan muodollisista valta-asemista.

Tällainen toiminta johtaa tilanteeseen, jossa jokin yksittäinen taho voi riittävän voimakkaan tahdon, suuren lobbausvoiman tai silkan röyhkeyden avulla juntata läpi jopa eduskunnan (ja usein myös kansan) enemmistön vastustamaa lainsäädäntöä tai toimia muuten yksinvaltiaan elkein vedoten hallituksen yhtenäisyyteen.

Miljoonan pikkuasian kasaaminen yhteen hallitusohjelma-paaliin ja sen ajaminen kaikkien kurkusta alas on oiva tapa tehdä epäkuranttia ja jäykkää politiikkaa. Enemmistöhallituksen voimin voidaan neljän vuoden ajan toteuttaa vaikka kuinka eriskummallinen ohjelma viimeistä välimerkkiä myöten, jos hallituspuolueet kykenevät saamaan kansanedustajansa pysymään kiltisti ruodussa.

Kansanedustajat tekevät äänestyspäätöksensä puolueen kannan mukaan ja usein omaatuntoaan vastaan. Lainsäädäntöä tehdään väkisin ja eduskuntaa hallitaan perustuslain hengen vastaisesti pakolla sen sijaan, että pyrittäisiin parhaisiin argumentteihin ja vahvimpaan faktapohjaan. Suomalainen poliittisen keskustelun kulttuuri on surkealla tasolla, ja osasyy tähän varmasti on se, ettei eduskunnan täysistuntokeskustelulla ole juuri koskaan mitään vaikutusta mihinkään.

Niin sanottuja omantunnon kysymyksiä on todella harvassa, ja sellaisista pitää aina erikseen päättää. Oletusarvona on ryhmäkuri ja harvinaisena poikkeuksena oman oikeudentunnon mukaan toimiminen.

Tilanteen pitäisi olla täsmälleen päinvastainen. Todennäköinen seuraus tästä olisi, että eduskunnan käsittelystä saataisiin puserretuksi läpi huomattavasti nykyistä pienempi määrä lainsäädäntöä. Se olisi parannus nykytilanteeseen, koska yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista vitsauksista on nimenomaan liian innokas säädösten tehtailu.

Myös hallituksen esitysten pitäisi vahvemmassa parlamentarismissa olla nykyistä paremmin valmisteltuja ja perusteltuja. Edustajien todelliseen vakuuttamiseen esityksen tarpeellisuudesta pitäisi panostaa selvästi nykyistä enemmän. Hallitseminen ei olisi lainkaan niin helppoa kuin tänä päivänä, mutta hallitsemisen ei pidä helppoa ollakaan.

Mikäli yhteiskunta olisi liberaalimpi, olisi vähemmän ”tarvetta” poliittisille pitkän aikavälin suunnitelmille, eikä nykyisen kaltaista pakonomaista enemmistöhallituksen tarvetta olisi. Kansanedustajat voisivat toimia perustuslain hengen mukaisesti omaatuntoaan seuraten, ja demokratian toteutuminen olisi askeleen lähempänä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

"Ryhmäkuri tappaa kansanvallan"

Tämän näkee eduskunnan toiminnasta kaiken aikaa.

136 läpipäässyttä edustajaa lupasi vaalikoneissa vastustaa tukipaketteja, joten äänestäjät huokaisivat helpotuksesta, että niistä päästiin lopullisesti eroon.

Mutta kun ei päästykään, koska demarit, krisut ja vassarit puolueina ja osa kolmesta muusta hallituspuolueesta "unohtivat", mitä tuli luvattua ja siksi olemmekin kusessa.

Meille tuli "vaalivalehtelijoiden" hallitus, joka RYHMÄKURIN avulla pakottaa edustajat äänestämään lupauksiaan vastaan.

"Demokratia" siis heitettiin vessanpönttöön käteisen omien pyrkimyksien vuoksi.

Muistin virkistämiseksi, persut on ainoa puolue, joka eduskunnassa on äänestänyt jokaista tuki,- ja takauspakettia, myös Euroopan Varkaus Mekanismia (EVM) vastaan. Heidän äänestäjänsä ovat saaneet täyden vastineen äänelleen. Suomen veronmaksajien puolustamista Eu/euroa vastaan.

Kiitän heitä näin julkisesti tästä työstä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Jättikö Weber pohdintansa tuohon asiasta?

Nimittäin valtaa ei oikeastaan saa..puolueet joutuvat pohtimaan ajamiensa eturyhmien etuja ja tekemään niissä kompromisseja. Yksittäisellä kansanedustajalle ei valtaa tule joka onkin ihan hyvä asia. Tämä eturyhmä on tärkeä käsite sisällyttää teksteihin,koska se muuttaa oleellisesti asian käsittelyä.

Mikäli yhteiskunta olisi plutokraattisempi niin olisiko tilanteessa eroa,eikö juuri silloin ole olemassa selvemmät eturyhmät? Eikö itseasiassa liberaalimmassakin yhteiskunnassa muodostu selkeitä eturyhmiä..ainakin teidän omien puheittenne mukaan se olisi hieno asia.

Joten..tästä päästäänkin mihin?

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Itse en usko, että kyseessä on välttämättä ollut edes ryhmäkurista, vaan siitä, että yksittäisten ongelmien ratkominen tekee helposti vähän sokeaksi suurempien kuvioiden suhteen ja siitä, että ratkaisujen kaikkia vaikutuksia ei nähdä heti. Toinen puoli sitten on lakien ja asetusten tulkinta on aina välillä enemmän tai vähemmän yllättävä.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Kiitos linkistä. Siinä näkyy selvästi, miten äänestäjiä kustiin silmään.
Jos Suomi olisi demokraattinen valtio, tuki,- ja takauspaketit olisivat loppuneet kuin seinään, eikä EVM:n olisi menty mukaan.

Ei ole ihme, että suomalaisia äänestäjiä hatuttaa nämä valehtelijat ja petturit.

Mitähän näille pitäisi tehdä? Palkita jotenkin? Äänestää heitä uudestaan?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kukas se vaatikaan työttömien kahvinkeittoa kuriin, rangaistuksen uhalla?

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Kuinka moni kansanedustaja äänesti säkkipäässä EVM.stä?
Ryhmäkuri pisti kansanedustajat tekemään sellaista, mistä vielä kauan puhutaan.

Juhani Viitanen

"Onko kyseessä epärehellisyys vai korruptio? Ei, edustajat
ovat täysin vilpittömästi liikenteessä. Ongelmana on ryhmäkurina
tunnettu käytäntö"

Mikäli Männistön ja Grahnin mielestä ongelmana nimenomaan olisi tuo ryhmäkuri, niin kai he korkeakoulutettuina kansanedustajina kykenevät sellaisen asian itsekin ääneen sanomaan. Nyt tuossa Normitalkoot -lehistötiedotteessa. ei tosiaan mainita sanallakaan ryhmäkurista tai siihen viittaavasta mitään.

Männistöllä on lisäksi oma kotisivustonsa http://lassemannisto.fi/ ja lisäksi täällä Uudessa Suomessakin oma blogi http://lassemannisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
Ei noissa missään näy olevan minkäänlaista kritiikkiä tai mutinaa Eduskunnan kokoomuslaista ryhmäkuria kohtaan.

Kyseessä kuitenkin kaksi täysipäiväistä kansanedustajaa. Molemmilla pitkä kesäloma takana, joka loma jatkuu edelleenkin parin viikon verran. Kummallakin on lisäksi oma palkattu eduskunta-avustajansa, jonka lisäksi epävirallisia avustajia ja kokoomuslaisia puheidenkirjoittajia.
Nuo neljään pekkaan sitten kirjoittavat tällaisen 46-kohdan pamfletin.
Syntyihän siitä varsin naurettavalta näyttävä lopputulos.

Jos oikeasti olivat vilpittömästi liikenteessä, niin kyllä siinä samalla oli silkkaa tyhmyyttä ja osaamattomuutta työryhmällä kimppakaverina myös.

Vaikkapa tuo listalla nro 17. oleva Energiatodistuksen kohtuuttomuuden asia. Siitä on puhuttu lehdistössä ja täällä Uudessa Suomessakin vaikka mitenkä monella palstalla.
Eikö kukaan neljästä eduskuntalaisesta pystynyt muistamaan, että me itse tästä oltiin just keväällä päättämässä tästä asiasta. Ja että silloin sekä Lasse että Sanni painoivat hyväksyvää JAA-nappia Eduskunnassa. "Jätetääs hei sen vuoksi tämä 17 pois meidän 46 kohdan kritiikkilistalta."

Tämäntyyppinen, näin kömpelö syyskauden avaus ei oikein ole kunniaksi kykypuolue Kokoomuksen nuorisosiivelle.

Jari-Petri Heino

Suljettu lippuäänestys?

Anyway. On kyllä hienoa, että 23 962 ääntä saanut veijari johtaa diktaattorin lailla Suomea ja esimerkiksi 1 802 328 ääntä saanut ei voi sille mitään.

Kiitos Mauno ja demarit.

Natsikortti. Mikähän oli Adolf Hitlerin äänimäärä?

Jari Vuorinen

Näin tekee.Jos Kepu ja Rkp lähtevät vaaliliittoon tulevissa EU-vaaleissa keskenään,on panoksena pakkoruotsi.Mikäs muukaan.

Rkp saa pitää pakkoruotsinsa kun antaa lojaaliutta vastalahjaksi Kepulle.

Juhani Viitanen

Helsingin Sanomat ottaa pääkirjoitussivullaan nuoren kokoomusparivaljakon tekemisiin ymmärtäväisen ja isällisen puoltavan sävyn.

"Siksi on hyvä, että päähallituspuolue kokoomuksen
kansanedustajat Sanni Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö ovat
käynnistäneet asiasta kriittistä keskustelua kokoamalla
viiden liuskan mittaisen luettelon heidän mielestään
turhista säännöistä, kielloista ja ohjeista.
Kyse on myös itsekritiikistä, koska edustajat ovat
itse olleet säätämässä osaa moittimistaan laeista."

ENERGIATODISTUSLAIN KÄSITTELY EDUSKUNNASSA

Ensimmäisessä käsittelyssä 13.12.2012 käytetyt puheenvuorot
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk...

Sen paremmin kansanedustajat Lasse Mannistö kuin Sanni Grahn-Laasonenkaan ei käyttänyt ainoatakaan puheenvuoroa käsittelyn yhteydessä.

Vaikka hallituspuolueessa olisi millainen ryhmäkuri tahansa äänestyksen osalta, niin ryhmäkuri ei estä kansanedustajia puhumasta, ja sanomasta ääneen omaa mielipidettään käsiteltävänä olevasta asiasta, mutta sitä puheoikeuttaan Männistö ja Grahn eivät vaivautuneet käyttämään.

Toisessa käsittelyssä 18.12.2012 käytetyt puheenvuorot
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk...

Toisessa käsittelyssä ainoa kokoomuslainen joka käytti asiasta puheenvuoron oli kansanedustaja Kalle Jokinen:
"Arvoisa herra puhemies! Milloin tämä ihmisten holhous ja
ääretön usko toissijaisten normien parantavaan voimaan
oikein päättyy?"

Äänestystulos 18.12.2012
http://www.eduskunta.fi/aanestystulos/22/132/2012
Kokoomuksessa kaikki äänestivät JAA-äänin, myös holhousta edellä kritisoinut Kalle Jokinen. Laki hyväksyttiin äänin 111 - 71.

--
Tämän vuoksi, minä en valitettavasti ole Hesarin tapaan asiassa lainkaan noin ymmärtäväisellä päällä tämän kokoomusnuorten 46-kohtaisen kritiikkilistan suhteen.

Noidenkin kahden kansanedustajan pitäisi ja pitää kunnolla hoitaa omat hommansa Eduskunnassa. Sinne heidät on 4-vuotiskaudeksi asioita hoitamaan 6.335 €/kk korvauksella palkattu. Punnitsemaan lakialoitteiden järkevyyttä, ja omien mahdollisuuksiensa mukaan torppaamaan kaikki huonot lait ennalta.

Pelkän löperön lehdistötiedotteen ulos rääpäiseminen ei tosiaankaan riitä. Jos muu aika lorvitaan tahdottomana napinpainajana Eduskunnassa.

Ei viitsitä ottaa asioista selvää eikä ottaa niihin edes kansanedustajan oman puheenvuoronkaan vertaa kriittistä kantaa.

Toimituksen poiminnat