Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Sääli on sairautta

Lähtökohtaisesti kaikki ihmiset, jotka haluavat "muuttaa maailmaa" aikovat muuttaa sitä paremmaksi. Yhdestä näkökulmasta onnela on tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kaikilla on kaikkea tarpeidensa mukaan. Toisesta näkökulmasta täydellinen yhteiskunta on vapaa - sellainen jossa ihmiset saavat tehdä mitä haluavat niin kauan kuin eivät loukkaa muiden vastaavaa oikeutta.

Erotuksena "ammattipoliitikoista" tällaiset idealistiset maailmanparantajat ovat poikkeuksetta empaattisia, mutta miksi nämä kaksi hyvää tarkoittavaa näkökulmaa kuitenkin eroavat toisistaan niin paljon? Ihmisillä on pääasiassa kahdenlaisia empatiareaktioita: myötätunto ja sääli. Eräs keskeinen ero "sosialistisessa" ja "liberaalissa" näkökulmassa onkin empatian kokeminen eri tavoin.

Sosialistinen empatiakäsitys on ylimielisen holhoava ja säälivä. Sääli on pahaa mieltä jonkun muun heikosta asemasta. Tästä näkökulmasta yhteiskunnan vähäosaiset ovat aina muiden uhreja.  Epäonni ei ole koskaan yksilön omaa syytä, vaan aina jonkun muun. Jos vähäosaisen asemasta ei voi suoraan syyttää kapitalistia, niin vähintään ympäristötekijät ja palveluiden puute ovat ongelmien aiheuttajia.

Säälivä pitää ongelmaisia avuttomana ja voimattomana massana. Kykenemättömänä tekemään itse mitään ilman "moraalisesti paremman" ohjausta ja apua. Säälin tunne on nakertava ja se motivoi ihmistä tekemään jotain, mikä poistaisi tämän tunteen. Säälivä haluaakin ohjata avuttoman "uhrin" elämää mielestään oikeaan suuntaan ja tarjota tälle apua - vaikka voimakeinoin.

Sosialisti ja sellaista äänestävä voi helpottaa sääliään ottamalla muilta rahaa ja antamalla sitä eteenpäin, tekemättä kuitenkaan itse mitään tuottavaa. Sosialistin näkökulmasta parhaassa tilanteessa ketään ei tarvitsisi enää sääliä kun kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa, koska yksikään ei ole paremmassa tilanteessa kuin toinen.

Oikeistolaisen liberaalin empatia kanavoituu myötätuntona. Toisin kuin sääli, myötätunto ei ole heikentävä eikä nakertava tunne. Myötätuntoon kuuluu ihmisten näkeminen lähtökohtaisesti yksilöinä, joiden ongelmien ratkaisun avaimet ovat heidän omissa käsissään. Ongelmien hoitoon tarkoittejun almujen sijaan on tärkeää poistaa vähäosaisilta ongelmien syyt, eli lisätä yhteiskunnan vapautta. Myötätunnon todellinen olemus on yksilön voimaannuttaminen.  

Äkkiseltään myötätunto tuntuu säälin synonyymiltä, mutta kyse ei ole samasta asiasta. Myötätunto on monimutkaisempi kuin sääli. Keskeinen ero on siinä, että myötätuntoinen näkee yksilöt ja heidän tekonsa kun säälivä näkee vain olosuhteet. Myös myötätuntoisen näkökulmasta avustuksilla ja hyväntekeväisyydellä on paikkansa, mutta sen täytyy aina olla sellaista tukea, joka ohjaa saajaansa pahimman yli ja eteenpäin. Ei sellaista, joka mahdollistaa muiden säälin varassa elämisen. 

Myötätunto voi näkyä arjessa joskus kylmänä. Säälivän mielestä Helsingissä olevalle romanikerjäläiselle tulisi antaa almuja ja apuja. Vähintään terveydenhuoltoa ja paikka leiriytyä. Myötätuntoinen ajattelee asian toisin. Hän asettuu keräläisen asemaan. Hyvää tarkoittava apu johtaa vain siihen, että kerjäämisestä tulee yhä suositumpi "elinkeino" ja useampi ihminen istuu kaduilla kuppi kädessä sen sijaan, että he tulisivat riippumattomaksi muiden almuista.

Vaikka ihmisen näkyviin ongelmiin puuttuminen tulonsiirtojen ja palveluiden avulla voi vaikuttaa myötätuntoiselta, tekee se heistä viime kädessä heikompia, riippuvaisia ja vähentää heidän itseluottamustaan, eikä näin ollen autakaan yksilön onnellisuutta pitkällä tähtäimellä. Kyseessä on siis säälin ilmentymä, eikä myötätunnon. 

Myötätuntoon perustuva elämä tarkoittaa vankkumatonta uskoa muiden ja omaan piilevään potentiaaliin. Sillä ei ole mitään tekemistä tunteilun tai säälin kanssa, koska ne eivät auta toista ihmistä pääsemään eteenpäin elämässään. Presidentti Niinistön taannoinen "Ihan tavallisia asioita" -kampanja edustaa myötätuntoista ajattelua siinä missä kampanjan kritiikki taas ylemmyydentuntoista ja holhoavaa sääliä syrjäytyneitä kohtaan. 

Yleensä ihmiset tuntevat myötätuntoa vain läheisimpiään kohtaan, kaukaisempien ongelmat aiheuttavat lähinnä sääliä. Myötätunnon ja säälin eroa ymmärtääksesi ajattele lähimmäisiäsi. Jos sinun lapsesi uhkaisi joutua taloudellisiin vaikeuksiin, varmasti auttaisit häntä kykyjesi mukaan. Kun pahin on ohi, patistaisitko häntä hankkimaan koulutuksen tai etsimään töitä, vai haluaisitko hänen makoilevan peräkammarissa kustannuksellasi maailman loppuun asti, koska maailma on niin paha paikka?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mistäköhän saisin lukea tuosta sosialistisesta empatiasta? Muuten tämä kirjoitus olikin jälleen sitä taattua propagandaa. Mainiosti olette ymmärtäneet kielen merkityksen miten siitä omimalla mukavia piirteitä koskemaan omaa ideologiaanne saatte ihmisten päät kääntymään. Sitä kutsutaan suggeroinniksi,mutta siitä vaan..puhtaat pulmuset,jatkakaa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Suosittelen että tutustut vähän lisää näiden idealististen maailmanparantajien ajatteluun, sillä ainakin tämän kirjoituksen perusteella et ymmärrä heitä lainkaan. Tai sitten haukut heitä poliittisten tarkoitusperiesi johdosta joka tekisi tästä kirjoituksestasi aika härskin.

Käyttäjän kapavalimaki kuva
Kari Välimäki

"joka tekisi tästä kirjoituksestasi aika härskin"

Mielestäni konditionaali on tämän kaverin kohdalla turha.

Heikkisen kirjoitus on tympeän yleistävä, mustavalkoinen ja naivi. Jos Heikkisen retoriikka on tällaisissa kantimissa "Epäonni ei ole koskaan yksilön omaa syytä, vaan aina jonkun muun.",ei kirjoitusta tarvitse ihmetellä.

Vaikea sanoa, kumpaa kirjoitus herättää enemmän, huvittunutta hymähtelyä vai nieleskeltyä ärsytystä.

Käyttäjän Verraton kuva
Kalle Salava

Olet Marko minusta prikulleen oikeassa.

Kaikenkaikkiaan on aina aika hasardia lähteä kertomaan siitä, mitä itsensä kanssa erittäin vahvasti eri mieltä olevat ihmiset ajattelevat ja tuntevat.

Laura Taimio

Aika mustavalkoista ajattelua taas.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Sääli voi olla sairautta, mutta oikeudenmukainen tulonjako ei.

On meillä vastuullisetkin ja hyvät porvarit. Niiden pitää saada kulkea ontumatta... Koijariyrittäjien ei.

Miia Pölönen
Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Jotakin tuollaista ylimielisyyttä todella aistii helposti vasureista. Vasemmisto on liberaalia tasan siihen pisteeseen saakka, kun muiden vapaudet eivät sovikaan omaan äärettömän kapeaan maailmankatsomukseen. Homoseksuaalisuus (aivan asiallisesti tietysti) on ookoo, mutta uusien laitteiden kehitteleminen ei. Töhriminen on hienoa, mutta sähkönmyyntifirman pomon homma ei. Verorahoilla on hienoa elellä, mutta perinnöllä eläminen on syntiä. Formulakuski tai helsinkiläinen kaljasieppo ovat täysin moraalisia harrastaessaan veropakolaisuutta etelässä, mutta koko elämänsä niska limassa raatanut yrittäjä joutaisi saada edes sellaisen ajattelusta niskalaukauksen.

Vasemmistolaisuus on suhteellisen vakava kehitysvamma.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ihminen on kehittynyt suorastaan altruistiseksi, koska se on ollut ehdoton selviytymiskeino ihmiselle. Ihmisellä on enemmän tai vähemmän vaisto auttaa lajitovereitaan, olivat ne täysin lähisukua tai joskus täysin tuntemattomiakin. Joskus sen määrä vaihtelee, joiltakin se jeesaamisen tarve puuttuu.

Nämä myötätunnon, säälin ja muiden määrittelyt kuulostivat aika kulmikkailta tai jotenkin kokemattomilta.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Tuo altruismi on tietysti ihan totta, mutta se ei ole ainoa epäitsekästä käytöstä selittävä tekijä.

Esim. kiintymys läheisiin ja/tai rakkaus ovat paljon voimakkaampia draivereita, mutta toki niilläkin on se evolutiivinen taustansa.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Tavallaan ihan mielenkiintoinen pohdiskelma säälin ja myötätunnon eroista. Empatia kai kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoittaa myötätuntoa, sitä että pystyy tai kuvittelee pystyvänsä ymmärtämään miltä toisesta tuntuu. Vasemmisto/oikeisto tai sosialisti/libertaristi yhteys onkin sitten vähän niin ja näin.

Kerjäläisesimerkki on ihan hyvä tässä. Valittavana on joko sellainen suhtautuminen, että koska ei tunne toista voi joko a) kuvitella että hän on kuin itse b) kuvitella että hän on erilainen kuin itse.

Lopun lapsiesimerkki kyllä vie vähän pohjaa alkuperäiseltä idealta. "...varmasti auttaisit häntä kykyjesi mukaan. Kun pahin on ohi...". Jos se kadunkulman kerjäläinen olisi oma lapsesi, niin antaisitko rahaa vai patistaisitko? Tämä on oikea kysymys tässä yhteydessä. "Pahin" voi olla "ohi" niin monella tavalla, että kaikki valitsevat sen vaihtoehdon - niin vasemmisto kuin oikeistokin, vapauden ja tasa-arvon kannattajat. Mutta joko tai?

Wille Kuusinen

Vastenmielisintä ja tuhoisinta sosialistista sääliä on vauvapakkaukset: http://www.bbc.co.uk/news/magazine-22751415

Menisivät vauvat ostamaan itse omat vaatteensa!

Ps. Sosialistisen "säälin" kasvun kanssa on käänteisesti korreloinut lukutaidottomuus ja lapsikuolleisuus. Yhteiskunnallinen, arvopohjainen empatia erottaa meidät monista kehitysmaista, joissa ei ole resursseja eikä tahtoa hyvinvointivaltioon. Oikestolainen vastaa kurjuuteen suuremmalla kurjuudella. Miksi ette muuta pois?

Käyttäjän Juutikka kuva
Jouni Juutikka

Onko Henri trolli?. Tästä puuttuu enää valkoisen rodun ylemmyyden julistus =)

Toimituksen poiminnat