Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Köyhä, älä tekeydy uhriksi

  • Tämä teksti on kirjoitettu yhdessä ystäväni Saul Schubakin kanssa.
    Tämä teksti on kirjoitettu yhdessä ystäväni Saul Schubakin kanssa.

Nykypäivän Suomessa köyhyys on kaukana Minna Canthilaisesta 1800-luvun lopun todellisuudesta. Tänään kukaan ei ole niin köyhä, että joutuisi aidosti kamppailemaan elääkseen ilman ruokaa, suojaa ja juomavettä.

Miehet eivät varasta kaupasta ruokaa syödäkseen, vaan autosta stereot ostaakseen huumeita tai kadulta polkupyörän ihan muuten vain - huvikseen. Nuoret naiset eivät myy itseään leipäpalasta kuten köyhimmissä maissa, vaan tarjoavat seksiä saadakseen setämiehiltä koruja, meikkejä ja muita lahjoja.

Koska köyhyys on sosialismin polttoainetta, on aidon köyhyyden käydessä vähiin täytynyt keksiä uusia määritelmiä. Nykyään köyhyys on suhteellista, joten jokainen alimmissa tuloluokissa oleva on köyhä, olosuhteista riippumatta. Ei tarvitse nähdä nälkää - riittää, että on vähemmän kuin rikkaammilla.

 Mielestämme ainoa relevantti köyhyyden määritelmä on "pakko käyttää niin suuri osa ajastaan hengissä pysymiseen, ettei itseään voi kehittää". Tällaisessa köyhyydessä elävät esimerkiksi Intiassa kaatopaikkoja tonkivat lapset. Suomessa ei kukaan.

Moni suomalainen elää kuitenkin kurjuudessa, joka onkin köyhyyttä huomattavasti parempi määritelmä. Kurjuudessa olevan elämä ei ole mielekästä. Osa ei voi kurjuudelleen mitään, he ovat jo liian vanhoja tai muuten työkyvyttömiä. Loput taas kärsivät lähinnä asennevammasta.

 

Esimerkkejä suomalaisesta kurjuudesta

 

Viimeaikaisten uutisten mukaan pienituloisten ja suurituloisten välillä on suuria terveyseroja. Näin on ollut maailmassa aina, mutta tällä kertaa syynä eivät ole pienituloisten 14-tuntiset työpäivät hiilikaivoksella tai asuminen saastaisissa slummeissa ilman juoksevaa vettä.

Nykypäivän pienituloiset syövät kalliita eineksiä, ryyppäävät, polttavat tupakkaa ja katsovat päivät lähinnä telkkaria. Monen yksilön passiivinen elämäntapa näkyy terveysongelmina tilastoissa.

Etenkin vasemmistolaiset poliitikot ovat pitkään olleet huolissaan alueellisesta eriytymisestä. Tietyillä alueilla sosiaaliset haasteet ovat silmämääräisesti havaittavissa, kun seinät on spraymaalilla sotkettu, rappukäytävässä haisee virtsa ja ostarilla makaa hilpeä joukko housuunsa paskoneita alkoholisteja.

Kukaan Itä-Helsingissä tai muuallakaan “eriarvoisella alueella” asuva ei kuitenkaan ole oikeasti köyhä, eikä köyhyys voi olla asuinalueen huonouden syynä, toisin kuin esimerkiksi Rion slummeissa. 

Viime vuoden lopulla THL julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan köyhyys periytyy. Lasten huostaanotot, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat – kärjistyvät vanhempien toimeentulo-ongelmien lisääntyessä. THL:n tutkija Reija Paanasen mukaan 1950-luvulla tapahtunutta sosiaalista nousua ei enää tapahdu. Onneksi köyhistä oloista lähtenyt sotien jälkeinen sukupolvi ei tiennyt tästä periytymisestä. Kun mahdollisuudet sosiaaliseen nousuun ovat paremmat kuin koskaan, ei köyhyyden periytyminen voi olla köyhyyden syytä.

 

Mikä aiheuttaa kurjuutta?

 

Kun kukaan ei ole aidosti köyhä, miksi sosiaalisten ongelmien määrä tuntuu olevan jatkuvassa kasvussa? Toisin kuin allekirjoittaneet ovat pitkään ajatelleet, ei sosiaalivaltio itsessään ole näiden sosiaalisten ongelmien syy, vaan “ainoastaan” välttämätön mahdollistaja. Brittiläisen Theodore Dalrymple - pseudonyymillä kirjoittavan psykiatrin mukaan näiden kaikkia länsimaisia sosiaalivaltioita vaivaavien ongelmien syy on asenteiden muutoksessa, tarkemmin sanottuna yhä laajemmalle levinneessä uhriutumisessa.

Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa kuvitellaan, että ollaan muiden ihmisten tai olosuhteiden uhreja. Monet psykologit pitävät uhrimentaliteettia aikamme ilmiönä, ja yhteiskuntaamme se lieneekin tullut sosialismin myötä. Sosialistinen ajattelu perustuu puhtaasti uhriutumiseen. Alunperin työläinen oli porvarin hyväksikäyttämä uhri, nykyisen sosiaalivaltion myötä uhriutumisesta on tullut koko yhteiskuntamallin oikeutus. Tällaisen sossupummiasenteen myötä kaikki ovat aina uhreja, eikä epäonni ole koskaan omaa syytä.

Kun syytä omaan toivottomuuteen haetaan ensisijassa yhteiskunnasta, porvareista, omista vanhemmista tai huonosta onnesta, siirretään samalla vastuuta oman tilanteen parantamisesta itseltä pois. Uhriutumisen olemassaolon voi helposti tarkistaa esimerkiksi köyhyyttä käsittelevistä uutisista - köyhyydestä jopa kirjoitetaan passiivissa.

Tämä asennoituminen johtaa tilanteeseen, jossa syntymästään saakka uhriutuneet nuoret maleksivat kaikki päivät odottaen apuaa yhteiskunnalta. Perustoimeentulo, koulutus, sairaanhoito ja niiden mahdollistama elämä ovat pienituloiselle niin itsestäänselvyys, ettei niille anneta enää mitään arvoa. Yhteiskunnan pitäisi järjestää myös kivaa tekemistä ja mieleinen työpaikka.

Uhriutuminen lisää myös katkeruutta ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan, jolloin epäsosiaalinen käytös lisääntyy. Naapurimaassamme Ruotsissa katkeruus on saavuttanut pisteen, jossa poliiseja hakataan, paloautoja kivitetään ja tavallisten ihmisten autoja tuikataan tuleen. Husbyn mellakat ovat looginen lopputulos tilanteesta, jossa monen kaupunginosassa asuvan ensisijainen identiteetti on olla uhri.

Maahanmuuttajaväestön keskuudessa tämä ei yllätä, sillä heitä on haalittu pohjolaan nimenomaan lievittämään ruotsalaisten kuvitteellista valkoisen miehen taakkaa ja uhriviittaa on maahanmuuttajalle sovitettu siitä asti kun hän otti ensimmäiset askeleensa ruotsinmaalla.

Sellaisella ihmisellä, joka jaksaa osallistua marsseille ja tapella mellakkapoliisin kanssa tai tuikata autoja tuleen ei ole todellista estettä osallistua työmarkkinoille täysipainoisena itseään elättävänä yhteiskunnan osana. Hänen ongelmansa on sosialistien opettama uhriutuminen ja sitä myöten tuleva katkeroituminen, sekä sosiaalitukien suoma mahdollisuus passiiviseen oleskeluun.

 

Yli uhriutumisesta

 

Psykologi Juhani Laakso kuvaa City-lehdessä uhriutumista varsin osuvasti: “Uhriutuja kehittää haitallisia tunteita, kuten katkeruus, masennus, kateus ja viha. Hän luopuu vastuusta ja alistuu kohtaloon. Mieli myrkyttyy”. Laakson mielestä “ihminen sosiaalistetaan uskomaan, että syy kärsimykseen on aina itsen ulkopuolella”. Vastuunkantoa omasta elämästä ei enää tunneta.

Suomalaisen yhteiskunnan kannalta on äärimmäisen tärkeää päästä eroon uhriutumisesta. Ensimmäinen askel on ottaa kiinni omasta elämästään. Ei vaadi mitään epäinhimillisiä ponnistuksia ottaa itseään sen verran niskasta kiinni, että menee oikeisiin töihin. Mikäli alhaisimman tulotason työt eivät tunnu omilta, voi työtön nykyään hyvinkin helposti opetella jonkin hyödyllisen taidon ja elättää itsensä sillä.

Suuri osa nykypäivän sosiaalisista ongelmista on verrattavissa ylipainoon. Keinot oman tilanteen parantamiseen on tarjolla ja tiedossa, mutta “ei vain pysty”. Kaikkein pahimpia ovat marisevat maisterit, joille ei löydy “oman alan töitä”.

Tämä on se kohta, kun työttömän päässä viimeistään napsahtaa. Ennen kuin käännät oppimasi uhrimoodin päälle, keksit tekosyitä ja sätit kirjoittajia, mieti paljonko käytit aikaa itsesi kehittämiseksi viime vuonna. Muodollista opiskelua ei lasketa. Opettelitko yhtään uutta taitoa? Perustitko yrityksen? Yrititkö edes myydä osaamistasi, vai lähettelitkö vain työhakemuksia? Etsitkö töitä koko maasta? Entä ulkomailta? Osaatko ylipäätään mitään sellaista, mistä kenenkään kannattaisi maksaa?

Toinen askel on patistaa sohvanpohjalta ne, jotka eivät ilman tukea saa itseään pois uhriasemasta. Olosuhteet eivät aina ole parhaat mahdolliset, eivätkä perheolot ehkä ole jokaisella ideaalit. Yhteiskunnan rakenteissakin on paljon parannettavaa. Nämä ovat kuitenkin asioita jotka joko kuuluvat menneisyyteen, tai joita on vaikea muuttaa. Oman pärjäämisen keskeinen este löytyy peilistä. Niin kliseistä kuin se onkin, oma asenne ja motivaatio ratkaisevat paljon.

Yhteiskunnalle on suorastaan tuhoisaa, että työikäisten ja työkykyisten oma vastuu toimeentulosta poistetaan. On tärkeää, että sosiaalivaltiossa muistutetaan jokaisen omasta vastuusta kantaa elämästään huolta. Vanha sananlasku “ken ei työtä tee sen ei syömänkään pidä” tulisi ottaa taas käyttöön, koska vastuunkantoa omasta elämästä ei enää tunneta.

 

ps. molemmat kirjoittajat ovat itse tällä hetkellä pienituloisia

 

*******

 

Huom! Tämä teksti on kirjoitettu yhdessä Saul Schubakin kanssa ja kyseessä on yhteinen mielipide. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (100 kommenttia)

Johannes Kytö

Elämässä tulee valitettavasti joskus tilanteita, jolloin hommat eivät mene itse riippumattomista syistä käsikirjoituksen mukaan.

Susanna Kinnunen

Onhan se noinkin, mutta kyllä yleensä menee käsiksen mukaan eli kun opettaa lapsensa typerehtimään niin elämähän siinä menee ihmetellessä miten menee niin huonosti suhteessa keskivertoon.

Harri Räsänen

Ystäväsi Saul Schubak julkaisi saman tekstin. Vähän noloa!

Käyttäjän saul kuva
Saul Schubak
Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Vieläpä ihan sovitusti. Ei me mitään marimekkoilla

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Hyvää tekstiä. Ehkä pitäisi todeta, että ihmiset ovat yhteiskunnallisilta ihanteiltaan erilaisia. Toisille ihanneyhteiskunta on sellainen, jossa yksilö voi vapaasti yrittää parantaa elämäänsä ja epäonnistua. Toisille taas ihanneyhteiskunta on kollektiivinen yhteiskunta, jossa yhteiskunta auttaa enemmän tai vähemmän vajaavaisia yksilöitä löytämään mahdollisimman sopivan paikan itselleen ja tuntemaan itsensä osaksi yhteiskuntaa.

Koska näen molemmat teoriassa mahdollisiksi, lieneisi parasta, että kummankinlaisille yhteiskunnille olisi omat alueensa ja ihmiset voisivat muuttaa niihin. Esim. on minusta tekopyhää vasemmistolaisilta olla muuttamatta Kuubaan. Samalla tavalla oikeistolaisilta olla muuttamatta Suomea liberaalimpaan valtioon. Kolmas vaihtoehto on sitten kerätä ideologian ympärille porukka, perustaa rahasto ja lähteä ostamaan maapalaa jostain päin palloamme ja perustaa se ihanneyhteiskunta sinne. On turha toivo, että demokraattinen Suomi saataisiin koskaan muutettua liberaaliksi ihannevaltioksi ääntenenemmistöllä niin kauan kuin ihmisillä äänioikeus.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Ruoka on kallista, koska muilla on varaa ostaa kalliimpaa ruokaa. Asunnot ovat kalliita, koska muilla on varaa ostaa kalliita asuntoja. Lääkärissä käynti maksaa hirvittävästi, koska muilla on varaa maksaa kovia lääkärinpalkkioita.

Jossain Turkissa lääkärin ansiot ovat viidennes siitä, mitä ne ovat Suomessa. Näin turkkilainen pääsee lääkärille viidenneksellä siitä hinnasta, mitä suomalainen maksaa.

Meillä ei ole järjestelmää, jossa köyhä pääsisi yksityislääkärille viidenneksellä siitä hinnasta, mitä rikas maksaa. Kaikki lääkärillä käyvät maksavat saman hinnan. Emme hyväksy järjestelmää, jossa köyillä olisi omat lääkärit, jotka tekisivät töitä pienemmällä palkalla.

Siksi meidän pitää verottaa ja maksaa suuria sosiaalitukia kansalaisille, jotta köyhilläkin olisi varaa maksaa samat hinnat, mitkä sopivat hyvätuloisille.

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Ns. elämäni pohjakosketus oli 20-vuotiaana. Intissä uusiutuneet vanhat urheiluvaivat vaikeuttivat kävelyä, ei opiskelupaikkaa, asuin kotona, olin tukityöllistettynä kirjaston takahuoneessa liimaamassa sivuja yhteen. Tulot neljä ja risat euroa tunti miinus verot. Arvatkaapa olinko tyytyväinen elämääni?

Eihän se herkkua ollut, mutta silti ymmärsin olla tyytyväinen hyviin asioihin. Katto pään päällä, kannustavat vanhemmat, edes vähän omaa rahaa. Kaikken tärkeimpänä kunnianhimoa nousta -kirjaimellisesti- omille jaloilleen ja näyttää maailmalle, mikä oon miehiäni. Projekti on edelleen kesken, enkä tiedä saanko koskaan haluamaani, mutta mieluummin epäonnistun kuin luovutan.

Kiitos Henri ja Saul, tiedän tarkalleen mistä kirjoitatte!

Wille Kuusinen

Tässä pari ajatusta alkuperäiseen tekstiin sekä kommenttiisi...

Mikset ajattelisi vaikkapa niin, että uhriutuvat ja syrjäytyneet ihmiset eivät ole KUTEN sinä. Heitä ei aja eteenpäin 4 euron tuntipalkka, heillä ei useimmiten ole kunnianhimoa tai halua menestyä. Mitä sitten?

Ovatko sosiaalituilla elävät onnellisia, vai onko ehkäpä parempi oletus se, että syrjäytyneiden taustalta löytyy mielenterveys-ja sosiaalisia ongelmia - tragedioita ja pysähtyneisyyttä. Ihmistä voi ymmärtää vain ja ainoastaan suhteessa ympäristöönsä - uhriutumisen redusoiminen "psykologiseksi" hairahdukseksi, jonka voi helposti tiedostaa ja korjata saa minut sanattomaksi... Voiko kukaan oikeasti ajatella noin hassusti?

Ainoa selitys, jolla ymmärrän näkökulman on seuraava: sekä tekstistä, että kommentistasi peilautuu kateus syrjäytyneitä, uhriutuneita ja tiedostavia hyvinvointiivaltion loisijoita kohtaan. "Itsellä asiat ovat hyvin, mutta salaa toivotaan että yhteiskunnan looserit eivät voisi elää ihmisarvoista elämää ainakaan verorahoilla". Samalla väheksytään järjestelmällisesti sosiaalisia ongelmia, jotka ovat syrjäytymisen taustalla sekä toitotetaan latistavaa self-help-psykologiaa näiden "auttamiseksi".

Henrin ja Schubakin teksti on toisaalta vilpittömyydessään myös surullinen kurkistus menestyvien nuorten ajatusmaailmaan, jotka ovat irtautuneet reaalimaailmasta jo hyvin kauas.

Ovatko uhriutujat/syrjätyneet todella yhteiskunnan voittajia vai häviäjiä? Jos he ovat häviäjiä - miksi hyökkätte heitä vastaan?

Miksi maailman taloudellisesti menestyneimmät henkilöt, kuten Bill Gates ovat mielipiteiltään pääsäänötisesti maltillisempia kun nämä pontevat nuoret vapaussankarit? Gates tukee sosiaaliprojekteja ja tekee hyväntekeväisyyttä pitkälle yli verojenmaksuvelvollisuuksien.

Luulisi, että menestyneelle ihmiselle riittää menestys itsessään. Mistä tulee tarve kuiville päästyään murjoa kaikken heikoimmassa asemissa olevia yhteiskunnan osia? Yhteiskunnassamme on monenlaisessa paljon "eettisemmältä" tuntuvia kriitikin kohteita, kuin lapsilisät tai kaikkein alimmat sosiaaliset turvaverkot. Luonnonsuojelu, vanhusten kohtelu, tasa-arvo? Mikä on tämä uusi nuorisoradikalismin aalto, jossa nuoret kokoomuslaiset puhuvat kuin Charles Dickensin Joulutarinan kapitalistinen antisankari?

Ehkäpä aaveiden ohjaama matka alkoholistiperheiden tai syrjäytyneiden maailmaan muuttaisi näidenkin ajattelijoiden perspektiivin...

Pakko linkata itsessäni ajatuksia herättäny Alan de Bottonin TED-talkki aiheesta: miten suhtaudumme epäonnistumiseen ja menestykseen yhteiskunnassa. Suosittelen etenkin näille nuorille "menestysajattelijoille".

http://www.youtube.com/watch?v=MtSE4rglxbY

Ps. Kaikilla ei ole edes kannustavia vanhempia...

Käyttäjän joonasdasilva kuva
Joonas da Silva

"Sellaisella ihmisellä, joka jaksaa osallistua marsseille ja tapella mellakkapoliisin kanssa tai tuikata autoja tuleen ei ole todellista estettä osallistua työmarkkinoille täysipainoisena itseään elättävänä yhteiskunnan osana. Hänen ongelmansa on sosialistien opettama uhriutuminen ja sitä myöten tuleva katkeroituminen, sekä sosiaalitukien suoma mahdollisuus passiiviseen oleskeluun"

Yllä olevalla voi olla oma vaikutuksensa, mutta tässä WSJ:n artikkelissa esitetään ehkä merkittävämmältä tuntuva hypoteesi, jonka mukaan Ruotsissa heikon tuottavuuden omaavat mamut on minimipalkkalainsäädännöllä hinnoteltu ulos työmarkkinoilta. Hankalaa se voi olla vakuuttaa yhtään työnantajaa maksamaan sulle 15 euroa tunnissa, jos et osaa kieltä eikä sulla oo mitään koulutusta tai muuta relevanttia ruotsalaisilla työmarkkinoilla kaivattua pätevyyttä. Tää argumentti kannattais myös suomalaisten poliitikkojen kelata läpi, jos ne haluaa tehä jotain esim. nuorisotyöttömyydelle tai Suomessa oleskelevien mamujen työttömyydelle.

http://online.wsj.com/article/SB100014241278873238...

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen
Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Uhrimentaliteettia verotuksen uhreilta ja ammattiyhdistysten palkkaavaatimusten uhtreilta.

Käyttäjän arnold kuva
Antti Arola

Sitä on myös kadulla ryöstetyiksi tulleilla ja mafian suojelurahoista kiristämillä.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Monet katsovat, että verotus on ryöstöä, ja siksi mm. veroparatiisit ovat oikeutettuja.

Ryöstövertuksen vastustaminen on hyvin yleistä mm. Kreikassa ja Italiassa. Tässä tärkeä syy näiden maiden nykyisiin vaikeuksiin.

Lauri Niemi Vastaus kommenttiin #61

Vaikkei verotusta pitäisikään ryöstönä, ei sillä kuitenkaan liene mitään tekemistä veroparatiisien oikeuttamisen kanssa? Kun ei siinä ole muusta kyse kuin vuokratason määräämisestä. Vähän sama jos pistäisin omiin vuokra-asuntoihini tosi halvat vuokrat ja muut vuokranantajat alkaisivat valittaa että heidän tulonsa laskevat kun kukaan ei heille halua kuin pitkin hampain.

Mikko Järvinen

Mitä kirjoittajakaksikkomme tarkoittaa "oikeilla töillä", "helpolla oppimisella" ja "hyödyllisellä taidolla"? Oletteko löytäneet alan, jossa oikeasti on paljon puhuttu työvoimapula?

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Periaatteessa samaa mieltä.

Yrittäjänä sinun kannattaisi kuitenkin muistaa, että mikäli Suomessa tekee jonkinlaisen katastrofaalisen virheen, jonka johdosta rahat eivät laskuihin riitä, niin sitten ollaankin ulosottoviranomaisten brutaalissa käsittelyssä, mistä ei pelasta sen enempää Jeesus kuin Katainen. Sitten ollaankin valtiovallan pahoinpitelyn kohteena niin kauan, kunnes suostuu omatoimisesti hirttäytymään. Vaihtoehtona on muutto Itä-Helsingin lähiöön, jolloin sinulle annetaan suorastaan tarjottimella kaikki ne keinot, joilla muuttua täysipäiväiseksi alkoholistiksi.

(Sivumennen mainittuna näin tehdään toki myös humanitäärisille maahanmuuttajille lähtökohtaisesti, vaikka muslimit eivät viinaa juokaan. Tämä on erillisessä kappaleessa, joten tekstiä on helpompaa muokata korrektimmaksi.)

Siinä vaiheessa, kun ne vähäisetkin unelmat ovat murentuneet, saattaa käydä mielessä, että varsinkin yrittämisessä epäonnistuminen on täällä ilmeisesti niin häpeällistä, että omilla meriiteillään aiemmin työllistyneen ja asiansa oikein hyvin osaavan ihmisen ei kannata ainakaan oman hyvinvointinsa eteen tehdä ansiotöitä, koska valtion maksama toimeentulotuki on tulojen kannalta parempi vaihtoehto kuin se, että kolmasosa ansiotyössä tienatusta rahasta menisi perintäviranomaisille. Silti tuo valtion maksama avustus on liian vähän siihen nähden, että voisi ostaa edes paprikoita kaupasta.

Kyllä kannattaa, nimittäin riskinotto ja yrittäminen Suomessa.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Mikä on blogistien ohje 16-vuotiaalle, jonka vanhemmilla ei ole varaa maksaa lukiokirjoja?

Susanna Kinnunen

Tukeva potku vanhempien takalistoon.

Petri Haapa

Jaa, meinaatko todella, että se auttaa? Lukiokirjojen maksullisuus on eriarvoistava tekijä se ei potkimalla tokene.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #52

Nuori voi myös pelätä julkisesti valittavansa vanhempiensa kyvyttömyydestä maksaa koulukirjoja, koska haluaa olla lojaali heille ja sisaruksilleen ja pelkää, että sellaisella tempauksella vetäisisi puolivahingossa myös sosiaaliviranomaiset kiinnostumaan tilanteesta liikaa.

Jarkko Hietala Vastaus kommenttiin #52

Hakkaamista, pakkotöitä ruokapalkalla, leimaamista loiseksi, paskasakikiksi ja kiduttamista vaivaisentaloissa on historiassa yritetty aikaisemminkin ratkaisuna köyhyyteen. Tulokset ovat olleet varsin laihat. Yleensä tuloksena on ollut se, että se on vain herättänyt köyhät penäämään hanakammin ja väkivaltaisemmin saamatta jääneitä oikeuksiaan ja osuuttaan maapallon luonnonvaroista Suomen sisällissota 1917–18 tyyliin.

Kokoomuspiireissä köyhyyden, irtolaisuuden ja kerjäläisyyden historia on varsin huonosti tunnettu tai sitten tahallaan väärinymmärretty aihe se mahdollistaa tämän blogin kaltaiset purkaukset heikompiosaisia kohtaan. Tosin kun elämänkokemusta tulee lisää monilla kokoomuslaisillakin se ideologian palo alkaa hiipua ja tilalle alkaa tulla poliittista realismia.

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

"Mikä on blogistien ohje 16-vuotiaalle, jonka vanhemmilla ei ole varaa maksaa lukiokirjoja?"

Itse olin aikoinani tuossa tilanteessa. Ostamalla käytettyjä ja lainaamalla kirjastosta kirjat maksoivat noin viitisensataa koko lukioajalta, minkä maksoin jakamalla postia ja hoitamalla lapsia.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

On luonnotonta, että alaikäinen joutuisi lukioaikanaan tekemään töitä lukukausien aikana. Lukio-opetus on intensiivistä ja tarkoitettu läksyjen tekoineen ja ylioppilaskirjoituksiin valmentautumisineen nuoren täyspäiväiseksi työsuoritteeksi, jos niissä haluaa menestyä ja varmistaa parhaat jatkomahdollisuudet.

Lukion lisäksi ongelmallista on myös se, jos yliopisto-opiskelun parina ensimmäisenä vuotena joutuu tekemään lukukausien aikaisia tutkintoon kuulumattomia töitä.

Kärsivätkö itselläsi arvosanat noiden sivutöiden takia? Monilla ne sivutyöt lienevät johtaneet jopa lukion keskeyttämiseen.

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen Vastaus kommenttiin #40

Minulle on hiukan epäselvää, miten vaivaisen viidensadan euron tienaaminen voisi merkittävästi haitata opiskelua kun kesälläkin voi työskennellä. Vastaus kysymykseesi, eivät kärsineet.

Petri Haapa Vastaus kommenttiin #44

Minä voin omasta kokemuksestani sanoa, että lukio-opiskeluni kärsi työnteosta, sillä en esimerkiki voinut täysipainoisesti aina osallistua opetukseen (esim. lukion poikkeuksellisenina työpäivinä, kun siihen kohtaan oli fiksattu se työvuoro). Silloin se oli tietenkin hyvä syy lintsata koulunkäynnistä, kun selitys oli ainakin omalle itselleni ja vanhemmilleni perusteltu. Siihen aikaan kuitenkin 80 markkaa kuussa oli iso raha.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #55

Nykyinen lukiojärjestelmä on sen verran armoton, ettei tuollainen olisi enää mahdollista, koska lintsaamisesta reputtaa kurssit todella helposti ja ei saa päästötodistusta. Jos vastaavasti sen vuoksi opintoaika uhkaisi venyä yli neljän vuoden, lentää lukiosta pihalle ja voi ehkä suurella vaivalla myöhemmin paikata tutkintonsa aikuislukiossa.

Petri Haapa Vastaus kommenttiin #57

Näin on joo. Minä löysäilin aivan surutta ne ekat lukiovuodet ja abi-vuonna sitten vasta tsemppasin.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen Vastaus kommenttiin #44

Ei kaikki saa kesätöitä. Haastavimmat paikat lienevät Jyväskylä, Tampere ja vastaavat jokseenkin pienet, mutta yliopistojen vuoksi opiskelijatäyteiset kaupungit.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen Vastaus kommenttiin #44

Ei kaikki saa kesätöitä. Haastavimmat paikat lienevät Jyväskylä, Tampere ja vastaavat jokseenkin pienet, mutta yliopistojen vuoksi opiskelijatäyteiset kaupungit.

Petri Haapa

Joo, minäkin jaoin lehtiä postin palveluksessa koko lukioaikani. Mutta se oli ennen se. Kyllähän nykyäänkin voi vaikka kaivaa ojaa vapaa aikanaan, mutta kun siitä ei kukaan maksa mitään.

Lauri Niemi Vastaus kommenttiin #53

Ei siitä saakaan maksaa. Työtä saa tehdä vain paljolla. Ja toki nollalla, ilmaistyöhän on hienoa, kunhan ei sitä pientä korvausta nosta pöydälle.

Pieni korvaus? Hyh, kun tuli sanottua rumasti.

Jarkko Hietala Vastaus kommenttiin #53

"Joo, minäkin jaoin lehtiä postin palveluksessa koko lukioaikani. Mutta se oli ennen se. Kyllähän nykyäänkin voi vaikka kaivaa ojaa vapaa aikanaan, mutta kun siitä ei kukaan maksa mitään."

Joo minäkin olen kaivanut ojaa lapiolla ilman palkkaa sukulaisten työmaalla. Palkkaa siitä ei saanut ruuan lisäksi. Sukulaisia ja ystäviäni saatan kohtuuden rajoissa auttaa.

Hesaria olen myös jakanut öisin, mutta ei se mikään herkku ammatti ole ja palkkakin putoaa kokoajan, koska palkka muodostuu tilattujen lehtien mukaan. Siitä jakoalueesta millä itse olin sai palkkaa 2400€ kuussa vielä 5 vuotta sitten, mutta minun astuessani hommiin palkka oli tippunut 1300€ kuussa vaikka lehtiä jakoi 6 yönä viikossa ja joka viikko kuutenä yönä niin, että oli vain neljä vapaa päivää kuukaudessa koko kuukauden ei enempää tienannut. Siitä ei PK-seudun vuokrilla jää käteen kun vuokra rahat verojen jälkeen.

Kyllä tuo saattaa nuoren taskurahojen tienaamiseksi sopia, mutta kyllä totuus on se, että ei perheellisen miehen kannata tuollaisilla palkoilla edes heilahtaakaan Suomen hinta-tasoisessa maassa.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Olipas aikamoinen kirjoitus.

Tunnen itse sekä useita erittäin hyvätuloisia että pahaan köyhyysloukkuun ajautuneita suomalaisia. Heidän ahkeruudessaan enkä pyrkimyksissään olojensa parantamiseen en näe minkäänlaista eroa. Kuvatunkaltaista uhriutumistakin epäilemättä on, mutta kirjoituksenkaltainen yleistäminen on jo trollaamista.

Blogissa sivuutetaan kokonaan se ikävä juttu, että köyhyysloukkuun päätyy ihmisiä ilman omaa syytään, mutta loukusta poispääseminen voi olla pirullisen vaikeaa kenelle tahansa. Kaikkien ura-, työpaikka-, asuinpaikka- tms. valinnat eivät ole yhtä onnekkaita kuin joidenkin muiden, sairastua voi aivan kuka tahansa, ja ikääntyminen ja sitä myöten työmarkkinahylkiöksi päätyminen on kaikkien vaarana. Köyhiksi on päätynyt myös moni entinen yrittäjä.

Itse olen ollut onnekas ja hyväosainen, siitä hyvästä koputan puuta.

Jaakko Paavilainen

Periaatteessa ihan hyviä mietelmiä bloggauksessa, mutta-mutta...

...täys'oikeistolaisina parivaljakko ei noteeraa poikkeustapauksia.

Miten taistelupari Heikkinen & Schuback suhtautuu ja ajattelee esimerkiksi:

Alkoholistien lapseen, ÄO aina ollut siinä 80 pointin paikkeilla, ammattikoulut keskeyttänyt, pohjoisen väenkatokunnista Suur-Helsingin alueelle työn perässä pyrkivään pitkäaikaisesti syvämasentuneeseen kaveriin?

Tällaisia yksilöitä löytyy nimittäin aina muutamia Helsingin 'Kodittomien yön' osallistujien joukosta...

Käyttäjän TuukkaVirtaperko1 kuva
Tuukka Virtaperko

"Nykypäivän pienituloiset syövät kalliita eineksiä, ryyppäävät, polttavat tupakkaa ja katsovat päivät lähinnä telkkaria. Monen yksilön passiivinen elämäntapa näkyy terveysongelmina tilastoissa."

Teen liian paljon työtä ehtiäkseni laittamaan ruokaa. Liikunnan harrastaminen nostaisi energiatasoani entisestään, mutta siihen vaadittu terveellinen, proteiinipitoinen ruoka, jonka valmistaminen ei ole liian hidasta, on kalliimpaa kuin nikotiini.

"Perustoimeentulo, koulutus, sairaanhoito ja niiden mahdollistama elämä ovat pienituloiselle niin itsestäänselvyys, ettei niille anneta enää mitään arvoa."

Perustoimeentulo ei ole minulle itsestäänselvyys, sillä asumistukeni on lakkautettu koska KELA ei jostakin syystä saanut postissa lähettämiäni liitteitä. Jos opintotukea takaisinperitään useiden tuhansien verran koska on tehnyt töitä, tilanne on vielä pahempi. Olemme ohittaneet sen historiallisen aikakauden, jolloin tuli olla iloinen siitä että on elossa. Länsimainen elintaso ei tarjoa tälle ilolle enää juuri enempää aihetta kuin on aihetta iloita siitä, että ympärillä on happea, jota hengittää. Hengittäminen on hyvä juttu mutta sillä on vaikea perustella mitään poliittista linjanvetoa.

Lauri Niemi

Kai sulla päivässä tunti, pari vapaatakin aikaa on? Uunissa tehtävät ja muutamat simppelit haudutettavat murkinat ovat siitä kiitollisia että niiden valmistamiseen menee jotakuinkin sama aika kuin valmismakaronilaatikon käyttämiseen mikrossa. Siinä halpis possunlihan mureutuessa voi ihan hyvin vaikka siivota tai rentoutua tyhmistysl- television ääressä, tai kommentoida tänne.

Ei sillä, ei tule itsekään tehtyä ylläolevaa alkuunkaan niin usein kuin tulisi, mutta toimii se silti.

Antti Seppänen

Tämä oli varmaan tarkoitettu provokaatioksi?

Sillä muuten on aika laihaa tekstiä ja kehnosti perusteltua väittämää.

Käyttäjän miljasaresvaara kuva
Milja Saresvaara

Blogistit:
"Ei vaadi mitään epäinhimillisiä ponnistuksia ottaa itseään sen verran niskasta kiinni, että menee oikeisiin töihin. Mikäli alhaisimman tulotason työt eivät tunnu omilta, voi työtön nykyään hyvinkin helposti opetella jonkin hyödyllisen taidon ja elättää itsensä sillä."

Työttömyys on suurimpia köyhyyden ja syrjäytyneisyyden aiheuttajia (erinäisten sosiaalisten ym. ongelmien rinnalla / lisäksi). Monet todella yrittää vuosikausia vaikka mitä vailla mitään "uhrimentaliteettia". Useimpien hankala jama joko hetkellisesti tai pidempään ei ole mistään "huonosta asenteesta" kiinni.
Työnhakijoitakin on satatuhatmäärin ja avoimia töitä kymmentuhatmäärin. Joka iikasta ei ole yrittäjäksi. Äsken taisi uutisissa tulla että Sok kenkäisee pari sataa pihalle. Ja tämä kehitys vain enenee, ihan vain näin faktan toteamuksena.

Niin ja totta kai köyhyys on suhteellista. Onneksi on sen verran hyvinvoiva maa ettei köyhyytemme ole samaa kuin todella slummissa.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

"Ei vaadi mitään epäinhimillisiä ponnistuksia ottaa itseään sen verran niskasta kiinni, että menee oikeisiin töihin" Tästä tosiaan tulikin mieleen, että blogistithan tosiaan puhuivat myös masentuneista. VAlitettavasti se ei ole nimenomaan se, miten siitä pääsee eroon, että toistellaan että nostappa itseäsi niskasta kiinni. Se on tilanne, missä ihminen on henkisesti ja fyysisesti kyvytön "ottamaan itseään niskasta kiinni" ja tarvitsee tilanteeseensa hoitoa.

Petri Haapa

Siis MENEE töihin, LOL. Ne Suomen lukuisat työttömät eivät ole tosiaan ottaneet itseään niskasta kiinni;-)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Välillä laittaa tuskastuttamaan nämä jotka ottaa kaiken kuin annettuna vastaan ja alkaa siitä käsin pomottamaan muita.

Entäpä jos on väsähtänyt tähän oravanpyörään mitä tarjoatte elämäksi? Voi olla,että se on uhriutumista,mutta jospa ette huomaa miten asiat ovat todellisuudessa. Tuon itsevarmuuden läpi ei varmaankaan pääse mikään epävarmuus pilkottamaan koskaan..

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

http://saul.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141337-koyha-...

Se, että joknkun kannattaa maksaa jostain taidoista, ei vielä merkitse, että ne olisivat hyödyllisäkin. Kun raahaa on yllin kyllin maksetaan monesta vahingollisestakin tuotteesta ja toiminnasta.

mauno turpa

Raharikkaimmat ovat keskimäärin henkisesti köyhimpiä ja kaikista ylimielisintä paskaa mitä pallolta löytyy. Siis keskimäärin.

Lauri Niemi

Missä määrin meinaat? Kaveria joka rehellisesti pyörittää yritystä jonka tulos kirjoitetaan mustalla musteella vai näitä urheita keplottelijapankkiireja jotka mokaavat tarkoituksella ja sosialisoivat massiiviset tappionsa? Kun on hiton isoja eroja siinä miten joku varallisuutensa hankkii.

mauno turpa Vastaus kommenttiin #59

Yleensä sillä ei ole mitään tekemistä ylimielisyyden muodostukselle miten sen hommaa.

Mutta e n i m m ä k s e e n ylimielisyyttä harrastavat materialisminarkomaanit, suurperijät - hienostosukujen pennut - rikkaat vallanpitäjät ja kaikki "salaseurojen" äveriäät jäsenet.

Selfmademanit ja emännät käyttäytyvät kunnioitettavasti rikkaudesta huolimatta useimmiten.

"Etsätiedäkukamäoon-tyypit" ansaitsevat nokkaansa joka kerta kun niin käy.

Lauri Niemi Vastaus kommenttiin #62

Kusipäitä löytyy aina, ikävä kyllä : /
Muistuu mieleen tarina Arkadianmäeltä jossa uusien johtamistapojen seurauksena isot kihot alkoivat heitellä kommentteja tyyliin "hajurako pitää olla" (rivivirkamiehiin siis).

Pölhöä puuhaa, etten paremmin sano. Hyvä pulju tarvii niin pysyvää jetlagia potevan reissaavan toimitusjohtajan kuin ne lenkkarien väsääjätkin.

mauno turpa

Jos/kun tässä maassa tekee konkurssin on kolme vaihtoehtoa:

1. Tappaa itsensä jotta laumakalkkunoilla on hauskempaa.

2. Ryhtyä rikolliseksi.

3. Alistua orjaksi koko lopuksi eläämäänsä

...ellei satu olemaan suojattu kuppikuntien lammasjäsen, jonka ollessa kyseessä voi aloittaa puhtaalta pöydältä helposti.

Valintatilanne on itselläni päällä - NYT.Paskanapapummeille ja kusipääverottajalle kelpasi aktiivisen yrittäjyyden aikana kuitenkin se kolmisen miltsiä kannettuin veroina - hevon vittuakaan en niistä ole saanut sen enempää hyväksyntänä kuin varsinkaan "onnena" takaisin.

Valitsen numeron 2, sillä haluan kostaa järjestelmälle joka on mielenvikainen.

Heippa. T: S.Sironen

Ps. pelleily jatkuu kunnes täällä on kaaos - joka on ainoa lohtu ajassa jota ajavat turpaansa kerjäävät sekopäät.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Itse lähtisin tuossa tilanteessa ulkomaille. Suomi on varsin paska maa konkurssin tehneelle.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niinpä, ei se yrittäjyys ole kaikille mikään onnistunut ratkaisu työttömyyteen. Rikollisiksi jotkut ovat epätoivoissaan ryhtyneet varsin ikävin seurauksin muillekin kuin kostoa ansaitseville.

mauno turpa

Se olisi vaihtoehto jos olisi ehtinyt kouluttautumaan yrittämisen sijaan. Se että en ehtinyt, EI ole kenenkään muun vika.

Tosin voihan sinnekin mennä harrastamaan vaihtoehtoa 2.

Tosin onhan vaihtoehtona hei vielä yksi - mennä kouluun.

Laura Taimio

Vaikka seassa oli hyviäkin pointteja niin kovin yksinkertaistavaa olivat muut ajatukset. Yleensä kyllä eletty elämä sitten näyttää ettei kaikki menekään kuin Strömsössä.

Sampo Sepäänen

Katsokaapas pojat, kun aina ei jaksa...

Ihminen on sellainen psykofyysinen kokonaisuus, ja se psykokin taitaa olla aika pitkälti kemiaa, jossa eri liemien tulee olla sopivassa suhteensa toisiinsa nähden, kuten jo muinaiset kreikkalaisetkin arvelivat. Nämä tasot voivat heittää syystä jos toisesta.

Jos esim. paiskit liikaa töitä, ajat huomaamattasi itsesi työuupumukseen ja pahimmillaan burnoutiin. Kunnon työuupumuskin on jo sellainen tila, että henkilö ei itse välttämättä edes tajua olevansa siinä. Hän vain kuvittelee, että nämä 12h yöunet ovat aivan normaali juttu, ja potkut saatuaan kaipaa noin neljä vuotta ruususen unta palautuakseen koettelemuksesta.

Työuupumuksen saanut henkilö diagnosoidaan sitten muuten usein masentuneeksi. Työuupumushan ei ole mikään diagnoosi vaan henkilön oma vika. Ei liiallinen ahkeruuskaan siis aina kannata. Ja jos esim. työuupuneena sattuu niin sanoakseni köyhtymään, ja sukeltamaan velkasuohon, niin saattaa olla, ettei sieltä ikinä nousta.

Ja se jo mainittu masennus on toinen pääkopan kemikaalihäiriö. Sellainenkaan ihminen ei välttämättä tajua, että hänen tilanteensa ei ole lähelläkään ns. normaalin työmarkkinoilla toimivan henkilön tilannetta. Sitä vaan mennään vähän niin ja näin pellossa elellen, kunnes hypätään katolta alas tai löydetään se onni uudestaan. Nähty on vähän molempia lähipiirissä. Masennus voi muuten sitten kestää vuosikymmeniä, eikä kunnolla masentuneesta ole mihinkään työhön.

Sitten on olemassa tukku muitakin sairauksia, jotka syövät työkykyä. Saattaa olla, että ihmisellä on vaikkapa poikkeavat hormonitasot, minkä takia häntä ei vaan nappaa, tai aina väsyttää. Jos ei nappaa tai ei väsytä, niin eipä siinä paljon itsekehitystä tapahdu. Eikä tällöin edes liikunta aina auta ihmistä pysymään skarppina toimiakseen.

Tokihan sekin on oma syy, että oma keho tuottaa hormoneja väärin. On saattanut sattua syntymään väärille vanhemmille, tai ei ole saanut lapsena tarpeeksi tuoreita kasviksia - mistä minäkään tietäisin sen tarkemmin. Ja tokihan ihmisen, joka ei paremmasta elämästä edes osaa haaveilla, tulisi älytä käydä kysymässä lääkäristä, voisivatko he testata häneltä vaikkapa testosteroni- tai kilpirauhashormonitasot, ihan vaan läpällä. Vaan eipä ne tyhmät laiskimukset tajua.

Siitä olen samaa mieltä, että ihmiset syyttävät nykyään ihan kaikesta liikaa ympäristöä, eivätkä katso peiliin. Naiset syyttävät kaikesta miesten välistä salaliittoa, jollaista ei muuten ole oikeasti olemassa. Miehet syyttävät naisia siitä, että nämä eivät anna heille, vaan haluavat vain miljonäärejä tai tosimiehiä - mutta eivät vaivaudu olemaan sellaisia. Vanhemmat syyttävät koulua siitä, että lapsi saa huonoja arvosanoja jne. Lista on loputon.

En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että kaikki on aina omissa käsissä. Hyvä ystävä voi auttaa pitkälle, mutta kaikilla ei ole sitäkään. Senpä takia meidän yhteisesti tulee tsempata toisiamme, eikä olisi pahitteeksi, jos kaikilta kysyttäisiin ihan valtion virallisen terveydenhuoltokoneiston rahoittamana, kerran pari vuodessa: väsyttääkö, oletko yksinäinen, onko sinulla jotain tulevaisuuden suunnitelmia, eteneekö, onko haaveita, ja tehtäisiin ehkä parit tärkeimmät tutkimukset heille, joiden tilanne näyttää pahimmalta.

Olisi meinaan aika jees, että nämä kaverit, jotka eivät tee mitään, tulisivat sieltä kortistoista ja sossutuilta mukaan yhteiskuntaan. Ei se tilanne v****ilemalla parane, sillä työkyvyttömäksihän nuo nykyään näyttävät ajautuvan.

Menkääpä tutustumaan näihin ihmisiin ja ottakaa selvää, miksi heille kävi kuten kävi.

Anna-Leena Nieminen

Miten näkemyksesi sopii perustulon kannattamisen kanssa?

"Yhteiskunnan tulee järjestää perustoimeentulo, joka on ihmisarvoinen ja mahdollisimman vähän byrokraattinen. Mielestäni paras tapa järjestää sosiaaliturva olisi perustulomalli."

http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/344...

Samuli Mikkola

On tietysti totta, ettei enää kuolla nälkään Suomessa, mutta se ei tarkoita ettei nälkää olisi. Kirjoittajilla on varsin ruusuinen käsitys suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta ja köyhyydestä. Monet väärät valinnat voivat olla aluksi ns. omaa syytä, mutta kun ihminen on nujertunut ei sillä oikeastaan ole merkitystä.

Elämme tilanteessa, jossa meillä on samaan aikaan sekä tahallista vetelehtimistä että ihmisiä, jotka eivät pysty jaloilleen nousemaan.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

Tee yksilö sitä ja miksi teit yksilö tätä? Helppoa kuin heinänteko, kun vähän potkit itseäsi persuuksille! Minä keskeisyys ei jäänyt huomaamatta kirjoituksesta.

Entäpä sitten esimerkiksi 90-luvulla ne yrittäjät, jotka tekivät konkursseja? Eikö se ollutkaan huono talouspolitiikka, joka ajoi yrityksiä konkurssiin? Ehkäpä se olikin huonojen yksilöiden vika? Katos ne vahvimmat ja heikoimmat ainekset eriytyivät toisistaan ja siksi tämä lama oli hyvästä. Näinhän sen täytyy mennä.

Entäpä sitten tämä nuorisotyöttömyys? Sehän on yksilön vika myös! Katos nytkin sit tää vahvempi aines erottuu heikommasta, eikö niin? Kreikassa on 60-prosenttia nuorista tosi heikkoa ainesta ja ne ovat kaikki uhriutuneet. Sitähän sä sanoit.

Alankin nyt potkimaan apua tarvitsevia läheisiäni persuuksille ja käsken heitä olemasta uhriutuneita! Kiitos viisaudestasi!

mauno turpa

Sillai leikkimielisesti persikalle läpsäytys voi olla positiivinen kokemus.

Mutta kun muutenkin nylppääntynyttä härkää alkaa potkimaan persauksille naureskellen, niin voi olla että tulee pian sarvesta.

Käyttäjän ViiviPartanen kuva
Viivi Partanen

Käskevät siis toisten potkia heikompaa ainesta persuuksille, että itse säästyvät siltä sarveltakin! On ne vaan ovelia! ;)

Käyttäjän AnttiLaaksonen kuva
Antti Laaksonen

Niin mutta entä työtätekevät köyhät!? Itse opiskelen nyt aikuisena Saksassa ja elän eri tukien varassa varsin hyvin. Entä puolisoni Suomessa? Hän on työltään Etsivä nuorisotyöntekijä ja tienaa noin 1900 e kk palkaa siitä kun otetaan pois auton kustannukset, joka on pakollinen maaseudulla sekä maksamamme erittäin halpa vuokra sekä kelan perimät opintotuet niin hänelle jää karvan päälle 200e elämiseen kuukaudessa. Joo siihen ku tulee päälle vielä ongelmia, kuten tuulilasin hajoaminen helteessä niin millä pirun rahalla ne pitäis kustantaa. On puliso hakenut saman alan töitä lähempääkin, mutta oli kuulemma liian pätevä. Niin siis hakuehdoissa oli korkeakoulu koulutus ja puolisoni on nuorisoalan peruskoulutuksella. Työkokemus oli kuulemma liian hyvää paikallisille päättäjille :) No toivottavasti asiat tulee muuttumaan tulevaisuudessa, kun itsekin valmistun ja saadaan elämä niin sanotulle suomalaiselle perustasolle. Vahvana mielipiteenä on kuitenkin muutto ulkomaille, koska siellä samalla tulotasolla voi elää paljon parempaa elämää!

Käyttäjän ErkkiJuhaniSaastamoinen kuva
Erkki Juhani Saastamoinen

Paljon oikeita ajatuksia, Saul, mutta: vasemmistolainen ajattelu ei perustu uhriutumiseen, vaan sen pohtimiseen miten kaikilla olisi hyvä olla. Ja miten siihen voisi vaikuttaa, Se "uhriutuminen" taitaa olla ennemminkin persujen heiniä.

Sanna Kettunen

"Ei vaadi mitään epäinhimillisiä ponnistuksia ottaa itseään sen verran niskasta kiinni, että menee oikeisiin töihin."

Tottahan köyhyys on monella mielentila ja moni voisi yrittää tehdä asioille enemmänkin. Sanonta "kyllä tekevälle töitä löytyy" ei kuitenkaan enää pidä paikkaansa nykysuomessa, ainakaan näissä opiskelijakaupungeissa. Nykyään vaaditaan työkokemusta ja koulutusta myös niihin matalapalkkaisiin töihin joihin ennen pääsi kuka tahansa. Ja vaikkei vaadittaisikaan, niin hakijoita on pilvin pimein ja joukossa on aina niitä joilla on kokemusta alalta. Suurin osa kokemattomista pääsee töihin lähinnä suhteilla, ja niitä ei kaikilla ole. Itsekin elän tämän kesän opiskellen, koska ei taaskaan tärpännyt. Tietenkään tässä kirjoituksessa ei tarkoiteta meitä päätoimisia opiskelijoita mutta voisin kuvitella, että jos motivoitunut ja aktiivinen ihminen ei saa nykyään töitä, niin vielä vähemmän niitä saa se syrjäytynytkään! Tämä siis tilanne Joensuussa.

Vai onko kyse vain puhtaasti siitä, että me nykynuoret ei osata kirjoittaa hyviä työhakemuksia ja myydä itseämme?

Käyttäjän Juutikka kuva
Jouni Juutikka

Jos ihmiset murtuvat jo lapsuudessa alkaneen ulkonäkö/suorituspaineiden alla niin onko vika ihmisissä vai olisiko kilpailuyhteiskunnassamme jotain vikaa? Kirjoittajan subjektiivinen naivi näkemys maailmasta paistaa pahasti läpi kirjoituksessa.

"Jos mulla on kaikki hyvin vaikka olen pienituloinen niin siihen pystyy kaikki"

Tällainen "uhriutuminen" johtuu siitä että yhteiskunnassamme ei enää ajatella ihmistä vaan taloutta tai oikeastaan rahaa. Rahakeskeinen yhteiskunta polttaa ihmiset loppuun ja ottaa uusia tilalle.
Sitten näitä "uhreja" kaivellaan esiin etsivän nuorisotyön ja kaikenlaisten pajojen avulla, jotka yhteiskunta sitten kustantaa.
Kirjoituksessa on se totuus että vastuunotto omasta elämästä on kyllä retuperällä mutta se ei ole niin yksinkertaista jos olet esim syrjäytynyt toisessa tai kolmannessa sukupolvessa.

Ihmisestä tulee oman elinympäristönsä vaikutteiden summa ja kaikilla meillä on hiukan erilaiset vaikutteet. Ja jos ääripäitä verrataan esim niin että lapsi on kasvanut yrittäjä perheessä jossa vanhempia ei paljoo näy ja työlle annetaan enemmän kuin kaikki ja toisessa vaakakupissa on pitkäaikaistyötön, alkoholisoitunut yh-äiti/isä tai molemmat niin niiden antamat eväät maailmaan on hiukan erilaiset.
Ennen kuin alkaa moralisoimaan ja antamaan naiveja vinkkejä parempaan elämään niin kannattaa edes perehtyä aiheeseen ja miettiä loppuun asti mistä asiat johtuvat.

Käyttäjän AirZero kuva
Eetu Rantakangas

Niin, myös tätä kilpailuyhteiskuntaa syytetään ja uhriudutaan olevinaan sen takia. En vain oikein ymmärrä missä se raaka kilpailu näkyy. Koulutuspaikoissa aloille joille 80% nuorista haluaa, mutta 5% pääsee? Ehkä. Kun on päässyt opiskelemaan, sen olemassaoloa ei enää huomaakkaan. Entä työnhaussa? Kyllä, kaikille ei riitä hanttihommia niin kuin ennen. Noh, sitten päätyy työttömäksi, jälleen kilpailuyhteiskunnan ulottumattomiin, rauhaan kilpailulta ja saa kehittää omaa itseä jos siltä tuntuu - kaikista vain ei tunnu, ja tässä sitten tulee se varsinainen ongelma.

Aletaan syyttämään sitä kilpailuyhteiskunnan rajuutta, vaikkei siinä tarvitse todellisuudessa edes elää. Kun ei jakseta keksiä itselle mielekästä tekemistä vaan sen sijaan turhaudutaan ja aletaan syyttelemään itseä rikkaampia niin se ei ole enää kenestäkään kivaa - itse katkeroidutaan ja muut ottavat paskaa niskaansa.

Käyttäjän Juutikka kuva
Jouni Juutikka

Ihminen on laumaeläin ja tahtoo arvostusta yhteisössään. Koska taloudellinen menestys on se suurin arvostus yhteiskunnassamme, sillä saa valtaa yms, (primitiivinen, alitajuntainen tarve ihmisellä) niin ihmiset haluavat mukaan tähän kilpailuun saavuttaakseen tarpeellisen ihmisen paikan laumahieraskiassa.
Tämä alitajuntainen tarve ajaa meitä kilpailuun toisiamme vastaan. Meidän tulisi tiedostaa se ja muuttaa yhteiskuntaan niin että hyödymme tästä kilpailusta. Nykyään suuri osa ketkä haluaisivat olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa eivät esim pääse haluamaansa opiskelupaikkaan koska markkinatalous määrää mitä kannattaa milloinkin tehdä(mistä saadaan parhaiten rahaa).

Kyllä se lapsena otti päähän kun ei valittu pesisjoukkueeseen vaikka olis halunnu kuinka pelata =)

Laura Taimio

Sitä kilpailuyhteiskuntaa on vaikea paeta. Se alkaa jo lapsuudesta. Sitä toitotetaan joka tuutista. Jos on vähänkään altis painostukselle ja ottamaan vaikutteita ympäröivästä maailmasta ei voi välttyä "kilpailuyhteisuknnan" vaikutuksesta mieleen. Ja nimenomaan mieleen. Se uuvuttaa ihmiset ja ajaa burn-outiin ja masennukseen sekä fyysisiinkin sairauksiin (stressi on suuri sairauksien aiheuttaja). Toisaalta se on totta että loppupeleissä ihminen on itsessä vastuusta eikä pitäisi antaa maailman vaikuttaa itseensä niin voimakkaasti, mutta voiko kuitenkaan syyttää sitä väsähtänyttä, että antoi sen maailman taas vaikuttaa mieleensä (eniten ehkä alitajuisesti), kun sitä tosiaan on niin vaikea paeta.

Janos Honkonen

Totajoo. "Noh, sitten päätyy työttömäksi, jälleen kilpailuyhteiskunnan ulottumattomiin, rauhaan kilpailulta ja saa kehittää omaa itseä jos siltä tuntuu - kaikista vain ei tunnu, ja tässä sitten tulee se varsinainen ongelma."

Koska sittenhän on aikaa miettiä mistä elanto tulee, tapella ensin muutama kuukausi paperitöiden kanssa että saa minimitoimeentulon, pitää yllä sitä minimitoimeentuloa käymällä jatkuvaa byrokratiapainia, elää jatkuvassa riskissä siitä, että joku lomake menee väärään laariin ja yhtäkkiä rahantulo katkeaa, ja samalla toivoa kovasti ettei mitään kallista hajoa. Siinäpä onkin sitten todella paljon aikaa ja energiaa monilla alkaa kehittämään itseään. Ei edes puhuta siitä, että jos jotain teet, se tulkitaan helposti joko sellaiseksi koulutukseksi, josta ei tukia makseta (ja tässä vaiheessa opintotuetkin on yleensä käytetty), tai tilanteesta jossa saisit kivan lyhyen keikkatyön missä oppisit lisää, josta sitten pamahtaa karenssi, toimeentulo katkeaa ja koko paperikaaos alkaa alusta.

Melkoisen ruusuinen kuva on kyllä miehellä, pakko sanoa. Jatkuvassa epävarmuudessa ja köyhäilyssä eläminen, energian kuluttaminen byrokratiaan, paine hakea ja keskittyä työnhakuun ja tulevaisuus, joka näyttää tyhjältä ja epävarmalta lannistaa pidemmän päälle energisenkin tyypin. Todella harva jaksaa sitä meininkiä pitempään uupumatta, siinä ei paljoa ole "huvittamisesta" tai "keksimisestä" kyse.

Käyttäjän AkiK kuva
Aki Kivirinta

Kyllähän sen vaivannäön lisäksi voi jonkin verran tuuria tarvita mutta jos ei heti tärppää niin pitää vaan jaksaa pakertaa. Kyllä minäkin aika monta vuotta etsin töitä ja yritin kaikenlaista kunnes se sitten löytyi.

Ainakaan laakereillaan makaamalla mitään ei tapahdu.

Jaakko Pyykkölä

Nuorisoa syrjäytetään työmarkkinoilta ihan määrätietoisella politiikalla, eikä tämän asian kommentointi ole mielestäni minkään sortin uhriutumista.

Antti Vahtera

"Ei vaadi mitään epäinhimillisiä ponnistuksia ottaa itseään sen verran niskasta kiinni, että menee oikeisiin töihin."

Bwahahahahahahah! *snort* Juu.. hei, ihan oikeasti. Avatkaahan silmänne pikkaseksi aikaa ja ottakaa ne rubiinilasit poies silmiltä... Sanokaahan miten vain "mennään töihin"? Kun eivät ne perkeleet ota edes ammattilaisia töihin, kun ei niitä paikkoja joka kaupungissa vain ole.

Muuta ulkomaille tai katso työpaikkoja koko Suomesta... jätkät on vissiin sinkkuja vuokralaisia? Meinaan perheelliselle omassa talossa asuvalle toi ei iiiihan niin simppeliä ole.

Ja jos tuloina on toimeentulotuki, niin sillä ei hirveästi mennä kouluhin ja/tai hankita mitään muuta mitä potentiaaliset työpaikat vaatisivat. Esim. ajokortti maksaa tässä kaupungissa aikas liki 3000€, tuota summa ei tosta noin vaan vetästä toimeentulotuesta. ja ikävä kyllä joka hemmetin hanttihommakin nykyään ilmeisesti edellyttää ajokortin omistamista.

Käyttäjän AnttiSelamaa kuva
Antti Selamaa

Olen monista asioista samaa mieltä mutta kirjoituksesta paistaa valitettavasti esiin se, kuinka nämä (stereotyyppinen yleistys) todennäköisesti espoolaiset, hyviin oloihin syntyneet pojat ovat vieraantuneet todellisuudesta.

Argumentit niskasta kiinni ottamisesta ja peiliin katsomisesta ovat hienoja, mutta sanoppa tämä oikeasti mielenterveysongelmaiselle tai sairaalle ihmiselle.

Ymmärrän hyvin mikä idea tässä perinteisessä kokkariajattelussa on, mutta esimerkiksi tässä kirjoituksessa esitetyt keinot muuttaa yhteiskuntaa parempaan suuntaan ovat sen verran irrallaan todellisuudesta, että ne lisäisivät yhteiskunnan eriarvoisuutta ja syyllistävät oikeasti sairaita tai huonoista oloista lähtöisin olevia itsestä riippumattomista syistä syrjäytyneitä ihmisiä entistä enemmän.

Yleistäen: en usko että kumpikaan kirjoittajista tuntee henkilökohtaisesti yhtään oikeasti köyhää / syrjäytynyttä ihmistä.

Korjatkaa jos olen väärässä!

P.S. Tiedän monia, jotka varastavat ruokaa saadakseen ravintoa. Eikä autostereoita varasteta huvikseen, vaan siksi että saadaan esim. aineita päästäkseen pois tästä kokkariutopiasta edes hetkeksi pois.

Markku Toivonen

Kamalan pitkä teksti. Ei työssäkäyvä jaksa tuollaista lukea.

Perussuomalaiset ovat ratkaisseet uhriutumisen ja syrjäytymisen ongelman jo tällä viikolla. Syynä on pakkoruotsi. Turhaan kokoomusnuoret yrittävät muuttaa asiaa mutkikkaammaksi.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Tällaiset tekstit eivät tietenkään koskaan tavoita ketään joka oikeasti kamppailee toimeentulo- tai elämänhallintaongelmien kanssa. Siis niitä, jotka oikeasti sortuvat ja joita parempiosaisten taholta sorretaan -- toki on paljon niitä välitapauksia, jotka määrittelevät itseään suhteessa yhteiskunnallisiin rajapintoihin ja saavat itsellen voimaa kun ovat "selviytyneet kaikkein pahimmasta".

Sellaisen itseidentiteetin sävyjä näissä kirjoituksissa on -- on ihan yllin kyllin -- ja sellaisen selviytyjäidentiteetin tarvitsijoihin nämä kirjoitukset kai lähinnä vetoavatkin. Jos suoraan sanottaisiin, nämä kirjoitukset vetoavat niihin jotka ovat ensin sisäistäneet uhriajattelun ja sitten ulkoistaneet sen niihin joihin haluavat "selviytymisensä" jälkeen ottaa etäisyyttä.

Paljon oikeampi puheenaihe kuin tämän oman harhaisen selviytyjäidentiteetin vahvistaminen olisi miettiä vaikkapa sitä miten täsmälleen samat projektiiviset mekanismit vaikuttavat paljon yleisemmin -- yleisen ajattelun ideologisilla kattotasoilla.

Tunnistamme itsemme vihollisissamme. Emme tule toimeen ilman kontroversaalisuutta. Siinä suhteessa kaikki on suhteellista -- niin köyhyys, asema kuin "totuuskin". Totuus on se opillinen tunnustus jonka käsitteistöllä omaa minää määritellään ja omalle minälle saadaan ryhmävahvistusta samanmielisten joukoissa.

Maailmassa on ollut sisäisesti väkivaltaisia ja ulkoisesti militaarisia toitalitarismeja joissa vallanpitäjät ovat korostaneet miten heidän aseensa ovat vain "rauhanaseita". Samoin on uskontoja jotka korostavat olevansa "rauhanuskontoja". -- Totuus on usein täsmälleen päinvastainen kuin millaiseksi itseidentiteetin vahvistautumisen tarve sen haluaa muotoilla.

Sellaisista suuremmista kysymyksistä meidän kannattaisi puhua. Kuitenkin kansalaiskeskusteluissa tyypillisesti pyöritään kahden kokoomusnuoren itseidentiteetin ongelmissa. Ja sanomisen tarve puolin ja toisin on kova. Se on aika masentavaa.

Tekisi melkein mieli sanoa että näissä yhteyksissä järki, todellisuuden- ja suhteellisuudentaju on uhrattu -- niin, ja siis minkä tavoitteen saavuttamiseksi? Harhaisen itseidentiteetin? Väärän mielikuvan ruokkimiseksi suhteellisen köyhyyden merkityksestä? Oman rauhanpolitiikan kilven kiillottamiseksi? Miksi? -- Minä en näitä älyllisiä rimanalituksia oikein jaksa ymmärtää.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Ai että niin pitkää kun ei tarvi varastaa ruokaa pysyäkseen hengissä, ei ole aidosti köyhä. Tai jos onkin niin se on vaan oma vika.

Arvaa miksi meille ei tarvitse varastaa ruokaa hengenpitimiksi? No siksi, koska Suomessa on kiva juttu nimeltä turvattu perustoimeentulo. Se turvaa mm. sen, että kukaan ei kuole nälkään, kaikki saavat tarvittaessa terveyspalveluita, ja kaikki saavat peruskoulutuksen. Mielestäni näitä oikeuksia ei tule rajata, tai Suomi voi lakata kutsumasta itseään Hyvinvointivaltioksi.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

"" Suomessa on kiva juttu nimeltä turvattu perustoimeentulo. Se turvaa mm. sen, että kukaan ei kuole nälkään, kaikki saavat tarvittaessa terveyspalveluita, ja kaikki saavat peruskoulutuksen ""

Höpö höpö. Se että Suomessa köyhät kuolevat pitkälle toistakymmentä vuotta ennen rikkaita kertoo, että ei meillä tuollaista perustoimeentuloa tosiasiassa ole. Eikä siinä kyse ole ainoastaan reaalisesti toimivan systeemin puutteesta, siinä on kyse historiallisista syistä kahtiajakautuvan kansan asenteista. Meillä esimerkiksi sosiaalivirkailijat kohtelevat asiakkaitaan kahdeksan kertaa pohjoismaisia kollegoitaan tylymmin.

Ja tällaisten kokoomusnuorten asenteet -- tai se yleinen hyväksyntä jolla ne otetaan vastaan -- kertovat jotain siitä miten syvällä myös tulevaisuudessa tullaan menemään.

Lauri Niemi

Yleisestä hyväksynnästä en kyllä puhuisi - yleensä kun allekirjoittanut tai Heikkinen tai Schubak tai Pahalahti tai kukaan muukaan tuo tämäntapaisia ajatuksia esille on vastauksena lähinnä loputon koski älyttömiä one-linereita ja vertauksia mukaviin herrasmiehiin kuten Hitler ja Stalin, tai sitten syytöksiä muuten vaan ihmishirviöydestä ja kaikenlaisesta empatianpuutteesta ja ihmisvihasta.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #74

"" Yleisestä hyväksynnästä en kyllä puhuisi... ""

Tarkoitan "yleisellä hyväksynnällä" lähinnä sitä miten nämä jutut otetaan vastaan -- että todellakin näihin käperrytään ja käydään loputtoman pitkiä keskusteluja joiden sisällöllinen anti on nollatasoa. Miksi?

Sanoin että tunnistamme toisemme vastustajissamme. Että tarvitsemme kontroversaalisuutta. -- Se on juuri se historiallisesti alistetun kansan tragedia -- kaiken asenteellisen jakaminen kahteen vastakkain asettuvaan rintamaan. Ja käpertyminen siihen. Olemme dualistinen mustavalkoinen kansa, ja nautimme toistemme määrittelemisestä, vastustamisesta, viimekädessä kiusaamisesta. Pakkoruotsi on kansallisen kiusaamisen virallisin ilmentymä.

Sanoisinko asian sitten näin: kiusaaminen on meillä yleisesti hyväksyttyä. Se on meillä verissä. Emme halua tunnistaa tai tunnustaa sitä itsessämme -- sen sijaan haluamme näitä päivittäisiä kontroversaaliasetelmia, joissa saamme oman rintamapuolemme itseidentiteetille vahvistusta.

Laura Taimio Vastaus kommenttiin #74

Ehkäpä siksi koska kirjoituksista paistaa läpi jonkinlainen empatianpuute ja heikompiosaisten hyljeksintä. Niinkuin aika moneltakin kokomuuksen edustajalta jos nyt vähän yleistetään.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Niin no ainakin paperilla tälläinen toimeentulon turvaaminen on. Sen toimivuutta edistää mm. riittävän kattavat kunnalliset terveydenhuoltopalvelut. Eikös se kokoomus näitä juuri halunnut vähentää..?

Haluan myös painottaa, että en hyväksy tätä blogipäivitystä tai uusliberalistista ajattelua, vaikka tuo loppukappale ei tainnut olla minulle osoitettu.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Selviävätkö mielestänne ne Intiassa kaatopaikkoja tonkivat lapsetkin vähemmällä sosialismilla, vai pitäisikö edes siinä vaiheessa, kun itseään ei voi kehittää, rakentaa jonkinlainen tukimekanismi?

Käyttäjän AriKaleviSaarinen kuva
Ari Saarinen

On olemassa tukimekanismi jossa uhrikin voi tuntea itsensä arvokkaaksi,
saada avun pelkästään pyytämällä ja olla hyvin tyytyväinen ja omata halun myös huonossa tilanteessa olevien uhrien auttamiseksi. Tällainen on usko Jeesukseen ja sen kautta on Suomikin noussut köyhästä maasta rikkaaksi, toiset huomioon ottamalla ja auttamalla muita. Kokomuus oli joskus taannoin koti isänmaa ja uskonto puolue, mutta jotkut sanovat että jäljellä noista arvoista on enää JA.

Lauri Niemi

Edustuksellinen demokratia luo aatevapaata populismia, palkitsee sitä paremmin kuin vakaata aatepohjaa.

Yleinen klassisen liberalismin pointti on juurikin jakaa apua ihmisille niin että siihen kannustetaan yleisten arvojen ja sosiaalisen paineen/palkitsemisen kautta, vapaaehtoisuuteen pohjaten, ei väkipakolla hankituilla rahoilla pyörivään kasvottomaan systeemiin.

Ihmisiltä tuntuu ikävän usein unohtuvan että klassinen liberalismi on vain ajatuksia siitä mitä on hyvä laki, ei siitä mitä moraali on.

Ihan perusesimerkkinä esim. paheksun tupakoimista mutten silti näe syytä tehdä siitä laitonta, kun se ei ketään muuta satuta. (Sisätilojen omistajat ovat toki oikeutettuja kieltämään tupakoinnin tiloissaan)
Pääasiallinen syy tehdä tupakoinnista tai muusta päihteidenkäytöstä laitonta tai muuten ankarasti säänneltyä nousee siitä että pakotamme ihmiset maksamaan muiden terveydenhuoltokulut, jolloin näiden ihmisten taakka nousee sitä enemmän mitä enemmän muut raunioittavat omaa terveyttänsä. Jos näin ei ole, ihmisellä on hiton hyvä intressi huolehtia itsestään koska terveydenhuolto maksaa (vaikkakin todennäköisesti paljon vähemmän jos sitä säädeltäisiin vähemmän. Rahareikä se on yhtä kaikki).

Käyttäjän JesseRanta kuva
Jesse Ranta

Tuosta köyhyyden periytymisestä... Tuli vastaan surullinen tilanne. Kysyin eräältä nuorelta miksi hän ei hakenut kesätöihin. Vastaus oli jotakuinkin "en voi hakea työtä koska vanhemmat menettäisivät tuet". Ja niinhän se onkin, KELAn mukaan asumistuki tarkastetaan kun perheen yhteiset tulot kasvavat yli 300:lla eurolla kuukaudessa.

Kun ei saa kokemusta kesätyöstä, vaikeuttaa se myös tulevaisuuden työnsaantia. Nuori on siis eriarvoisessa asemassa.

Vanhemmilla on lapsiensa elatusoikeus, mutta onko nykyään Suomessa myös lapsella elatusoikeus vanhempiinsa?

Toivottavasti tämä nuori ei "uhriudu", vaan räkii kiltisti vielä tämänkin kesän kattoon antaen opiskelutovereilleen etumatkaa tulevaisuuden työllistymisessä. Ensi vuonna taas koulunpenkille hammasta purren, jotta voi valmistuttuaan selitellä työhaastattelussa, miksi CV:ssä on tyhjää, eikä ole koskaan tehnyt kesätyötä.

Tai sitten pitää toivoa, että joku tarjoaa tälle nuorelle pimeää työtä, jotta ei tarvitse vanhempien asumista maksaa.

Jukka Laakso

Kirjoitin pidemmästi tämän kirjoituksen herättämistä ajatuksista tänne: http://laaksojukka12.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1417...

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Kovin moni lähti taas kerran keräilemään hyvyyspisteitä ottamatta kantaa esitettyihin asioihin. Sitten on näitä jotka ottavat esiin poikkeustapauksia ja sovittelevat heitä ehdotuksen yleiseen linjaan, ei niinkään tarkoituksena parantaa linjan heikkouksia, kuin tuoda esiin oma (loputon, aivan loputon) nokkeluutensa.

Kirjoituksessa esitettiin hyviä ajatuksia, sairaat ja jossain täysin poikkeuksellisissa oloissa ovat sitten toki asia erikseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa kun on niiden vallankumouslarppaajien ja downshiftaajien lisäksi ihmisiä jotka todellakin ovat marginaalissa, eivätkä käy siellä vain aurinkoisena päivänä plakaatteja heiluttaen leikkimässä.

Tämä avaus oli erittäin hyvä ja mielestäni nämä pitäisi kysyä jo työkkärissä, mieluiten koulussa joka syksy, toisen vuoden syksystä alkaen täytyisi osata vastata näihin:
Paljonko käytit aikaa itsesi kehittämiseksi viime vuonna? (muodollista opiskelua ei lasketa)
Opettelitko yhtään uutta taitoa?
Yrititkö edes myydä osaamistasi, vai lähettelitkö vain työhakemuksia? Osaatko ylipäätään mitään sellaista, mistä kenenkään kannattaisi maksaa?

Työkkärissä voitaisiin käydä läpi pitkäaikaistyöttömyyden rajan koittaessa näitä valinnaisia aiempien lisäksi:
Etsitkö töitä koko maasta?
Entä ulkomailta?
Perustitko yrityksen?

Tokihan tuollaisista suorista kysymyksistä tulee paha mieli jos ne ihan yllättäen esitetään. Siksi olisi hyvä valmentaa tähän jo nuoresta alkaen. Ei siinä mitään jos sitten haluaa valita downshiftaamisen ja kärsiä toimeentulotuen pudotukset kun kieltäytyy jatkuvasti kaikesta. Kyseessä on siinä vaiheessa selkeä valinta, jos asiaan haluaa muutosta, on konstitkin tiedossa. Loppuu uhriutuminen. Ja taas kerran, on se osa ihmisiä jotka ovat sairaseläkkeen rajalla ja jostain teknisestä yksityiskohdasta johtuen eivät sille pääse, vaikka kuuluisivatkin, yms. tylyjä kohtaloita. Samoin on mielenterveyden ongelmia, väliaikaisia tai jatkuvia, mitä kaikkea nyt onkaan.

Tämä kommentti, kuten blogikirjoituskin, käsittelee terveitä ihmisiä joilla ei ole mitään kärsimyksen juurruttamaa syytä olla menemättä töihin. Hyviä esimerkkejä nähtiin dokumentissa Ei tällaista työtä. Heidänlaisiaan ihmisiä on kuitenkin yhä enemmän ja se on harmillista, niin yhteiskunnan kuin heidän itsensäkin kannalta.

Jarkko Hietala

"Osaatko ylipäätään mitään sellaista, mistä kenenkään kannattaisi maksaa?"

Osaatko ylipäätään olla mitään muuta kuin rasisti? Osaatko ylipäätään mitenkään ajatella?

Tämä kysymys on plurium interrogationum. Jos vastaat kysymykseen, myönnät kysymykseen piilotetun negatiivisen ennakko-oletuksen todeksi eli sen, että et osaa ylipäätään mitään mistä kenenkään kannattaisi maksaa. Tällaisiin kysymykseen vastaaminen on ansa, joka hyväksyy ennakko-oletuksen. Se on muunnos perinteisestä "oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi" plurium interrogationum:sta.

Mielestäni viranomaisten ei pitäisi olla oikeutettuja esittämään tällaisia retorisia hyökkäys kysymyksiä, jotka luovat ennakko-oletuksen siitä, että ihmiset eivät osaa mitään vastatessaan kysymykseen. Vaikka valta-aseman väärinkäyttö onkin yleistä ei se ole ihmiskunnalle hyödyllistä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Loistavia kysymyksiä mutta...

Etsitkö töitä koko maasta?
-tässä elämäntilanteessa, ei minulla ole varaa muuttaa toiselle paikkakunnalle

Entä ulkomailta?
-vitsailetko? Ulkomaillekkin muutto maksaa, eikä sellaiseen ole varaa

Perustitko yrityksen?
-kuinka perustaisin kun ei ole edes luottotiedot kunnossa, eikä mahdollisuutta ottaa lainaa

... Todellisuus kulkee vähäosaisen perässä. Kun ei ole rahaa, luottotietoja tai sosiaalista tukiverkkoa,iihminen kaatuu ja jää maantumaan paikalleen

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Näyttää koksupojilla olevan sama lempiraamatunlause kuin Josef Stalinilla.

Ulla-Maija Laaninen

Muutama päivä sitten tapasin 63-vuotiaan ystäväni, jolle jää eläkkeen ja asumistuen jälkeen 134 euroa käteen kuukauden muita menoja varten. Hän on vakavasti sairas. Hän ei juo, ei polta. Elämäntyönsä hän on tehnyt hoitoalan yrittäjänä. Toimeentulo-ongelmat hän ratkaisee paastoamalla, sillä paastoperiodilla ruokakulut ovat noin euron päivässä. Yhteenlaskettuna paastoperiodeja on vuodessa useita kuukausia. Töitä hän tekisi vieläkin, jos pystyisi. Minusta ihmeellisintä tässä tapauksessa on, ettei hän saa kaupungin vuokra-asuntoa, jolloin asumismenot putoaisivat tuntuvasti. Olisiko syynä se, että hän ei näytä sairaalta eikä köyhältä? Huolimatta uskomattoman vaikeasta elämäntilanteesta ihmisen arvokkuus on säilynyt. Nyt vuokranantaja on myynyt asunnon, jossa hän asuu. Edessä lienee muutto telttaan Rastilaan.

Käyttäjän HelkaHirvonen kuva
Helka Hirvonen

Pienituloisisissa ja köyhissä on enemmän todellisia selviytyjiä kuin uhreja.

On helppoa pitää luuserina henkilöä, jonka taustoja ei tunne.

Elämä lyö joskus turpiin todenteolla ja kertakerran perään. Kun se iskee terveyteen ja työkykyyn, kyllä siinä hymy hyytyy mutta selviytyjät menevät eteenpäin vaikka kontallaan.

"EI SE OLE KÖYHÄ, JOLLA ON VÄHÄN VAAN SE JOKA TAHTOO ENEMMÄN."

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Yhteiskunta opettaa: Jos et yritä, voit samaten kuolla - jos yrittät, niin elämä lyö moninverroin takaisin

Käyttäjän JussiHuhtakangas kuva
Jussi Huhtakangas

Jos tämä blogi ei ollut vitsi tai överiprovo, niin ei voi kun sanoa, että teillä kahdella on kusta päässä! Morjens nulikat, toivottavasti elämä kolhii teitä joskus muutenkin kuin paskalla iPhonen laturilla !

Esa Virkki

Tässä on jotenkin naurettavan yksoikosesti katottu tätä asiaa ja jotenkin unohdetty se tosiasia, että jos lapsuuden viikonloput menee viinanhuuruisten vanhempien keskellä turpaan ottaessa tai ensimmäiset yheksän vuotta koulussa menee kiusauksen kohteena siitä kun vanhemmilla ei ollut varaa niihin merkkivaatteisiin, niin elämä lähtee käyntiin vähän huonommista lähtökohdista ja sen suunnan muuttaminen ei valitettavasti ole niin helppoo, että 17-vuotiaana päätin perjantai-iltana alkaa olevani sporttinen isotuloinen suomalainen. Tälläsissä tilanteissa se lähtökohta elämään on vaan aika paljon erillainen kun keskiverto kultalusikka suussa syntyneellä kokoomusnuorella. Tässä ei todellakaan ole kyseessä katkeruus tai mikään vastaava, vaan tarkotusena on ainoastaan sanoo et asiat ei valitettavasti ole ihan niin yksinkertaisia, että päätät vaan vetää paremmin. Itsellä asiat on hyvin, mutta kymmenen vuotta lasten ja nuorten valmentamista on opettanut, että ihmisillä ei tosiaankaan ole samat lähtökohdat ponnistaa tähän maailmaan. Tällä hetkellä valmennan nuoria urheiluseurassa, joka on ainoita hämeenlinnassa, jossa harrastaminen on ilmaista. Eli harjoituksissa saa käydä ilmaiseksi, mutta sarjapeleissä pelaaminen edellyttää liiton lisenssin maksamista. Tämä lisenssi on vuositasolla vähän yli 100 euroa ja tämäkin maksetaan seuran toimesta, jos vanhemmilla ei siihen ole oikeasti varaa. Tälläkin hetkellä kun katsoo näitä poikia voi sanoa, että kyllä siellä aika isoja eroja löytyy siitä kuinka helppo noista lähtökohdista on ponnistaa tähän elämään... Tervetuloa joskus mukaan katsomaan kuinka helppoa on nuorella, jolla viikonlopun ainoa toive on että saa olla rauhassa!

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Pitkä teksti. Harvoin tulee luettua. Nyt tuli.
Hyvin kirjoitettu. Kaikkeen ei voi yhtyä, mutta ajattelemaan se panee.

Uhriutuminen on vastuunkannon puutetta, mutta toisaalta yhteiskunnan vaatimuksiin uhriutuneet eivät ole päässeet vaikuttamaan.

Kohta on vaalit. Äänestämättä jättää 30- 40%
Suurin osa uhriutuneita. Tämä joukko olisi kirkkaasti maan suurin puolue, Eduskunnassa 60- 80 paikkaa.

Yhteiskuntamme on paljolti hyvä, mutta ei valmis. Korjattavaa on. Miten saada välinpitämättömät ja uhriutuneet mukaan.
Tuskin riittävät sanat: yritä edes!

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tässäpä idea miten päästään vähäosaisista eroon, he kun estävät hyväosaisia menestymastä enempää.
1. Lopetetaan vähäosaisten tuila hyysaaminen, se kun käy "kalliiksi" yhteikunnalle. Köyhä tarvitsee vain suojaa, vettä, ruokaa ja riepuja ylleen ja terveys sekä hyvinvointi kuuluvat yksinomaan hyväosaisille
2. Evätään vähäosaisilta peruskoulua parempi koulutus, korkeampi aste kun lisää jo huomattavasti yksilön tietoisuutta asemastaan yhteiskunnassa
3. Poistetaan vähäosaiset kokonaan katukuvasta, Suomesta pitää näyttää hyvää ja menestyvää puolta ulkomaille
4. Kootaan vähäosaiset työretyöresurssi-varastoihin joista yritykset voivat ottaa lisää orjatyövoimaa edellisten työntekijöiden nuukahdettua.
5. Vanhat, sairaat ja työkyvyttömät voidaan vainajien tapaan jatkojalostaa yhteikunnalle hyödyllisempään käyttöön esim. kukkamullaksi tai lihankorvikkeeksi
JEE! Nyt Suomi on valmis hyvinvoint... ups siis sori hyvinvoijienvaltio

(Kuulostaako tutulta? Emmehän sentään toivo kellekään sentään tällaista tulevaisuutta? Sinä päätät - Your vote)

Käyttäjän LeilaSalenius kuva
Leila Salenius

Hirveetä paskaa koko kirjoitus. Tollasta voi suoltaa kuka vain mutta kerroppa ratkaisuja asiaan. Menkääpä kertomaan vaikka ruokajonossa olevalle pieneläkeläiselle että se on vaa susta kiinni että oot köyhä. Ja että oikeasti on ambomaalla paljon köyhempiä. Että ei sulla oo nälkä oot vaa väärin uhrautunut

Claudio Kytölä

Erinomainen kirjoitus. Asian ytimessä. Amen to that! :)

Toimituksen poiminnat