Henri Heikkinen Häpeilemätön blogini

Helposti eroon järjestäytyneestä rikollisuudesta

  • Helposti eroon järjestäytyneestä rikollisuudesta
  • Helposti eroon järjestäytyneestä rikollisuudesta

Yritysten synty- ja toimintaperiaate on pohjimmiltaan yksinkertainen. Sinne missä on liiketoimintamahdollisuus, syntyy yritys. Yrityksen taas kannattaa laajentaa toimintaansa niin kauan kuin siitä tulee enemmän voittoa kuin kustannuksia. Toisilla aloilla on enemmän skaalaetuja kuin toisilla.

Käsityövaltaisilla ja palvelualoilla, kuten parturi-kampaamoalalla yrityskoot jäävät pieneksi, koska tuotannon kasvaessa keskimääräiset kustannukset eivät juurikaan laske. Kaupassa ja teollisuudessa taas yksikkökohtainen kustannus lähtökohtaisesti laskee tuotannon kasvaessa, jolloin yrityksen kannattaa pyrkiä laajentamaan toimintaansa.

Rikollinen toiminta ei poikkea näistä perusperiaatteista millään tavalla. Niin sanotusti ”käsityövaltaisia” rikoksia ovat ryöstöt, pahoinpitelyt ja raiskaukset. Niiden ympärille ei yleensä synny järjestäytynyttä rikollisuutta (pl. jengit), koska "osakkaiden" määrän kasvaessa yksittäisen rikollisen saama hyöty pienenee varsin nopeasti.

Rikollinen kaupankäynti ja teollisuus, kuten huumekauppa ja salakuljetus taas ovat toimintaa, jossa tuotannon kasvattaminen laskee yksikkökohtaisia kustannuksia ja kannustaa järjestäytymään yrityksen tavoin. Samoin kuin teollisuudessakin, niin kauan kuin kysyntää riittää, tiettyyn rajaan asti yrityksen koon kasvattaminen lisää mukana olevien voittoja ja pienentää henkilökohtaista riskiä.

Ihmisten impulsiivisuudesta johtuen rikollisuutta on mahdoton saada täysin kitkettyä. Ryöstöt, pahoinpitelyt, murrot ja raiskaukset on kuitenkin verrattain helppo saada vähiin riittävällä valvonnalla ja kovilla rangaistuksilla. Tämä johtuu siitä, että yhden ryöstön tai murtovarkauden tuotto ei kasva sen vaikeuden ja riskien lisääntyessä, jolloin jossain vaiheessa suunnitelmallinen rikollisuus jää pois kannattamattomana ja ainoastaan impulsiivinen rikollisuus jää jäljelle.

Rikollisessa liiketoiminnassa asia on kuitenkin päinvastoin. Mitä ankarampi esimerkiksi huumelainsäädäntö on, sitä kannattavampaa on myös huumekauppa. Huumeiden kysyntä ei pienene, mutta yksittäisen annoksen hinta kasvaa. Tämän vuoksi ongelmakäyttäjien täytyy varastaa enemmän kyetäkseen rahoittamaan addiktionsa ja kauppiaat ovat valmiita ottamaan suurempia riskejä entistä suurempien voittojen toivossa. Tästä erinomainen esimerkki on Meksikon "huumesota", jossa on kuollut enemmän ihmisiä kuin Suomen sisällissodassa.

Tämä on varsin helppo havainnollistaa. Jos kilo kokaiinia maksaisi kymmenen euroa (todellinen arvo), ei sen takia kannattaisi varastaa mitään, eikä varsinkaan tappaa ketään. Kun kilo kokaiinia on nyt noin 120 000 euron arvoinen (välillä jopa 250 000 euron arvoinen), joutuu käytön rahoittamiseksi tekemään ryöstöjä ja kauppiaan kannattaa vaikka tappaa joku, jos pystyy sillä turvaamaan liiketoimintansa.

Aina kun lainsäädännössä kielletään tai rajoitetaan jonkin sellaisen kauppaa jolle on olemassa oleva kysyntä, luodaan pohjaa järjestäytyneelle rikollisuudelle. Etenkin jos kyseinen aine sattuu olemaan edes hieman addiktiivista. Tästä selkein esimerkki lienee kieltolaki, joka Yhdysvalloissa loi pohjan Al Caponen kaltaisten mafiosojen toiminnalle. Myös Suomeen kieltolaki toi nopeasti suuren määrän järjestäytynyttä rikollisuutta. Norjassa rikollisliigat ovat salakuljettaneet jopa voita, koska sen myynnistä on saanut hyvää tuottoa. Suomessa laillisen, mutta kalliin tupakan salakuljetus on miljoonabisnes.

Nurinkurisesti Suomessa juuri niissä rikoksissa joiden kitkeminen lainsäädännön voimin olisi jokseenkin mahdollista, on kiinnijäämisen riski pieni ja rangaistukset mitättömiä. Huumekaupasta ja salakuljetuksesta taas tulee jatkuvasti entistä kannattavampaa ja riskien kasvaessa yhä aggressiivisempaa. Sivutuotteena tavalliset kansalaiset joutuvat kaupungilla kävellessään poliisien koirapartioiden ahdistelemiksi.

Samoin kuin alkoholin kanssa, suurin osa huumeiden käyttäjistä ei edes ole ongelmakäyttäjiä, vaan aivan tavallisia kansalaisia. Hyvä esimerkki on Yhdysvaltojen nykyinen presidentti Barack Obama, joka poltti pilveä nuoruudessaan. Järkevä huumepolitiikka mahdollistaisi vähiten vaarallisten huumausaineiden valvotun kaupan alkoholin tapaan ja ohjaisi ongelmakäyttäjät vankilan sijasta korvaushoitoon. 

Näin toimimalla järjestäytyneeltä rikollisuudelta putoaisi pohja. Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli lähes 20 000 erilaista huumausainerikosta, joista suurin osa käyttörikoksia. Samaan aikaan huumeiden ympärillä pyörivä liiketoiminta vain kasvaa. Mielestäni poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja voisi käyttää paremminkin. Ainoat nykymallista laillisesti hyötyvät ovat huumerikollisia puolustavat lakimiehet, eikä heidän leveää elämäänsä tarvitse rahoittaa yhtään sen enempää kuin on välttämättömän pakko.

Järkevän päihdepolitiikan kannattaja leimataan Suomessa heti ”huumehörhöksi”. Kenelle tahansa lienee sanomattakin selvää, etten ole mikään narkkari, en edes alkoholisti. Mielestäni ihmisten pitäisi vain ymmärtää ottaa pää pois takapuolestaan ja nähdä, että kaikki nykyiset toimenpiteet ainoastaan pahentavat yhteiskunnan tilaa. Minä henkilökohtaisesti pelkään järjestäytynyttä rikollisuutta, enkä haluaisi nähdä sitä Suomessa.

 

ps. Niille, joiden mielestä poliisin koirapartiot kadulla jahtaamassa huumeiden käyttäjiä on yksinomaan hyvä asia: 

Jos et piilottele suolessasi huumeita tai ydinasemateriaalia, sinulla ei voi olla mitään sitä vastaan, että poliisi tulee kumihanskojen ja vaseliinin kanssa satunnaisesti tonkimaan takapuoltasi. Samoin sinua ei varmasti häiritse jos poliisi kuuntelee puhelusi ja lukee kirjeenvaihtosi.

Häiritsevästi käyttäytyvä narkkari voidaan ottaa talteen aivan samoin kuin häiritsevästi käyttäytyvä juoppo. Nykyisellään halutaan putkaan myös ne, jotka eivät ole millään tavalla ympäristölleen vaarallisia. Kyseessä on aivan sama asia, jos poliisikoirat haistelisivat alkoholia käyttäneitä ja talteen otettaisiin jokainen, joka haisee vähän viinalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän SokarisKorhonen kuva
Sokaris Korhonen

Loistavaa tekstiä.
Itse kirjoittelin jokin aika sitten hieman yksityiskohtaisemman ehdotuksen uudeksi päihdepolitiikaksi, jonka keskeisin ongelma lienee kuitenkin päihteiden tieteellisten luokittelukriteerien luominen. Suuntaa-antavimpina kriteereinä tulisi mielestäni kuitenkin pitää neurotoksisuutta ja addiktiopotentiaalia.
http://sokariskorhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12...

Käyttäjän PetriVahosalmi kuva
Petri Vahosalmi

Kiusallisten totuuksien lausujia epäinhimillistämään tarkoitetun leimakirveen heilahdusta odotellessa on kannustukseksi sanottava, että hyvin kirjoitettu.
Jaoin kirjoituksenne.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Sama on seksikaupassa. Kun hinnat laskevat vapaan kilpailun vuoksi alas, niin parittajat poistuvat kuvioista, koska rahaa ei enää riitä kahdelle. Hyvä kun riittää yhdellekään. Kun seksin myyjä saa asiakkaalta 20 - 50 €, ja asiakkaita on pari päivässä, niin on selvää, että ei tällaista summaa voi kaksi ihmistä jakaa. Hintojen laskeminen onkin johtanut siihen, että parittajat ovat poistuneet alata, ja naiset saavat hoitaa bisneksensä omin päin.

Pekka Salo

"Yrityksen taas kannattaa laajentaa toimintaansa niin kauan kuin siitä tulee enemmän voittoa kuin kustannuksia."

Niinhän sitä luulisi, mutta käytännön elämässä näin ei ole. Voittoa tuottavia yrityksiä on aina lopetettu, koska voittoa saadaan enemmän jostain muusta toiminnasta tai yrityksestä. .

"Järkevän päihdepolitiikan kannattaja leimataan Suomessa heti ”huumehörhöksi”.

Olen kanssasi erittäin samaa mieltä. Minä olen järkevän päihdepolitiikan kannattaja kuten sinäkin. Mutta entäpä, jos me olemme erimieltä tuosta järkevyydestä. Kumman järkevyys vie voiton. Kuka on tuomari välillämme?

Käyttäjän JaniMiettinen11 kuva
Jani Miettinen

"Olen kanssasi erittäin samaa mieltä. Minä olen järkevän päihdepolitiikan kannattaja kuten sinäkin. Mutta entäpä, jos me olemme erimieltä tuosta järkevyydestä. Kumman järkevyys vie voiton. Kuka on tuomari välillämme?"

Järkevyydessä ei koskaan ole kyse huutoäänestyksestä. Järkevyydelle on vain yksi selkeä mittari: Hyötyjen pitää olla todistettavasti haittoja suuremmat. Sitä järki on.

Jos olet eri mieltä järkevyydestä, niin sinulla pitäisi olla käytännön todisteita siitä, että sinun kantasi on tosiaan järkevä. Kanta ei ole järkevä vain siksi, että haluat että asiat ovat tietyllä tavalla, joka on järkevä. Se tietty tapa pitäisi myös olla saavutettavissa.

Jos järkevä tilanne ei ole saavutettavissa, sen yrittäminen ei ole järkevää.

Siispä mitkä ovat faktat, mitkä ovat käytännön todisteet, mitkä ovat selkeät mittarit, joiden mukaan sinun kantasi onkin järkevämpi?

Pekka Salo

Jari Miettinen "Järkevyydelle on vain yksi selkeä mittari: Hyötyjen pitää olla todistettavasti haittoja suuremmat. Sitä järki on."

Jonkin mittaamiseen voimme käyttää sekä kvantitatiivisa että kvalitatiivisia menetelmiä. Meidän täytyy ensin sopia mittaustavat ja mittarit sekä tulosten keskinäinen järjestys sekä verrattavuus jollain tavalla. Kaiken täytyy olla realibiliteetteiltaan että validiteeteiltaan yhdessä sovittujen rajojen sisällä ja tavalla.

Veli Jari hyvä. Sinä taidat yksinkertaistaa.

Toimituksen poiminnat