Henrin mainio vaalianalyysi
Aivan ensiksi haluan kiittää kaikkia minua äänestäneitä. Kaikki muut oululaiset taas voivat imeä parsaa ja tukehtua pullaan. Ääniä Oulusta pelkästään omalla nimellä ehdokaslistalla tuli tällä kertaa 240 kappaletta. Se ei aivan riittänyt läpimenoon. Hyvä niin. Emmin ehdokkaaksi lähtemistä aivan viime metreille ja varsinaisen ehdokkuuden lopulta ratkaisi se, etten yksinkertaisesti muistanut ajoissa perua. Sitoumus minulle tyrkättiin alle jo kauan sitten, heti eduskuntavaalien jälkeen.
Vaalihumun aikaan moni kaveri ihmetteli, että enkö aio kampanjoida lainkaan. Minulla ei ollut mitään motivaatiota tehdä mitään kampanjaa osin sen vuoksi, etten ole kokoomuksen viimeaikaiseen politiikkaan osannut samastua, osin sen vuoksi, että kunnallispolitiikka on neljän vuoden kokemuksella minusta lähinnä tympeää ajanhukkaa. Enimmäkseen kuitenkin sen vuoksi, että olen ajatellut jo pitempään karistaa Oulun pölyt jaloistani ja muuttaa vähän isompiin ympyröihin parempien ura- ja menestysmahdollisuuksien perässä. Mitään kampanjaa en siis tehnytkään.
Kuukausi ennen vaaleja löysinkin mielenkiintoisen työn Helsingistä ja melkein heti perään tapasin unelmieni naisen, joten motivaatio tehdä jotain Oulussa väheni entisestään, läheten absoluuttista nollapistettä. Olen aina luvannut ajaa vain omia asioitani, ja oman etuni mukaista on pyrkiä menestymään elämässä politiikan ulkopuolella. Helsinki ei tietenkään ole mikään päätepiste, vaan portti maailmalle. Brasilian passin ja kansalaisuuden hommasinkin jo tässä kuussa.
Seuraavan kerran lähden johonkin vaaleihin ehdolle kun voin laittaa tittelikseni ”miljonääri”, käyttää kampanjaan kuusinumeroisen summan rahaa ”läpällä”, tehdä vaalikiertueen Porschella ja olla valokuvissa yhtä ruskettunut kuin Wille Rydman eduskuntavaalien aikaan – ilman kuvankäsittelyä. Kun puolet kansasta ei osaa nimetä edes hallituspuolueita, pitää keskittyä ulkoiseen habitukseen. Katsotaan siis eurovaalien aikaan tilanne uusiksi.
Vaalituloksesta Oulussa
Nopeasti vilkaisten uuden Oulun kaupunginvaltuustossa on pari-kolme talouspoliittisesti oikeistolaista, parikymmentä ”keskitien kulkijaa” ja loput enemmän tai vähemmän vasemmistolaisia. Kristallipalloni sanoo, että jatkossakaan vanhemmat eivät saa valita lapsensa koulua, kaupungin velkaantuminen ei taitu, ja keskeinen osa elinkeinopolitiikkaa on veronmaksajien rahan käyttö yritysten ympärillä pyörivän toiminnan taloudelliseen tukemiseen. Kunnallisvero kiristynee pari prosenttiyksikköä heti alkuunsa.
Vaalituloksesta koko maassa
Poliittisesti yhdessä maailman tylsimmistä maista myös vaalitulos on erinomaisen tylsä. Perussuomalaisten jonkintasoinen nousu valtuustoihin tuskin vaikuttaa mihinkään yhtään missään. Samoja entisiä kokoomuslaisia, demareita ja kepulaisia ne uudet persuvaltuutetutkin ovat. Suomalainen kunnallispolitiikka jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, naamoja vain vaihtui. En usko, että vapaaehtoisia kuntaliitoksia tullaan juurikaan näkemään.
Jutta Urpilainen elvisteli taas ”positiivisella kampanjalla” ja selitti SDP:n historian huonointa kuntavaalitulosta ”vaaliväsymyksellä”. Demareihinko se väsymys ainoina iski? Jutan vetämä kampanja perustui valehteluun, perusteettomiin syytöksiin ja asioiden tahalliseen vääristelyyn, sekä kilpailijoiden motiivien alhaiseen leimaamiseen. Ehkä vaalien parhaana demarikommenttina Lieksan demareiden ”maahan muutaja ehdokaat ajo pois meiän äänestäjät”. Olisikin kiinnostavaa nähdä, millainen olisi SDP:n negatiivinen kampanja jos tämä oli positiivinen.
Kokoomuksen viimekertaista heikompi tulos on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna oikein mallikelpoinen suoritus. Kokoomuksen kannatushan on ollut Kataisen aikana noususuuntaista vain niissä vaaleissa, missä Niinistön vetoapu on ollut mukana. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää kokoomuksen älyllisesti köyhä ”naminami” –kampanjointi, mutta ilmeisen hyvin se tuntuu perusäänestäjiin purevan. Peruuttamalla ei pääse eteenpäin, eikä ihmisten typeryydellä ole rajaa.
Perussuomalaisten ”jytkyn” tussahtamisesta ilkamoivien kannattaa muistaa, että perussuomalaisilla oli ehdokkaitakin monta tuhatta vähemmän kuin kolmella suurimmalla puolueella. Paikallisesti käytävissä vaaleissa se näkyy matemaattisella varmuudella heikompana tuloksena, jos joutuu lähtemään sellaiselta takamatkalta. Esimerkiksi ehdokaskohtaisia ääniä persuilla on enemmän kuin vaikka SDP:llä tai keskustalla.
Vaikka vaalit muuten ovat äärimmäisen tylsää seurattavaa, niin paikallisesti on toki aina mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi verrattain oikeistolaisen ja monissa piireissä epäsuositun Wille Rydmanin nousu rytinällä valtuustoon kielii mielestäni siitä, että kaikki vastakkainasettelu ei ole ohi. Jos Oulusta ei löydykään, niin ainakin Helsingistä vielä löytyy myös oikeistolaisesti ajattelevia äänestäjiä. Toisin kuin joku nätti nainen, Wille tuskin saa ääniä kauniilla kasvoilla vaalijulisteessa.
Tuli mieleen kettu ja pihlajanmarjat.. Mutta onnea ja menestystä sitten Helsinkiin, joka onkin varmaan sinulle parempi kaupunki.
Ilmoita asiaton viesti
Luonnollisesti kyseinen mielleyhtymä varmasti tulee. Viestin sisältö ei tosin olisi juurikaan muuttunut läpimenonkaan yhteydessä. Happaminta tässä vaalituloksessa on yleinen vasemmistolaisuus. Omalle poliittiselle menestykselleni ei niin väliä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs meinasit duunailla?
Ilmoita asiaton viesti
Markkinointipäällikkönä yhessä puljussa ja sitten oman firman hommia siinä sivussa.
Ilmoita asiaton viesti
Älä lannnnistu. Onnea ja menestystä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, mutta miksi ihmeessä lannistuisin kun minulla menee paremmin kuin pitkiin aikoihin?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tästä Henristäkin vielä siisti kokoomussosdemi sukeutuu.
Ilmoita asiaton viesti
haistahan kukkanen
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa, ettei Henri taida juuri Oulua kaipaamaan jäädä…
Tervetuloa Stadiin ja toivottavasti viihdyt täällä. Kaltaistasi väriläiskää tarvitaan politiikassa ja sen ulkopuolellakin.
Itse toteaisin, että edustuksellinen demokratia on Suomessa kriisissä, koska täällä ei ole selvää blokkijakoa valtakunnan tasolla ja se johtaa siihen, ettei vaalituloksella oikeasti ole merkitystä. Jos liittoutumakuviot ennen vaaleja olisivat selvillä ja myös liittoutumien toimintaohjelmat, voisi keskittyä liittoutumien sisältä hakemaan mieleisiään asioita ajavia ehdokkaita. Nykyisin vaikka äänestää Rydmania, saa Arhinmäen tai vastaavasti äänestää Hakasta ja saakin Asko-Seljavaaran.
Ilmoita asiaton viesti
Ei mulla niin mitään Oulua vastaan ole. Siellä ei vain ole niin hyviä ”juttuja” juuri nyt. Johan minä siellä ehdin melkein kymmenen vuotta asua…
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä tuosta Suomen edustuksellisesta demokratiasta
Ilmoita asiaton viesti