Poliisin pitäisi olla kuin palokunta
Poliisin ja palomiehen työtä yhdistää tilanteiden ennustamattomuus. Palokunnalla on toki tieto siitä, missä tulipalon riski on suurin, muttei aavistustakaan seuraavan palon sijainnista (ellei palomies itse ole tuhopolttaja). Samoin poliisit tietävät, missä tehdään eniten rikoksia, muttei heillä ole mitään mahdollisuutta ennustaa, kuka seuraavan murhan tai raiskauksen tekee (ellei poliisi itse ole raiskaaja).
Kun sekä poliisin että palomiehen tehtävänä on reagoida ennustamattomiin tapahtumiin, on mielenkiintoista, miten paljon heidän toimintansa käytännön tasolla eroaa toisistaan.
Palomiehet eivät ”partioi” kaupungilla ja etsi tulipaloja tai auto-onnettomuuksia. He odottavat lähtövalmiudessa, kunnes joku soittaa hätäkeskukseen. Poliisit taas nimenomaisesti partioivat autoillaan, väijyvät tutkaamassa ohikulkijoita ja pahimmillaan liikkuvat huomaamattomasti siviiliautolla yllättääkseen rikolliset itse teosta.
Miksi näin? Mikseivät poliisit toimi samoin kuin palokunta? Rikoksia ei voi ennustaa sen paremmin kuin tulipalojakaan, joten mikseivät poliisit vain odota hälytysvalmiudessa asemalla sen sijaan, että partioivat etsimässä lainrikkojia?
Kyse on siitä, ettei Suomi ole millään tavalla vapaa yhteiskunta.
Murhat, raiskaukset ja muut sellaiset rikokset, joissa on konkreettinen uhri ovat verrattain harvinaisia tapauksia, aivan kuin tulipalotkin. Mutta koska Suomessa niin moni aivan tavallinen ja ketään vahingoittamaton asia väärien kasvien polttamisesta puhelimeen puhumiseen ajaessa on laitonta, poliisin näkökulmasta kaikkialla on rikollisia.
Kun kaikki, mitä ihmiset tekevät, on joko laitonta tai erittäin tarkasti säädeltyä, on yhteiskunnassa huomattava määrä sellaisia ”rikoksia”, joiden vuoksi kukaan ei koskaan vaivautuisi soittamaan poliisille. Sen vuoksi poliisit eivät voi istua vain laitoksella odottamassa, että joku ilmoittaa kaahailijasta, rattijuoposta tai puukottajasta. Heillä on vahdittavanaan miljoonia ihmisiä, joista poliittinen rälssi on tehnyt rikollisia.
Toisin sanoen, poliisien tehtävänä ei todellisuudessa ole pelastaa ihmisiä pulasta, kuten palomiesten, vaan heidän toimintansa ydin on pakottaa ihmiset Arkadianmäeltä asetettuun muottiin. Palokunta on kuin sosiaalinen vakuutus onnettomuuksien varalta, poliisi nykymuodossaan vain poliittisen luokan raakalaismainen työkalu.
Aidosti vapaassa yhteiskunnassa poliisi toimii kuin palokunta ja päivystää nopeasti tavoitettavissa hätätilanteen varalta suojellakseen ihmisten henkiä ja omaisuutta. Siinä se. Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi olla sellainen, jossa on niin paljon erilaisia kieltoja ja säädöksiä, että tarvitaan 24 tuntia vuorokaudessa partioivia poliisivoimia.
Viime aikoina on ollut puhetta poliisin resurssipulasta. Kyse ei ole siitä, että poliisi olisi aidosti ajettu ahtaalle – resurssit ovat nytkin suuremmat kuin koskaan ja ihmiset vähemmän väkivaltaisia kuin ennen. Se, että poliisi kokee resurssinsa liian pieneksi, eivätkä poliisisedät ehdi syödä donitsejaan on vain merkki siitä, että vapaus on kuollut.
Koska poliisit ovat kadulla pamputtamassa ihmisiä tai kyttäämässä autoilijoita maantien varressa sen sijaan, että he odottaisivat poliisin ”päivystyspisteellä” oikeaa hälytystä, ei voida puhua kovinkaan vapaasta yhteiskunnasta. Jos poliisin aika menee kukkakauppiaiden jahtaamiseen sen sijaan, että resursseja käytettäisiin varastetun tavaran löytämiseen on mielestäni jotain pahasti pielessä.
Itse asiassa jos poliisit tekevät mitä tahansa muuta kuin odottavat hälytystä tai selvittävät aiempia rikoksia, ovat he tuhoamassa vapautta. Vapaassa yhteiskunnassa ei ole tarvetta antisosiaalisille korstoille, jotka tekevät mitä tahansa poliitikot heidät määräävät tekemään.
Todelliset rikokset, kuten murhat, raiskaukset, varkaudet ja ryöstöt ovat verrattain harvinaisia, kuten tulipalot. Ne olisivat vieläkin harvinaisempia, jos poliisien tehtävänä olisi reagoida ja selvittää näitä oikeita rikoksia sen sijaan, että ne tuhlaisivat aikaansa ja energiaansa (ja meidän rahaamme) kansalaisten kyttäämiseen.
Me suomalaiset emme tarvitse poliiseja pamputtamaan ja sakottamaan meitä ”kaidalle polulle” sen enempää kuin palokuntaa tarvitaan pamputtamaan grillaajia ja sakottamaan avotulella makkaraa paistavia retkeilijöitä. Me tarvitsemme sekä poliisin että palokunnan suojelemaan turvallisuuttamme ja omaisuuttamme.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Teksti on alkuperäisen kirjoittajan, Mark Crovellin luvalla tehty lähes suora käännös tekstistä "Cops Should Act Like Firemen in a Free Society"
Okei Henri. Rattijuoppous ja ylinopeus eivät siis ole oikeita rikoksia sen enempää, kuin liikenneturvallisuuden vaarantaminen, punasia päin ajaminen jne?
Toiseksi: ihmiset nimenomaisesti toivovat poliisin näkyvyyttä, koska se itsessään ehkäisee rikoksia. Ei toki paljoa, mutta hiukan kuitenkin. Tosin tämä on hiukan kaksipiippuinen juttu - poliisin läsnäolo ei nimittäin varsinaisesti lisää ihmisten turvallisuuden tunnetta (vaikka niin kuvitellaankin), koska se vain kertoo, että jotain laitonta on varmaan kohta tapahtumassa.
Tämäkin tosiaankin.
Poliisin läsnäolo ehkäisee rikoksia, koska rikokset johtuvat ihmisten valinnoista.
Palokunnan läsnäolo ei ehkäise tulipaloja, koska tulipalot johtuvat vahingoista ja onnettomuuksista.
Tulipalot ja rikokset eivät ole mitenkään verrattavia ilmiöitä.
Tästä tulikin mieleeni tutkimus, jonka mukaan angoamerikkalaisissa maissa rikkaista suurempi osa pelkää mennä ulos pimeällä kuin Pohjoismaiden köyhistä. 10% Pohjoismaiden rikkaista pelkäsi pimeällä ulos menoa ja 20% Pohjoismaiden köyhistä, kun taas anglosaksisissa maissa ja muissa liberalistisen hyvinvointivaltiomallin maissa noin 34% köyhistä ja 27% rikkaista pelkäsi mennä pimeällä ulos. Toisin sanoen turvallisuuden kokemukseen vaikuttaa jossain määrin suuret tuloerot ja suuri alaluokka, jota voidaan vähentää julkisilla tulonsiirroilla eli siirtämällä resursseja köyhien elämiseen ja koulutukseen. Köyhien koulutukseen ja elämiseen panostaminen tosin loukkaisi sekä rikkaiden että köyhien vapauksia, koska köyhät indoktrinoitaisiin entistä vankemmin yhteiskuntaan ja rikkailta varastettaisiin entistä enemmän rahaa.
Itse asiassa rikokset ovat paljon ennustettavampia kuin tulipalot. Tulipalot johtuvat liki aina vahingoista ja sattumasta. Rikokset kuitenkin johtuvat liki aina johdonmukaisemmasta ihmisten toiminnasta - johtui se johdonmukaisuus sitten persoonallisuuden piirteistä, sosiaalisesta tilanteesta tai aidosta suunnitelmallisuudesta. Esimerkiksi sen voi ennustaa, että kun ihmiset ovat päissään, he tappelevat enemmän, ja sen voi ennustaa, että jos jollakin alueella on paljon levottomuuksia, siellä tapahtuu usein eniten rikoksia. Lisäksi jo pelkän poliisin partioinnin on huomattu vähentävän rikoksia - joilla käytännössä aina tarkoitetaan sellaisia rikoksia, jotka oikeasti uhkaavat muita, eli siis esimerkiksi väkivaltaa ja ryöstöjä. Partiointi alueilla, joilla ollaan huomattu ongelmia, tekee sen, että alueet rauhoittuvat (ihan empiiristen havaintojen perusteella), minkä lisäksi poliisi on jo valmiiksi tien päällä sen sijaan, että sen pitäisi olla jossakin poliisikeskuksessa, joka voi olla mahdollisesti kaukanakin alueesta. Poliisi ei myöskään yksinomaisesti ole rikoksien estämistä varten, vaan poliisilla on muitakin tehtäviä, kuten erilaiset avustustehtävät ja valvonta.
Hyvin harvoin partioivat poliisit toimivat vahvistaakseen niitä lakeja, jotka rajoittavat ihmisten vapauksia, kuten sananvapauden rajoitukset tai vaikka kannabiksen kotikasvatus. Partioivat poliisit puuttuvat käytännössä pelkästään sellaisiin rikoksiin, jotka paatuneinkin libertaari voi nähdä rikokseksi, eli esimerkiksi koskemattomuuteen ja omaisuuteen kajoavat rikokset, kuten pahoinpitelyt ja ilkivalta.
Höpöhöpö. Sillä, että maija kurvailee keskuskadulla baarien sulkemisen aikaan on ihan taatusti merkitystä tappeluiden vähentämiseksi. Ja kun poliisin paku seisoo tien laidassa vartin tutkaamassa, niin liikenne on sujuvampaa siinä kohden ainakin jonkun aikaa. Siksi mielestäni poliisin näkyvyys katukuvassa ja taajaman ulkopuolellakin on eriarvoisen tärkeää. Terveisiä susirajalta.
Olen Henrin kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Silti yksi olennainen ero on. Sama, jonka moni on tuonut esiin. Poliisin näkyvyys tietyissä tilanteissa on hyvä asia. Sen ei kuitenkaan tarvitse johtaa pikkumaiseen puuttumiseen uhrittomiin "rikoksiin". Muutamia esimerkkejä:
1. Autovero.
On ihan oikein, että katsastamattomat tai vakuuttamattomat autot vedetään liikenteestä koska ensimmäiset ovat potentiaalisia turvallisuusriskejä (vaikka katsastusvälin voisikin venyttää jokavuotisesta) ja jälkimmäiset taas taloudellisia riskejä yksityishenkilöille, joiden omaisuutta tai joita yksilöinä po. vakuuttamaton ruhjoo. Mutta miksi autoveron maksamatta jättäminen ylittää poliisin puuttumiskynnyksen??? Veron maksamatta jättäminen ei ole rikos eikä se tee autosta tai sen kuskista sen vaarallisempaa kuin siitä jonka verot on maksettu.
2. Pienet ylinopeudet hyvällä kelillä - ja vastaavat pikkudeliktit jotka eivät oikeasti vaaranna liikennettä.
Minä tunnen henkilöitä (itse asiassa suurin osa ammattikuljettajia jotka pysäytetty vapaa-ajalla omassa autossa), joita vastaantuleva poliisipartio on yöaikaan hyvissä keliolosuhteissa Lapissa ja muualla Pohjois-Suomessa pysäyttänyt ja sakottanut 12-13 km/h:n ylinopeuksista. Jokainen, joka Pohjois-Suomessa ajellut, tietää että siellä hyvissä olosuhteissa pääteillä 100 km/h:n alueella pieni ylinopeus ei ole minkäänlainen riski. Miksi poliisien pitää puuttua sakottamalla moiseen?
3. Poliisin sosiaalisen roolin muutos.
Entisaikaan poliisi oli läsnä jalan ja myös keskusteli nuorten ja muiden "potentiaalisten asiakkaiden" kanssa, ohjaten, valistaen, neuvoen ja joskus isällisesti toruen. Tarpeen vaatiessa turvautui myös voimakeinoihin. Mutta vain oikean tarpeen vaatiessa. Nykypoliisit eivät keskustele edes sellaisen kanssa, joka rikoksesta epäilty, vaan pitävät jossain käytöskoulussa pavlovilaisesti opitun "kovismaskin" päällä ja vain komentavat, uhkaavat tai vihjaavasti vaikenevat normaalin kommunikaation sijaan. Samaa käytöstä harjoitetaan muitakin kuin rikoksesta epäiltyjä/tuomittuja kohtaan. Se ei herätä luottamusta normaalikansalaisissa ja paatuneet rikollisetkin näkevät sen läpi. Muutamaan teinikoltiaiseen se saattaa tehota, mutta oikeaa psykologiaa olisi valita kommunikaatiomalli tilanteen mukaan - ei toteuttaa samaa sapluunaa joka tilanteessa. Lisäksi poliisit liian usein mulkoilevat seisovasta partioautosta sen sijaan, että olisivat fyysisesti läsnä ja kommunikatiivisia - mikä oikeasti loisi turvallisuudentunnetta ja herättäisi luottamusta. Nykyinen käytös johtaa ensi sijassa kunnon kansalaisten joukossa arvostuksen vähenemiseen. Tähän samaan kuuluvat myös poliisin ylimitoitettu voimakeinojen käyttö.
4. Rikosten tutkimatta jättäminen.
Suomessa tehdään valtava määrä rikoksia, jotka poliisi kirjaa mutta jättää tutkimatta. Suuri osa näkyvältä yhteiskunnalliselta merkitykseltään vaatimattomia, mutta rikoksen uhrin osalta ei.
5. Oikeuden pilkkaajien juoksupoikina oleminen.
Suomeen on pesiytynyt jonkin verran poliiseja mutta ennen kaikkea syyttäjiä, joiden käytös on enemmän poliittista kuin juridista tai universaalista etiikasta lähtöisin olevaa. Poliisi hukkaa kymmeniä ellei satoja henkilötyövuosia Mika Illmanin ja muiden poliittisten juristien silmätikukseen ottamien uhrittomien "rikosten" tutkintaan. Samalla työtuntimäärällä saisi muutaman varastelevan turistin jo rysän päältä kiinni.
6. Hutiloitu tutkinta.
Rikoksia nimellisesti tutkitaan, mutta jätetään käyttämättä olemassaolevaa todistemateriaalia, koska sen hankkiminen "on vaivalloista" (virallinen selitys toki aina jokin toinen) rikoksen selvittämisen poliisille tai syyttäjälle tuomaan hyötyyn nähden.
7. Lööppi- ja gallupreagointi.
Poliisin pr-osaston vai uuden linjan ansiotako on, että kaikki rikokset, joiden lööppijulkisuus riittävä tahi gallupkannatus sopiva, löytävät aina tiensä jonkin poliisivoimien monen puhuvan pään lehdistökommentteihin. Kuitenkin samaan aikaan on paljon rikoksia, jotka vähemmän mediaseksikäitä ja joille poliisi tekee tuskin mitään.
8. Ansioton omakehu.
Poliisilla on tapana ottaa kunnia rikosten "selvittämisestä" silloinkin kun omalla tutkinnalla ei osaa eikä arpaa vaan valveutunut kansalainen antaa olennaisen vinkin tahi rahanhimoinen/katuva/kateellinen rikollinen kantelee kollegoistaan.
9. Aseen käyttö. Poliisin tulisi olla aseenkäytön koulutettu ammattilainen. Näin ollen hutilointi tai ylireagointi pitäisi olla poliisille suurempi erhe kuin tavalliselle kansalaiselle. Näin ei kuitenkaan ole. Pudasjärven tapauksessa kun poliisi huolimattomuuttaan ampui vartijan kuoliaaksi, tuloksena 5 kk:n ehdollinen ja 27.000 € korvauksia. Jos saman olisi tehnyt tavallinen kansalainen, olisiko tuomio ollut sama?
10. Poliisien rikokset.
Poliisien rikokset johtavat hyvin harvoin erottamiseen ja siksi poliisivoimissa on vallalla tietty immuniteettikulttuuri. Virasta yleensä pidätetään tutkinnan ja oikeuskäsittelyn ajaksi jos rikos vakavampi, mutta sen jälkeen yleensä skoude saa palata hommiinsa vähin äänin. Useimmat erottamiset ovat oikeastaan organisaatiotekniseen niskurointiin eikä rikoksen vakavuuteen liittyviä eli kieltäytyminen hoitoon menosta selvän alkoholiongelman tapauksessa tahi useita kertoja päihtyneenä olo virkatehtävissä. Myös oikeuden oudot tuomiot, kuten 51-v poliisi, joka tapaa kadulla 16-vuotiaan kotoa karussa olevan tytön, näyttää tälle poliisimerkkiä ja siten voittaa luottamuksen, vie kotiinsa, juottaa känniin ja raiskaa sammuneen ja ottaa vielä sammuneesta pornokuvia. Saa ehdollisen tuomion raiskauksesta ja myöhemmin erotetaan, mutta jostain syystä oikeus ei koe miehen syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttöön (mitä muuta on poliisin virkamerkin avulla luottamuksen herättäminen???) eikä edes pidä tekoa törkeänä kun jättää tuomitsematta ehdottomaan vankeuteen?
Poliisissa on vinoutuneen toimintakulttuurin, voimakkaan poliittislähtöisen priorisoinnin ja muutamien mätäpaiseiden lisäksi paljon ihan kunnollista väkeä. Siksi olisi tärkeää, että poliisien ja muiden virkamiesten erottaminen sikäli mikäli syyllistyvät vakaviin rikoksiin tahi edes lievempiin jos kyseessä virka-aseman väärinkäyttäminen, olisi merkittävä ensi askel lainvalvontakulttuurin parantamiseen.
Todella erikoinen kirjoitus. Ihmettelin jo lukiessani ettei tämä ole sinun kynästäsi ja ensimmäisessä kommentissa sen kerroit.
Harvoin tulee näin helposti kumottavia juttuja sinulta. Meneekö tämä perjantain piikkiin?
Tämä teksti kaipaisi aika paljon muokkaamista että sitä olisi mukava linkata muille. Toistoa on älytön määrä:
Murhat ja raiskaukset ovat harvinaisia:
"Murhat, raiskaukset ja muut sellaiset rikokset, joissa on konkreettinen uhri ovat verrattain harvinaisia tapauksia, aivan kuin tulipalotkin. Mutta koska Suomessa niin moni aivan tavallinen ja ketään vahingoittamaton asia väärien kasvien polttamisesta puhelimeen puhumiseen ajaessa on laitonta, poliisin näkökulmasta kaikkialla on rikollisia."
"Todelliset rikokset, kuten murhat, raiskaukset, varkaudet ja ryöstöt ovat verrattain harvinaisia, kuten tulipalot. Ne olisivat vieläkin harvinaisempia, jos poliisien tehtävänä olisi reagoida ja selvittää näitä oikeita rikoksia sen sijaan, että ne tuhlaisivat aikaansa ja energiaansa (ja meidän rahaamme) kansalaisten kyttäämiseen."
Vapaus on kuollut:
"Koska poliisit ovat kadulla pamputtamassa ihmisiä tai kyttäämässä autoilijoita maantien varressa sen sijaan, että he odottaisivat poliisin ”päivystyspisteellä” oikeaa hälytystä, ei voida puhua kovinkaan vapaasta yhteiskunnasta. Jos poliisin aika menee kukkakauppiaiden jahtaamiseen sen sijaan, että resursseja käytettäisiin varastetun tavaran löytämiseen on mielestäni jotain pahasti pielessä."
"Kyse on siitä, ettei Suomi ole millään tavalla vapaa yhteiskunta."
"Viime aikoina on ollut puhetta poliisin resurssipulasta. Kyse ei ole siitä, että poliisi olisi aidosti ajettu ahtaalle – resurssit ovat nytkin suuremmat kuin koskaan ja ihmiset vähemmän väkivaltaisia kuin ennen. Se, että poliisi kokee resurssinsa liian pieneksi, eivätkä poliisisedät ehdi syödä donitsejaan on vain merkki siitä, että vapaus on kuollut."
"Itse asiassa jos poliisit tekevät mitä tahansa muuta kuin odottavat hälytystä tai selvittävät aiempia rikoksia, ovat he tuhoamassa vapautta. Vapaassa yhteiskunnassa ei ole tarvetta antisosiaalisille korstoille, jotka tekevät mitä tahansa poliitikot heidät määräävät tekemään."
Jne. Itse tekstin pointti on mielenkiintoinen.
Teksti oli siis perjantai-illan nopea käännös jenkkitekstistä. Mielestäni pointti oli mielenkiintoinen, enkä sitä sen kummemmin jaksanut alkaa muokkaamaan. Kesällä on ollut valitettavan vähän aikaa / mielenkiintoa kirjoitella blogia :P
"Kyse on siitä, ettei Suomi ole millään tavalla vapaa yhteiskunta."
Olet asian ytimessä. Senpä takia kansalaisten turvallisuuden ylläpito on ulkoistettu poliisille. Vapaassa yhteiskunnassa minulla olisi Remington taskussa ja silloin tuskin tulisin tarvitsemaan poliisin apua. Kun näin ei ole, niin ihan hyvä, että se maija vilahtelee siellä katukuvassa.
PS. Poliisien suorittama sadistimainen sakottelu johtuu juuri siitä, että resurssit on ajettu alas. Kysykää huviksenne Vantaan poliisilta, että monta partiota pyörii Vantaan alueella arkisin. SPOILER ALERT: Vastaus on yksi (1). Mikäköhän mahtaa olla viive? Puhumattakaan päällekäisistä keikoista.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 11 kommenttia